Edellisessä blogimerkinnässäni mainitsin muutaman näkökulman mielestäni virheelliseen Raamatun lukemiseen. On kuitenkin ehkä kaikkein tärkeintä muistaa se myönteinen puoli: Raamattua kannattaa ehdottomasti ylipäänsä lukea ja sen lukemisessa kehittyy jatkuvasti. Tärkein ohjeeni Raamatun lukemiseen on se, että lue sitä ylipäänsä. Seuraavassa muutama syy, miksi sitä kannattaa lukea, ennen kuin kerron, kuinka Sinäkin voit lukea sitä kuin pro tai no ainakin jotain sinne päin!
- Raamattu on länsimaisen kulttuurin ja oikeastaan koko ihmiskunnan perusteoskokoelma. Ilman perehtymistä Raamattuun jää ymmärrys nykyisestä länsimaisen kulttuurin maailmasta auttamatta vajaaksi. Taidetta tai vaikkapa elokuvia on monesti mahdoton ymmärtää syvemmällä tasolla ilman Raamatun tietämystä.
- Syvällisyydestään huolimatta Raamattu on niin selkeä teos, että sitä voi ja kannattaa jokaisen lukutaitoisen lukea. Vaikka Raamattu sisältää myös vaikeita kohtia, se on kokonaisuutena helppo hahmottaa kelle tahansa lukutaitoiselle. Varhaisen kirkon paavin Gregoriuksen sanoin: Raamattu on kuin joki, jossa voivat lampaat (=tavalliset maallikot) kahlata ja norsut (=teologit) uida. Toisin sanoen se tarjoaa huikeaa hengellistä ravintoa niin ohuilla tiedoilla lukijalle kuin myös loputtoman aarreaitan teologialle omistautuneelle tutkijalle.
Raamattu on myös monelle kulttuurille konkreettinen avain myös muuhun lukemiseen. Monet kirjakielet nimittäin maailmassa (myös Suomessa) ovat syntyneet ja kehittyneet juurikin Raamatun käännöstyön seurauksena.
- Raamattu tarjoaa huikeita näkökulmia ihmiskunnan historiaan. Raamattu on täysin poikkeuksellinen uskonnollinen teoskokoelma muun muassa siksi, että se muodostaa selvän historiaan vahvasti kytkeytyvän jatkumon. Toisin sanoen Raamatun edustama uskonnollisuus on useissa kohtaa historian tapahtumiin liittyvää uskonnollisuutta.
Vaikka Raamattua ei voikaan pitää tieteen oppikirjana, toimii se mm. muinaisena lähteenä myös tiedemiehille historiallisista tapahtumista. Esimerkiksi tieteellisen tutkimuksenkin mukaan Jeesus oli historiallinen henkilö ja Raamattuun kuuluvat evankeliumit tarjoavat tärkeimpiä historiallisia näkökulmia hänen elämäänsä.
- Raamattu on hengellinen kirja. Raamatun arvo on esimerkiksi kristitylle se, että se kertoo kiehtovalla tavalla Jumalasta ja Jumalan toiminnasta maailmassa. Kun ihminen aidosti haluaa löytää Jumalan, tuskin siihen on parempaa keinoa kuin Raamatun lukeminen.
Miten lukea Raamattua kuin pro?
- Tärkeintä on säännöllisyys ja sitä kautta ylipäänsä lukuTAVAN kehittäminen. Jo Aristoteles sen tiesi: tapamme muokkaavat ja määrittävät meitä ihmisinä. Esimerkiksi oman aamuni pyrin aina aloittamaan Raamatun lukemisella. Itselleni mielekkäin tapa on lukea Raamattua alusta loppuun systemaattisesti pienin askelin esimerkiksi yksi kappale tai luku kerrallaan. Näin Raamatun lukemisen tapa on osa elämääni ja identiteettiäni.
