Olen pariin otteeseenkin käsitellyt blogissani (samaa sukupuolta olevien) parisuhteiden siunaamista. Syy siihen on toki aiheen ajankohtaisuus sekä ennen kaikkea nykyinen työni pappisasessorina. Olen huomannut olevani kirkossamme todella pienen, pienen vähemmistön edustaja – ehkä jopa ainoa tämän linjan kannattaja (ks. tarkemmin https://www.kotimaa.fi/blogit/pappisasessorinparahdusavioliittolainmuutos/). Rooli toki sopii minulle, koska olen aina muutenkin ollut monessa asiassa oman tieni kulkija. Uskon kuitenkin, että linjani on aika johdonmukainen.
Linjani on lyhyesti sanottuna se, että ainoa konkreettinen siunaus, jonka Raamattu avioliittoon tai parisuhteeseen liittää, on lapsi tai lapset. Tietenkään Raamatussakaan lapset eivät ole pätevän avioliiton edellytys. Jos myös tarkkaan luetaan kirkkomme nykyisiä avioliiton vihkimisen ja siunaamisen kaavoja, on niihin kuuluva pariskuntien siunaus varsinaisesti siunausrukous – eikä jonkinlainen maaginen siunaus, jota kirkko jakaa kelle haluaa. Toisin sanoen kirkolla tai papilla ei ole mitään maagista siunausvoimaa, jota se voisi jakaa joko ihmisille, eläimille tai esineille. Sen sijaan kirkko ja seurakunta rukoilevat papin johdolla siunauksessa hyviä asioita pariskunnille.
Kirkko ei siis Jumalan roolissa jakele siunauksia, vaan nöyrästi pyytää niitä ainoalta oikealta Herralta, joka on luonut taivaan ja maan. Tällainen avioliiton kaavoihin sisältyvä rukous ei mielestäni millään tavoin himmennä avioliiton toimituksia – ennemmin päinvastoin. Lutherin mukaan rukous on niin tärkeä siksi, että nimenomaan Jumalalta tulee pyytää kaikkea hyvää. On aina hienoa, kun ihmiset kokoontuvat yhdessä pyytämään hyviä asioita Jumalalta. Pappi ei siis voi Jumalan puolesta luvata, vaan yhdessä muiden kanssa pyytää. Valitettavan usein tämä tuppaa unohtumaan niin kirkossa kuin julkisessakin keskustelussa etenkin samaa sukupuolta olevien siunauksesta keskusteltaessa.
Avioliitto ei ole myöskään luterilaisuudessa sakramentin asemassa, koska se ei kasteen ja ehtoollisen tavoin täytä kahta sakramentin edellytystä: Kristuksen asetusta/lupausta ja näkyvää merkkiä (vrt. leipä, viini ja vesi). Avioliitto on luterilaisen perinteen mukaan lyhyesti sanottuna kahden ihmisen välinen sopimus, jolle voi tulla kirkkoon pyytämään Jumalan siunausta.
Näin ollen en myöskään itse näe isoja teologisia esteitä sille, että samaa sukupuolta olevillekin pareille pyydettäisiin rukouksessa heteroiden tavoin siunausta tai hyvää. Sen sijaan sille näen teologisia esteitä, jos pappi lupaa liikoja (esim. jonkinlaisen papista riippuvaisen maagisen siunauksen) vihkiessään tai siunatessaan hetero- tai homoseksuaalipareja. Ihmisille ei saa tiedostamatta tai tietoisesti luvata liikoja, mutta ei myöskään sulkea pois ilman hyvää syytä. Siksi en ole niiden pappien kannalla, jotka vastoin kirkon ohjetta vihkivät samaa sukupuolta olevia ja silloin helposti lupaavat liikoja sekä ylittävät toimivaltuutensa kirkon työntekijöinä. En ole myöskään niiden kannalla, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja rukoilun heidän puolestaan. On olemassa kolmaskin tie.
