Pappisasessorin parahdus: Opetelkaa ihmissuhde- ja taloustaitoja!

Muistan kuinka aikoinaan peruskoulussa ja lukiossa meidän piti opetella ja opiskella kaikenlaista: Suomen historiaa, derivaattoja, alkuaineita, Amerikoiden maantiedettä, eläin- ja kasvilajeja jne. Kaikki tämä opiskelu on varmasti ollut myöhempää varten enemmän tai vähemmän hyödyksi. Sen sijaan kaikkia ihmisiä oikeasti elämässä koskettavia aiheita ei muistaakseni etenkään peruskoulussa käsitelty: ihmissuhde- ja taloustaitoja. Nykyään tilanne voi kuitenkin olla toinen ja jos ei ole, toivon mukaan tilanne korjaantuu pikaisesti.

Kun nimittäin katsoo meidän yhteiskuntaamme laajemmasta vinkkelistä, on nimenomaan näille kahdelle taidolle erittäin paljon tilausta. Otetaan ensin käsittelyyn taloustaidot. Näin äskettäin tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset pitävät paljon epäilyttävämpänä sijoitustoiminnalla rikastumista kuin lottovoittajaa. Järjen kanssa tällaisella näkökulmalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Lottovoittaja on voittanut omaisuuden uhkapelillä, johon hän on laittanut todennäköisesti jatkuvalla syötöllä rahaa. Kun sitten jättipotti osuu muutaman lottoamalla rikastuneen kohdalle, on iso riski, että voitto on äkkiä kulutettu. Lottoaminenkin kun ei vaadi mitään ymmärrystä talouden hoitamisesta. Lisäksi suurin osa lottoajista menettää rahansa.

Jos lottoajat laittaisivat rahansa säännöllisesti rahastoihin tai osakkeisiin, hyötyisi siitä moni osapuoli. Vuosien ja vuosikymmenten aikana säästäjä pystyisi pienelläkin kuukausittaisella summalla tienaamaan omaisuuden. Myös kansantalous hyötyisi tästä. Tällöin esimerkiksi suomalaiset yritykset pysyisivät piensijoittajien ansiosta paremmin suomalaisomisteisina ja samalla sijoittajat kasvattaisivat kansantaloutta mm. maksamalla veroja saamistaan tuloista ja osingoista. Lisäksi jos piensijoittaja sijoittaa etenkin eettiseen kohteeseen (esim. ympäristöystävällinen teknologia), hyötyy siitä myös koko arvokas maapallo.

Järjen näkökulmasta on selvää, että etenkin eettinen sijoittaminen pesee lottoamisen mennen tullen. Oma lukunsa on myös se, miten osa suomalaisista saataisiin hahmottamaan oma taloutensa siten, että he eivät elä yli varojensa tai kädestä suuhun, vaan osaavat myös varautua pahan päivän varalle. Valitettavan usein ihmiset kuitenkin vihaavat tai ovat epäluuloisia sen suhteen, mitä eivät ymmärrä tai etsivät monimutkaisiin taitoihin pikaratkaisuja. Tämä pätee talouden lisäksi myös ihmissuhdetaitoihin.

Kuinka moni suomalainen mies esimerkiksi herää aamulla ajatellen: onpa taas hieno päivä tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää omia sosiaalisia taitoja? Toki naisillakin olisi ihmissuhdetaidoissa kehitettävää, mutta keskimäärin naiset ovat tässä miehiä yleensä edellä. Yleisesti ottaen Suomi onkin valitettavasti ollut yksinäisten ihmisten ja etenkin yksinäisten miesten maa.

Harvaan asutulla alueella me suomalaiset olemme hyvin reviiritietoisia ja saatamme jopa eläinten tavoin suhtautua epäluuloisesti omaa reviiriämme lähestyviin ihmisiin. Läheinen suhteemme luontoon ja lievästi erakoituneen, mutta ahkerasti sisulla eteenpäin puskevan miehen ideaalilla on hyvien puolien lisäksi oma synkkä kääntöpuolensa. Suomalaiset miehet nimittäin kuolevat naisia nuorempina ja valitettavan usein oman käden kautta. Veikkaan, että puhumattomuus ja erakoituminen tappaa.

Ihmissuhdetaitojen kehittäminen on tärkeää siksikin, että elämässä on hyvin pitkälti kyse ihmissuhteista. Kukaan meistä ei ole syntynyt ja kasvanut tyhjiössä. Jo alusta lähtien vanhempamme, mahdolliset sisarukset, isovanhemmat, ystävät, koulukaverit, yhteiskunnan arvot jne. ovat olleet muovaamassa meistä niitä ihmisiä, joita olemme. On päivänselvää, että kukaan meistä ei olisi edes hengissä saati onnellinen ilman muita ihmisiä. Olennainen kysymys onkin se, olemmeko tietoisia siitä, miten eri ihmiset ovat vaikuttaneet elämäämme. Jos nimittäin emme tiedosta muiden ihmisten vaikutusta meihin, olemme kuin tuuliviirejä ilman omaa suuntaa ja visiota.

Yhtä olennainen on se kysymys, kuinka tietoisia olemme meidän omasta vaikutuksestamme muihin ihmisiin. Jos emme tunne omia motiivejamme brutaalin rehellisesti suhteessa muihin ihmisiin, olemme sokeita tekojemme vaikutuksille. Todelliseen aikuisuuteen kuuluukin vastuun ottaminen omasta itsestä ja tekojen vaikutuksesta niin itseen kuin muihinkin. Samoin todelliseen aikuisuuteen kuuluu myös halu ymmärtää muita ihmisiä ja heidän motiivejaan. Ilman tuota taitoa olet helposti muiden orja.

Koska pyrin olemaan eräänlainen moniulotteinen nykyajan renesanssi-ihminen, olen viime vuosina opiskellut mm. talous- ja etenkin ihmissuhdetaitoja. Taloustaitojen opiskelu on antanut minulle erittäin mielenkiintoisen ja antoisan näkökulman maailmaan. Tuon prosessin seurauksena arvostan entistä enemmän hyvin ja eettisesti hoidettuja yrityksiä. Ihmissuhdetaitojen opiskelu taas on ollut minulle merkittävässä roolissa miehenä kasvamisessa. Kun olen halunnut aidosti ymmärtää itseäni ja muita ihmisiä, en ole enää lainkaan niin altis tuomitsemaan itseäni tai muita ihmisiä. Toisaalta uskallan myös rohkeammin sanoa sen ääneen, mitä oikeasti ajattelen ja haluan – silläkin uhalla, että joku loukkaantuu siitä. Kynnys ns. bullshitille on myös madaltunut merkittävästi ja elämä on alkanut täyttymään entistä merkittävimmistä ihmissuhteista.

En halua kuitenkaan väkisin tuputtaa omaa tietäni kenellekään muulle, mutta sen voin todeta, että en voi kuvitella eläväni ilman jatkuvaa uuden oppimisen halua ja ennakkoluulotonta tutustumista itsellekin vieraisiin asioihin…