Esimerkiksi ensimmäisen kerran luin esimerkiksi Vanhan testamentin alusta loppuun armeijassa alokasaikana. Tuo kokemus on jäänyt kerrassaan upeana mieleen. Vanha testamentti koko rikkaudessaan käsittelee kiehtovalla tavalla käsittämättömän monia ihmiselämän näkökulmia aina yli-inhimillisestä onnistumisesta karmeisiin tragedioihin. Tuo kokemus tuntui siltä kuin olisin Jumalan seurassa kulkenut ison osan ihmiskunnan historiaa läpi sen kaikessa loistossaan ja monipuolisuudessaan.
- Moni asia Raamatussa saattaa tuntua vaikealta ja tuskaiselta, mutta älä sen takia ahdistu. Monet Raamatun tekstit nimittäin jäävät arvoituksiksi myös tutkijoille. Raamattu onkin ikään kuin teoskokoelma, joka tarjoaa pieniä ikkunoita antiikin maailmaan ja toisaalta myös Jumalaan. Sen sijaan se ei sisällä systemaattista esitystä antiikin maailmasta, kaikista maailman ilmiöistä tai edes Jumalasta. Raamattu onkin upeudestaan huolimatta myös rajallinen teoskokoelma – samalla tavoin kuin jopa me Jumalan kuviksi luodut olemme rajallisia.
- Raamattu on samaan aikaan inhimillinen ja pyhä teoskokoelma. Karkeasti jaoteltuna inhimillisenä teoskokoelmana Raamattua tutkitaan yliopistossa ja hengellisenä teoskokoelmana kirkossa. Näitä kahta ei kannata hirveästi sekoittaa, vaan antaa kummallekin oma tilansa. Toisaalta nämä kaksi asiaa eivät ole täysin erillisiä saarekkeita. Esimerkiksi tieteellisen raamatuntutkimuksen tulokset voivat auttaa suuntaamaan hengellistä lukutapaa. Toisaalta tieteen piirissä tutkitaan myös sellaisia ilmiöitä kuin, miten ihmiset esimerkiksi lukevat ja tulkitsevat Raamattua.
- Kaikenlainen opiskelu on hyödyksi. Uskallan väittää, että mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin opiskelet ylipäänsä eri asioita, sitä paremmin ymmärrät Raamattua. Erityisesti asiantuntevasti ja puolueettomasti tehdyt Raamatun kommentaarit sekä muut asiantuntijoiden laatimat julkaisut avaavat usein huikeita näkökulmia Raamattuun, sen taustaan ja syntyhistoriaan. Samalla myös historian ja oikeastaan melkein minkä tahansa asian tuntemus auttaa ymmärtämään Raamattua syvällisesti. Hyvä Raamatun lukija toisin sanoen sivistää myös muuten itseään.
- Martti Lutherin mukaan hyväksi teologiksi ei tulla vain lukemalla, vaan myös elämällä ja kuolemalla. Tämä pätee myös Raamattuun. Jos haluat kaiken irti Raamatun lukemisesta, kannattaa myös tekstien valossa pohtia omaa elämää ja ”kuolemaa”, joka tässä yhteydessä tarkoittaa ennen kaikkea vastoinkäymisiä. Olen ainakin itse huomannut vuosien varrella, miten moniin oman elämän tilanteisiin ja vaiheisiin lopulta löytyy myös vertauskohta Raamatun tarinaan.
Ehkä onkin niin, että me emme vain lue Raamattua, vaan Raamattu lukee myös meitä ja muovaa elämäämme. Toisaalta tämä on loogista. Tarkoittaahan latinankielestä johdettu sana informaatio eli informo muodon antamista jollekin. Toisin sanoen tieto muovaa meitä – niin myös Raamatusta lähtevä tieto.
- Hengellisesti Raamattua kannattaa lukea pohdiskellen eli ”ruminoiden”. Latinankielinen sana ruminatio nimittäin tarkoittaa märehtimistä. Toisin sanoen hieman samaan tapaan kuin lehmä märehtii ruohoa, kannattaa Raamatun tekstejä ”pureskella” mielessään eli meditoida. Hyvä käytännön keino tähän on esimerkiksi pieni kävelylenkki Raamatun lukemisen jälkeen.
