Olen pariin otteeseenkin käsitellyt blogissani (samaa sukupuolta olevien) parisuhteiden siunaamista. Syy siihen on toki aiheen ajankohtaisuus sekä ennen kaikkea nykyinen työni pappisasessorina. Olen huomannut olevani kirkossamme todella pienen, pienen vähemmistön edustaja – ehkä jopa ainoa tämän linjan kannattaja (ks. tarkemmin https://www.kotimaa.fi/blogit/pappisasessorinparahdusavioliittolainmuutos/). Rooli toki sopii minulle, koska olen aina muutenkin ollut monessa asiassa oman tieni kulkija. Uskon kuitenkin, että linjani on aika johdonmukainen.
Linjani on lyhyesti sanottuna se, että ainoa konkreettinen siunaus, jonka Raamattu avioliittoon tai parisuhteeseen liittää, on lapsi tai lapset. Tietenkään Raamatussakaan lapset eivät ole pätevän avioliiton edellytys. Jos myös tarkkaan luetaan kirkkomme nykyisiä avioliiton vihkimisen ja siunaamisen kaavoja, on niihin kuuluva pariskuntien siunaus varsinaisesti siunausrukous – eikä jonkinlainen maaginen siunaus, jota kirkko jakaa kelle haluaa. Toisin sanoen kirkolla tai papilla ei ole mitään maagista siunausvoimaa, jota se voisi jakaa joko ihmisille, eläimille tai esineille. Sen sijaan kirkko ja seurakunta rukoilevat papin johdolla siunauksessa hyviä asioita pariskunnille.
Kirkko ei siis Jumalan roolissa jakele siunauksia, vaan nöyrästi pyytää niitä ainoalta oikealta Herralta, joka on luonut taivaan ja maan. Tällainen avioliiton kaavoihin sisältyvä rukous ei mielestäni millään tavoin himmennä avioliiton toimituksia – ennemmin päinvastoin. Lutherin mukaan rukous on niin tärkeä siksi, että nimenomaan Jumalalta tulee pyytää kaikkea hyvää. On aina hienoa, kun ihmiset kokoontuvat yhdessä pyytämään hyviä asioita Jumalalta. Pappi ei siis voi Jumalan puolesta luvata, vaan yhdessä muiden kanssa pyytää. Valitettavan usein tämä tuppaa unohtumaan niin kirkossa kuin julkisessakin keskustelussa etenkin samaa sukupuolta olevien siunauksesta keskusteltaessa.
Avioliitto ei ole myöskään luterilaisuudessa sakramentin asemassa, koska se ei kasteen ja ehtoollisen tavoin täytä kahta sakramentin edellytystä: Kristuksen asetusta/lupausta ja näkyvää merkkiä (vrt. leipä, viini ja vesi). Avioliitto on luterilaisen perinteen mukaan lyhyesti sanottuna kahden ihmisen välinen sopimus, jolle voi tulla kirkkoon pyytämään Jumalan siunausta.
Näin ollen en myöskään itse näe isoja teologisia esteitä sille, että samaa sukupuolta olevillekin pareille pyydettäisiin rukouksessa heteroiden tavoin siunausta tai hyvää. Sen sijaan sille näen teologisia esteitä, jos pappi lupaa liikoja (esim. jonkinlaisen papista riippuvaisen maagisen siunauksen) vihkiessään tai siunatessaan hetero- tai homoseksuaalipareja. Ihmisille ei saa tiedostamatta tai tietoisesti luvata liikoja, mutta ei myöskään sulkea pois ilman hyvää syytä. Siksi en ole niiden pappien kannalla, jotka vastoin kirkon ohjetta vihkivät samaa sukupuolta olevia ja silloin helposti lupaavat liikoja sekä ylittävät toimivaltuutensa kirkon työntekijöinä. En ole myöskään niiden kannalla, jotka tuomitsevat homoseksuaalisuuden ja rukoilun heidän puolestaan. On olemassa kolmaskin tie.
