Muistan kun aikoinaan teologian opiskelijana käänsimme Joonan kirjaa muinaishepreasta suomeksi. Jo tuolloin tuo kirja teki minuun syvään vaikutuksen. Myöhemmin siihen entistä tarkemmin perehtyessä olen alkanut arvostamaan sitä entistä enemmän. Usein Joonan kirja ja tarina sivuutetaan naurettavana ja lapsellisena höpö-kertomuksena miehestä, joka olisi ollut kalan vatsassa kolme päivää. Kohteliaammin ja rakentavammin selitettynä tarina on toiminut jonkinlaisena vertauskuvallisena tai myyttisenä tarinana.
Toisaalta Joonan kolmea päivää kalan vatsassa on verrattu Jeesuksen kolmeen päivään haudassa. Toisaalta jotkut Raamatun tutkijat ovat pitäneet Jeesuksen viitauksia Joonan merkkiin eli siihen, että Joonan kolmen päivän kalan vatsassa olo olisi vertautunut Jeesuksen kolmeen päivään, jotka hän vietti haudassa ennen ylösnousemusta. Jotkut tosin ovat huomauttaneet, että Joona ei kuollut samalla tavoin kuin Jeesus.
Mistä Joonan tarinassa sitten oikein oli kysymys? Mitä kalan vatsassa tapahtui? Jotta tähän kysymykseen pystyn paremmin vastaamaan, on lukijan hyvä ymmärtää muutamia asioita tarinan taustasta. Joonan kertomus sijoittuu nykyisen Irakin, Israelin ja Välimeren alueelle ja se on mahdollisesti noin 2700 vuotta vanha.
Kertomuksen mukaan Joona sai Herralta tehtäväksi lähteä muinaiseen Niniven kaupunkiin, joka sijaitsee nykyisen Irakin alueella, ja julistaa: ”– – minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Ninive on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja ja se oli aikoinaan tunnettu Ishtar-jumalattaren eli muinaisen Inanna jumalattaren, jonka juuret olivat sumerilaisessa kulttuurissa, palvontakeskuksena Mesopotamiassa.
Niniveläiset olivat assyrialaisia, jotka olivat tunnettuja mm. vankien raa´asta kohtelusta ja kidutuksesta. Lisäksi Niniven muureista on löydetty mahdollisesti Ishtarille uhrattujen lapsien jäänteitä. Lisäksi kaupunki oli Joonan aikaan suuri: siellä eli Joonan kirjan mukaan yli 120 000 ihmistä ja halkaisijaltaan lähikylät mukaan lukien se saattoi olla jopa 100 kilometrin levyinen.
Nämä taustat ovat välttämättömiä Joonan tarinan ja mielenmaiseman ymmärtämiseksi. Jos kuvittelet itsesi Joonan asemaan, olisiko sinun helppoa lähteä julistamaan yli 120 000 raakuudestaan ja mahdollisista ihmisuhreistaan tunnetuille muukalaisille, että heidän tuli kääntyä pahoilta teiltään. Kun tätä hetken pohtii, ei liene kovin iso yllätys, että Joonakin tehtävää pelästyessään lähti karkuun täysin päinvastaiseen suuntaan eli Välimerelle.
Lopulta Jumala kuitenkin saa Joonan muuttamaan mielensä ja hän toteuttaa tehtävän hämmästyttävän menestyksekkäästi: koko kaupunki katuu pahuuttaan ja tekee kääntymyksen. Vaikka Jumala tämän armon lisäksi osoittaa muutenkin myötätuntoa Joonaa kohtaan, tämä tosin edelleen kiukuttelee Jumalalle.
Tämän blogimerkinnän kannalta ei kuitenkaan ole mielenkiintoista tarinan onnellinen loppu ja siihen liittyvä Joonan kiukuttelu. Paljon olennaisempaa on se, mitä Joonalle tapahtui karkumatkalla Välimerellä. Joonan pakomatkalla hänen käyttämänsä laiva on vaarassa upota Herran aikaan saaman myrskyn seurauksena. Joona saa laivan miehistön vakuuttuneeksi siitä, että hänet tulee heittää yli laidan, jotta kaikki voisivat pelastua myrskyltä. Kun merimiehet heittävät Joonan laivasta myrsky laantuu ja alkaa Joonan kiehtova matka syvyyteen.
Suuri kala nielaisee Joonan, jolloin Joona rukoilee äärimmäisen kauniisti seuraavalla tavalla:
”Ahdingossani minä kutsuin Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.
Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut.
Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.
Minä ajattelin: ´Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä.
Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti.´
Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.
Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi.
Mutta sinä Herra nostit minut elävänä ylös haudasta. Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.
Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut. Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle.
Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.”
Tämän jälkeen kala oksensi Joonan maalle. Kuten lukija saattaa huomata, herää etenkin tekstin lihavoidusta kohdasta kysymys, kuoliko Joona kalan vatsaan. Monet ovat nimittäin pohtineet sitä, miten on mahdollista elää kolme päivää suuren hainkin vatsassa? Eikö ihminen tarvitse ilmaa? Entä kalan hampaat ja syövyttävät vatsahapot? Ehkäpä onkin niin, että se oli Joonankin kirjan mukaan mahdotonta – toisin kuin lasten Raamatuissa usein annetaan ymmärtää.
Tekstin huolellisen lukemisen perusteella tarinan voi tulkita myös niin, että Joona tosiaan kuoli tai joutui jollain tapaa syvyyksien (eli kuolleiden?) maahan. Tekstissä syvyydestä käytetäänkin termiä Sheol kohdassa, jossa puhutaan Tuonelan kohdusta. Sheol eli tuonela on Vanhan testamentin maailmassa kuolleiden valtakunta, jossa kuolleilla ei ole ajatuksia tai tunteita. Toisin sanoen se on kuin syvääkin syvempi uni.
Toisin sanoen Joonan tarina näyttää olevan hieman samanlainen kuolleista heräämisen tarina kuin Johanneksen evankeliumin yhdennessätoista luvussa kerrottu tarina siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Näin ollen niin Joonan kuin Lasaruksenkin tarina näyttävät toimivan Raamatussa esikuvina tai jonkilaisina edeltävinä merkkeinä Jeesuksen vielä merkittävämmälle ja syvemmälle ylösnousemukselle, joka päätyi taivaiseen ottamiseen.
Nyt sinulla arvoisa blogini lukija herää ehkä kysymys mieleen, miksi ihmeessä avasin nämä näkökulmat Joonan tarinaan. Se on hyvä kysymys, johon minulla on ainakin kaksi vastausta. Työni pappina on Raamatun selittäminen ja siinä kuvatun Jumalasta julistaminen. Toisin sanoen halusin tällä antaa sinulle hieman hengellistä ravintoa eli muistuttaa etenkin elämän vastoinkäymisten keskellä, että kristillisen näkökulma tulevaisuuteen on optimistinen: kristitty voi toivoa ja odottaa sitä, kuinka Kristus tulee vapauttamaan kärsimyksen ja jopa kuoleman kahleista. Voimia ja armollista toivoa arjen haasteiden ja pimeyden keskellä!
Toinen syy tälle blogimerkinnälle oli avata näkökulma siihen, miten syvällisiä ja upeita Raamatun kertomukset ovat. Ne eivät todellakaan ole lapsellisia, vaikka niitä voi kannattaa välittää myös lapsille. Raamattu ikään kuin loppumaton aarreaitta, josta löytyy aina jotain kiehtovaa!
Ps. Jos ihmettelet, miksi en ole vähään aikaan kirjoittanut blogia, se johtuu siitä, että aika on mennyt enemmän uuden YouTube-kanavan parissa. Julkaisemme tällä hetkellä torstaisin uuden jakson Keravan kirkkoherran Markus Tirrasen kanssa. Huomenna tulee taas uusi jakso. Jaksoja on kertynyt jo mukavasti ja voit käydä katsomassa viime viikon jakson täältä:
Palautetta otamme mielellämme vastaan, emmekä pahastu, jos tilaatte kanavan.
Kiitos Jussi mahtavasta Joonan kertomuksen avaamisesta!
Kiitos paljon Kimmo mieltä lämmittävästä palautteesta!
Niin Joonahan merkitsee kyyhkynen,jolla on monta metaforista merkitystä, seemiläiset yhdistivät sen mm lemmenjumala Astartekseen.
Joona lukuarvo on 71/8 ja kertomusat voi tarkastellamys Hamletin myllyyn liityvänä astronomisena vertauskuvana:
יוֹנָה, Kyyhkynen, lukuarvo 5+50+6+10 = 71= 8
דָּג גָּדוֹל Suuri kala Dag gadol 4+3 +3 +4+6+30 = 50 = NUN on kala Nun =106
ִמְעֵי vatsa 10 +70+40= 120 Vatsa 120= 15×8
Kolme päivää ja yötä = 3x24x60x6o = 259200 sekuntia
Vatsa on 120 siine mene 8 Joonaa…
Nyt 259200: 120 = 2160 ja 2160 on precession vuoden eli jättimäisen ’taivaan kalan’ (vrt Satillana Hamlets Mill) 12 osa.