- Martti Lutherin mukaan Kristus kannattaa ymmärtää esimerkkinä ilon päivänä ja lohdutuksena surun päivänä. Tämä pätee myös Raamatun lukemiseen hengellisesti. Kun minulla menee elämässä hyvin, voin Raamatun avulla pohtia, miten voisin tehdä muiden elämästä paremman ja siten seurata Kristuksen esimerkkiä hyvissä töissä. Sen sijaan, kun olen itse heikoilla, kannattaa huomio kiinnittää Raamatun lohdullisiin lupauksiin ja teksteihin (esim. Psalmit, Jobin kirja, Saarnaaja ja Roomalaiskirjeen luvut 5 ja 8).
En varmastikaan tässä osannut ottaa kaikkia hyödyllisiä lukemisentapoja huomioon ja voit halutessasi kommenteissa mainita esimerkiksi jonkin tästä listasta puuttuvan asian.
Jussi Koivisto millä lukija murtaa salauksen, siis kun Jumala salaa evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”?
Eikö ole mahdotonta ymmärtää evankeliumia kun Jumala sen salaa?
Yksi tapa lukea Raamattua on allegorinen. Tapa suosi jo Filon Aleksandrilaine ja myöhemminmm. Origenes, Seuraavasa Filonin Raamatun tekstien vertauskuvallisesta tulkinnasta:
Filon perusti tulkintansa Raamatun tekstien kaksitasoiseen merkitykseen. Hän erotti teksteissä ”ad litteram” (kirjaimellisen) merkityksen ja sen vastakohtana ”allegorice” (vertauskuvallisen) merkityksen. Kaksi tulkintaa eivät ole kuitenkaan yhtä tärkeitä: kirjaimellinen tulkinta soveltuu inhimillisiin tarpeisiin, mutta vertauskuvallinen merkitys on todellinen merkitys, jonka ainoastaan niihin perehtyneet voivat ymmärtää. Siksi Filon kääntyy yleisössään tämän joukon (”initioidut”), puoleen, uskoen heidän omaavan todellisen ymmärryksen. Kirjoitusten todellisen merkityksen selvittäminen vaatii erityisen metodin käyttämistä (”Allegorioiden kaanonit”, De Victimas Offerentibus § 5 [II.255]); ”Allegorioiden lait”, De Abrahamo § 15 [II.11]). Metodin oikea käyttö tuottaa oikeat vertauskuvat, ja siksi metodia kutsutaan ”viisaaksi arkkitehdiksi” (De Somniis II.2 [I.660]).
Metodin käytön seurauksena Raamatun joidenkin kohtien kirjaimellinen merkitys tulee hylätä täydellisesti. Tällaisia ovat muun muassa kohdat, joissa Jumalasta sanotaan jotakin kelvotonta; jossa sanotaan jotain sellaista, joka on kelvotonta Raamatun arvolle, tai mieletöntä, ristiriitaista tai mahdotonta sallittavaksi; tai jossa allegorisia ilmaisuja käytetään suoraan osoittamaan, että kirjaimellinen merkitys tulee unohtaa.
Filon käytti erityisiä sääntöjä, joiden avulla voitiin tunnistaa, milloin jokin Raamatun kohta vaati vertauskuvallista tulkintaa, ja jotka auttoivat perehtynyttä löytämään oikean ja tarkoitetun merkityksen. Tällaiset raamatunkohdat saattoivat sisältää muun muassa:
• Ilmaisun toiston,
• jonkun näennäisesti tarpeettoman ilmaisun
• edellä sanottujen lauselmien toiston, tai
• vaihdoksen fraseologiassa.