Jos kirkko kannattaisi tässä esitettyä linjaani, olisi nykyinen ambivalentti tilanne kirkossa mielestäni helposti ratkaistu. Raamatussahan ei kielletä rukoilemasta ihmisten puolesta. Pohjimmiltaan kannatan siis tietynlaista nöyryyttä Raamatun, oman tiedon rajallisuuden ja elämän edessä. Haluan myös haastaa lukijoita haastamaan perustellusti näkökulmani, koska siitä voi syntyä puolin ja toisin hyviä oivalluksia.
Ps. Ennen kuin muistutat minua Raamatun eri kohdista tässä asiassa (jotka kyllä olen useaan otteeseen lukenut), voisitko ystävällisesti perehtyä mielestäni hyvään piispainkokouksen selvitykseen (etenkin sivut 20-49), josta Raamatun tulkinnan haasteet tässä asiassa käyvät ilmi: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4954C50B429AADE7C225770300438131/$FILE/PARISUHDE%202010.pdf
Vallalla on tietysti myönteinen käsitys tiedemaailmassa, mutta se on kuitenkin yhä kiistan alainen. Eli yleinen mielipide jyrää tässäkin. Raamatulla asiaa ei ole reilua perustella.
Tiedemaailmaan myönteisesti olen aina suhtautunut ja siihen suhtaudun. Koen sen luterilaisena jopa missiokseni. Mielestäni Jumala on myös luonut maailman meille ihmettelyä ja tutkimista varten.
Kiitos Jussi rakentavasta puheenvuorosta.
Nykytilanteessa yhtenä ongelmana on kirkollisten toimitusten mieltäminen seremoniatuotteiksi joita kirkko tuottaa jäsenilleen jäsenmaksua vastaan. Konkreetti esimerkki tästä on ns. parisuhderukouksen tuotteistuminen. Alkuperäinen ajatushan on juurikin siinä, että kaikkien ihmisten kanssa ja heidän puolesta tulee rukoilla hyvien asioiden toteutumista.
Samaa sukupuolta olevien välinen parisuhde ei koskaan täysin rinnastu Raamatun kuvaamaan miehen ja naisen väliseen toisiaan täydentävään parisuhteeseen. Siitä puuttuu se toinen sukupuoli. Tästä ei kuitenkaan voi päätellä, etteikö kaksi samaa sukupuolta olevaa voisi rakastaa toisiaan, kuten mies ja vaimo rakastavat. Asioissa liikutaan erilaisissa ulottuvaisuuksissa.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista
Vaikkakin luterilainen perinne voi ymmärtää avioliiton vahvasti kahden ihmisen välisenä ja yhteiskunnallisena sopimuksena, on se samaisen perinteen mukaan myös Jumalan säätämä. Vaikkei avioliitto olekaan sakramentti luterilaisuudessa, on sillä silti tietynlaista sakramentaalista ulottuvuutta: Sen ymmärretään perustuvan Jumalan käskyyn ja siihen sisältyy lupaus, yhtälailla mitä kasteen ja ehtoollisen kohdallakin on. Tästä on kirjoittanut Tomi Karttunen blogissaan
https://www.kotimaa.fi/blogit/avioliitto-sakramentti-laajassa-mielessa/
En siksi ihan kevyesti itse sanoisi sitä, ettei avioliitto ole sakramentti. Vaikkei se olekaan, on siinä jotain muutakin, mm. se että onhan avioliitto myös kuva Jumalan pelastustoimesta ihmisten parissa ja avioliitto kahden ihmisen elämänjakamisena sisältää runsaasti juuri armon kuvaa.
Toisaalta avioliitto on vahvasti myös kuva Jumalan pelastustoimesta, ettei sitäkään perspektiiviä mielellään ihan ohittaisi.
”Onhan avioliitto myös kuva Jumalan pelastustoimesta ihmisten parissa ja avioliitto kahden ihmisen elämänjakamisena sisältää runsaasti juuri armon kuvaa.” Tämä ei mielestäni mitenkään turmellu samaa sukupuolta olevien liitossa.
MIehen ja naisen liitossa Jumalan luomistyön kaksi puolta kohtaavat. Miehen ja naisen välinen erilaisuus on kummallekin matka tuntemattomaan, ihmisyyden siihen puoleen, joka on itselle vieras. Kaksi erilaista yhdistyy ja muodostaa ehjän kokonaisuuden.
