Pappisasessorin parahdus: kerrankin avaan ”salattua” tehtävää

Monia teemoja olen tässä blogissa käsitellyt, mutta en oikeastaan vielä sitä, mitä oikeastaan tarkoittaa pappisasessori. Moni kirkon työntekijäkin on ymmällään tuon viran kanssa ja suurelle osalle maallikoita termi onkin varmaan yhtä hepreaa. Yksi syy käsitteen tuntemattomuuteen on varmasti se, että kyseinen tehtävä ei ole päätoiminen. Sitä hoidetaan oman virkatoimen ohella ja määräaikaisesti.

Pappisasessorikausi kestää kolme vuotta ja sama henkilö voi tulla valituksia enintään kaksi kertaa. Kelpoisuusehtona ehdokkaaksi on käytännössä papin vakinainen virka ja ylemmän pastoraalitutkinnon suoritus. Pappisasessoreita on jokaisessa hiippakunnassa kaksi ja hiippakuntien papit äänestävät heidät ehdokkaiden joukosta.

Pappisasessoreiden vaikutusvaltaisin tehtävä liittyy tuomiokapitulin istuntoihin. Kyseisissä suljetuissa istunnoissa päätetään monista hiippakuntaan, seurakuntiin ja virkojen täyttöön sekä hoitoon liittyvistä asioista. Jäseninä puhe- ja äänestysoikeudella tällaisissa hiippakunnallisissa kollegioissa on kahden pappisasessorin lisäksi: piispa (pj.), tuomiorovasti (varapj.), lakimiesasessori, hiippakuntadekaani ja hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen. Lisäksi kokouksissa on läsnä puheoikeudella notaari ja hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja.

Pappisasessoreiden tehtävät myös vaihtelevat paljon hiippakunnittain. Espoon hiippakunnassa eli nuorimmassa hiippakunnassa pappisasessorien tehtäviin on kuulunut mm. lääninrovastien ja kirkkoherrojen kokouksiin osallistuminen, kappalaisten ja kirkkoherrojen virkojen täyttöön liittyvät valmistelut, ylemmän pastoraalitutkinnon opponenttina toimiminen, ehtoollisen viettoa sekä rippikoulujen pitämistä koskevien anomusten valmistelu jne.

Erityisen merkittävä rooli pappisasessoreilla on Espoon hiippakunnassa kuitenkin kahdessa tehtävässä. Ensinnäkin piispantarkastuksissa pappisasessori on mukana olennaisena osana koko kaksi vuotta kestävän prosessin ajan ja hän mm. suunnittelee yhdessä kirkkoherran kanssa piispantarkastusviikon ohjelman.

Toiseksi Espoossa pappisasessorit myös osallistuvat papeiksi aikovien haastatteluihin, opastamiseen seurakuntatyöhön ja papiksi vihkimiseen. Toinen pappisasessoreista opastaa vihkimykseen valmistautuvia messun ja kirkollisten toimitusten pitämiseen. Näitä toki harjoitellaan jo opintojen aikana yliopistossa, mutta pappisasessori tuo omaa kokemukseen tuomaa osaamistaan tähän tehtävään. Toinen pappisasessori taas tukee ja valvoo uusien pappien perehdyttämisprosessia seurakunnissa.

Olen viime syksystä lähtien vastannut uusien pappien perehdytysprosessista ja ollut hyvin motivoitunut tähän tehtävään. On hienoa, jos edes hieman pystyy omalta osaltaan auttamaan uusien pappien perehtymistä seurakuntatyön kiehtovaan maailmaan.

Oikeastaan perehdytyksen tukeminen ja valvonta on ainakin Espoon hiippakunnassa täysin uusi ja sain sen tehtäväksi kapitulin kokeneemmilta kollegoilta. Vielä on liian aikaista arvioida systeemin toimivuutta, mutta ainakin ensimmäiset palautteet seurakunnista ovat olleet myönteisiä ja seurakunnat ovat hienolla tavalla tehneet asian eteen yhteistyötä. Elokuussa kokoonnumme kaikkien Suomen pappisasessorien kanssa Seinäjoelle ja Lapualle mm. arvioimaan pappisasessorien tehtävänkuvaa.

Tiivistäen voin todeta, että pappisasessorin tehtävä on monella tapaa merkittävämpi ja moniulotteisempi kuin usein tiedetäänkään. Minullekin tuon tehtävän moniulotteisuus, merkittävyys ja hienous on vasta kunnolla avautunut valintani myötä.