Kaikki nämä viittaavat johonkin erityiseen seikkaan, jota lukijan tulee tarkastella. Sen lisäksi erilaisia merkityksiä voidaan löytää seuraavien tunnusmerkkien ansiosta:
• Täysin erilainen merkitys voidaan löytää myös yhdistelemällä sanojen eri tavalla, unohtamalla sanojen normaali jako virkkeisiin ja lauseisiin.
• Käytetyt synonyymit tulee tutkia, esimerkiksi miksi yhdessä kohdassa käytetään sanaa logos ja toisessa sanaa genos.
• Sanaleikkejä tulee hyödyntää syvempien merkitysten löytämiseksi, esimerkiksi ’lampaat’ edustavat tietämyksen edistymistä, sillä niiden nimi tulee niiden ’edistymisestä’.
• Vertauskuvallinen ajatus voidaan vaistota jostain käytetyistä partikkeleista, adverbeistä ja prepositioista.
• Joskus vertauskuvallinen ajatus voidaan vaistota jopa sanan osista, esimerkiksi dia sanassa dialeukos.
• Kaikki sanat tulee yrittää selittää niiden kaikissa mahdollisissa merkityksissä, jotta voitaisiin löytää erilaisia tulkintoja.
• Taitava tulkitsija voi tehdä sanoihin pieniä muutoksia, noudattaen rabbiinista sääntöä ”älä lue näin, vaan näin”. Tämän vuoksi Filon muutti aksentteja ja henkäysmerkkejä kreikkalaisissa sanoissa.
• Mikä tahansa eriskummallisuus lauseessa oikeuttaa oletuksen, että siinä on tarkoitettu jotain erityismerkitystä, esimerkiksi kun sanaa μία (”yksi”) käytetään sanan πρώτη (”ensimmäinen) sijasta (1 Moos. 1:5). Sanojen muotoon liittyvät yksityiskohdat ovat tärkeitä.
Sanojen muodoilla on merkitystä, mikäli niihin liittyy jotain omituisuuksia:
• Yksikkö/monikkomuodoilla,
• aikamuodoilla,
• sukupuolella,
• artikkelien läsnä/poissaololla,
• jakeiden järjestyksellä ja erikoisilla yhdistelmillä,
• selvillä sanojen poisjätöillä, sekä
• numerosymboliikalla.
Filon analysoi myös lukujen käyttöä Raamatussa, ja uskoi, että tietyt numerot symbolisoivat eri ajatuksia. Hän löysi Raamatusta paljon materiaalia tällaisen symbolismin tutkimiseen, ja hyödynsi siinä pythagoralaisten ja stoalaisten metodeja. Monissa kohdin hän saattoi käyttää vertauskuvallisia tulkintoja suosineiden edeltäjiensä perintöä (De Vita Contemplativa § 8 [II.481]).
Ei kai sivistys ole pelastuksen esteenä. Minä olen ollut huomaavinani, että viisasta ja toimellista voi näytellä vaatiimattomallakin koulutuspohjalla. On siinä myönteinenkin puoli. Eivät kaikki olleet kirvesmiehiä eikä rakennusmestareita, jotka sodan jälkeen rakensivat perhelleen kodin. Toisaalta hienolla insinööritaidolla saattaa syntyä hienoa turhuutta?
Lauri Lahtinen jos luottaa omaan viisauteen ja ymmärrykseen on este, jokaisen tulee nöyrtyä lapsenkaltaiseksi, siis ”tabula rasa” eli tyhjäksi tauluksi ja näin vasta Jumala pääsee antamaan oman Sanansa ihmiselle kun Jeesus on ensin parantanut paatuneen sydämen ja korvat kuulemaan ja silmät näkemään. Kuka on nöyrtynyt tietää sen, kuka ei ole niin ei tiedä mitä tämä tarkoittaa.