Raamatussa mainitaan useaan kertaan ylkä ja morsian, koko luomakunnalla on tällainen olemus. Samoin Kristuksen ja seurakunnan välillä.
Miehen ja naisen välinen liitto on monella monella tavalla ja tasolla jotain mitä samaa sukupuolta olevien suhte ei voi koskaan olla.
Samalle viivalle asettaminen edellyttäisi sitä, että miehen ja naisen liitosta pitäisi riisua pois kaikki se sisältö ja merkitys mikä liittyy nimenomaan mieheyteen ja naiseuteen ja näiden väliseen erilaisuuteen ja jännitteeseen. Joka luo erityisiä haasteita, mutta on myös erityisellä tavalla ihmeellistä ja rikastuttavaa.
Siinä ei lopulta kukaan voittaisi mitään, jos jotenkin muodollisesti yritettäisiin nähdä nämä ”ihan samana asiana”. Olisi vain häviäjiä.
”iehen ja naisen liitosta pitäisi riisua pois kaikki se sisältö ja merkitys mikä liittyy nimenomaan mieheyteen ja naiseuteen ja näiden väliseen erilaisuuteen ja jännitteeseen.” Mikä ’sisältö ja merkitys’ mielestäsi liittyy mieheyteen ja naiseuteen? Mitä kaikkea tarkoitat ’erilaisuudella ja jännitteellä’? Ymmärtääkseni viittaat muuhunkin kuin fysiologiaan.
”Mikä ‘sisältö ja merkitys’ mielestäsi liittyy mieheyteen ja naiseuteen? Mitä kaikkea tarkoitat ‘erilaisuudella ja jännitteellä’? Ymmärtääkseni viittaat muuhunkin kuin fysiologiaan.”
—–
-Ilman muuta. Mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tasolla. Ja täydentävät toisiaan myös henkisesti ja hengellisesti.
Kiitos Ville hyvistä näkökulmista. Mielenkiintoista on se, että Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa se, että siinä avioliittoa pidetään sakramenttina yhtä paljon kuin esivallan virkaa (vrt. presidenttiys): ”Mutta jos avioliittoa nimitetään sakramentiksi sen nojalla, että se perustuu Jumalan käskyyn, voidaan sakramentiksi nimittää muitakin säätyjä ja tehtäviä, jotka perustuvat Jumalan käskyyn, esimerkiksi esivallan virkaa.” Avioliittoon nimittäin kuuluu tuon tunnareihin kuuluvan kirjan perusteella vain ajallisia lupauksia, vaikka avioliitto perustuukin Jumalan käskyyn. Myöskään tunnarit eivät siis lue avioliittoon yltiöhengellisiä piirteitä.
On myös tärkeää huomata, että kolmanneksi sakramentiksi meinasi tosiaan tulla katumus eli rippi. Yksi tärkeä perustelu sille, miksi näin ei käynyt, löytyy Isosta Katekismuksesta: ”Edellisestä huomaat, että kasteen vaikutus ja merkitys sisältävät myös kolmannen sakramentin, josta on käytetty nimitystä katumus, mutta joka oikeastaan ole muuta kuin kaste. Mitä muuta näet katumus on kuin ankaraa hyökkäämistä vanhan ihmisen kimppuun ja astumista uuteen elämään?”
”Mies ja nainen ovat erilaisia hyvin monella tasolla.” Tunnen paljon eri-ikäisiä tyttöjä ja poikia, neitoja ja nuorukaisia, miehiä ja naisia sekä ukkoja ja akkoja. Erilaisiahan he kaikki ovat. Pitäisi varmaan sanoa, että niinhän me olemme. Jännitteitäkin on monenlaisia. Varmaan on toistemme täydentämistäkin, henkistä ja hengellistäkin. En vain osaa nähdä erityisesti mehisyydestä ja naiseudesta johtuvia eroja, jännitteitä ja täydentämistä. Kulttuurissamme on toki miesten elämään liittyviä ja naisten elämään liittyviä asioita, mutta onko koneista kiinnostunut nainen vähemmän nainen kuin vaatteista pitävä?
