Pappisasessorin parahdus: Kuoliko Joona?

Muistan kun aikoinaan teologian opiskelijana käänsimme Joonan kirjaa muinaishepreasta suomeksi. Jo tuolloin tuo kirja teki minuun syvään vaikutuksen. Myöhemmin siihen entistä tarkemmin perehtyessä olen alkanut arvostamaan sitä entistä enemmän. Usein Joonan kirja ja tarina sivuutetaan naurettavana ja lapsellisena höpö-kertomuksena miehestä, joka olisi ollut kalan vatsassa kolme päivää. Kohteliaammin ja rakentavammin selitettynä tarina on toiminut jonkinlaisena vertauskuvallisena tai myyttisenä tarinana.

Toisaalta Joonan kolmea päivää kalan vatsassa on verrattu Jeesuksen kolmeen päivään haudassa. Toisaalta jotkut Raamatun tutkijat ovat pitäneet Jeesuksen viitauksia Joonan merkkiin eli siihen, että Joonan kolmen päivän kalan vatsassa olo olisi vertautunut Jeesuksen kolmeen päivään, jotka hän vietti haudassa ennen ylösnousemusta. Jotkut tosin ovat huomauttaneet, että Joona ei kuollut samalla tavoin kuin Jeesus.

Mistä Joonan tarinassa sitten oikein oli kysymys? Mitä kalan vatsassa tapahtui? Jotta tähän kysymykseen pystyn paremmin vastaamaan, on lukijan hyvä ymmärtää muutamia asioita tarinan taustasta. Joonan kertomus sijoittuu nykyisen Irakin, Israelin ja Välimeren alueelle ja se on mahdollisesti noin 2700 vuotta vanha.

Kertomuksen mukaan Joona sai Herralta tehtäväksi lähteä muinaiseen Niniven kaupunkiin, joka sijaitsee nykyisen Irakin alueella, ja julistaa: ”– – minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä.” Ninive on yksi maailman vanhimpia kaupunkeja ja se oli aikoinaan tunnettu Ishtar-jumalattaren eli muinaisen Inanna jumalattaren, jonka juuret olivat sumerilaisessa kulttuurissa, palvontakeskuksena Mesopotamiassa.

Niniveläiset olivat assyrialaisia, jotka olivat tunnettuja mm. vankien raa´asta kohtelusta ja kidutuksesta. Lisäksi Niniven muureista on löydetty mahdollisesti Ishtarille uhrattujen lapsien jäänteitä. Lisäksi kaupunki oli Joonan aikaan suuri: siellä eli Joonan kirjan mukaan yli 120 000 ihmistä ja halkaisijaltaan lähikylät mukaan lukien se saattoi olla jopa 100 kilometrin levyinen.

Nämä taustat ovat välttämättömiä Joonan tarinan ja mielenmaiseman ymmärtämiseksi. Jos kuvittelet itsesi Joonan asemaan, olisiko sinun helppoa lähteä julistamaan yli 120 000 raakuudestaan ja mahdollisista ihmisuhreistaan tunnetuille muukalaisille, että heidän tuli kääntyä pahoilta teiltään. Kun tätä hetken pohtii, ei liene kovin iso yllätys, että Joonakin tehtävää pelästyessään lähti karkuun täysin päinvastaiseen suuntaan eli Välimerelle.

Lopulta Jumala kuitenkin saa Joonan muuttamaan mielensä ja hän toteuttaa tehtävän hämmästyttävän menestyksekkäästi: koko kaupunki katuu pahuuttaan ja tekee kääntymyksen. Vaikka Jumala tämän armon lisäksi osoittaa muutenkin myötätuntoa Joonaa kohtaan, tämä tosin edelleen kiukuttelee Jumalalle.

Tämän blogimerkinnän kannalta ei kuitenkaan ole mielenkiintoista tarinan onnellinen loppu ja siihen liittyvä Joonan kiukuttelu. Paljon olennaisempaa on se, mitä Joonalle tapahtui karkumatkalla Välimerellä. Joonan pakomatkalla hänen käyttämänsä laiva on vaarassa upota Herran aikaan saaman myrskyn seurauksena. Joona saa laivan miehistön vakuuttuneeksi siitä, että hänet tulee heittää yli laidan, jotta kaikki voisivat pelastua myrskyltä. Kun merimiehet heittävät Joonan laivasta myrsky laantuu ja alkaa Joonan kiehtova matka syvyyteen.