Onko lapsenkaltaisuus tietämättömyyttä ja tyhmyyttä? Ainakaan se ei ole henkistä laiskuutta. Lapset ovat uteliaita ja kokeilunhaluisia, aina valmiita oppimaan uutta. Eihän heistä muuten ’ihmisiä’ kasvaisi ja kehittyisi. Minä ymmärrän Jeesuksen tarkoittaman lapsenkaltaisuuden sen tunnustamiseksi, että olemme Jumalan hyvyydestä riippuvaisia kuten lapsi vanhempiensa huolenpidosta. Järjen ja tiedon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Raamatun lukeminen
Oma tapani lukea raamattua on, että katson evankeliumin puolelta sen jakeista viitteet VT:n puolelle ja olen huomannut, että omassa asiayhteydessään ne kertovat ihan toista tarinaa, kuin evankeliumi väittää.
Pidän siis evankeliumia väärennöksenä. Ja haluaisin tietää, miksi näin on tehty?
Ja miksi meidän pitäisi uskoa sellaiseen, joka on toisten kulttuuriperinnön väärennös.
Eikö toisten kulttuuriperintöä pitäisi kunnoittaa sellaisena kuin se on, se on kuitenkin heille tärkeä, isien ääni kaukaa menneisyydestä.
Se on olemassa, se on kirjassa ja siellä pysyy, sellaisena kuin se on.
Pro porukoille uudistan kysymykseni.
Mitä tarkoittaa vanhurskauttamisoppi, kun vanhurskaus on käännös kreikan oikeamielisyyttä tarkoittavasta sanasta. Itse käytän sanaa oikeamielistämisoppi. Mikä muuttuu teologiassa, jos mennään Paavalin idean mukaisesti eikä Lutherin kikkakolmosen?
Entä Room. 8:1, johon kirkko on kääntänyt tavoilleen uskollisesti kadotustuomion, kun apostoli kertoo kuolemantuomiosta. Kadotustuomio ja kuolemantuomio ovat teologisesti kaksi täysin erilaista asiaa.
Entä Mar.16:16 väärennös?
Lutherin oppilasten lempiväärennös on 1.Tim.1:15, jossa sana ensimmäinen on saanut muodon suurin. Tälläkin kikkakolmosella vedetään pro lukijaa rankasti retkuun. Apostoli kertoo tässäkin jakeessa täysin eri asiasta kuin kirkko opettaa perinteestään käsin. Kun jakeen ideaa ei ymmärretä, niin on tyydyttävä väärennökseen, jotta Lutherin opit pysyvät pystyssä.
Miten voi olla pro, jos osaaminen perustuu kirkon Ut:n systemaattiseen väärentämiseen?
Tekstimanipulaatio johtuu varmaan siitä, että pystytään perustelemaan Lutherin opit Ut:sta. Mutta se taas kertoo siitä, ettei rakasteta totuutta, vaan on miellytty valheeseen.
Kuvaavaa luterilaisen kirkon teologiselle alennustilalle on se, että Lutherin tekstejä luetaan kuin pyhiä kirjoituksia. Jeesuksen mukaan pitää etsiä ensiksi Jumalan oikeudenmukaisuutta. Kirkossa ojentaudutaan sen sijaan Lutherin vanhurskauttamisoppiin, jolloin pystytään peittämään Jumalan oikeudenmukaisuus.
Siksi kirkon sanoma on edelleen hukassa.
”Esimerkiksi tieteellisen tutkimuksenkin mukaan Jeesus oli historiallinen henkilö ja Raamattuun kuuluvat evankeliumit tarjoavat tärkeimpiä historiallisia näkökulmia hänen elämäänsä. ”
Missä tuon tieteellisen tutkimuksen voi lukea, jossa Jeesus on historiallinen henkilö? Ja miten voimme olla varmoja, että tutkimus on puolueeton, koska kristillisesti kaikki muu on ollut kiellettyä, paitsi ne näkemykset, joilla voidaan todistella Kristusta. Liisäksi, Flavius Josefuksen kirjassa ”Juutalaissodan historia” on monta Jeesus nimistä henkilöä, heistä kaikista voi löytää myös evankeliumin Jeesuksen piirteitä.
