Reissussa
Olin juuri parin vuorokauden eräänlaisella työ- ja vapaa-ajan matkalla Krakovassa. Kyseinen kaupunki ja sen lähialueet ovat pullollaan Euroopan (entisen?) suurvallan historiaa. Oikeastaan Krakovaan ja sen läheisyyteen sijoittuu iso osa Euroopalle ja koko maailmalle merkityksellistä historiaa – niin hyvässä kuin pahassa. Pahuuden puolta edustaa muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kylään perustettu Auschwitzin keskitysleiri. Pahuustutkijana Auschwitz ja 1900-luvun sosialististen valtioiden karmaiseva totalitarismi, joka ruokkii ihmisyyden pimeää puolta, vaatii oman blogimerkintänsä, joten jätän sen tässä vähemmälle huomiolle. Sen sijaan keskityn etenkin tieteen ja juutalaiskristillisen uskonnon väliseen suhteeseen (myöskään mm. keskiajan muslimien myönteistä vaikutusta unohtamatta).
Vanhat yliopistot
Krakovan kaupungin yksi kiinnostavin elementti sijoittuu vanhan kaupungin ytimeen, jossa edelleen toimii Jagiellon yliopisto, joka perustettiin vuonna 1364. Kyse on siten yhdestä maailman vanhimmista yliopistoista. Nykyäänkin tuossa yliopistossa opiskelee lähes 45 000 opiskelijaa eli enemmän kuin vaikkapa Helsingin yliopistossa. Yliopiston vanhin rakennus on yleisölle edelleen auki ja sen sisältä löytyykin mitä mielenkiintoisimpia aarteita aina keskiaikaisista kultaisista arvoesineistä, Nikolaus Kopernikuksen opiskeluajan astronomisista välineistä ja vaikkapa 800-luvun muslimien tekemistä aurinkokelloista aina tuoreempiin esineisiin, kuten Oscar-patsaaseen, Neil Armstrongin omistuskirjoituksella varustettuun kuvaan maapallosta ja Olympialaisten kultamitaliin.
Jagiellon yliopiston merkittävistä hahmoista onkin syytä nostaa esille ensinnäkin Kopernikus (1473–1543), joka toi laskelmillaan uuden ajan keskeiseksi käsitteeksi ns. aurinkokeskeisen maailmankuvan, joka tunnettiin jo antiikissa, mutta sai merkittävien kristillisten ajattelijoiden keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton. Valitettavasti esimerkiksi Luther vastusti käsitystä ja tässä suhteessa arvostamani teologi erehtyi. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Kopernikus ei itse ollut uskontokielteinen tai kristinuskon vastainen, vaan itse asiassa toimi myös pappina.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin huomata, että vanhat eurooppalaiset yliopistot ja tieteen kehdot on perustettu lähinnä teologian ja kristillisyyden luomalle perustalle. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Jagiellon yliopiston lisäksi vuonna 1640 perustettu Suomen ensimmäinen yliopisto eli Turun akatemia (myöhemmin Helsingin yliopisto, joka on oma alma materini). Meidän suomalaisten vanhimman yliopiston teologinen ja kristillisen perintö näkyy mm. siinä, että virallisesti teologinen tiedekunta on edelleen yliopiston korkein tiedekunta ja yliopiston sinetistä löytyy juutalaiskristillisen uskonnon Jumalan nimi sekä viittaus Sakarjan kirjan kuudenteen lukuun (jae 8):
Minulle hän sanoi: ”Paina mieleesi ne hevoset, jotka lähtivät pohjoista kohti. Ne veivät minun henkeni pohjoiseen maahan, jotta se vaikuttaisi siellä.”
Viha yliopistoja kohtaan
Kummastakin yliopistosta on vuosien varrella valmistunut myös merkittäviä vaikuttajia. Jagiellon yliopistosta hyvä esimerkki on Puolan lähihistorian yksi merkittävimmistä ihmisistä: paavi Johannes Paavali II, jonka kuviin ja merkitykseen ei voi olla törmäämättä, jos hiemankin Krakovaan tutustuu paremmin. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kyseinen paavi oli Jagiellon upean yliopiston viimeisiä teologeja 1950-luvulla. Nimittäin tuona samana vuosikymmenenä maan sosialistisessa ilmapiirissä lakkautettiin kommunistien toimesta sen alun perin merkittävin ja noin 700 vuotta vanha tiedekunta. Sosialismin kaatumisen jälkeen teologista ei ole uudelleen perustettu Jagiellon yliopistoon, vaikka siellä onkin lukuisia tiedekuntia. Yliopisto on siis luopunut ensimmäisestä tiedekunnastaan.
