Päivän ja lähipäivien kirkollinen uutinen tulee herättämään huomiota myös yhteiskunnassa. Helsingin tuomiokapituli päätti yksimielisesti erottaa Kai Sadinmaan pappisvirasta. Some-keskustelu leimahti kohta, tovin sitä selailin. Joku kirjoitti, että jos edes määräaikaisesti olisi erotettu papinvirasta, mutta että lopullisesti pappisvirasta – onko sellaista nähty!? Onhan niitä ollut ja tulee todennäköisesti vastakin olemaan. Muiden muassa Lapuan hiippakunnassa ei niin kauan sitten.
Tämä erottaminen on niin moninkertaisesti ristiriitainen tapaus, että jos siitä haluaa kirjoittaa rehellisesti, ei voi päätyä mihinkään yksinkertaiseen tai mustavalkoiseen johtopäätökseen. Kirkollisen hierarkian yläpäässä oleva tuomiokapituli ja pappis-persoona Kai Sadinmaa. Mikä muu olisi voinut olla heidän polkunsa päässä kuin yhteentörmäys?
Ajanlaskumme alussa Jerusalemista maailmalle levinnyt Jeesus-liike ei ollut mikään organisatio. Eikä se tuntenut pappisvirkaakaan, sitä ennen tuli diakonin virka. Tuomiokapitulilaitos tuli vielä paljon myöhemmin. Laitos tarvitsi viraston ja tuomioistuimen.
Minunkin sympatiani ovat Kai Sadinmaan puolella. Hän on ristiriitainen, mutta niinhän me monet olemme. Raamattu ja kirkon historia on täynnä herkkiä, hauraita ja jopa sairaita ihmisiä. Kai on pyrkinyt profeetaksi ja kiinnittänyt teesejään tuomiokirkon oveen – entä sitten?
Nyt Sadinmaa on päässyt yhteen päämääräänsä, hänet on erotettu hänen väheksymästään virasta. Luulen, ettei niin olisi käynyt Irja Askolan aikana. Ja vieläpä, ettei nykyinen Arkkihiippakunnan kapituli olisi toiminut näin. Mihin Helsingin kapituli on päässyt? Tapahtuiko tämä nyt kirkon erinomaiseksi parhaaksi? Teemu Laajasalo esiintyi ennen piispan virkaa klovnina TV:n viihdeohjelmassa ja sai siitä kai kohtuullisen korvauksen. Mutta, tuomiokapitulin kunnioitetut jäsenet: Ettekö tienneet, että Suomen kansa ja myös enin osa kirkkokansasta asettuu aina sorretun puolelle?
Kirkko on ilman Sadinmaatakin suurissa vaikeuksissa homoliittojen kanssa. Tämä oli sitten viimeinen naula arkkuun, koska Sadinmaa meni liian pitkälle käymällä piispojen kimppuun. Onko se tarkoituksella tehty saadakseen kunniaa ja mainetta jälkeen päin.
Kirkko historia kertoisi Kai Sadinmaan olleen edelläkävijä kirkon uudistajana, jossa jossa Raamatun sanoma heitettäisi nurkkaan ja korvattaisiin Sadinmaan tapaisilla uusilla opeilla, sitä en tiedä mutta siltä se ainakin vaikuttaa.
Tarkoitatko viimeistä naulaa kirkon vai Kai Sadinmaan arkkuun? Onko teko, jonka tavoitteeksi arvelet ’kunniaa ja mainetta jälkeenpäin’ Kai Sadinmaan toiminta vai häneen kohdistettu ankara kuritus?
Ratkaisu ei ole Raamatun pois heittäminen, eikä kirkkoa sillä uudisteta. Ratkaisu on Raamatun lukeminen ja ymmärtäminen, sen todesta ottaminen, eikä irrallisten jakeitten mielivaltainen käyttö omien mielipiteitten tueksi.
Heikki Palmu,
Juuri näin.
Raamattu saakoon muuttaa Sanaan sitoutuneen Jumalan Pyhän hengen vaikutuksesta lukijansa.
Tarkoitan tällä sitä, että käyminen piispojen kimppuun oli se viimeinen naula, jos tätä ei olisi tapahtunut, niin tuskin Sadinmaata olisi erotettu, varoituksia korkeintaan.
Kiitos, kantasi selkeni!
