Suomen evankelis-luterilainen kirkkomme ei ole viime vuosina saanut kovinkaan paljon rakkauden tunnustuksia. Kirkkoa retuutetaan milloin liian tiukaksi, liian löysäksi; liian konservatiiviksi, liian liberaaliksi; liian pakolaismyönteiseksi, liikaa suomalaisuutta korostavaksi; liian homovastaiseksi, liian homomyönteiseksi jne. Damned if you do, damned if you don´t.
Tarkemmin miettiessä herää myös kysymys, onko kirkkoa koskaan kehuttu. Uudessa testamentissa Mestarimme ja Vapahtajamme kiteytti tämän dilemman oivallisesti: ”Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!’ Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!” (Matt. 11:18–19).
Vaikka pieni juutalainen haaramme onkin laajentunut maailman merkittävimmäksi uskonnoksi, on sen historia uskomattoman hyvän ja armon lisäksi myös kipujen ja kiistojen historiaa. Me kristityt emme ole osanneet aina aidosti kuunnella eri tavoin ajattelevaa, vaan langenneet omien näkemystemme pakkosyöttämiseen. Liian usein input on tukossa ja outputista puuttuu sordiino. Myös ulkopuolelta kirkkoa on syytetty joskus aiheellisesti, mutta usein myös aiheetta. #keisarinero #vapaa-ajattelijat
Erilaiset kiistat ja näkemykset lienevät kirkon osa myös tulevaisuudessa. Tärkeää olisi kuitenkin pohtia sitä, miten kirkkoa voisi uudistaa rakentavalla tavalla. Voisiko kritiikin esittää niin, että niin omat kuin toisenkin kristityn kasvot säästyisivät liialta häpeältä ja häpäisemiseltä? Voisiko kritiikin esittää niin, että se rakentaisi niin omaa kuin toisenkin hyvinvointia? Voisiko katseen siirtää hieman useammin negatiivisesta positiiviseen? Voisiko ottaa tavaksi hymyillä, kannustaa ja kehua enemmän? Voisiko rakastaa enemmän?
Tähän positiivisuuden savottaan aion antaa oman panokseni ja aloitan sen tänään:
Rakastan kirkkomme. Nuorena miehenä etsin totuutta ja aitoa välittämistä – löysin molemmat kirkostamme. Kirkollamme on hallussaan kaikkein suurimmat Jumalan lahjoittamat aarteet: usko, toivo, rakkaus, anteeksianto, välittäminen, sakramentit jne. Erityisen kunnostautunut kirkkomme on tieteen arvostamisessa sekä inhimillisen elämän ja etenkin kärsimyksen monipuolisessa ymmärryksessä. Kirkossamme on myös tilaa hengittää, eikä sen ongelmiin juurikaan kuulu hengellinen väkivalta. Tällaisen instituution palveluksessa on hyvä elää ja olla. Tälle kirkolle ja etenkin sen Herralle olen syvästi kiitollinen; olen noussut kuolemasta elämään.
Niin, eduskuntavaaliessa voi kyllä äänestää vaikka eroaisikin kirkosta.
Saattoi olla hyvä, että eduskunta äänesti sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Yhtä lailla saattaa olla hyvä, että kirkko pitää kristillisen avioliiton miehen ja naisen välisenä. Uskottavuuttaan menettämättä kirkko ei voi toimia toisin. Tätä silmälläpitäen kirkosta eroaminen mielenosoituksena Kari Mäkisen ja Irja Askolan vähemmän harkituille, kirkon virallisen kannan vastaisille näkemyksille on typerintä mahdollista.
”Tätä silmälläpitäen kirkosta eroaminen mielenosoituksena Kari Mäkisen ja Irja Askolan vähemmän harkituille, kirkon virallisen kannan vastaisille näkemyksille on typerintä mahdollista”.
Voi olla, että joidenkin mitta tuli niin täyteen, että he kokivat näin saavansa äänensä kuuluviin ja kirkonkin reagoimaan meneillään olevaan touhuun.
Ironista tässä tilanteessa on se, että mikäli konservatiivit eroavat kirkosta siksi, että kirkko toimii liian liberaalisti, se siirtää painopistettä kohti entistä liberaalimpaa ajattelua, koska kirkon ulkopuolelta on vaikea vaikuttaa.
Tietysti samaan aikaan on syytä muistaa, että 4 miljoonan jäsenen kirkossa muutaman kymmenen tuhannen ihmisen eroaminen ei vielä vie maata merelle. Ja kirkon ykseyden kannalta voi olla jopa edullista jos pahimmat kuumakallet hyppäävät pois veneestä.