Suuri kala nielaisee Joonan, jolloin Joona rukoilee äärimmäisen kauniisti seuraavalla tavalla:
”Ahdingossani minä kutsuin Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle.

Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni.

Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut.

Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni.

Minä ajattelin: ´Minut on sysätty pois sinun silmiesi edestä.

Kuitenkin minä yhä tähyilen pyhää temppeliäsi kohti.´

Vedet nousivat kaulaani asti, syvyydet saartoivat minut, kaislat kietoutuivat päähäni.

Vuorten pohjiin minä painuin, vajosin syvyyksien maahan, sen salvat sulkeutuivat takanani ainiaaksi.

Mutta sinä Herra nostit minut elävänä ylös haudasta. Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa, ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi.

Ne, jotka luottavat turhiin jumaliin, hylkäävät ja pettävät sinut. Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle.

Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa.”

Tämän jälkeen kala oksensi Joonan maalle. Kuten lukija saattaa huomata, herää etenkin tekstin lihavoidusta kohdasta kysymys, kuoliko Joona kalan vatsaan. Monet ovat nimittäin pohtineet sitä, miten on mahdollista elää kolme päivää suuren hainkin vatsassa? Eikö ihminen tarvitse ilmaa? Entä kalan hampaat ja syövyttävät vatsahapot? Ehkäpä onkin niin, että se oli Joonankin kirjan mukaan mahdotonta – toisin kuin lasten Raamatuissa usein annetaan ymmärtää.

Tekstin huolellisen lukemisen perusteella tarinan voi tulkita myös niin, että Joona tosiaan kuoli tai joutui jollain tapaa syvyyksien (eli kuolleiden?) maahan. Tekstissä syvyydestä käytetäänkin termiä Sheol kohdassa, jossa puhutaan Tuonelan kohdusta. Sheol eli tuonela on Vanhan testamentin maailmassa kuolleiden valtakunta, jossa kuolleilla ei ole ajatuksia tai tunteita. Toisin sanoen se on kuin syvääkin syvempi uni.

Toisin sanoen Joonan tarina näyttää olevan hieman samanlainen kuolleista heräämisen tarina kuin Johanneksen evankeliumin yhdennessätoista luvussa kerrottu tarina siitä, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Näin ollen niin Joonan kuin Lasaruksenkin tarina näyttävät toimivan Raamatussa esikuvina tai jonkilaisina edeltävinä merkkeinä Jeesuksen vielä merkittävämmälle ja syvemmälle ylösnousemukselle, joka päätyi taivaiseen ottamiseen.

Nyt sinulla arvoisa blogini lukija herää ehkä kysymys mieleen, miksi ihmeessä avasin nämä näkökulmat Joonan tarinaan. Se on hyvä kysymys, johon minulla on ainakin kaksi vastausta. Työni pappina on Raamatun selittäminen ja siinä kuvatun Jumalasta julistaminen. Toisin sanoen halusin tällä antaa sinulle hieman hengellistä ravintoa eli muistuttaa etenkin elämän vastoinkäymisten keskellä, että kristillisen näkökulma tulevaisuuteen on optimistinen: kristitty voi toivoa ja odottaa sitä, kuinka Kristus tulee vapauttamaan kärsimyksen ja jopa kuoleman kahleista. Voimia ja armollista toivoa arjen haasteiden ja pimeyden keskellä!

Toinen syy tälle blogimerkinnälle oli avata näkökulma siihen, miten syvällisiä ja upeita Raamatun kertomukset ovat. Ne eivät todellakaan ole lapsellisia, vaikka niitä voi kannattaa välittää myös lapsille. Raamattu ikään kuin loppumaton aarreaitta, josta löytyy aina jotain kiehtovaa!

Ps. Jos ihmettelet, miksi en ole vähään aikaan kirjoittanut blogia, se johtuu siitä, että aika on mennyt enemmän uuden YouTube-kanavan parissa. Julkaisemme tällä hetkellä torstaisin uuden jakson Keravan kirkkoherran Markus Tirrasen kanssa. Huomenna tulee taas uusi jakso. Jaksoja on kertynyt jo mukavasti ja voit käydä katsomassa viime viikon jakson täältä:

Palautetta otamme mielellämme vastaan, emmekä pahastu, jos tilaatte kanavan.