Kristityt puhuvat totuudesta, mutta ovat kieltäneet kautta aikain totuuden etsimisen. Kirjoja on poltettu, kielletty… ihmisiä on erotettu kirkosta, julistettu pannaan, viety roviolle, kidutettu ja vainottu, pakkokäännytetty, pakkokastettu, karkotettu, murhattu, jos eivät ole alistuneet alamaisiksi ja kuuliaisiksi kirkolle.
Valistuksen myötä tuo kaikki pakkopulla ja rangaistukset ovat tulleet tiensä päähän. Edes pelottelu helvetillä ei enää toimi, ainakaan lukevalle väestönosalle, jotka eivät harrasta edes ehtoollisella käyntiä.
Kirkolla ei ole muuta jäljellä, kuin julistaa armoa, itselleen ensin.
Jos he todella uskoisivat Jumalaan, eikä kirkkoon Jumalana, he eivät uskalataisi puhua mitään Jumalan puolesta, koska armot ja tuomiot kuuluvat yksin hänelle.
Eikä hän julista syyllistä syyttömäksi, se ei olisi oikeudenmukaista, laillista oikeutta.
Kulttuurinen appropriaatio on tuomittavaa (”nunnukanunnuka”). Miksi meidän pitäisi ”pelastua” jonkun paimentolaisheimon ja juutalaisten (ja ympäröivien kansojen) historiankirjojen avulla. Juutalaisten mukaan kristinusko tulkitsee väärin heidän historiaansa. Käsitys jumalista ja messiaasta on väärä.
”Juutalaisten mukaan kristinusko tulkitsee väärin heidän historiaansa. Käsitys jumalista ja messiaasta on väärä.”
Ja kristittyjen mielestä juutalaiset tulkitsevat itse itseään väärin …
Jussi Koivisto eikö jokainen ”lapsenkaltainen” jolle Jumala ilmoittaa evankeliumin pysty kirkakkaasti päihittämään ne jotka omalla ”viisaudella ja ymmärryksellä” lukevat Raamattua, eihän se ole edes millään muotoa tasavertainen keskustelu kun toiselle Jumala ilmoittaa evankeliumin ja toiselta salaa, vai kuinka ajattelet asian( vaikkapa tiedemiehenä)? Siis uskotko että Jumala pystyy salaamaan evankeliumin ”viisailta ja ymmärtäväisiltä”?
Matt. 11:25
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.
Kiinnostavaa on huomata miten tarkasti ja monipuolisesti Raamattua voidaan lukea ja tutkia kuitenkaan löytämättä sieltä henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ja sen kautta omaan rikkaaseen hengelliseen elämään. Eli Raamatun varsinaista merkitystä ja sisältöä. Sen sijaan tyydytään tietoon asioiden olemuksesta ja Raamatun sisällöstä. Jumalan sanan ei anneta puhutella ihmisen sisintä. Pysytellään vain ulkokehällä. Jolloin sana ei pääse puhuttelemaan sydäntä. Sama tilannehan oli UT:n tapahtumien aikana.
Sen aikaiset oppineet tunsivat Tooran jokaisen sanan ja tarkasti senkin, missä kohdin ne oli, mutta eivät tunnistaneet sieltä Vapahtajaamme. Siitä huolimatta, että viittauksia juuri häneen on lukemattomissa kohdissa. Samoinhan on koko evankeliumin sanomankin kohdalla. sitä ei pidetä minään, mutta sen lisäksi halutaan jotain erityistä tietoa ja ymmärrystä.
Kiitos hyvästä Blogista ja aiheesta, joka on tärkeä.
Pesosen Pekan kanssa olen samoilla linjoilla, kirjoituksia voi tuntea ja tutkia ja niitä väärin käyttää, mutta niiden varsinainen informaatio on Kristus. Jos emme löydä Kristusta, niin kaikki tutkinta ja tulkinta on mennyt hukkaan.
