Päivän ja lähipäivien kirkollinen uutinen tulee herättämään huomiota myös yhteiskunnassa. Helsingin tuomiokapituli päätti yksimielisesti erottaa Kai Sadinmaan pappisvirasta. Some-keskustelu leimahti kohta, tovin sitä selailin. Joku kirjoitti, että jos edes määräaikaisesti olisi erotettu papinvirasta, mutta että lopullisesti pappisvirasta – onko sellaista nähty!? Onhan niitä ollut ja tulee todennäköisesti vastakin olemaan. Muiden muassa Lapuan hiippakunnassa ei niin kauan sitten.
Tämä erottaminen on niin moninkertaisesti ristiriitainen tapaus, että jos siitä haluaa kirjoittaa rehellisesti, ei voi päätyä mihinkään yksinkertaiseen tai mustavalkoiseen johtopäätökseen. Kirkollisen hierarkian yläpäässä oleva tuomiokapituli ja pappis-persoona Kai Sadinmaa. Mikä muu olisi voinut olla heidän polkunsa päässä kuin yhteentörmäys?
Ajanlaskumme alussa Jerusalemista maailmalle levinnyt Jeesus-liike ei ollut mikään organisatio. Eikä se tuntenut pappisvirkaakaan, sitä ennen tuli diakonin virka. Tuomiokapitulilaitos tuli vielä paljon myöhemmin. Laitos tarvitsi viraston ja tuomioistuimen.
Minunkin sympatiani ovat Kai Sadinmaan puolella. Hän on ristiriitainen, mutta niinhän me monet olemme. Raamattu ja kirkon historia on täynnä herkkiä, hauraita ja jopa sairaita ihmisiä. Kai on pyrkinyt profeetaksi ja kiinnittänyt teesejään tuomiokirkon oveen – entä sitten?
Nyt Sadinmaa on päässyt yhteen päämääräänsä, hänet on erotettu hänen väheksymästään virasta. Luulen, ettei niin olisi käynyt Irja Askolan aikana. Ja vieläpä, ettei nykyinen Arkkihiippakunnan kapituli olisi toiminut näin. Mihin Helsingin kapituli on päässyt? Tapahtuiko tämä nyt kirkon erinomaiseksi parhaaksi? Teemu Laajasalo esiintyi ennen piispan virkaa klovnina TV:n viihdeohjelmassa ja sai siitä kai kohtuullisen korvauksen. Mutta, tuomiokapitulin kunnioitetut jäsenet: Ettekö tienneet, että Suomen kansa ja myös enin osa kirkkokansasta asettuu aina sorretun puolelle?
Marko: ”…anarkistisesta pelleilystä ja demagogiasta, jota Sadinmaa toteutti.”
Eikö Sadinmaan ”pelleily” muistuta mielestäsi mitenkään Jeesuksen tai Lutherin ”pelleilyä” silloisten vallanpitäjien ja kansan silmin katsottuna?
Näkisin kyllä samantapaisia mielikuvia…
Kari. Lyhyesti: Ei tosiaankaan muistuta. Jeesuksen toiminta temppelissä oli profeetallinen teko ja Luther joutui kirkonkiroukseen sen jälkeen, kun kirkollinen esivalta torjui hänen huutonsa. Ulkonaisia yhteneväisyyksiä voi tietysti nähdä. Baintonin Luther-elämäkerta kuvaa niitä hersyvästi. Anarkistinen pelleily ja demagogia on mielestäni juuri sitä, mitä sanat sanovat:anarkistista pelleilyä ja demagogiaa. Joka ajattelee toisin, saa minun puolestani ihan vapaasti tehdä niin.
Kaikki ovat kuitenkin aikalaistensa nähden jonkin sortin ”kapinallisia”… Ei tietenkään tekoja ja puheita voi suoraan verrata, mutta mielestäni jotain yhteistä on, ainakin Lutheriin. No, se on minun mielikuvani, olen varmaan väärässä.