”En vain osaa nähdä erityisesti mehisyydestä ja naiseudesta johtuvia eroja, jännitteitä ja täydentämistä. Kulttuurissamme on toki miesten elämään liittyviä ja naisten elämään liittyviä asioita, mutta onko koneista kiinnostunut nainen vähemmän nainen kuin vaatteista pitävä?”
—–
-Koneista kiinnostunut tai koneeseen kadonnut nainen ei ole vähemmän nainen kuin vaatteista pitävä.
Mutta miehellä ja naisella on eroa, ovat he persoonina millaisia tahansa. Jos ei olisi, niin eikö silloin olisi yhdentekevää sekin onko parisuhteessa miehen vai naisen kanssa? Eli homous ja heterouskin käsitteinä olisivat merkityksettömiä.
Minä näen asian näin. Miehen ja naisen välillä on jännite, joka on ainutlaatuinen ja erityislaatuinen. Se on myös äärettömän arvokas asia. Se peilaa mieheyttä ja naiseutta, itseensä ja toisiinsa, tuo molemmista esiin puolia, joita ei muuten havaitsisi.
Minusta avioliitto perustuu juuri tälle.
Sari: ”Minä näen asian näin. Miehen ja naisen välillä on jännite, joka on ainutlaatuinen ja erityislaatuinen. Se on myös äärettömän arvokas asia. Se peilaa mieheyttä ja naiseutta, itseensä ja toisiinsa, tuo molemmista esiin puolia, joita ei muuten havaitsisi.
Minusta avioliitto perustuu juuri tälle.”
Sanoo hän – vakaumuksen ja asiantuntevuuden syvällä rintaäänellä – jolla ei ole itsellään minkäänlaista omakohtaista kokemusta avioelämästä.
”Sanoo hän – vakaumuksen ja asiantuntevuuden syvällä rintaäänellä – jolla ei ole itsellään minkäänlaista omakohtaista kokemusta avioelämästä.”
-Kimmo, tuo on täysin epäoleellinen huomio asiasta. On todella vaikea uskoa, että todella luulisit, että täytyy olla naimisissa, jotta voisi olla näkemys avioliitosta.
Lisäksi, alan pitää tuota jo henkilökohtaisena kiusaamisena. Toisen keskustelijan yksityisasioiden esiintuomista joka välissä ja aivan turhaan. Jos sinulla on jotain sanottavaa itse asiasta, sano, mutta älä kuuluta kaikille sellaista minusta mitä et edes tiedä varmasti.
Kimmo Wallentin, minä pyydän että lakkaat puhumasta yksityiselämästäni tässä ja kaikissa muissa keskusteluissa täällä. Sopiiko näin?
Sari: ”mutta älä kuuluta kaikille sellaista minusta mitä et edes tiedä varmasti.”
No nyt ainakin tiedän.
Minua ärsyttää melkolailla, että esiinnyt täällä jatkuvasti kaikkien alojen erikoisasiantuntijana ilman, että sinulla olisi väitteittesi tueksi opintoja enempää kuin henkilökohtaista kokemustakaan. Turha esim. väittää miehen ja naisen välisistä jännitteistä ja erityisestä suhteesta yhtään mitään, ellei pysty väitteitään perustelemaan muulla kuin Raamatun luomiskertomuksella.
Omakohtainen kokemuskin antaisi jo jonkinlaista pohjaa ”asiantuntijalausunnoillesi” vaikkei vakavasti otettavia opintoja olisikaan.
Kimmo W: ”Minua ärsyttää melkolailla, että esiinnyt täällä jatkuvasti kaikkien alojen erikoisasiantuntijana ilman, että sinulla olisi väitteittesi tueksi opintoja enempää kuin henkilökohtaista kokemustakaan.”
—-
-Huomaan että sinua ärsyttää, mutta se mitä et ymmärrä, on että tietyistä asioista ei tarvitse olla omakohtaista kokemusta, jotta niistä voisi esittää näkemyksen. Siis siitä mitä ne ovat merkitykseltään ja sisällöltään. En minä puhu siitä millaista on olla avioliitossa, tietenkään, vaan tässä yhteydessä siitä että mielestäni siinä on kyse miehen ja naisen välisestä erilaisuudesta.