Myös Suomessa on teologisen tiedekunnan olemassaoloa kyseenalaistettu mm. sosialistien ja kristinuskoon skeptisesti suhtautuvien merkittävienkin henkilöiden toimesta. Kyseiset henkilöt ovat kuitenkin mahdollisesti muuttaneet käsityksiään tutustuttuaan tarkemmin nykyään tunnustuksettoman tiedekunnan toimintaan ja saavutuksiin. Tieto on tässäkin luulon väärtti. Kaatuipa kotikaupunkiini Jyväskylään syntymäni paikkeilla kaavailtu teologinen tiedekuntakin nimenomaan tiedepoliittiseen vastustukseen, vaikkakin tiedekunta lopulta löysi erinäisten vaiheiden kautta nykyiseen Itä-Suomen yliopistoon.
Teologian tutkimus tieteen perustana ja muutos
Näin ollen vihamielisyydestä huolimatta modernin tieteen perusta on valettu hyvin pitkälle juutalaiskristillisesti painottuneen teologian ja sen kehittymisen perustalle. Monet merkittävät tiedemiehet ovat olleet myös pappeja tai papiksi opiskelevia (Kopernikuksen lisäksi mm. evoluutioteorian isä Charles Darwin). On tästä historiallisestakin näkökulmasta hyvin ongelmallista asettaa juutalaiskristillistä uskontoa ja tiedettä jotenkin toistensa vastakohdiksi. Ennemminkin kyse on kahdesta valtavasta voimasta, jotka ovat historian kuluessa olleet hedelmällisessä vuorovaikutuksessa ja joskus myös sparranneet toisiaan sekä ennen kaikkea hämmentävällä voimalla ja myös yhteistyöllä muokanneet maailmaa.
Kyse on ikään kuin saman kolikon kahdesta eri puolesta. Näiden kahden puolen eli juutalaiskristillisen uskonnon ja tieteen välinen ero tosin tarkentunut modernina aikakautena mielestäni hyvällä tavalla. Nykyään tiede keskittyy maailman tutkimiseen omana autonomisena maailmanaan. Edes juutalaiskristillinen uskonto ei saa nykyään puuttua tuohon autonomiaan tai tieteen tekemiseen ja tuloksiin. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii esimerkiksi juurikin Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta, joka on sen historiasta huolimatta nykyään tunnustukseton, eikä se ota kantaa uskonnollisiin kysymyksiin. Kyseisen tiedekunnan laadukkuudesta ja onnistuneesta muuntautumisesta nykymaailmaan kertoo myös mm. useat tutkimuksen huippuyksiköt sekä merkittävät kansainväliset palkinnot viime vuosikymmeniltä.
Sen sijaan kolikon toinen puoli eli juutalaiskristillinen uskonto pyrkii nykyisessä maailmassa löytämään syvempiä merkityksiä niin maailmasta kuin Jumalastakin. Se myös etsii kiivaasti omaa paikkaansa etenkin länsimaissa hurjan muutoksen vauhdin keskellä. Isoin ongelma esimerkiksi kristillisillä kirkoilla ei mielestäni löydykään aina sanomasta tai edes teoista (vaikka toki nekin aina vaikuttavat ja niissäkin olisi toki aina parannettavaa). Isoin ongelma on ennen kaikkea se, että kirkot helposti mukautuvat omaksi kuplakseen etenkin siirtyessään enemmän vastakulttuuriksi. Toisaalta kirkon ulkopuolinen maailma ei osaa nähdä kirkkojen sanoman ja vaikutuksen syvällisyyttä ja merkityksellisyyttä. Kirkkojen tekemään hyvää ja usein jopa yhteiskunnan toimintakykyä kannattelevaa työtä ei osata valitettavan usein nähdä tai arvostaa. Kysymys on siis kokonaisuudessaan hyvin pitkälle siis eri maailmojen kohtaamattomuudesta.