Raamatun tärkein viesti on, että Jumala on Lähettänyt Kristuksen maailmaan, ihmiselle Pelastukseksi. Jumala siis Todistaa meille Itsensä Kristuksen (Sanan) kautta. Jos tämä todistus jää saamatta, niin turhaa on meidän elämämme, hetken se kestää ja sitten maan multiin, ilman toivoa. Raamatussa on kyse Jumalan todistuksesta ja iankaikkisen elämän löytämisestä Kristuksessa.
”Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. Joh.5:36-40
Tuossa Jeesus puhui niille, jotka lain tutkimisen kautta pyrkivät saavuttamaan täydellisen elämän, eli, kun teet näin ja teet niin, niin elämä on hyvää ja kyllä silloin Jumalallekin kelpaa. Laki itsessään hyvä, mutta siinä ei ole voimaa ihmisen heikkouden tähden. Rakkaus on lain täyttymys, mutta Rakkautta ei ole lain noudattaminen, vaikka se olisi kuinka täydellistä. Jeesusta ei tapaettu hyvien tekojensa tähden, vaan koska Hän ilmoitti meille Jumalan Itsessään.
Ihmisen täytyy tulla Jeesuksen luokse löytääkseen iankaikkisen elämän. Tämä on Raamatun ilmoituksen todellinen focus. Monet kiertävät maat ympäri, ja sanovat etsivänsä totuutta, mutta kaikki muu kelpaa, paitsi Jeesus Kristus.
Jo tämä itsessään todistaa Jumalan olevan Kristuksessa.
Yksi ahkerista kommentoijista kertoi siitä, miten rippikoulussa hänet oli johdettu harhaan, kehottamalla etsimään Jumalan valtakuntaa. Luulisi, että sehän vasta viisas ja oikea pappi on ollut, kun tämmöisen kehotuksen antoi. Niinpä tämäkin nuori ryhtyi rehellisesti etsimään, eikä tietenkään löytänyt mitään. Eihän nuori voinut tietää, ettei Jumalan valtakunta löydy omista tunteista, eikä kokemuksista. Ei edes opiskelemalla teologiaa. Ei mistään kaukaa ja korkealta vaan ihan läheltä. Ei tarvita muuta , kuin rehellisesti avata sydän Jeesukselle ja antaa hänen Pyhän Henkensä aloittaa puhdistava työ sisimmässä. Helppoa kuin heinän teko. Papin kehotus etsiä johti nuoria harhaan, kun he lähtivät etsimään jostain kaukaa, kun olisi vain pitänyt pysähtyä ja katsoa Jumalan lupauksiin. Sekä omistaa nuo lupaukset itselleen rohkeasti.
Pekka kuinka voi etsiä sitä minkä on jo saanut, siis selitäppä nyt minulle miten yhdistät kasteesi ja siinä saadut lupaukset etsimiseen ja armon vastaanottamiseen?
Olenko ymmärtänyt väärin kun opetetaan kasteessa jo saadun kaikki, siis Pyhän Hengen, armon, Jumalan lapseuden, uudestisyntymän…. siis näin olen ainakin kirkon kirjoista lukenut?
Eikö kasteopetus vielä vahvisteta rippikoulussa ja oikein uskoa tunnusteta konfirmaatiossa, eikö siis kaikki olekkaan hyvin vai miksi tulee vielä ”etsiä”?
Kehotus etsiä Jumalan valtakuntaa on raamatullinen, Jeesuksen itsensä antama (Matt. 6:33). Rippikoululaiselle esitettynä se voi johtaa harhaan, jos nuori ymmärtää sen ikäiselleen tyypilliseen kokeilunhaluun kannustavana. Kenties uskonnollisten harharetkienkin kautta saattaa löytää jotain oikeaa ja arvokasta, josta on seulottavissa jotain siunauksellista myöhemmälle vakaammalla vaellukselle. Kukapa tietää?