On sanomattakin selvää, että yhteiskunnan arvojohtajat, kuten presidentti ja arkkipiispa, kommentoivat yhteiskunnassa tapahtuvia merkittäviä asioita. Jos he eivät niin tekisi, ei heillä olisi mitään virkaa. Arkkipiispa on siis facebook-viestissään toiminut kuten hänen asemassaan olevalta edellytetäänkin: kommentoi yhteiskunnallisesti merkittävää tapahtumaa.
Viestissään arkkipiispa hienosti huomioi sekä tasa-arvoista avioliittolakia kannattavat että ne, jotka eivät sitä kannata. Hänen viittauksensa pohjoismaihin on hänen asemassaan olevalta odotettu viittaus. Me tulemme käymään samoja keskusteluja kuin naapurimaissa on käyty. Tämän toteaminen kirkon johdolta on enemmän kuin täysin ymmärrettävää. Sen toteamatta jättäminen olisi puolestaan osoitus tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä suhteuttaa oman maan ja kirkon tilanne laajempaan kontekstiin.
Sanomattakin on selvää, että eduskunnassa tapahtuneet äänestystuloksen jälkeen on kirkossa käytävä avioliittokäsityksen perusteellinen tarkastelu. Jos sitä ei käytäisi, silloin kirkko ei reagoisi siihen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ts. kirkko ei olisi kiinni tässä ajassa. Mäkinen muistuttaa ko. viestissään, että em. avioliittokäsityksen uudelleenarvioinnin on tapahduttava kirkosta itsestään käsin – ei siis ulkopuolisilla määrittäjillä. Ts. arkkipiispa siis muistuttaa, että kyseinen uudelleenarviointi on kirkon oma sisäinen asia, eikä sitä voi ohjata kirkon ulkopuolelta.
Kaikki myös tietävät, että arkkipiispa on rohkeasti tukenut ja rohkaissut vähemmistöseksuaaleja, kuten maan arvojohtajalta voidaan odottaakin näinä vaikeina aikoina. Se, että hän tekee niin, on kunnioitettavaa ja arvostettavaa. Timo Junkkaalakin arvostaisi arkkipiispaa, joka olisi samaa mieltä hänen kanssaan ja olisi näyttävästi julkisesti kertonut mielipiteensä niin ennen eduskunnan äänestystä ja sen jälkeen. Sellaisia arkkipiispoja meillä on ollut, jotka ovat olleet Junkkaalan kanssa samaa mieltä. Esimerkiksi nykyistä arkkipiispaa edeltävä arkkipiispa otti julkisesti eri kannan kuin nykyinen, ja tuolloin kyseinen arkkipiispa vaikutti ihmisten mielipiteisiin koskien vähemmistöseksuaaleja. Kyseisen arkkipiispan sanomisten, ja sanomatta jättämisten, takia tuhannet jopa erosivat kirkosta. Mutta, sehän ei Junkkaalaa kai haitannut, koska hän oli silloisen arkkipiispan kanssa asiasta samaa mieltä.
En voi arvostaa, enkä kunnioittaa ihmisiä, jotka netissä allekirjoittavat adresseja, jotta toisten ihmisten työsuhteet olisi purettava. Työsuhteiden purkaminen on juridinen asia, eikä Suomen lain mukaan kenenkään työsuhdetta voida purkaa sen tähden, että laumassa netissä kirjoittelevat ihmiset haluavat jonkun työsuhteen purettavaksi. En myöskään arvosta tahallista väärinlukemista, jota ilmeisesti on rankasti harjoitettu koskien arkkipiispan facebook-viestiä. En myöskään annan arvoa papille, joka mediassa syyttelee toisia pappeja.
On myös turha mennä asioiden edelle ja maalata piruja seinille. Edetään päivä kerrallaan. Kansan enemmistö on tahtonut tasa-arvoisen avioliittolain. Äänestyksiä on kunnioitettava niidenkin, jotka ovat enemmistön suhteen eri mieltä. Niin on aina ollut. Pulinat siis pois.
”On sanomattakin selvää, että yhteiskunnan arvojohtajat, kuten presidentti ja arkkipiispa, kommentoivat yhteiskunnassa tapahtuvia merkittäviä asioita.”
