Teologian opinnot aloitin n. 16,5 vuotta sitten. Sen jälkeen olen aktiivisemmin luonnollisesti perehtynyt teologiaan. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että tuohon 16,5 vuoteen mahtuu aika monta tapausta, joissa olen törmännyt jääräpäisyyteen niin julkaisuissa kuin puheissakin. Yksi surullisimmista esimerkeistä on ns. nuoren maan kreationismi eli luomisoppi. Se perustuu usein jonkinlaisiin laskelmiin etenkin 1. Mooseksen kirjan perusteella.
Usein ns. nuoren maan kreationistien mukaan maailma on vain muutamia tuhansia vuosia vanha. Pitkään on kuitenkin jo tiedetty luonnontieteen eri osa-alueilla (mm. maailmankaikkeuden, maapallon ja ihmislajien) perusteella, että maailma on tätä paljon vanhempi. Valitettavan usein ns. nuoren maan kreationistit eivät myöskään ymmärrä kunnolla esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomusten upeaa vertauskuvallisuutta tai oikeaa merkitystä. Nuoren maan kreationismiin ei onneksi Suomessa kovin usein törmää. Yhdysvalloissa sillä on paljon vahvempi asema (ks. lisää aiheesta: http://www.areiopagi.fi/2014/12/nelja-nakemysta-siita-oliko-aadam-oikeasti-olemassa/).
Nuoren maan kreationismi on kuitenkin hyvä esimerkki jääräpäisyyden teologiasta. Jääräpäinen ei suostu näkemään tosiasioita ja tarkentamaan näkemyksiään niiden valossa. Jääräpäinen turvaa ennemmin omiin (virheellisiiin) tulkintoihinsa kuin tutkittuun tietoon, koska omat rakkaat tulkinnat ovat niin kotoisia ja turvallisia. Jos todellisuus, hyvät argumentit ja totuus ovat ristiriidassa omien kuvitelmien kanssa, sen pahempi ensin mainituille.
Pohjimmiltaan jääräpäiseltä teologilta tai kristityltä puuttuu kuitenkin yksi olennainen kristillinen hyve: nöyryys. Jääräpäinen tarraa omiin kuvitelmiinsa, vaikka esiin vyörytettäisiin niitä vastaan puhuva todisteiden meri. Jääräpäisyyteen myös liittyy se tragedia, että jääräpäinen ei koskaan pääse ihmisenä kasvamaan parhaaksi versiokseen itsestään. Halu oppia, nöyryys ja avoimuus uudelle tiedolle ovat nimittäin ainoa tie ihmisenä kehittymiseen. Ei olisikaan pahitteeksi tuskin kenellekään meistä joskus tietoisesti muistuttaa itseään, että on paljon asioita, jotka ylittävät ymmärryksemme ja että joku muu tietää niistä enemmän.
Lopuksi haluan esittää vielä pienen tunnutuksen. Olen itsekin syyllistynyt monesti tuollaiseen jääräpäisyyteen, vaikkakaan en ole muistaakseni koskaan edustanut esim. jääräpäistä nuoren maan kreationismia. Jumala ja Hänen antamansa elämä ovat kuitenkin koulineet minusta pois jääräpäisyyttä eri elämän osa-alueilla. Toivon, että Hän armostaan jatkaa tätä minun jääräpäisyyden tuhoamista.
Flavius Josefus (n. 37 – 100 jkr) kirjoittaa historiateoksessaan ”Jüdische altertümer” luomisopista muun muassa:
”Bevor nun Moyses nach dem siebenten tage in der Schilderung fortfärt, beschreibt er die Erschaffung
des Menschen wie folgt. Gott bildete den Menschen, indem er Staub von der Erde nahm und diesem Geist und Seele einhauhchte. Und dieser Mensch hieß Adam, dass hießt ein hebräischer sprahe ”rot”, weil er aus roter weicher Erde gamacht ist die die jungräuliche und wahre Erde darstellt. Gott führte alsdann dem Adam die einzelnen Tiergeschlehcter zu und zeigte ihm Männchen und Weibchen; und Adam gab ihnen Namen, die sie heute noch haben. Da Gott aber sah, dass Adam der Gesellschaft und Gemeinschaft eines Weibes entbehrte (denn es war noch keines da) und sich über der anderen Lebewesen Gebaren verwunderte, nahm er ihm im schlafe eine rippe un bildete daraus ein Weib. Und als ersie ihm zuführte, erkannte Adam, dass sie aus ihm gemacht sei. Ein Weib hießt in hebräischer Sprahe ”Issa”; sie aber wurde Eva genannt, dass hießt ”Mutter aller Lebendingen.”
Oli nyt asia niin tai näin, niin Uudessa Testamentissa Paavali viittaa kirjeissään Aadamiin ainakin kuusi eri kertaa. Samoin Aadamista on maininta Luuk. 3:38. Luomisen ajan pituudesta voidaan tietysti esittää erilaisia perusteluita. Sinänsä mielenkiintoinen kysymys on, paljonko Jumala pystyy ylipäätään luomaan 24/h:ssa? Vaan onhan sekin totta, että Herran edessä 1000 vuotta on kuin yksi päivä.
Voihan suomalainen saarnamies siteerata Kalevalaakin.
No mikä ettei, vaikkapa näin;
”Alkumuna räjähti ja sen keltuaisesta tuli maa, valkuaisesta vesi ja kuoresta taivas taivaankappaleineen.”