Jos kirkko kannattaisi tässä esitettyä linjaani, olisi nykyinen ambivalentti tilanne kirkossa mielestäni helposti ratkaistu. Raamatussahan ei kielletä rukoilemasta ihmisten puolesta. Pohjimmiltaan kannatan siis tietynlaista nöyryyttä Raamatun, oman tiedon rajallisuuden ja elämän edessä. Haluan myös haastaa lukijoita haastamaan perustellusti näkökulmani, koska siitä voi syntyä puolin ja toisin hyviä oivalluksia.
Ps. Ennen kuin muistutat minua Raamatun eri kohdista tässä asiassa (jotka kyllä olen useaan otteeseen lukenut), voisitko ystävällisesti perehtyä mielestäni hyvään piispainkokouksen selvitykseen (etenkin sivut 20-49), josta Raamatun tulkinnan haasteet tässä asiassa käyvät ilmi: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4954C50B429AADE7C225770300438131/$FILE/PARISUHDE%202010.pdf
Se miten sana, siunaus käsitetään on varmaankin monia eri tapoja. Heprean juurisana tulee sanasta polvi, tai polvistua. Parempi antaa siunauksen toiselle, joka sen suurella kunnioituksella ottaa vastaan.
Jumalan siunausta ei papit voi jaella miten sattuu. Ei pappi siunausta voi antaa. Aivan oikein. Sillä siunauksen saadakseen se täytyy kunnioittaen ottaa vastaan siunauksen antajalta. Jumalan siunaus merkitsee käytännössä Jumalan läsnäoloa siunauksen saajan kaikessa tämän elämässä. Todellisen Jumalan siunauksen saadakseen tulee haluta myös Jumalan läsnäoloa.
En tiedä saako siunauksen Jumalalta, jollei tunne mitään kunnioitusta, tai halua hänen seuraansa.
Kirkon siunauksen, tai papin siunauksen joku siinä voi saada. Silloin kyse on vain hyväksymisestä ja hyvän toivotuksesta. Ei lainkaan siitä kaikesta hyvästä mitä Jumalan siunaus väkisin tuo mukanaan.
Jumalan siunaus on varma vuorenvarma lupaus hyvistä asioista. Papin siunaus voi olla vain toive, että hyvin menisi. Mitään varmaa se ei takaa.
Se ettei avioliitolla olisi muuta siunausta, kuin lapset, on outo. Avioliitto ja hyvä uskova puoliso on kaikista maanpäällisistä Jumalan siunauksista suurin. Jumala on jo luomisessa tehnyt miehen ja naisen sopivasti erilaiseksi, jotta he sopivasti myös täydentävät toisiaan. Hyvä avioliitto säteilee ympärilleen, jatkuvasti suuria siunauksia. Vain erilaisuuteen Jumala on kätkenyt nämä siunauksensa.
Niitä, samoja ei ole samanlaisuudessa. Joten se ei ole Jumalan luomistyön mukaista, vaan kapinaa Jumalaa ja hänen tahtoa vastaan. Miten Jumala voisi antaa siunauksen kapinalliselle?
Kirkko ja Pappi kyllä voi lausua hyvän toivotuksen, mutta mitään sen enempää hän ei voi luvata.
Voi toivoa lottovoittoa, mutta sen enempää ei voi luvata. Jollei polvet taivu.
Lainaus piispainkokouksen selvityksestä: ”Keskustelu jatkuu opetuslasten kysymyksellä, onko miehen ollenkaan viisasta ottaa vaimo ja mennä naimisiin. Jeesus vastaa puhumalla naimattomuuden osasta. Jotkut ovat avioliittoon kelpaamattomia jo ”äidin kohdusta saakka”, toisista muut ”ihmiset” ovat tehneet sellaisia ja toiset taas ovat ”itse” valinneet naimattomuuden taivasten valtakunnan tähden.”
Kohta on niin huvittava, etten malta olla kommentoimatta kirkon Ut:n sensurointia.