Ev.lut. kirkon omien nettisivujen mukaan arkkipiispa on ensisijaisesti kirkollisten asioiden arvojohtaja, mikä vielä korostuu kirkon ekumeenisten ja ulkomaisten suhteiden hoidossa. Yhteiskunnallisten asioiden ollessa kyseessä arkkipiispalta edellytetään ensisijaisen tehtävän sisäistämistä, äärimmäistä tarkkanäköisyyttä, herkkiä tuntosarvia, viisautta ja malttia. Arkkipiispa Mäkisen kommentointi fb-sivulla osoittaa valitettavasti sen, että nämä edellytykset eivät täyty alkuunkaan. Ken on sopan keittänyt, se sopan selvittäköön.
”Yhteiskunnallisten asioiden ollessa kyseessä arkkipiispalta edellytetään ensisijaisen tehtävän sisäistämistä, äärimmäistä tarkkanäköisyyttä, herkkiä tuntosarvia, viisautta ja malttia.”
Hyvä kuvaus. Minä ja ilmeisesti enemmistö kirkon jäsenistäkin on sitä mieltä, että arkkipiispa on tässäkin asiassa toiminut tuon kuvauksen mukaisesti.
Anu Peltoniemeltä viisas ja maltillinen puheenvuoro. Yksi niistä harvoista, joita tänne on viime päivinä kirjoitettu. Haluan antaa kiitokseni tästä! <3
Kun olen nyt viimepäivinä lukenut näitä vihakirjoituksia täällä, väkisinkin tulee mieleen, että joidenkin kirjoittajien motiivina saattaa hyvinkin olla kirkon vahingoittaminen, epäjärjestyksen luominen ja riitojen masinoiminen kirkon sisälle. Ehkä jotkut kokevat tästä jotain hyötyvänsä. Ainakin minun on ollut vaikea muutoin käsittää tällaista vihakirjoittelua eduskunnan yhteiskunnallisesta enemmistöpäätöksestä, joka päätös ei edes kirkkoa koskenut. Mietin vaan, kuinkahan moni on eronnut kirkosta näiden vihakirjoitusten vuoksi.
Kansan enemmistö EI ole halunnut ns. tasa-arvoista avioliittolakia. Vain kansanedustajat, 200 henkilöä, siitä äänestivät… Eikä heistäkään jokainen sitä kannattanut.
Hiljaista jupinaa olen kuullut monilta nykyisen arkkipiispan toimista. Tämä äänestystulos ja siihen nopeasti reagoiminen on monille se viimeinen niitti. Jopa heille, jotka eivät ole aktiiveja seurakuntalaisia.
Paljon maalailuja ei tarvita, piru itse on merrassa. Pahan valta lisääntyy lopun aikoina ja sitä nyt todistamme.
Onhan nytkin irtisanottu viroistaan henkilöitä kirkon toimesta! Raamatun mukaisesti toimivat halutaan poistaa tieltä. Kirkko itse on toiminut rakkauden periaatteita vastaan, koska ei hyväksy Raamatun mukaisia ajatuksia esittäviä henkilöitä. Kristittyjen vainot enää puuttuvat täältä. Alkua jo on. Jumala pelastaisi kaikki, mutta nyt sitä ei sallita…
Soile Jussila,
käsittääkseni eduskunnan äänestyspäätös kuvastaa hyvin sitä mitä mieltä Suomen kansan enemmistökin on tästä asiasta.
Pahan vallan lisääntymistä ei kuvasta se jos marginaaliin sysättyjen ryhmien ihmisoikeuksia edistetään. Päinvastoin.
”…jolle Raamattu on tärkeä, ei siis pitäisi erota kirkosta. … ” (Junkkaala)
Heh, erosin jo neljätoista vuotta sitten, koska Raamattu on minulle tärkeä.
Jos oikein ymmärsin, Junkkaalan mielestä taistelu jatkuu sekä yhteiskunnan lainsäädännössä (”taistelu kristillisen avioliiton puolesta”) että kirkossa (”kirkon linjasta ja pitäytymisestä Raamattuun”). Jälkimmäinen epäilemättä jatkuukin, mutta lain suhteen juna kyllä meni jo. No, ehkäpä hän kuitenkin viittasi vain kirkon sisäisiin ristiriitoihin.
Kovasti ne nimet, jotka ovat näilläkin palstoilla tuoneet kirkkaasti esiin ateistisen maailmankuvansa nyt ylistävät niitä tahoja, jotka ovat tuoneet esiin suvaitsemattomuutensa toisin ajattelijoita kohtaan kirkon sisällä.
