Etenkin monissa vapaissa kristinuskon suuntauksissa painotetaan henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Minun olisi kuitenkin vaikeaa kuvitella kristittyä, jolla ei olisi jonkinlainen henkilökohtainen suhde Kristukseen. Jopa ateistilla on henkilökohtainen suhde Kristukseen tai ainakin kristillisyyteen tai kristittyihin. Se vain on kriittinen. Siksi ihmisen henkilökohtainen suhde Jeesukseen ei oikeastaan kerro juuri mitään ilman tarkempaa sisällön määrittelyä. Paljon enemmän ihmisestä kertovat esimerkiksi hänen tekonsa.
Voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, onko jokainen näkökulma Jeesukseen yhtä pätevä. Voiko Jeesuksen vääntää esimerkiksi hippiaatteen puolestapuhujaksi tai toisaalta vaikkapa jämäkäksi ja taistelusta nauttivaksi Messiaaksi? Näyttihän Jeesus julistuksessaan toisaalta tuovan mukanaan rauhaa ja toisaalta konflikteja jopa perheen sisälle:
”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Matt. 5:9)
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan.” (Matt. 10:34–35)
Toki Raamattunsa hyvin tunteva lukija osaa asettaa kyseiset toteamukset kontekstiinsa. Ensimmäinen näistä puhuu siitä, millaista rauhanomaista asennetta Kristus arvostaa ihmisissä. Toinen taas puhuu siitä vääjäämättömästä ja jatkuvasti tässä maailmassa vaikuttavasta ilmiöstä, jossa Jeesusta joko rakastetaan tai vihataan intohimoisesti. Nuo lainaukset kuitenkin havainnollistavat hyvin sen, kuinka Jeesus voidaan valjastaa niin rauhanaatteen kuin vaikkapa taistelun esikuvaksi, jos ei oteta huomioon kokonaisuutta ja asiayhteyttä.
Hyvin Raamattunsa sekä myös historiaa tunteva lukija myös tietää, että Jeesus oli historiallinen henkilö. Sen vuoksi häntä ei voi uskottavasti kuvata miten tahansa omien mieltymysten mukaan – ainakaan ilman, että kadottaa jonkinnäköisen kosketuksen tähän todellisuuteen. Lukemalla neljä evankeliumia saakin hyvän näkökulman siihen, millainen hahmo kätkeytyy hieman toisistaan erilaisten evankeliumeiden taakse.
Evankeliumeiden mukaan Kristus oli muun muassa juutalainen opettaja, joka sai noin 2000 vuotta sitten runsaasti huomiota ja kannatusta oman kansansa parissa. Hän myös julisti olevansa juutalaisten luvattu Messias, joka naulittiin ristille ja jonka kuoleman jälkeen tapahtui erikoisia asioita. Näitä historiallisia tosiasioita tuskin kukaan voi kiistää – olipa uskonnollinen vakaumus millainen tahansa.
Toisaalta Kristus on myös uskonnollisen palvonnan kohde. Olisi helppoa ja erittäin järkevääkin ajatella, että jokaisella meistä kristityistä on oma suhteemme ja näkökulmamme Kristukseen. Tämä on varmasti totta. Siitä huolimatta se ei mielestäni anna koko kuvaa Kristuksesta uskonnollisen palvonnan kohteena. Ilman jonkinlaista yhteistä samaistumispintaa olisi vaikea kokea kristittyjen välistä yhteyttä muun muassa jumalanpalveluksissa tai vaikkapa hyvissä syvällisissä keskusteluissa.
Onkin tärkeää muistaa, kuinka historiallisesti ja globaalisti laaja lopulta on tuo kristittyjen yhteinen samaistumispinta. Kirkko esimerkiksi päätyi jo varhaisessa vaiheessa suurelta osin yhtenäisiin näkökulmiin siitä, kuka Jeesus oli. Tämä näkyy esimerkiksi varhaisen kirkon uskontunnustuksissa, vaikkakaan kaikki eivät olleet valtavirran kannalla.
Tällä blogimerkinnällä en kuitenkaan halua mitätöidä mitenkään niitä kristittyjä, jotka painottavat henkilökohtaista ja jopa yksityistä suhdetta Jeesukseen, kunhan tuon henkilökohtaisen suhteen korostamisen varjolla ei väheksytä muita kristittyjä. Itse asiassa yksi kiehtovimmista näkökulmista Jeesukseen on juuri se, miten Hän on meille kristityille myös yksityisellä ja yksilöllisellä tavalla hengellisesti tärkeä.