Siitä minulla kyllä on kokemusta. Ja koska olen kokenut tuon erilaisuuden, uskon, että kristillisessä avioliitossa, joka perustuu Jumalan luomistyölle, tuo erilaisuuden jännite on perusta.
Voit olla erimieltä, mutta sinun tulee perustella näkemyksesi eikä urputtaa toisten yksityisasioista.
———
”Turha esim. väittää miehen ja naisen välisistä jännitteistä ja erityisestä suhteesta yhtään mitään, ellei pysty väitteitään perustelemaan muulla kuin Raamatun luomiskertomuksella.”
—
-Kuten sanoin, tästä voi jokaisella olla omakohtaista kokemusta, joka on ollut tekemisissä miesten ja naisten, oman ja vastakkaisen sukupuolen kanssa.
——–
”Omakohtainen kokemuskin antaisi jo jonkinlaista pohjaa “asiantuntijalausunnoillesi” vaikkei vakavasti otettavia opintoja olisikaan.”
—-
-En minä esitä ”asiantuntijalausuntoja” vaan näkemyksiä. Mitä tämä sinua oikeastaan edes liikuttaa, se mitä minä sanon ja mitä mieltä olen.
Voiko oikeasti olla mahdollista että et itse ole miettinyt sen syvemmin sitä mistä avioliitossa instituutiona on kyse? Tai että et ymmärrä että kristillisessä viitekehyksessä sillä on oma merklityksensä. Tämän vuoksi on olemassa sellainen asia kuin avioliittoteologia.
Käyttäydyt muutenkin hyvin lapsellisesti. Onko sinulla mielestäsi jotain sanottavaa viisaudesta, omakohtaisen kokemuksen pohjalta 🙂 Tätä tulin miettineeksi kun viestisi ovat järjestään kuin yläasteikäisen häirikön möläytyksiä ja pelkkää kiusaamista, ja tarkoituksenmukaista nolaamista.
Olet myös toistuvasti kuittaillut kirjoitusvirheistä todella fiksuille kirjoittajille, joilla on lukihäiriö.
Mitä jos täällä vastedes kirjoittaessasi miettisit omaa käyttäytymistäsi. Ja toisten ihmisten kunnioittamista.
Tähän avioliittoasiaan saa tietenkin sanoa eriävän mielipiteen, perusteluineen. Siis siihen asiaan mitä se perimmältään on ja miksi se on. Vertailut kokemuksista sen suhteen ovat sitten oma keskustelunsa.
Kyllä minä uskon, että oikeasti tämän ymmärrät. Toivottavasti ainakin. Koska asiat ylipäätään eivät ole vain sitä miltä ne juuri minusta tuntuvat. Vaan niiden olemassaololla on tarkoitus ja syy.
Sari: ”Voit olla erimieltä, mutta sinun tulee perustella näkemyksesi eikä urputtaa toisten yksityisasioista.”
Eri mieltä kirjoitetaan muuten erikseen. No, asiaan. Vaadit minua perustelemaan näkemykseni vaikket itsekään perustele omaa näkemystäsi tässä asiassa. Toteat vain, että: ”uskon, että kristillisessä avioliitossa, joka perustuu Jumalan luomistyölle, tuo erilaisuuden jännite on perusta.”
Uskoa voit ihan mitä tahansa haluat, mutta ei se väitettäsi todeksi perustele.
Sari: ”Mitä tämä sinua oikeastaan edes liikuttaa, se mitä minä sanon ja mitä mieltä olen.”
Hyvä kysymys. Eipä juuri mitään.
Sari: ”Tai että et ymmärrä että kristillisessä viitekehyksessä sillä on oma merklityksensä.”
Sinun tehtäväsi ei ole arvioida ymmärrystäni, eikä asettaa sitä kyseenalaiseksi.
Sari: ”Käyttäydyt muutenkin hyvin lapsellisesti. ”
Se on totta, olen yrittänyt aikuistua kohta jo 72 vuoden ajan ja joutunut aina toteamaan, että ei siitä mitään tule. Näillä mennään hamaan hautaan asti.