Helsingin tuomiokapituli otti selkeän pesäeron siitä anarkistisesta pelleilystä ja demagogiasta, jota Sadinmaa toteutti. Perusteiden teologisista yksityiskohdista ja tuomiokapituli(e)n johdonmukaisuudesta eri asioissa voidaan aina keskustella, mutta kyse oli todellakin ratkaisevan keskeisistä asioista. Sadinmaa sai performanssinsa. Tämän osoittaa mielestäni se, että hän ei tarttunut tuomiokapitulin antamaan mahdollisuuteen perua ja/tai selventää käsityksiään. Minulla tulee koko jupakasta mieleen Asterix ja rahapata -albumin kokeileva teatteriohjaaja. Tämä ei antanut Asterixin ja Obelixin vapauttaa itseään tultuaan vangituksi esivallan halventamisesta: hän odotti tyylilleen uskollisesti viimeistä tosimahtavaa performanssia: villipedoille syöttämistään suuryleisön edessä Colosseumin areenalla. Mikä näytös!
Sjöblom: ”siitä anarkistisesta pelleilystä”
Mulla on semmoinen käsitys, että Jeesuskin oli aikanaan aikamoinen anarkisti.
Tässä Kai Sadinmaan erottamisessa tulee mieleen Kirkon oman tutkimuslaitoksen tekemässä tutkimuksessa, oliko se vuonna 2013, pappien uskosta Jeesuksen jumaluuteen. Tuloksena noin puolet papeista niin miehist kuin naisista ei uskonut Jumalan käyneen planeetallamme, siis ei Jeesuksen jumaluuteen. Kirkon opin vastaistta ajattelua, siis lopputili heille puolet papeista, joka määrä saattaa nykyhetkenä plla enemmänki.
Reino Suni,
ehdotuksesi on tosi hyvä. Kirkon uskottavuus lisääntyisi. Ehkäpä tällöin kirkko saisi keskittyä perustehtäväänsä erimuotoisen maailman parantelun sijaan.
Mikko Suni:
Ehkäpä tällöin kirkko saisi keskittyä perustehtäväänsä erimuotoisen maailman parantelun sijaan.
Jos Raamattu olisi ainoa eettinen ohjenuoramme ja kirkon historian käytännöt vallitsevia, niin millaisesta maailmasta se kertoisikaan.
Esimerkkejä Vanhasta testamentista:
Kuolemantuomio mm. oman vanhemman lyömisestä, abortista, homoseksuaalisuudesta, jumalanpilkasta, väärän valan vannomisesta, taparikollisuudesta, kuoliaaksi kivitys lauantaina työtä tekevälle. Kehoitus surmata koko kaupungin asukkaat ja karja.
Kirkon historiasta löytyvät mm. noitavainot kuin aviottomille äideille annetut sanktiot.
Luetteloa henkisistä ja fyysisistä julmuuksista voisi jatkaa vaikka kuinka.
Maailman parantamiseen sekä Inhimillisten ja fyysisten kärsimysten vähentämiseen tarvitsemme meistä jokaista, myös kirkkoa.
Leeni Luukko,
Kiitos kommentistasi.
Yksi kuoli, että kaikki saisivat elää – myös iankaikkisesti.
Tämän julistaminen ja ihmisten opetuslapsiksi
tekeminen on kirkon perustehtävä,
jota maalliset toimijat eivät tee.
Mainitsemasi esimerkit eivät mielestäni kerro
kirkon perustehtävän suorittamisesta.
M. Suni: ”Yksi kuoli, että kaikki saisivat elää ”
Kaikki täällä kuolevat, eikä yksikään jää eloon.
”Ei elämästä selviä hengissä” -Juice Leskinen
kimmo wallentin,
”…ei ainakaan missään jengissä” -Juice Leskinen
Niin, minä uskon, että kuolleet herätetään viimeisenä päivänä ja
elämä jatkuu kuoleman jälkeen
ja niin myös kristillinen kirkko uskoo ja opettaa.
”Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” Job 19:25
Luterilaisessa kirkossa meillä on noin parituhatta pappia, noin kymmenen prosenttia työntekijäjoukosta.
Oikeaoppineeksi julistautuneessa Lähetyshiippakunnassa on noin kuutisenkymmentä pappia ja noin parituhatta jäsentä.