Se mitä Jeesus merkitsee kristityille henkilökohtaisesti riippuu hyvin paljon persoonasta, elämänhistoriasta ja mm. ympäristöstä. Jeesus on siis jossain määrin hyvällä tavalla joustava. Joku voisi toki sanoa, että kaikki tämä ”joustavuus” johtuu vain oman mielemme rakenteiden joustavuudesta.
Tämä voi olla totta, mutta itse uskon, että tuo joustavuus johtuu myös Jeesuksesta itsestään. Meillä mielestäni Vapahtaja, joka on jossain määrin myös valmis mukautumaan jokaisen meidän mielemme mukaisesti. Olihan Hän aikoinaan myös valmis syntymään vaatimattomiin ja jopa vihamieliseen ympäristöön vain sen takia, että Hän saisi meihin tärkeän yhteyden. Jeesuksessa itse Jumala syntyi ihmiseksi tänne palvelemaan ja auttamaan meitä, joita koetellaan monin tavoin. Siksi Hän pystyy myös mielestäni rakentamaan meihin jokaiseen oman suhteensa sekä auttamaan meidän elämän yksilöllisissä haasteissa.
Meillä on toisin sanoen ihmeellinen Vapahtaja ja Jumala, joka aidosti välittää meistä! Siunattua adventin ja joulunodotuksen aikaa Sinulle arvoisa lukija! Tuokoon Kristus toivon ja ilon valoa pimeyden ja vastoinkäymisten keskellä!
Käsitykseni mukaan Jeesus oli tavallaan Korkeimman sanansaattaja planeetallamme. Hänen toiminnastaan on kirjoitettu mm. 20 evankeliumia. The Complete Gospels. 461 sivua. Robert J. Miller, editor. Lisäksi mm. hyvin arvostetut gnostilaisuuden tekstit. Jne.
Näiden kaikkien realistinen ymmärtäminen vaatii itsekultakin henkistä kyvykkyyttä.
Kyllä enTheossuhde Jumalaamme on hyvä.
Jeesushan tuli kirkastamaan saamiamme lahjoja. Hän ei vaatinut tulevan Uhrinsa jokaviikkoista uudelleen uhraamista menona Hänen seuraamisekseen.
Tärkein on luomisen kahdeksannen päivän suurenmoiset orastavat lahjat Ihmissuvulle silloin Ihmisen anomalian erijatkuvuudessa jotka kirkko ymmärtää perisyntinä. Aika hulvatonta, siis.
Tätä maailmaa katsellessa ei voi olla huomaamatta ihmisen pahuutta, monella tasolla. Jeesus itse sanoi Matt.10: 34–37. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle, en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan, ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa . Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsa enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. Matt. 5: 10–12.
Meidän jokaisen pitäisi ymmärtää, että Jeesus puhuu jokaiselle, riippumatta seurakunnasta. Meillä kristityillä on sama Raamatun sanoma. vaikka kuulumme Helluntaiseurakuntaan Babtistiseurakkuntaan,
Vapaaseurakuntaan, tai Evlut- seurakuntaan. Kaikissa mainitsemissani seurakunnissa julistetaan Jeesuksen Pelastussanomaa. Ainoana eronana Evlut- seurakunnan ja vapaiden suunnilla on opetuksen painotuksessa. eikä tarvitse riidellä samaa puolisten avioliittojen suhteen.
Tärkeintä on, että pyrimme noudattamaan Herramme Vapahtajamme opetuksia.
Yksi mielenkiintoinen piirre Jeesuksen opetuksissa ja julistuksissa on se että hän uskoi meidän pystyvän tekemään valintoja jotka ovat heijastelevat hyvyyttä.
Mistähän syystä aina saarnataan niin intohimoisesti ihmisen syntisyydestä? Ihminen on aivan varmasti halukas tekemään tarvittaessa syntiä mutta hän on myöskin halukas tekemään hyvyyttä. Todennäköisesti hyvyyden kaipaus on paljon vahvempi vietti meissä verrattuna meissä oleviin tuhoaviin vietteihin.