Vaikka länsimaisella tieteellä ja juutalaiskristillisellä uskonnolla onkin näistä haasteista huolimatta edelleen oma tärkeä tehtävänsä, niillä on myös kiehtovia leikkauspisteitä mm. useiden Vanhan testamentin kertomusten suhteen, mutta se onkin toisen tarinan aihe.
Yhteenveto
Näin ollen tämän blogimerkinnän voisi kiteyttää kahdeksi teesiksi:
- Kristinusko ja tiede eivät ole toistensa vihollisia, vaan kumppaneita. Moderni tiede on syntynyt nimenomaan kristinuskossa marinoituneena ja sitten aivan oikein kehittynyt uskonnollisesti riippumattomaksi.
- Teologisten tiedekuntien lakkautukset tai niiden lakkautusten uhka ei nouse useinkaan syvästä akateemisesta pohdinnasta tai tieteen tuloksista, vaan kristinuskolle vihamielisistä ennakkoluuloista. Tieteellisyyden nimissä teologiaa ja kristinuskoa sortavat eivät olekaan niin tieteellisiä kuin antavat ymmärtää. Tieteen sijaan aggressio teologian ja uskonnon tutkimusta kohtaan nousee ennemminkin jostain tieteen ulkopuolisesta maailmankatsomuksesta (mm. kommunismi tai sosialismi) – tieteellä itselläänhän, kun ei ole tai ainakaan saisi olla omaa maailmankatsomusta, koska se ei kuulu sen alueeseen.
Ps. Pääsin vuonna 2001 paavi Johannes Paavali II vastaanotolle Vatikaaniin yliopiston järjestämällä opintomatkalla. Vaikka koenkin luterilaisuuden itselleni monella tapaa juuri minulle sopivaksi kristillisyyden muodoksi (enkä haikaile millään tavoin katolisuuden perään), arvostan suuresti tuota Katolisen kirkon elettä.
Pps. En myöskään tällä blogimerkinnällä halua kannustaa ylettömään (tai ainakaan merkityksettömään) matkusteluun ilmastonmuutoksen kannalta, mutta toisaalta ymmärrän matkustuksen tärkeyden.
Tiede on länsimaista ja kulttuurimme kehittynyttä yksinkertaisesti johtuen Sumerin, Egyptin ja Kreikan maantieteellisestä sijainnista ja niistä esoteerisista traditioista, joka näiden maiden tiedettä oli taltioinut ja ylläpitänyt ammoisista ajoista ja etenkin läpi kirkon pimeimmän ajan. Yo esseen logiikan mukaan tieteen olisi pitänyt myös kehittyä erityisesti Venäjällä, mikäli kriteerinä on kristinuskon valta ja vaikutus ihmiseen, jota ortodoksinen kirkko oli pääsyt vapaasti muokkaamaan. Ja pitäisi myös kysyä, miksi tiede on kehittynyt v a i n niissä kristillisissä maissa, joissa humanismi, renessanssi ja Valistus pääsivät vaikuttamaan. Ei juurikaan muissa!
Länsimainen filsofia ja tiede oli väliaikaiasesti kuollut about Marcus Aureliuksen mukana ja jälleensyntyi 1100-1500-luvun ennakoivan ’raskausajan’ jälkeen 1600-1700-luvuilla: Jotta tieteen renessanssin ymmärtäisi sen tämän 1000-vuotisen Ruususen unen jälkeen lienee syytä vilkaista hieman myös juutalaisten kabbalistien vaikutukseen todeten ensin, että kaiken pohjana oli juutalaisten varhaiset yhteydet sumerilaisten, egyptiläisten, arabialaisten ja intialaisten kulttuuriin ja tietotaitoon, joka ilmeni etenkin juutalaisessa esoteerisessa perimätiedossa eli siis kabbalassa.