Sanatarkka suomennos: ”Opetuslapset sanoivat hänelle: ”Jos näin on miehen suhde naiseen, ei kannata naida.” Mutta hän sanoi heille: ”Eivät kaikki käsitä tätä sanaa, vaan ne, joille se on annettu. Sillä on eunukkeja, jotka äitinsä kohdusta syntyvät sellaisiksi, ja on eunukkeja, jotka kuohittiin ihmisiltä, ja on eunukkeja, jotka ovat taivasten valtakunnan vuoksi kuohinneet itsensä. Joka on sen kykenevä käsittämään, käsittäköön.”
”Sillä ”kun” on eunukkeja, jotka äitinsä kohdusta syntyvät sellaisiksi” eivätkä voi yhtyä naiseen tuottaakseen jälkeläisiä, on myös homoja ja transsukupuolisia, jotka pitää hyväksyä samalla tavalla itsestään selvänä Jumalan luomistyön tuloksena kuin heterot ja eunukit. Minkä ihminen voi sille, onko hän syntynyt eunukiksi tai homoksi tai miksi kukin syntyy?
Jakeista on hyvä nostaa esiin toinen kohta, joka liittyy siihen, miten ihminen ei voi vaikuttaa siihen, millaiseksi syntyy: ”Eivät kaikki käsitä tätä sanaa, vaan ne, joille se on annettu.” Annettu tarkoittaa sellaista, jota ei voi saavuttaa viisaudellaan tai lukeneisuudellaan, ei edes teologisella; tuskin vesikasteilla tai ”uudestisyntymisellä” tai sakramenteilla, koska ne perustuvat tulkintana juutalaiseen, mekaaniseen, tapaan käsittää kirjoituksia.
Käsittäminen ja käsittäminen voivat olla ääripäitä, minkä juutalaisuuden suhtautuminen Jeesuksen todistaa. Sama kuvio toistuu ikävällä tavalla kristillisyyden konservatiivisessa tulkinnassa.
Miksi kirkko erottelee toimituksissaan homoja heteroista, kun kaikki sukupuolen muodot ovat samanarvoisia? Minusta kirkko tekee suuren synnin, kun se ei kunnioita tasavertaisesti kaikkia Jumalan luomistyön muotoja.
Blogistin tulkinta tuntuu hieman erikoiselta. Herra pyhitti avioliiton Kaanaan häissä joissa hän teki ensimmäisen tunnustekonsa. Kyse ei ollut lapsista vaan miehestä ja vaimosta.
Myös koko Raamattu on täynnä avioliittoon viittaavaa symboliikkaa kuten Laulujen laulu tai Kristuksen ja kirkon suhteen esittäminen.
Hyvää paaston aikaa.
Herra armahda.
Kaanaan häissä näyttäisi olevan kysymys pidojen valvojasta ja palvelijoista sekä jupuneista vieraista.
Kiitos mielenkiintoisista ja hyvistä kommenteista. Jarille ja Pekalle heitän haasteen: missä Raamatun kohdassa parisuhteisiin liitetään eksplisiittisesti muu siunaus kuin jälkeläiset?
Ai. pitikö semmoinen kohta löytää. puhun vain omasta kokemuksesta, jota on avioliittojen hoitamisessa tehty vaimon kanssa yli 20v. ja toinen mokoma omaa liittoa. siinä sen on käytännössä päässyt näkemään moneen kertaan. Miksi itsestään selvälle asialle pitäisi vielä löytää Raamatusta kohtia?
Voisihan sitä ryhtyä etsimään. Ei hullumpi haaste. Ekspilittisyydestä en ymmärrä mitään. Keroppa mitä se on.