Yksi kiitollisuuden kokemuksia on juuri se kun on onnistunut olemaan lähimmäisilleen avuksi. Yksi meitä ohjaavia ominaisuuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä on eläytymiskykymme, empatia, lähimmäistemme tunteisiin. Myötäeläminen laukaisee meissä myötätunnon ja halun auttaa. Lutherin toteamus siitä että olemme samanaikaisesti syntisiä ja pyhiä on tärkeä psykologinen oivallus .
Markku. Filosofi Bertrand Russeelonsanonut,mihin voi hyvinyhtyä,että synnillä syyllistettyä ihmistä on hempompi hallita kuin hyvän omanarvon tunnon omaavaa. Sanoisin myös, että helvetillä peloteltua on helpompi rahastaa.
Synti, perisynti, ikuinen kadotus, helvetti, ne kaikki kuuluvat kirkon toimintaan,tavoitteisiin, saada ihmiset täysin oman valtansa alle. Mm. kirkollisvero.
Jeesus. Syntiä ei sellaisenaan ole.
Reino Suni :
Kirjoitit: ” Jeesus. .Syntiä ei sellaisenaan ole”?
Kysymys : Menikö Jeesus turhaan Ristille meidän syntiemme tähden. ?
Seppo Heinola:
Jeesus puhui koko Uuden Testamentin parannuksen teosta. Hyvä tekeminen ei ole sama kuin anteeksi antaminen loukattua kohtaan
Huolenaihe tänäpäiänä on se ettei uskalleta syntejä julistaa synniksi, koska se ei ole muotia.
Eräs silmiin pistävä ongelma on kun mieluummin palvomme luotua enemmän kuin Luojaa.
Erkki Järvinen.
Jeesus, tavallinen ihminen, sai noin vuoden kestävästä silloisen yhteiskunnan vastustamisesta kuolemantuomion. Jeesus ottaessaan vastaan Jumalan kutsun lähettilääksi keskusteli tilanteesta ja sen mahdollisista seurauksista puolisonsa Marian kanssa ja he olivat täysin tietoisia mahdollisista seurauksista jotka sitten valitettavasti toteutuvatkin. Raamatussa Markuksen evankeliumi.
Reino Suni:
Mistä johtuu sinun huono Raamatun tunteminen. Kirjoittamasi asiat ovat kaikkea muuta mitä Raamattu puhuu. Viimeksi antamassasi kirjoituksessasi mikään väittämäsi asia pitänyt paikkansa.
Tee parannus ja tutustu uskoviin ihmisiin ja liity uskovien seurakuntaan.
C.S. Lewis vastasi kysymykseesi Markku : ”Yritä olla oikein hyvä, niin pian huomaat kuinka paha olet.” Olet oikeassa siinä, että kykenemme tekemään paljonkin hyvää. Kyse on vain siitä mitä käytetään vertailukohteena. Eli vertaanko itseäni ja hyvyyttäni entiseen elämääni, tai muiden hyvyyteen, vai Jeesuksen pyhyyteen. Jokaisesta vertailukohteesta tulee aivan erilainen tulos.
Kristityn peili tulee olla viimemainittu. Silloin parantamisen varaa löytyy aina. Laiminlyönnit palvelualttiudessa, ajattelussa ym. ovat kaikki syntejä joita kyllä jokaisella on ihan riittämiin. Ne kun tulee omalletunnolle, niin ne on saman tien tarkoitus viedä uskossa Vapahtajalle, joka ei ole laiminlyönyt mitään kohtaa niistä. Kuoli kuitenkin edestämme juuri siksi , että saamme uskoa ” laiminlyöntimme” anteeksiannetuiksi. Tämä aikaansaa kristityssä muutosprosessin, jossa hän muuntuu yllättäen yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Silti vain vähän kerrassaan.
Erkki Järvinen.
Vielä kerran sinulle. Ollessani aikoinaan vapaaehtoisena useita vuosia seurakuntani hallituksen jäsenenä ei kukaan kirkkoherrasta alkaen huomannut mitään vajaavaisuutta Raamatun tuntemuksessani. Minun Raamatussani on Markuksen kirjoittama evankeliumi, joka ei tunne neitseellistä syntymää eikä ylösnousemusta vaan päättyy tyhjään hautaan. Siis Markuksen kirjoittama.
Meidän on tuha jatkaa koska sinulla on aivan oma Raamattusi.
Reino Suni:
Kirjoitat: ” Mnun Ramatussa on Makuksen kirjoittama evankeliumi, joka ei tunne neitseellistä syntymää eikä ylösnousemusta vaan päättyy tyhjään hautaan”.