Kabbalan omaksuivat sittemmin monet myös länsimaiset filosofit, matemaatikot, astronomit ja muut tiedemiehet, jotka hakivat sen viitteistä tietoa universumin (OVLAM) olemuksesta.. Kabbalistiset tieteilijät loivat innovaatioillaan pohjan tieteen kehittymiselle: Abraham bar Hijja kehitti jo 1200-luvulla tieteellistä metodologiaa ja edisti maantiedettä, aritmetiikkaa ja astronomiaa. Bonfils kehitti desimalisysteemin 150 vuotta ennen muita Euroopassa, trigonomiaa kehitti Levi Ben Gerson, häneltä tuli mm. kuluisa Jaakobin sauva, jota navigoinnisa hyödynsivät Magellan, Kolumbus ja Vasco da Gama. Abraham Latif havaitsi varhain kabbalan tieteelliset mahdollisuudet. Hänen järjestelmänsä käänsi sittemmin luettaviksi Raymond Lully. Mainittujen kabbalististen ajan tiedemiesten vaikutukset myös tieteellisen välineistön kehittymiseksi oli ratkaiseva. Kohta syntyivät tekeskoopit, mikroskoopit, termometrit ja tarkkuuskellot.
Tieteen valtava nousu nähtiin juuri. maissa, missä juutalaiset oli hovikelpoistettu ja missä länsimainen kirjallinen kabbala kukoisti: Bacon, Descartes, Locke, Leibnitz, Copernicus, Kepler, Galilei, Boyle ja muut olivat kaikki tutustuneet länsimaiseen kabbalaan ja he olivat useimmat myös jonkin esoteerisen salaseuran jäseniä. Näissä seuroissa saattoi keskustella tieteestäkin vapaasti ilman inkvisition pelkoa.
Maxwell Faraday kuului sähkön salaisuuksia tuntevaan RoseCroixiin. Jopa nykytieteen lähes pyhimys Newton tunnusti ettei ole keksinyt mitään uutta, vaan että oli saanut pohjaideansa prisca sapitentiasta, millä viittasi tähän juutalaisen perimätietoon. Ja kun Isaac Lurian kabbalassa jo 1500-luvulla todettiin, että valo kaareutuu avaruudessa, ei ole epäilystäkään, etteikö myös juutalaiselle Einsteinille kabbala ollut intuition lähde.
Raamatun Geneis sisäöltää mielnekiintoista accuraarrtia tietellistä teitoa,jonka aluperä liene veirailta tähditä (enkeli Raz iel),mm absoluutisesti oikean kromosimijärjestelmän nimen adam (a-am x-veri)
gematrisessa rakenteessa.
Hyvä Seppo H,
Venäjällä ortodoksiselle kirkolla ei tsaarin aikaan ollut oikeastaan mitään valtaa. Se oli täysin alistettu valtakoneiston osaksi, pyhä synodi oli yksi ministeriö muiden joukossa. Tätä vastustaneet piispat murhattiin. Mm. keisarinna Katariina II kidutti kuoliaaksi Rostovin metropoliitta Arsenin (https://ort.fi/marttyyripiispa-arseni-rostovin-metropoliitta). Myöskään Moskovan patriarkkaa ei valittu pariin sataan vuoteen.
Kyse ei ole vain intituution-kirkon yhtesiikunnallisesta vallasta vaan tuon uskonnon ja uskon vallasta ihmisen mielessä. Fundamentalistinen ortodoksinen usko on ollut ja on edelleen käsitykseni mukaan sangen vahvaa Venäjän väestössä. Tietenkin tämä usko oli indoktrinoitu ihmisten mieleen ortodoksisen kirkonkin toimesta.
Hyvä Jussi K,
Mielenkiintoinen blogi. Kiitos.
Aika usein, ei kuitenkaan aina, ateistien hyökkäysten takana on puhdas viha uskoa kohtaan. Vihaa pyritään usein peittämään, vaihtelevalla menestyksellä, erilaisin ”rationaalisin” argumentein. Vihan ei pitäisi tulla yllätyksenä, koska juuri sitä Herra lupasi seuraajilleen.
Kannattaa tutustua myös erinomaiseen artikkeliin: ”Litteän maan myytti – tapauskertomus uskonnon ja luonnontieteen historiasta”
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/4093
https://journal.fi/tt/article/view/4093/3824 (pdf)
Tiivistelmä:
Esittelen maan muotoa koskevaa keskustelua tapauskertomuksena uskonnon ja luonnontieteen suhteiden historiasta. Artikkeli on syntynyt siitä havainnosta, että monet hyvin koulutetut ihmiset (jopa teologit) uskovat keskiajan kirkonmiesten opettaneen maan olevan litteä, vaikka historiallinen tutkimus puhuu keskiajan käsityksistä aivan muuta. Populaarissa ajattelussa Kolumbuksenkin matkojen oletetaan kohdanneen vastustusta kirkon taholta siksi, että hänen pelättiin putoavan alas maan reunalta. Joidenkin versioiden mukaan keskiajalla saattoi joutua jopa roviolle, jos uskoi pyöreään maahan. Litteän maan tapaus toimiikin monille esimerkkinä myös laajemmasta ”uskonnon ja luonnontieteen sodasta”.