Asko, viitannet ”suvaitsemattomuutensa esiin tuomisella” Arkkipiispa Mäkiseen. Minusta hänen lausuntonsa ovat kyllä olleet kaikkia kirkon jäseniä ymmärtäviä ja sovinnollisia. Sovinnollisuus on minusta hyvä asia, mutta enpä sentään häntä ylistä;)
Nyt on hyvä hetki miettiä syvällisemmin kirkon jäsenyyttä ja sen merkitystä. Oikeastaan jäsenyys voidaan ratkaista yhden yksinkertaisen kysymyksen perusteella. Kysymys voisi kuulua, että saanko omasta seurakunnastani varmasti kestävät ja turvalliset eväät kuoleman hetkelle? Eikö kirkko ole ensisijassa tätä kysymystä varten. Jos vastaus on varma ”Kyllä”, niin oikea paikka on seurakuntasi. Jos taas joudut vastaamaan, että ”En taida saada”, niin silloin kannattanee lähteä etsimään seurakuntaa/kirkkoa, jossa vastaukseksi muuttuu ”Kyllä”.
Romppanen: ” Kysymys voisi kuulua, että saanko omasta seurakunnastani varmasti kestävät ja turvalliset eväät kuoleman hetkelle?”
Kuka sitä nyt enää kuolemanhetkellään eväitä tarvitsee??? Pannaan vain pappa laatikkoon ja palamaan. Se oli siinä sitten, ainakin meikäpapan tarina. Jätetään eväät eläville.
Kuolemassa piilee kuitenkin pieni riski. Jos Raamatun lupaama viimeinen tuomio onkin totta, niin sitten on hyvä olla eväät mukana.
Romppanen: ”Jos Raamatun lupaama viimeinen tuomio onkin totta,”
Älä ole huolissasi. Ei se ole totta.
Minkä viestin Junkkaala lähettää niille jotka nyt eroavat kirkosta Päivi Räsäsen puheiden takia, tai sen takia, että kirkon virallinen kanta on tasa-arvoisen avioliittolakiesityksen vastainen? Kirkosta erotaan myös em. syistä.
Juu. Nyt ruvetaan rummuttamaan sitä, että kirkon virallinen kanta on sukupuolineutraalin käsityksen vastainen. Eikä se rummutus lopu. Niin kovasti saivat nyt tuulta purjeisiinsa sukupuolineutraalin käsityksen kannattajat.
– Ehkäpä tässä on takana asianomaisten ihmisten oma tulkinta Raamatusta, jonka pohjalta he syyttävät minua. Se, että ihmisiä puolustetaan, on kyllä ihan kristillisen uskon ydintä. — Arkkipiispa Mäkinen
On oikein puolustaa ihmisarvoa ja ihmistä, mutta kuinka seksuaalinen käyttäytyminen voi olla ihmisarvo kysymys?
Ongelmalliseksi Mäkisen kommentit käyvät, kun niitä arvioidaan Raamatusta nousevaa synti käsitettä vastaan. On mahdotonta lukea Raamattua ja löytää ihmisen poikkeavalle seksuaaliselle käytökselle mitään muuta syytä, kuin synti, joka ihmisessä vaikuttaa.
Koko kirkon teologia pitää muuttaa, jos haureus, jota ihminen välttämättömyyden suomalla varmuudella harjoittaa elämässään, tehdään tyhjäksi, sillä, että vedotaan siihen, että ihminen ei voi elää normaalisti toteuttamatta seksuaalisuuttaan kuten haluaa.
On mahdotonta perustella Raamattuun vedoten mitään seksuaalista normaalista poikkeavaa käytöstä. Tasa-arvoisia me olemme ainoastaan synnin suhteen, sillä kaikki olemme kuoleman alla saman synnin tähden.
Olemme kaikki pihalla kuin lumiukot ja se johtuu Raamatun mukaan alkusynnistä.
Ihmisen puolustaminen, vähemmistöjen ymmärtäminen, on Kristinuskon ytimessä, mutta ei asia sillä korjaannu, että pyritään vähentämään ihmisen syntitaakkaa sillä, että kielletään synnin haureellinen vaikutus ihmisessä.
”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.” Matt.5
Jeesus vetoaa Raamatun siveys käsitykseen ja ajaa ihmisen katsomaan omaan sydämeensä, jossa synti asuu. Tunnustammeko olevamme syntisiä?