2160: 8 eli 12. kala ottaa sisäänsä Joonan = 270 = mm. YodSamekhKaf — typerys; vahva; Orion
Kiitos kommentista, vaikka tosin en kyllä ymmärtänyt sitä.
Jussi K.,
Raamatun jatkuva lukeminen tekee Raamatun koko ajan vain enemmän avartuvaksi, ravitevaksi, kun se sulautuu, yhtyy lukijaan uskossa, vt. Hebr. 4:2.
Olen useamman kerran lukenut Joonan kirjan eri kielillä ja käännöksinä. Ennsimmäisen kerran se puhutteli minua 90-luvun alussa, kun vaimoni kanssa saimme ikäänkuin armon alkaa uskossamme uudistua, ikäänkuin valaan/ison kalan vatsassa. Rukoilimme niinkuin Joona:
”Mutta sinä Herra nostit minut elävänä ylös haudasta. Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.
Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut. Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle.
Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.”
Jumala oli saattanut Joonan ja meidät pakkotilanteeseen, sulasta armosta. Olosuhteet ’oksensivat’ meidät ulos, kuivalle maalle ja asumus oli ”risukasa” jyrkässä ylämäessä, ikäänkuin.
Matka jatkui edeltä valmistetuissa teoissa, Kristuksen ”häpeää” kantaen, mikä oli enemmän kuin hovin loisto. Tähän joukkoon liittäisin Paavalinkin, joka hänkin näki ”risukasan Kristuksessa” arvokkaampana kuin entinen hovin loisto.
Kiitos kommentista. Tosiaan Raamatusta tulee ikään kuin osa sen lukijaa tai Raamattu jää ”elämään” meihin.
Joonan kokemus valaanvatsassa ei ole ainut kokemus ihmiskunnasta. Mm.merimies 1800 luvulla tippui mereen ja vajaan 2 vuorokauden päästä valas oksenti merimiehen rannalle ja oli täysin valkoinen ,valaan vatsapeitteistä.
Tiede ei myöskään kumoa tätä mahdollisuutta tiettyjen valaiden kohdalta.
Varmaan periaatteessa mahdollista. Hapen saanti kuitenkaan tuskin mahdollista kalan tai valaan vatsassa. Varmasti myös vatsahapot laittavat kehon jo alusta lähtien koetukselle, jos esim. hampaisiin ei kuole ennen sitä.
Raamatullista Jumalan sanan ymmärrettävää avausta, kiitos.
Kiitos paljon mieltä lämmittävästä kommentista.
Kala nielaisi Joonaan Välimerellä ja oksensi hänet kuivalle maalle Mesopotamiassa. Aikamoinen kala jos se ui Atlannille ja Afrikan ympäri kolmessa päivässä. Kalojen nopeusennätys. Vai käyttikö se silloista faaraoiden kaivattamaa Suetzin kanavaa hyväkseen?
Koko Niinivee teki parannuksen ja kääntyi Jumalan puoleen? Siis, rupesivatko he juutalaisiksi ? Löytyykö tällaisesta joukkokääntymisestä ja sen seurauksista muita todistuksia kun Joonan kirja?
Sitäpaitsi Joona oli toivoton kapinoitsija, ei vain kerran vaan kahdesti. Tarinan ydin on se että Jumala armahtaa ketä armahtaa ja profeettojen on taivuttava Jumlan tahdon edessä.
Tarinan mukaan sen jälkeen, kun kala oli oksentanut Joona maalle, hänelle tuli uudelleen viesti Jumalalta lähteä Niniveen. En siksi oikein ymmärrä kommenttiasi. Miksi Joona olisi pitänyt sylkeä Mesopotamiassa pois. Eiköhän hän mennyt tarinan mukaan ihan maareittiä sinne sen jälkeen, kun oli päätynyt jonnekin Välimeren rannalle.
Siitä en tiedä löytyykö Joonasta Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa. Se on hyvä kysymys ja pitää varmaan itsekin perehtyä teemaan. Kääntyminen jää tarinassa aika epämääräiseksi, joten voimme lähinnä todennäköisesti spekuloida. Ehkä he lopettivat äärimmäisen väkivallan? Tai sitten heidän asemansa oli samanlainen kuin Joonan mereen heittäneiden miesten: omista jumalista huolimatta tunnustetaan Israelilaisten Jumala. Tai sitten heistä tuli sitoutuneempia ”pakanoita”, kuten esim. Ruutista.