Giordano da Bruno poltettiin roviolla kosmologisten käsitystensä takia. Hän uskoi ja katso ja aivan oikein,että maailmankaikkeus onm ääretön ja että muillakinpalnetoila saattaa olla elämää.
Selväkielinen uusinta:
Giordano da Bruno poltettiin roviolla kosmologisten käsitystensä takia. Hän uskoi ja katsoi ja aivan oikein, että maailmankaikkeus on ääretön ja että muillakin planeetoilla saattaa olla elämää.
Koska tänne saadaan muokkaustoiminto? Ei pitäisi olla nykyaikana vaikeaa!
Seppo Heinola. Päivitäpä tietosi Giordano Brunosta ja modernin tieteen synnystä sekä juutalais-kristillisen uskon keskinäisestä suhteesta. Ei kukaan tieteen historiaa tunteva kiistä, että 1400-1600 -lukujen Euroopassa haettiin innoitusta myös merkillisistä ”salatiedon” lähteistä. Olennaista on, että tuosta puuhastelusta päästiin eroon ja siirryttiin ns. vakavan tieteen tekoon. Ehdotan perehtymistä Ronald Numbersin (toim.) teokseen Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta (2015). Sivut 61-69 käsittelevät Giordano Brunoa. Vastapaino julkaisi jokin vuosi sitten teoksen Modernin tieteen synty Euroopassa (tekijää en muista).
Päivitä Markkui Sjöblom tietosi esim. Royal Societyn jäsenten aatehistoriallisista taustoista ja lue sitten vaikkapa tohtori Kathleen A hosen Newton-kirja ’Jättiläisen hartioilla.’ Kabbalistisen tiedon taltioimisen ja hyödyntämisen nimittäinen’puuhasteluksi’ kertoo vain sanan käyttäjästä, ei itse asiasta. Tuo ’vakava tieteenteko’ kun lepää kabbalistisen perimätiedon hartoilla. Lääketietenparadigman uudisti esoteerikko Paracelcus, ja esim. Idean valon kaareitumisesta avaruudesa esitti jo kabbalisti Isaac Luria,jolta Einstein sai ideansa ja idean ajansuhtellisuudesat kahden rabbin taltioidusta keksutelusta. Einstein ja monet ajan ’vakavat ’ tiedemiehet tunsivat kabbalan pääteoksen Zoharin.
Tzimzum
Luomismysteerin keskeinen heprealainen luriaanisesta kabbalasta nouseva käsite oli Tzimzum. Luomista edelsi tämän Tzimtsumin leimahtaminen ja pirstoutuminen olevuudeksi. Tsimzum tarkoittaa ’supistus’ hepreaksi צמצום המקום’paikan supistaminen’. Kaikkiallinen rajaton ja loputon jumaluus tarvitsi itsensä ulkopuolelle tilan, johon voisi vuodattaa olevan maailman. Siksi Ajn Suphin tuli ensin supistua, jotta tarvittava tila syntyisi, koska tämä Nimetön ja Lausumaton Itse oli kaikialla ja oli kaikki aika ja kaikki tila. Tähän tyhjään tilaa nimetön Ajn Suph jumaluus vuodatti nyt olemuksensa kymmenen attribuuttia kymmeneen eri maljaan –elämän puun 10 sefiraan- tai astiaan, jotka särkyivät, ja joiden sirpaleista tuli henkisen ja fyysisen olemassaolon diverssi.
Isaac Luria kuvaa tätä vuodattumista:
Und siehe, als das Licht des Unendlichen [En-Sof] sich hinzog gleich einer geraden Linie inmitten der oben erwähnten Leere, hat es sich nicht sogleich bis nach unten hingezogen und ausgedehnt. Es dehnte sich nur ganz langsam aus. Will sagen, im Anfang begann die Linie des Lichts sich auszudehnen, und ganz zu Beginn ihrer Ausdehnung zog sie sich im Geheimnis der Linie hin und ward gleich einem Rad ringsum rund.)