Jos seksuaalinen käytös on sopivaa samaa sukupuolta olevien kesken, niin silloin on kiellettävä Raamatun ilmoitus ja käännettävä Raamatullinen synti käsite uusille teologisille urille. Onko kirkko siihen valmis?
Jos maailma ajaa sukupuolineutraalia käyttäytymistä normiksi seksuaalisen vapauden yleistymisen tähden, niin pitääkö Kristillisen kirkon myötäillä maailmaa?
Tähän olisi silloin syytä löytää Raamatusta selvät perusteet.
Näin aluksi sanon että minulla ei ole enää nykyään selvää kantaa asiaan. Olin joskus aiemmin kovin liberaali uskovainen, mutta olen alkanut viime aikoina entistä enemmän kunnioittaa myös konservatiivisia näkemyksiä kristinuskosta. Seuraavien kommenttieni ”homomyönteisyys” johtunee pitkälti aiemmasta ”liberaalista” taustastani.
Ismo Malinen:
”…kuinka seksuaalinen käyttäytyminen voi olla ihmisarvo kysymys?”
Jos lähdetään siitä, että seksuaalinen suuntautuminen on puhtaasti ominaisuus, jolle ihminen ei voi mitään, kuten vaikkapa liikuntavammaisuus, niin sitten se on ymmärtääkseni jossain mielessä myös ihmisarvokysymys. Julkisia tiloja rakennetaan nykyään niin että myös liikuntavammaiset pääsevät niihin. Olisi liikuntavammaisten ihmisarvoa alentavaa jos niin ei tehtäisi.
”…että vedotaan siihen, että ihminen ei voi elää normaalisti toteuttamatta seksuaalisuuttaan kuten haluaa.”
Ymmärtääkseni kyse ei ole siitä että jokainen saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan ”kuten haluaa” vaan siitä että saisi toteuttaa seksuaalisuuttaan ylimalkaan edes jotenkin tuntematta syyllisyyttä.
Jos nyt on niin että jotkut ovat niin homoseksuaalisia että seksuaalisuuden toteuttaminen vastakkaisen sukupuolen kanssa tuntuisi yhtä vastenmieliselstä kuin se meistä heteroista tuntuisi samaa sukupuolta olevien kanssa, niin tällaista homoa ei paljon lohduta jos hänelle sanotaan ”sinulla on oikeus mennä naisen kanssa avioliittoon kuten meillä muillakin”.
Paavali antaa ymmärtää 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa että se kaikkein ihanteellisin seksuaalisuuden muoto ei olekkaan hetero-avioliitossa tapahtuva seksi vaan se, että ei harrasteta mitää seksiä ollenkaan! Paavali antaa ymmärtää, että heteroavioliitossa tapahtuva seksi on oikeastaan vain myönnytys, kompromissi, sille tosiasialle että ihmisillä on seksuaalisia haluja, haluttiinpa tai ei.
Minua itseäni on askarruttanut Uuden Testamentin (UT) suhde Jumalan asettamaan lakiin. Ehkä en vieläkään ymmärrä lain ja evankeliumin suhdetta täysin…mutta:
Jeesus sanoo että toisalta laki on voimassa pienintä piirtoa ja kirjainta myöten (Matt. 5, Luuk. 16) mutta toisaalta laki on ymmärrettävä kahta käskyä vasten (nk. kaksoiskäsky): Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi ja Jumalaa kaikesta sydämestäsi (Matt. 7:12, Matt. 22:40).
Jotkut ovat sanoneet että koska tuossä kaksoiskäskyssä on tuo jälkimmäinen kohta, on ne UT:n homokohdat ymmärrettävä ehdottomina kieltoina. Mutta omasta mielestäni se ei oikein sovi Jeesuksen julistuksen luonteeseen että nuo kohdat Matt 7:12 ja Matt 22:40 tarkoittaisivat että tuon lähimmäisenrakkauden lisäksi olisi jotain erityisiä lainkohtia, joita on noudatettava, vaikka ei ole
ymmärrettävissä mitään maallista syytä että miten siinä tehdään lähimmäiseölle pahaa.
Siihen, että mitä pahaa tasa-arvoisessa parisuhteessa elävät homot tekevät, ei näet ole voitu esittää minkäänlaista maallista syytä.
Paavali antaa ymmärtää kohdassa Gal.5:14 että sen lain täyttämiseksi oikeastaan riittää tuo ”rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”.