Eksplisiittisyys tarkoittaa tässä yhteydessä kohtaa, jossa kirjaimellisesti puhutaan siunauksesta. Toki ”siunauksena” voi kokea vaikka hyvän avioliiton. Silloin Jumala on siunannut pariskuntia – eli antanut kaikkea hyvää (tätähän myös pyydetään avioliiton siunaamisen kaavassa: ”Jumala olkoon hyvyydessään teidän kanssanne niin iloin kuin murheen päivinä. Jumala, Pyhä Henki asukoon teissä…” jne.). Kaikissa avioliiton siunaamisrukouksen kaavoissamme pyydetään sellaisia asioita, joita voitaisiin pyytää kelle tahansa (siunausrukous ei siis määrittele mitään erityistä avioliittoon liittyvää siunausta).
Ainakin I Mos 24:60 jakeen lopussa on parisuhteeseen liittyvä , muu siunaus. Jakeen alussa puhutaan niistä lapsista, siinäkin.
Aika vähän parisuhteita löytyy Raamatusta ja jos vain, niiden perusteella pitää siunausta käsitellä, niin on heppoiset eväät. Ennemmin käsittelen avioliittoa muiden siunausta koskevien paikkojen avulla.
Pekka, tuossa kohdassahan Rebekka nimenomaan siunataan, että saisi jälkeläisiä. Vanhan testamentin siunaukset näyttävät olevan oma kategoriansa, jossa siunauksella on hyvin konkreettiset seuraukset (mm. jälkeläiset). Minä olen kyllä hyvin varovainen lukemaan omaa tulkintaa Raamatun teksteihin. Raamattu on ikään kuin pieniä ikkunoita antiikin maailmaan ja tulkitsijan vaara on lukea omia lempiajatuksia Raamatun sisään. Pointtini oli myös se, että Raamatun maailman ymmärtämisen edessä pitäisi olla myös terveellä tavalla nöyrä.
Mistä omasta tulkinnasta on kyse. Siinä kohdassa puhutaan siitä miten lapset valtaavat vihollisten portit. Sodassa menestyminen kai on eri asia, kuin lasten saaminen. Vaikka voittoa ei tosin voi tulla ilman lapsia.
Pyysit kohtaa, jossa olisi kyse jostakin muusta, kuin lapsista. Miksi tuo ei kelpaa? Nythän tulkitset itse, että kyse olisi vain lapsista, kun kyse on sodassa menestymisestä.
1. Moos. 24: 60 ”He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: — Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.”
Jussi Koivisto:””. Minä olen kyllä hyvin varovainen lukemaan omaa tulkintaa Raamatun teksteihin””
Tuosta on vaikea saada nöyrää asennetta kun korostetaan omaa kykyä tehdä.
Evankeliumia ei voi ihminen omassa ”varovaisuudessakaan” ymmärtää, miksikö, koska Jumala salaa sen ”viisailta ja ymmärtäväisiltä” ja ilmoittaa sen lapsenmielisille.
Avioliitossa on se vahva merkitys että Jumala liittää miehen ja vaimon yhdeksi lihaksi.
Kiitos, Jussi, erittäin selkeästä ja johdonmukaisesta kirjoituksestasi. Olisi kovin toivottavaa, että voisimme kirkossamme edetä asiasta tältä pohjalta, joka on sekä raamatullinen että käytännöllinen ja pastoraalinen.
Kiitos Toivo kannustavasta palautteesta. Mukava kuulla, että on toinenkin, joka kannattaa ajatusta 😉
Ai. Miten Toivo perustelet asian Raamatulla? Raamattuhan selvästi osoittaa homouden Jumalan tahdon vastaiseksi.
Pekka hyvä, Pitkä stoori enkä jaksa tai ehdi siitä paljoa kirjoittamaan. Raamatussa on aika- ja kulttuurisidonnaistakin ainesta. Raamatun kohdat, jotka puhuvat ko. aiheesta, puhuvat muusta kuin nykajan lääketieteen käsityksen mukaisesta asiasta. Tässä tosin näkemykset jakautuvat, mutta tuo edellinen on monen raamatuntutkijan näkemys. Luomisen osalta olen itse ajatellut monien muiden lailla niin, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi – ja että miehiä ja naisia on erilaisia.
Katso Pekka tuo blogimerkintäni Ps. -kohta.