”Ja katso. Suoran linjan tavoin äärettömän valo vuodattui ulos keskellä tyhjyyttä. Se ei laskeutunut heti alas ja levinnyt, vaan hitaasti valon linja (säde) alkoi levittäytyä ja aivan laajenemisensa alussa se vetäytyen linjan salaisuuteen tuli ympyräksi (kaareksi)”
Die Ausdehnung des Lichts im Leeren, zit. nach P. S. Gruberger, ed., »Ten Luminous Emanations«, Bd. 2, Jerusalem 1973, sivu 7, suomennos saksasta Seppo Heinola
Seppo Heinola. Se, että länsimaisen tieteen merkkihenkilöt ovat aikanaan omaksuneet vaikutteita esoteriasta tai saaneet sieltä ideoita, ei todista esoteriaan sisältyviä uskomuksia yhtäpitäviksi modernin tieteen käsitysten kanssa eikä myöskään oikeiksi sinänsä. Esität vuodatuksissasi kosolti väitteitä, jotka tutkimus on osoittanut sitkeästi eläviksi virhetulkinnoiksi. Ja lopuksi: esoteeristen tekstien sisältämät ilmaisut kuulostavat toki samalta kuin esimerkiksi modernin fysiikan tutkimustulosten populaarit sanoitukset. Vaikka ne eivät puhu samoista asioista. Tiedän kyllä, että teosofian keskeinen uskomus on, että se katsoo tarjoavansa synteesin uskonnosta, tieteestä ja vanhasta salatieteellisestä viisaudesta. Maustettuna kristinuskon vastaisuudella. Joten: jospa jätetään tämä tähän.
”ei todista esoteriaan sisältyviä uskomuksia yhtäpitäviksi modernin tieteen käsitysten kanssa eikä myöskään oikeiksi sinänsä. ”
Että tämmöinen olkinukke sinulta, sillä EN edellä esittänyt kabbalan tietoja yhtäpitäviksi nykytieteen kanssa vaan lähtökohdiksi, mitä Newtonkin tarkotti puhuessan seisovansa jättiläisen hartioilla. Ja mikä puhuu tieteen kanssa samoista asioista ja mikä ei, epäilenpä että sinä et sitä tiedä.
Mutta n y t annan pari yhtäpitävyyttä noin esimerkin vuoksi: 1)KABBALAH and QUANTUM PHYSICS
ITS ALL IN THE NUMBERS By Arthur Sherman:
” Victor Weisskoph, another noted physicist once met with Gershom Scholem, one of the leading scholars and writers of Jewish Mysticism. Scholem asked him about any unsolved problems in physics. Weisskoph answered, ”Well there is this number 137” (SH: Aineen hienorakennevakion suhde 137:1!!!) Scholem answered, ”Dont you know that 137 is the number associated with Kabbalah” The gematria of Kabbalah, the numerical value of its letters is equal to 137. The numerical value of the Hebrew word for wisdom, chochmah, is 73. The Hebrew word for prophecy is nevuah which has a numerical value of 64. If you combine wisdom and prophecy, 73 + 64, you get 137 or Kabbalah.
Aineen hienorakennevakio on tieteen kenties tärkein löytämä luonnonvakio.
2)JHVH teki ihmis/adamin 22 heprean kirjaimen kautta.(Vrt kabbalan elämän puu 22 polkua) Nyt ihmisessä on juuri 22 autosomista kromosomiparia + sukukromosomit x ja y. Ihmisen kromosomiluku on siis 46 mikä on myös lausutun אָדָם adam-sanan lukuarvo! (1+4+1+40) Kun autosomisia kromosomeja on 2 x 22 eli 44 niin hämmästyttävästi myös nimessä adam osio דָם d a m eli v e r i saa juuri lukuarvoin 44! Ja kun miehen ja naisen yhteisten kromosomien määrä on 45 ja אָדָם:n lukuarvo on 45, ovat Genesiksen 1. ihmisen lukuarvot 44 45 ja 46 eli t ä s m ä l l e e n samat kuin nykytieteemme ilmaisema eri kromosomimäärien luokittelu 44 45 46!!! Kromosomit otetaan ihmisen juurikin luuytimen verisolusta!!! (”Tämä on luu minun luustani…”)
Mielenkiintoista että vedit esiin irrelevantisisti sanan teosfia – ilmeisesti muita kritiikittömiä lukijoita ohjaillaksesi, sillä teosofialla ei tässä asiassa ole ollut mitään tekemistä.