Olen pannut merkille, että niissä kohdissa, joissa Paavali luettelee erilaisia syntejä (esim. Room. 1 luvun loppu, 1. Kor. 6:9, 1.Tim.1:9-10), kaikki muut synnit ovat jotakuinkin sellaisia, jotka voi ymmärtää järjellisellä tavalla pahoiksi, lähimmäistä vahingoittaviksi teoiksi, paitsi sen, mitä kaksi toisiaan rakastavaa homoa mahdollisesti tekee makuuhuoneessaan. Tämä viittaa siihen että Paavali ajatteli mainitsevansa maitsi kyseisissä ”syntiluetteloissa” syntejä, jotka jokaikinen täysjärkinen ihminen ymmärtää itsestäänselvästi synneiksi. Tämä viittaisi edelleen mielestäni siihen että Paavali (ja siis Herramme) tarkoittaisi nimenomaan sellaisia homoseksuaalisia tekoja joissa toista ihmistä alistetaan ja häpäistään.
Kuten alussa mainitsin, huolimatta edellä olevista ”homomyönteisistä” kommenteistani, olen itse kovin epävarma että mikä tässä asiassa oikeastaan on se Jumalan tahto. Miksi Jumalan tahtoa pitää arvailla ja pähkäillä? Eikö se ole selvä? Tässä mielessä en voi noin vain ohittaa konservatiivisten kristittyjen mielipidettä että ”asia on selvästi Raamatussa sanottu”.
Että tämmöistä…pyydän kertomaan rakentavassa hengessä että missä olen mahdollisesti väärässä…
Vielä sen verran että se, että homoseksuaalit voivat toteuttaa seksuaalisuttaan edes jotenkin, lakkasi mielestäni olemasta ihmisarvokysymys Suomessa oikeastaan jo 1971, jolloin sen kriminalisointi poistettiin ja ainakin 1981 jolloin se poistettiin sairausluokituksesta. Sen jälkeen asia on ollut ongelma vain uskoville: Mikä on Jumalan mielipide asiasta?
Suhteen virallinen rekisteröinti, kutsuminen ”avioliitoksi”, saati lasten adoptointi eivät ole mielestäni ihmisoikeuskysymyksiä.
Minulla on kaksi teologista argumenttia, jotka viittaisivat siihen, että homojen ja lesbojen tasa-arvoiselle parisuhteelle, pariliitolle, tai millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan, ehkä olisikin Jumalan hyväksyntä:
1. Sekä Jeesus että Paavali antavat ymmärtää että Jumalan antaman lain noudattamisessa on oikeastaan kyse siitä että tehdään lähimmäiselle se, mitä halutaan itselle tehtävän. En löydä UT:stä tukea näkemykselle että kristittyjä varten olisi otettu Mooseksen laista sellainen tiivistetty versio, johon kuuluisivat kymmenen käskyn lisäksi Paavalin tietyissä kohdissa luettelemat synnit, ja jota kristityn olisi noudatettava ilman mitään harkintaa siitä, että onko noudattaminen lähimmäisenrakkauden mukaista vai ei. Kymmenen käskyn noudattaminen on aivan itsestäänselvästi lähimmäisenrakkauden mukaista.
2. Niissä kohdissa, joissa Paavali luettelee syntejä, mukaanlukien homoseksuaaliset teot, ovat kaikki muut synnit itsestäänselvästi sellaisia, joissa rikotaan lähimmäistä tai Jumalaa vastaan, mutta se homoseksuaalinen teko ei, jollei se sitten ole toisen osapuolen häpäisemistä ja alistamista. Tämä viittaa siihen, että Paavali olisi tarkoittanut häpäisevää ja alistavaa homoseksuaalista tekoa.
Paavali antaa ymmärtää että täysi selibaatti olisikin se ihanne (1.Kor.7). Miehen ja naisen seksuaalinen kanssakäyminen onkin vain myönnytys siihen että useimpien ihmisten on kovin vaikea elää täydessä selibaatissa. Voisiko asia olla samalla tavalla myönnytys vaikka pari olisikin samaa sukupuolta?
No hyvä toimitus.
Eiköhän olisi ollut hyvä noudattaa hyvää lehtimiestapaa ja ottaa Junkkaalan kirjoitus sellaisena kuin hän sen kirjoitti. Junkkaala tarkoitti varmaan mitä sanoi eikä teidän toimituksenne näkemystä. Nyt jo kuuluukin miten toimitus selittää, että olihan siinä… jne.