Haluan sinun tutustuvan Matt.1:18-25. ( Jeesuksen syntymä) Löydät myös Luuk.2: 1–7.
Jeesuksen ylösnousemus ( Mark.16:1–8. Matt. 28:1–8. Luuk.24:1–12 . Joh. 20:1–10.
Kiitos blogistille hyvästä tekstistä tänä yltiöpäisen yksilökeskeisenä ja opillisen sekamelskan aikana. Toisaalta voimme muistaa sellaiset yksilöistä muistuttavat lauseet Uudesta testamentista, että usko ei ole joka miehen, ne kääntyivät, jotka oli säädetty ikuiseen elämään tai että yksi kymmenestä parantuneesta palasi kiittämään Jeesusta. Puhumattakaan kylväjävertauksesta. Kyllähän henkilökohtainen usko on syvästi omakohtainen asia samalla kun se on omakohtaista osallisuutta yhdestä yhteisestä ja oikeasta kristillisestä uskosta.
Kovin on Jeesus miesten kaltainen, kun miekalla uhoaa. Ihmiset eivät muuta halua kuin rauhaa, sekä ihmisten, että kansojen välille. Oman lähipiirin rauha on kaiken elämisen ehto. Jos uskonto erottaa, se ei ole uskontoa, vaan ihmisten tekemää pseudo -oppia. Joka miekkaan tarttuu….
;Pistä miekkasi tuppeen, joka miekkaan tarttuu se siihen hukkuu” Jeesus. Paitsi esivalta ”ei turhaan miekkaa kanna.” (Herran apostoli)
Henkilökohtaisesti naishenkilönä, Jeesus on minulle poikanen, vielä lapsi ja tässä tapauksessa hyväksikäytetty lapsi, jonka on pakko joustaa suuntaan jos toiseenkin, koska ihmisillä on erilaisia vaatimuksia hänen suhteensa ja hän ei todellakaan voi niitä täyttää, jo siitä syystä, että useimmiten hän on veistetty puusta ja naulattu puuhun kiinni, tai maalattu taululle, joko vauvana tai kärsivänä ihmisenä.
Jeesuksen historiallisuus perustunee Flafius Joosefuksen kirjaan Juutalaissodan historia, siellä on monta Jeesusta, ja mielenkiintoista kyllä joka ryhmästä löytyy Jeesus niminen henkilö, on toinen ylimmäinenpappi Jeesus, on kapinanjohtaja Jeesus, on eräs yksinkertainen maalaismies Jeesus, joka ennusti temppelin tuhoa mutta katsottiin mielenvikaiseksi, on rosvopäällikkö Jeesus, on roomalaisten puolelle antautunut pappi Jeesus ja temppelikalleudet roomalaisille luovuttava Jeesus.
Tuolta pohjalta ajatellen, voi olla minkälainen tahansa jos nimenä on Jeesus, mutta kysymyksessä on aina eri jeesus.
Messias taas, on sitä mikä hänen tehtäväksi on asetettu, hän ei voi olla mitä tahansa, koska hänellä on tehtävä.
Hän ei väsy eikä murru, kunnes hän on saattanut oikeuden maanpäälle.
Jeesuksen sovitustyötä muistellessa en voi käsittää Hänen rakkauttaan minua kohtaan. Miten Hän kesti kaiken sen kauhean kidutuksen ja kykeni suostumaan siihen. Siitäkin huolimatta että olisi minä hetkenä tahansa kyennyt keskeyttämään koko tilanteen ja ilmaisut suuren todellisen valtansa kaiken yli. Jolloin meillä ei olisi sitä pelastusta ja Jumalan rakkautta josta nyt saamme iloita.
Kun Niilo Kustaa Malmberg (1807-1858) kerran saarnasi Nurmon kirkossa tulivat pitäjän pahimmat puukkojunkkarit mielenosoituksellisesti kirkkoon hälisten ahdinkoon asti täynnä täynnä olevaan kirkkoon ja asettuivat keskikäytävälle aikoen häiritä jumalanpalvelusta. Pappi saarnatuolissa käsitti uhkaavan tilanteen, mutta ei edes hänen äänensä värähtänyt, vaan hän jatkoi rauhallisesti saarnaansa. Jännittyneenä kuunteleva kansa havaitsi vain, että saarnaajan ääneen tuli syvempi sointu ja entistä suurempi sisäinen voima.