Seppo Heinola. Teksteistäsi näkyy monella eri tavalla teosofian vaikutus. Muun muassa väitteestäsi, että tiede saisi kiittää synnystään esoteerisia traditioita ja numerologisista tulkinnoistasi milloin minkäkin raamatunkohdan selitykseen ja kabbala-kiinnostuksestasi. Kyse ei ole olkinukesta eikä toisten ohjailusta vaan auki kirjoitetusta huomiostani, joka toki perustuu muistinvaraisesti uskontotieteelliseen tutkimukseen. Otan yleisen esimerkin, joka ei liity Sinuun. Joku henkilö X esittää vaikkapa 15 väitettä ja väittää, että kyse ei ole uskonnosta tai ideologiasta. Väitteitä tarkistettaessa huomaa, että vaikkapa 11 väitettä on selvasti otettu uskonnollisista traditioista tai ideologiasta. Silloin on mielestäni ihan perusteltua todeta, että henkilö X edustaa tosiasiasiallisesti määrättyä uskontoa tai ideologiaa ja on siitä riippuvainen. Vaikka X kiistäisi asian, ei ole lainkaan tietoinen siitä, mitä traditioita tai ideologiaa edustaa tai suuttuu asian sanomisesta. Ei Suomessa ole mitenkään rikollista tai halveksittavaa olla luterilainen, ortodoksi, teosofi tai vaikka Karhun kansan kannattaja.
Äläpäs leiki M S selvännäkijää kun et sellainen kaiketi ole . Minun yo viestien ko. sisällöt nousevat rabbiinisesta kirjallisuudesta (kabbalistisista teoksista ja kommentareista) ja kabbalaaa koskevista yleishistoriallisista esityksistä sekä tietysti ja ennenkaikkea Raamatusta itsestään. Yrität leimata ko faktiset detaljit teosofian sanan -kautta.
Kun viittasit aiemmin Ronald Numbersin (toim.) teokseen Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta, tulit po asiossa potkaisseeksi myös omaan nilkkaasi,sillä Numbers toteaa nimeomaan myös,että käsitys jonka mukaan kristinusko olisi yksin synnyttänyt modernin luonnontieteen on myytti sekin (myytti 9). Jarki Jolkkonen: ”Ansio luonnontieteiden kehityksestä kuuluu myös islamilaiselle kulttuurille. Se ei vain välittänyt a n t i i k i n s aavutuksia eteenpäin, vaan syvensi, korjasi ja kehitti niitä luovasti. Bagdad ja Damaskos olivat maailman johtavia luonnontieteen keskuksia 800–1100-luvulla.
Luonnontieteet ovat suuri lahja. Ansio sen kehityksestä kuuluu siis monille kulttuureille ja aatteille. Tieteet kuuluvat kaikille, eikä kelläkään ihmisellä tai millään ideologialla ole oikeus omia tiedettä itselleen.”
Tietenkin tiedettä jouduttiin julkisesti harjoittamaan länsimailla kristinuskon piirissä ja kristillisissä yliopistoissa, koska mitään muuta mahdollisuutta ja tutkimus- ja opiskelupaikkoja ei pakkouskonnon aikana virallisesti ollut, muuten olisi menettänyt päänsä. Siksipä monet tiedemiehet harjoittivat tutkimuksia ja keskustelivat myös esoteerisissa salaisissa yhteisöissä. Sattumaa ei ole, että erään veljeskunnan tunnussana liittyi vehnän tähkään, sillä vehnän tähkä ja vehnän cytokromi C (ikivanha entsyymi luonnossa) on yksi Genesikseen sisältyvä tieteellisesesti tosi detalji.
Kiitos kommenteista näin yhtenäisesti! Tällä kertaa en näe tarvetta minun osaltani enempää kommentoida keskustelua muuten kuin toteamalla, että hienoa, että on keskustelua ja vielä upeampaa olisi, jos sitä voisi käydä vielä hieman kunnioittavammin.