Sari: ”Onko sinulla mielestäsi jotain sanottavaa viisaudesta, omakohtaisen kokemuksen pohjalta :)”
Minulle täysin vieras käsite???
Sari: ”kun viestisi ovat järjestään kuin yläasteikäisen häirikön möläytyksiä ja pelkkää kiusaamista, ja tarkoituksenmukaista nolaamista.”
Siitä päättää sivuston ylläpitäjä, ei Sari Weckroth. Ja siksi toiseksi täällä moni ajattellee monista asioista itseni kanssa samallla tavalla.
Sari: ”Olet myös toistuvasti kuittaillut kirjoitusvirheistä todella fiksuille kirjoittajille, joilla on lukihäiriö.”
Kyllä olen. Myös monelle sellaiselle, jolla ei tiettävästi ole lukihäiriötä. Pekka Pesonen on kertonut, että hänellä on, joten olen jo jättänyt hänet rauhaan oikeinkirjoituksen suhteen.
Olen sitä mieltä, että kauniin äidinkielemme oikeinkirjoituksen osaaminen lisää tekstin uskottavuutta ja antaa kirjoittajastaan sivistyneemmän kuvan. Yleisesti ottaen työni näyttää kyllä aika suurelta osin valuneen hiekkaan, joten alan turhautua ja jo paljolti luopunut valistusmissiostani. Oletko muuten jo oppinut kirjoittamaan ”naiivin” oikein?
Sari: ”Mitä jos täällä vastedes kirjoittaessasi miettisit omaa käyttäytymistäsi. Ja toisten ihmisten kunnioittamista.”
Nyt kun olet jälleen kerran kristillisen perinteen velvoittamalla tavalla ruotinut vaatimattoman persoonani, viiltävän tarkkoiine ja terävine luonneanalyyseineen, (toivottavasti ylläpito ei poista niitä liikaa henkilöön käyvinä), voisimme varmaa palata asiaan ja voisit ehkä perustella mihin käsityksesi miehen ja naisen välisestä jännitteestä perustuu, kun väität näin: ”Miehen ja naisen välillä on jännite, joka on ainutlaatuinen ja erityislaatuinen. Se on myös äärettömän arvokas asia. Se peilaa mieheyttä ja naiseutta, itseensä ja toisiinsa, tuo molemmista esiin puolia, joita ei muuten havaitsisi.”
Noita perusteitasi peräänkuuluttaa myös Markku Hirn tuolla ketjun lopussa.
Siinä jännitteessä näen Sari, sen miten avioliitto kuvaa Jumalan olemusta. Erilaiset toimenkuvat puhaltavat täysin yhteen hiileen. Siinä on Jumalan luoma hieno suunnitelma avioliitolle ja Jumalan kolmiyhteyden suuri tutkimaton salaisuus kätkettynä.
Mielestäni Sarin esiin nostama jännitys miesten ja naisten välillä on hyvin olennainen asia tässä keskustelussa. Ongelmaksi jää se että 2-5% väestöstä kokee vastaavan jännityksen omaa sukupuolta olevan persoonan suhteen. Jopa siinä määrin että heille heteroseksuaalinen liitto herättää samankaltaista vastenmielisyyttä kun homoseksuaalisuus heteroille. Välistä löytyy kyllä verraten laaja biseksuaalinen ryhmä mutta niistä tulee keskustella erikseen.
Siis miten pitäisi suhtautua kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen väliseen rakkauteen eli jännitykseen. Rakkauden syntyminen ei ole tahdon alainen ilmiö.Pitäisikö heidän kieltäytyä rakkaudesta vain siksi että Paulus ei tät ilmiötä ymmärtänyt vaan näki sen paheena?
Mikä on raamattuun pitäytyvien sanoma homoseksuaaleille? Pitäisikö heidän kieltää rakkautensa ja siihen liittyvä fyysinen suhde?
”Ongelmaksi jää se että 2-5% väestöstä kokee vastaavan jännityksen omaa sukupuolta olevan persoonan suhteen. ”
-Siis minä puhuin JÄNNITTEESTÄ. En ”jännityksestä”. Enkä varsinkaan ”jännityksen kokemisesta”.