Lukasin uudelleen Joonan kirjan . se on hyvin lyhyt. Kun kala sylkäsi Joonaan kuivalle maalle niin tarinasta ei käy ilmi oliko se jollekin Väimeren rannikolle vai Eufrat virran rantapenkereelle. Hän oli sitten yhtäkkiä Niiniveessä ja alkoi saarnaamaan mutta kun jumala pelasti Niiniveen sen parannuksenteon johdosta niin Joona tuli happamaksi ja protestoi ja sai läksytyksen Jumalalta.
Niiniveen katumus oli kääntyä pois heidän pahasta tiestään ja väkivallasta joka heidän käsiään tahrasi. Kun Jumaa näki heidän tekonsa niin Jumala katui eikä tuhonnut Niiniveetä.
Joona puolestaan pahastui Jumalan katumisesta ja pyysi Jumalaa ottamaan hänen henkensä. Jolloin Jumala kysyi että onko Joonaan vihastuminen oikein.
Joona vetäytyi kaupungin ulkopuolelle katsomaan miten kaupungin kävi.Hän istuutui risiinikasvin varjoon. Jumala lähetti madon syömään kasvin josta Joona taas suuttui Jumalalle. Jumala tulkitsi asian niin että Joona paheksui Jumalaa siitä että hän oli antanut tuhoa risiinikasvin hän piti sen päälle saarnan Joonaalle oikeusestaan armahtaa ketä hän tahtoo. Tähän tarina loppuu.
Tarinassa on ilmeisesti jotain syvämielistä jota en oikein ymmärrä.
Markku, kiitos kommentista. Olen lukenut tarinan huolella. Siinä ei sanota, että Joona olisi yhtäkkiä Ninivessä. Sen sijaan siinä Herra sanoo Joonalle: ”Lähde Niniveen…” ja sen jälkeen ”Nyt Joona meni Niniveen…” Toisin sanoen Joona menikin toisella yrittämällä Niniveen toisin kuin ensimmäisellä kerralla. Aikaperspektiivistä tarina ei puhu mitään.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista.
Tuossa kertomuksessa kuten käy ilmi, Joonalle kävi käsky ja hän pakeni samantien Jaffan satamakaupunkiin ja sieltä laivalla mahdollisimman kauas Tarsiiseen. Oliko tuo paikka sitten Etelä-Espanjassa, kuten joissakin teksteissä annetaan ymmärtää? Ehkä se ei ole kuitenkaan oleellista. Kun Joona ajatteli paeta, pidän todennäköisenä, että hän ajatteli paeta niin kauas, ettei Jumala häntä löydä. Ainakin voisi loogisesti ajatella Joonan pakoajatuksia tähän suuntaan. Vaan ei onnistunut. Joona palautettiin käytännössä (takaisin sinne) mistä oli lähtenytkin ja sen jälkeen suunta toisella kerralla muuttui kohti Niiniveä.
Mitä tuolla kalan vatsassa sitten tapahtui. Kuten teksti antaa ymmärtää Joona rukoili Herraa Jumalaansa. Tuossa rukouksessa (Jo2:3-11) Joona rukoilee, kuten blogissa todetaan psalmin sanoin. Inhimillisesti katsoen Joonan voi ajatella kuolevan. Mutta vaipuiko Joona kuolleiden valtakuntaan, tuonelaan, jossa ”kuolleilla ei ole ajatuksia tai tunteita.” Jotenkin (Ps6:6) antaa hieman toisenlaisen näkökulman. ”Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?” Joonan todetaan kuitenkin rukoilleen kalan vatsassa nimenomaan sanoilla ja kovassa puristuksessa. Ei kaiketi Jumalalle ole mikään mahdotonta Joonankaan tapauksessa.
Kiitos hyvästä ja pohdiskelevasta kommentista. Käsittääkseni Tarsisia ei tarkkaan ole pystytty paikantamaan, mutta se voi hyvin olla sijainnut Espanjassa. Tuota Psalmia taas en näe ristiriitaisena Sheolille. Tuo blogin tekstin opetus Sheolista muuten perustuu opiskeluaikoihini Bayerissa, jossa VT:n proffa Schmidt opetti tuohon suuntaan ?