Kai Sydänmaa on saanut kirkossamme sekä ruusuja että risuja. Ei ole järin houkuttelevaa palkata työyhteisöön pappi, joka ei kuuntele esimiehiään eikä työtovereitaan, vaan saa ohjeensa suoraan Jumalalta. Siitä huolimatta Malmin kirkkoherra palkkasi hänet töihin.
Heikki Palmu. Voitko selventää hieman sitä, että sinun mukaasi Sadimaa saa ohjeensa suoraan Jumalalta?
Heikki Palmu,
Ei ole varmaankaan houkuttelevaa saada kirkon työyhteisöön pappia,
joka ei kuuntele esimiehiään eikä työtovereitaan.
Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan Jumala ilmoittaa
itsensä erityisellä tavalla Raamatussa.
Kosti, tämä käsitys perustuu toisen käden tietoon. Keskustelua käydään nyt laajasti somessa, Facebookissa ja muualla. Tämän ”suoraan Jumalalta” väitteen esitti eilen FB:ssa kirjailija Pirkko Saisio, joka kaikenkaikkiaan asettui selkeästi Sadinmaan puolelle. Pirkko Saisio sanoi, ettei hän itsekään alistu esihenkilöitten määräyksiin, vaan on itsenäinen ja tekee aina itse päätöksensä.
Itselläni ei ole selvää tai ainakaan jyrkkää vastausta tähän kysymykseen. Aina olen pyrkinyt omaan autonomiaan, omaan itsenäisyyteen. Ja samalla olen työnohjaajan työssä nähnyt, miten kirkon työntekijät varsin usein ovat solisteja, ei sinfoniaorkesterin muusikkoja. Miten kapellimestari johtaa (kirkon / seurakunnan) orkesteria, jos kaikki soittajat ovat solisteja?
Heikki, en aivan helposti itse luottaisi ns. ”toisen käden tietoon” ja varsinkaan siihen, mitä somessa kirjoitetaan. Ainakin luterilaisen käsityksen mukaan Jumala puhuu Raamatussa sanansa kautta. Tuollaiset tulkinnat ”Jumalan suorasta puheesta” aiheuttavat helposti ristiriitaisia ja ns. ”villejä tulkintoja.” Itsenäinen voi olla antautumatta anarkiaan.
KOSTI, tietenkin voit olla oikeassa. Olen huono tässä todistamaan, koska en ole lukenut kaikkia, läheskään kaikkia Sadinmaan kirjoja. Ja toisaalta: Luotan enemmän henkilön puolustajan kuin hänen vastustajansa todistukseen.
Heikki, oikeastaan tartuin vain tuohon kommenttisi osaan ”Jumalan suorasta puheesta.” Mielestäni se on arveluttavaa tulee se sitten miltä suunnalta tahansa. Kieltämättä se on jokseenkin outoa, mikäli Sadinmaa itsestään noin ajattelee.
Palmu: ” Pirkko Saisio sanoi, ettei hän itsekään alistu esihenkilöitten määräyksiin”
Eihän se Jeesuskaan alistunut – vai kuinka se nyt menikään?
Entä, jos kaikki olisi kapellimestareita ? Ilmeisesti kirkon(kin) työpaikalla täytyy totella maallista esimiestä, vaikka taivaallinen houkuttaa. Siitä huolimatta ihminen voi olal itsenäinen.
CHARLOTTA,
jos kaikki olisi kapellimestareita, mitään soittoa ei kuuluisi, vain nuottipuikkojen suhinaa. Jos työyhteisössä on yhteinen pyrkimys hyvään päämäärään, se tulee mahdolliseksi. Ja vastaavasti: Jos on vain keskenään kilpailevia solisteja, on tuloksena kakofoniua.
Ohjeitten ottaminen suoraan Jumalalta ja toisin ajattelevien kuulemattomuus ja ylikävely on todellinen ongelma seurakunnissa ja tietysti millä tahansa työmaalla – jos itsellä on kaikki viisaus ja toisilla ei.
”Ihminen voi olla itsenäinen.” Olen samaa mieltä ja siihen olen töissäni aina pyrkinyt, mutta samalla toisten kuunteluun ja yhteiseen hyvään. Kirkon hommissa sain olla myös esihenkilönä. Siinä pyrin kuuntelevan, demokraattiseen johtajuuteen – siinä onnistuen ja tietenkin myös epäonnistuen.