Ei ole kyse siitä mitä kukakin kokee tai tuntee. Vaan miehen ja naisen erilaisuuden luomasta jännitteestä. Mieheydestä ja naiseudesta.
Samaa sukupuolta olevien välinen rakkaus on valtavan hieno ja ainutlaatuinen asia, jolla on oma tarkoituksensa.
Mutta siinä ei ole eikä voi olla sellaista _jännitettä_ kuin miehen ja naisen välillä. Mies ja nainen edustavat eri sukupuolia, vastakkaisia sukupuolia. Siitä syntyy se jännite.
Siis ”jännite” tässä yhteydessä ja merkityksessä ei ole synonyymi rakkauden kokemiselle eikä läheisyyden haluamiselle, eikä muullekaan vastaavanlaiselle kokemukselle ja tuntemiselle.
Miehen ja naisen välinen suhde ON erityinen. Se on ainutlaatuinen. Juuri tämän erilaisuuden, sukupuolten välisen eroavaisuuden vuoksi. Juuri siksi se on lähtökohtaisesti jotain mitä samaa sukupuolta olevien välinen suhde ei voi olla.
Sari: ”Mies ja nainen edustavat eri sukupuolia, vastakkaisia sukupuolia.”
Kappas vain. Tuota en tiennytkään, vaikka olen ollut vasta 52 vuotta naimisissa – naisen kanssa.
Sari: ”Miehen ja naisen välinen suhde ON erityinen. Se on ainutlaatuinen. Juuri tämän erilaisuuden, sukupuolten välisen eroavaisuuden vuoksi. Juuri siksi se on lähtökohtaisesti jotain mitä samaa sukupuolta olevien välinen suhde ei voi olla.”
Mistä sinä sen tiedät? Omasta kokemuksestasiko – vai Raamatusta lukemasi perusteellako?
Perustele väitteesi. Sitähän sinäkin aina vaadit muilta.
Sari: ”Minä näen asian näin. Miehen ja naisen välillä on jännite, joka on ainutlaatuinen ja erityislaatuinen. Se on myös äärettömän arvokas asia. Se peilaa mieheyttä ja naiseutta, itseensä ja toisiinsa, tuo molemmista esiin puolia, joita ei muuten havaitsisi.”
Kannattaa kuitenkin olla varovainen sen jännitteen ja sen mittaamisen kanssa koska kohteita, joissa voi olla noin 35 V jännite tai yli, saa mitata vain asiantunteva henkilö tällaisiin mittauksiin sopivin mittalaittein ja mittajohdoin, koska suuremmat jännitteet voivat aiheuttaa hengenvaarallisen virran kehon läpi.
Jos ukkoraasulle sattuisi käymään noin surkeasti avioliiton tiimellyksessä, niin kysymys saattaisi olla vaimon tapaturmaisesti tuottamasta liiallisesta jännitteestä tai sitten no, ihan vain yksinkertaisesti siitä, että frouva on saanut tarpeekseen ja päättänyt päättää äijänsä päivät, ei K-kahvilla, vaan liian korkealla jänniteannoksella, toisin sanottuna sähköiskulla.
Se siitä miehen ja naisen välisestä ainutlaatuisesta jännitteestä sitten.
Markku Hirn en vastaa erikseen homoseksuaaleille vaan kaikille ihmisille, siis seuraavakoskee jokaista ihmistä.
Matt. 15:19
Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.
Siis kuinka on jokaisen ihmisen sydämen laita syntymän jälkeen, onko paatunut vai kuuleeko Jeesuksen äänen?
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Noin Jeesus Sanoi juutalaisista, kuinka on meidän pakanoiden laita, onko meillä paatunut sydän ennenkuin Jeesus parantaa sen? Kuinka Jeesus parantaa paatuneen sydämen ja MILLOIN?
Sari ,mihin perusta väitteesi siitä että kahden miehen tai naisen välinen jännite eroaisi mihen ja naisen välisestä jännitteestä? Tai että heidän rakkauskokemuksensa olisi erillaista?