Hän puhui hyvästä Paimenesta, joka jättää 99 vanhurskasta ja lähtee yhtä kadonnutta etsimään. Sitten Malmberg katsoi kiinteästi väkivaltaisiin miehiin kirkon keskikäytävällä ja sanoi heille hellästi: Kristus tarkoittaa teitä. ”Hän jättää nyt kaikki muut täällä ja tulee teitä etsimään.” – Palava sana särki koko kirkkokansan. Väkivallantekijät seisoivat pitkän aikaa kuin kivettyneinä jäsentäkään liikuttamatta. Mutta kun Malmberg luki loppurukouksen, niin monet noista puukkojunkkareista itkivät ääneen!
– Palava kynttilä –
Ristin alla ahjossa koeteltu henkilökohtainen usko Kristukseen särkee kovimmatkin sydämet.
Kosti Vasumäki
Eivätkö puukkojunkkarit olleet parempia Jeesuksen seurajia, kun Nurmoon pappi. Muistamme hyvin kuinka Jeesus aikoinaan jopa riehui temppelissa, kaateli pöydät ja nakkeli ihmisten tavaroita ja monet loukkaantuivat.
Niin, kun Jeesus puhdisti temppelin, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta, niin menettelikö Jeesus siis väärin näin tehdessään? Hänhän viittasi siihen mitä oli kirjoitettu. (Jes56:7) ”.. sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” ja (Jer7:11): ”Ryövärien luolaksiko te katsotte tämän huoneen, joka on otettu minun nimiini? Katso, sellaiseksi minäkin olen sen havainnut, sanoo Herra.”
Olisiko sitten ollut parempi, että nuo puukkojunkkarit olisivat saaneet tehdä tuossa temppelissä mitä tahtoivat, kuin se, että Kristus Malmbergin saarnan kautta kutsui heidät luokseen saman armon osallisuuteen kuin Malmbergin aikoinaan.
Kosti,kauppiaat ja rahanvaihtajat olivat laillisesti temppelissä ja rahanvaihto ja uhrieläinten myynti oli välttämätöntä kaukaa tulleiden uhraajien vuoksi.
Jeesus oli siis skoihion-ruoskineen väkivaltainen ja tuhosi toisten omaisuutta (rahanvaihtajien rahat kaatuivat mahan, josta ne taatusti menivät vääriinkin taskuhin) eli teki syntiä. )Varmaa monet kauppiat olivat ahneita silloin kuten ovat yhä tänään, eli olisiko sinusta oikein mennä riehumaan vaikkapa kirkkojen eteisiin, missä myydään usein rahasta rihkamaa kovaan hintaan?
Seppo, tuskinpa meillä on syytä mennä ”häiriköimään” kirkkojen eteisiin yhtä vähän kuin noilla puukkojunkkareilla, jotka eivät voineet vastustaa Kristuksen lempeää puhetta, vaan katuivat tekemisiään ja heräsivät synnintuntoon Malmbergin saarnan johdosta itkun saattelemina. Lempeyskö muuttui väkivallaksi, kun nuo puukkojunkkarit jähmettyivät paikoilleen. Kenenkä omaisuutta Jerusalemin temppeli oikeastaan oli. Jeesus sanoo sitä Isänsä huoneeksi, jota ei pidä tehdä markkinahuoneeksi.
Jeeushan käski anta keisarille mitä keisarinon, ja kauppiaat toimivat temppelissä täysin rooamlaisenja juutalaisen esivalla luvalla ja eihän esivalta turhaan miekka kanna? Jeeus oli siis ilmiselvbästi väkivaltainen ja teki siis syntiä puuttumalla toisten omaisuuteen.
Samoin hän teki tuhoamalla arvokkaan sikalauman kysymättä asia sikojen omistajalta.
Jeesuksesta annettu äiteleän lempeä kuva ei vastaa siis Raamatun todistusta.
”Jeesuksesta annettu äiteleän lempeä kuva ei vastaa siis Raamatun todistusta”
Olet tuossa kyllä oikeassa, vaikka Kristus pudotti noiden junkkarien puukot lempeydellä.