Kiitos rakentavasta keskustelunavauksesta Heikki Palmu.
Asia voi tuntua kurjalta, mutta nähdäkseni ratkaisussa viimekädessä voitti sekä Kai Sadinmaa itse, että luterilainen kirkkomme.
Sadinmaalla on nyt vapaus julistaa evankeliumia juuri niin, kuinka hän oikeaksi kokee. Suomen evankelis-luterilainen kirkko puolestaa kirkastaa opillista linjaansa ja vahvistaa omaa itseymmärrystään tunnustukselisena luterilaisena kirkkona. Viime mainittu on tarpeen jotta kirkko voi jatkossakin hoitaa perustehtäviään uskottavasti.
Kirkon olemuksen terävöittäminen on tarpeen myös siksi, että nykyisellä postkristillisellä aikakaudella kirkoon voivat jatkossakin sitoutua juuri ne, jotko kokevat kristillisen uskon itselleen merkitykselliseksi. Kirkon tulevaisuuden rakentaminen vain ns. irrallisten varaan johtaisi kautaaltaa kirkon merkityksen hiipumiseen.
Piispoja vastaan hyökkääminen oli se viimeinen niitti. Heitä tulee arvostaa, olivatpa millaisia tahansa ihmisinä tai mielipiteiltään. Toisaalta on erikoista, että Sadinmaalla ei saa olla omia mielipiteitä, vaikka kaikilla 150 sateenkaaripapilla saa olla kirkon tunnustuksen vastaisia mielipiteitä, joita he pappislupauksensa vastaisesti julkisesti edistävät. Joillakin piispoillakin on sellaisia mielipiteitä! Onko kaikilla sittenkään samat oikeudet ja velvollisuudet meidän kirkossamme? Muistaakseni Paavo Ruotsalaisen kimppuunkin tuomiokapituli hyökkäsi kotiehtoollisen suosimisen vuoksi, vaikka tänä päivänä se voisi olla erityisen tarpeellinen. Oppimme mukaan ehtoollisen jakajan persoona ei vaikuta tai mitätöi ehtoollisen sakramenttia.
Kiitos Erkki O Auranen hyvästä katsomisesta.
Varmaan pitäisi muuttaa kirkollisen vihkimisenkin lausumia; ”minkä Jumala on yhdistänyt voi vain viranomaisena toimiva erottaa”.
Konfirmoitaessa nuoria tulisi myös enemmän kertoa asian vapaaehtoisuudesta ettei tulisi luvatuksi ja tahdotuksi mitä edelleenkään ei ymmärrä.
Kun maallikkokin uskovana Lutherin mukaan voi päästää ripin tulee mieleen milloin tämäkin on suurennuslasin alla. Toki pitäisi puuttua Augsburgin Tunnustukseen, ja sitähän kirkko ei tee.
Varhaiset Jeesuksen seuraajat luottivat toisiinsa ja jakoivat omastaan.
Kun Ignatiuksesta eteenpäin katsottiin konsensusta hallitsijan kanssa kondifioinnissa totuuksien kanssa ettei kenkään jäänyt osattomaksi syntymässä olevan kirkkolaitoksen mahdista Ihmisten sieluihin tuli tarpeelliseksi muotoilla silloin ymmärretyt prinsiipit tiukkoihin kuoseihin.
Näin on meilläkin kirjainta kirkon järjestyksessä mistä ei sitten poiketa.
Kai Sadinmaan asia on mielestäni ikävä tahra kirkon itseymmärryksessä yrittää edes kuunnella toista ajatusta. Samalla kirkko Helsingissä, sen Tuomiokapitulin yksikössä, antoi päätöksellään merkin miten kysyjiä katsotaan vastaisuudessakin.
Kai Sadinmaa ei rangaistusta saanut epäuskosta joten mistähän rangaistus tuli.
Auranen: ” Piispoja vastaan hyökkääminen oli se viimeinen niitti. Heitä tulee arvostaa, olivatpa millaisia tahansa ihmisinä tai mielipiteiltään.”
Mitenköhän on herra Aurasen oman arvostuksen kanssa mitä tulee omaan piispaansa (Kaisamari Hintikkaa) kohtaan?