Tuo temppelissä sattunut tapahtuma oli kyllä väkivaltainen (tosin ainutkertainen) ja opetuslapset joutuivat miettimään tätä Jeesuksen äkillistä käytöstä, joka tapahtui pakanoiden esipihalla. Ehkä oli myös yleisessä tiedossa, että mm. pappien johtama liiketoiminta temppelialueella ei oikein kestänyt päivänvaloa ja monet myös hyväksyivät Jeesuksen teon. (Joh2:15-21) kertoo asiasta hieman eri tavalla kuin muut evankelistat. Tuon temppelin puhdistamisen jälkeen Jeesuksen ja juutalaisten johtajien välille syntyi keskustelu. Kaikki ymmärsivät, että temppelin voi puhdistaa vain Messias. Siksi juutalaiset kysyivät Jeesukselta valtuuksia tälläiseen tekoon vaatimalla merkkiä. Merkin Jeesus myös antoi toteamalla: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pysytyän sen kolmessa päivässä.” Tämä Jeesuksen toiminta oli siten ennusmerkki siitä, mitä tapahtui Golgatalla ja 40 vuotta Hänen kuolemansa jälkeen, kun temppeli hävitettiin.
Ei ole näköjään luettu Raamatusta sitä miten Vapahtaja ilman vahinkoa toimi. On vaan omia tulkintoja tilanteesta kehitelty.
”Ei ole näköjään luettu Raamatusta sitä miten Vapahtaja ilman vahinkoa toimi. On vaan omia tulkintoja tilanteesta kehitelty,”
Noi kerropa sinä Pekka miten sadat kauppiaat ajetan vaarallista ruoskaa tarviten ulos temppelistä eläimineen ja rahanvaihtajien pöydät kaadetaaan rahoineen ja siat syöstään kuolemaan ilman vahinkoja?
Eipä kerrota Hänen lyöneen. Temppelinsä kiivauden tähden, mitä me ollaan Jumalaa neuvomaan? Eläinuhrien ja kaupankäynnin aika oli ohi, Hän on se uusi iankaikkisesti kelpaava uhri. Vieläpä kerran tulee kunniassaan, jota ei tämä järkemme ymmärrä, kuten ei silloisiakaan tapahtumia.
Jo väkivallalla uhkaaminenkin on rikos! Paikalla oli satoja kaupiaita ja rahanvaihtajia. Ei heitä mikään ruoskan näytäminen olis ulos saanut. Siellä oli vakava temppelimellakka, josta on hyvin kirjoittanut Joel Charmichael, ja joka oli perimmäinen syy Jeesuksen pidättämiseen.
Hänet pidätettiin pappien päämiesten ja kansanvanhimpien kateuden ja vihan vuoksi, mutta kuten ylipappi Kaifas tietämättään ennusti: On parempi, että yksi kuolee, kuin että koko kansa hukkuisi.
Kyllä Jumalalla on suvereeni oikeus vihastua, silloin kuin tahtoo, siihen ei ole Joelilla tai meillä mitään sanomista. Se on kuitenkin vain välikappale matkalla parannukseen, kuten laki on siinä omassa tehtävässään.
”Historiallisia tosiasioita tuskin kukaan voi kiistää.” Kyllä kiistää voi. Hyvinkin yleistä on pitää Jeesusta ja Jumalaa satuolentoina. Mielestäni näiden kiistämisten taustana on nykyajalle tyypillinen historian tajun puute. Historiattomuus näkyy toki muuallakin kuin Jeesuksen historiallisuuden kiistämisessä. Mikä parantaisi tilannetta? Toisaaltahan vastassa on välinpitämättömyys ja vain omien, mihinkään ankkuroimattomien näkemysten ylivertaisena pitäminen. Toisaalta näkösällä on uskonnollisuus, joka toimii juuri samalla tavalla, välittämättä tosiseikoista. Emme kyllä ole ensimmäisiä, jotka tämän kanssa tuskailevat. Lainaan siis Timoteusta: ”Villitsijät vastustavat totuutta. He ovat menettäneet järkensä.” (2. Tim. 3:8). Lopuksi tärkein: Henkilökohtainen suhde Jeesukseen Kristukseen on uskomme A ja O.
Onkohan tämä ainoa kohta Raamatussa, jossa käytetään ilmaisua ’suhde Kristukseen’? Paavali katsoo olevansa sekä kihlauksen solmija että sen valvoja. Voiko siis puhua täysin henkilökohtaisesta suhteesta? ”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen. Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen.”
Kristukselle kihlattu morsian on sitä paitsi seurakunta eikä yksittäinen kristitty. Suhde Kristukseen on siis tämän mukaan yhteisöllinen eikä henkilökohtainen.