Toki analogiaa löytyy:
– Jeesus Nasaretilaisen seuraajat ajautuivat pois juutalaisuudesta
– Martin Lutherin seuraajat ajautuivat pois roomalaiskatolisesta kirkosta
– Kai Sadinmaan seuraajat ajautuvat pois luterilaisuudesta
Ehkä sitten on taas jotain uutta tuloillaan…
Sadinmaa on selvästi lähempänä Jeesuksen sosiaalieettistä julistusta kuin kirkon virallinen oppi, jonka julistajat ovat liian monet nostaneet itsensä kansakunnan kaapin päälle ja samaistuneet oikeistoon.
SEPPO,
Ainakin siinä mielessä olet oikeassa, että vielä aika äskettäin on seurakuntien vasemmistolaisia luottamushenkilöitä syytetty politikoinnista. Moni porvari pitää itse itseään puolueettomana.
Seppo ja Heikki
Jeesuksella ei tainnut olla minkäänlaista ja -väristä puoluekirjaa…
Jeesukselle olivat tasavertaisia niin fariseus Nikodeemus, rikas nuorukainen, samarialainen nainen kuin roomalaiset vallanpitäjätkin, eikä hän karttanut riivattua miestäkään.
Tässäpä meille hyvä malli ihmisten tasavertaiseen kohteluun.
Onpa sitten kyseessä rikas tai köyhä, vierasuskoinen tai vierasmaalainen, julkisyntinen tai siivosyntinen jne…
Hän rakasti ihmistä ja hänen anteeksiantamuksensa vapautti elämään.
täydennys vielä…
ja rakastaa ja vapauttaa elämään edelleen.
Ei ollut puolueen jäsenkirjaa, .mutta varsin johdonmukaisesti hän toimi köyhien ja muiden sorrettujen puoleta.
Heikki,
Hän toimi kaikkien ihmisten puolesta. Ei vain köyhien ja sorrettujen.
Mieleeni tulee Hänen sanomansa ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta”.
Suni, ei ajattelu puoluekirjoihin perustu vaan puoluekirjat ajatteluun. Luepa teologinen Sakari Häkkisen tutkimus: ”Köyhät kerettiläiset, kertoo ebioniittievanliumista, joka on ollut yksi varhaisimpia ja aidoimpia Jeesus-liikeen kuvauksia. https://esbok.eu/tuote/koyhat-kerettilaiset-sakari-hakkinen/
”Heikki,
Hän toimi kaikkien ihmisten puolesta. Ei vain köyhien ja sorrettujen.”
Kuka on väittänyt että ’vain’? Muta Jeesus haukkui nimen omaan rikkaat, ei haukkunut köyhiä.
Seppo,
ajatukseni on siis se, että erilaiset ryhmittymät helposti
omivat Kristuksen oman asiansa ajamiseen. Kirkon tulee olla
tällaisen puolueiden muodostuksen yläpuolella.
Apostoli Paavali puhuu puoluemielestä ja kehoittaa
olemaan ennen kaikkea Kristuksen puolella.
Yksilönä ja kristittynä tämä on kutsu kilvoitukseen.
Seppo,
yhtälailla Kristus kohtasi myös rikkaan nuorukaisen,
eikä ajanut tätä tämän
rikkauden tähden luotaan pois.
Suni: köyhyys ja köyhät eivät an sich ole mikään ryhmittymä.
Seppo,
Yhdysvalloissa monissa kirkkokunnissa on pidetty esillä nk. sosiaalista evankeliumia.
Nämä kirkkokunnat ovat taantuneet lukumääriltään.
Suomessa kirkko on keskittynyt ainakin aikaisemmin perustehtäväänsä. Samaan aikaan yhteiskunnasta on kehittynyt tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen, ja Suomi on ollut maa, jossa on kunnioitettu lakia ja korruptio on ollut vähissä.
Voiko olla sattumaa, että täällä kirkon väkimäärä on lähtenyt jyrkkään
laskuun 90-luvulta lähtien, kun kirkko on lähtenyt mukaan
erilaisiin yhteiskunnallisiin agendoihin? Ja mikä seuraus tällä on ympäröivään yhteiskuntaan, jos esimerkiksi elämän oman lain kunnioitus ja tietoisuus tästä vähenee ja ohenee?
Teemu Laajasalo tosiaan oli ennen piispan virkaa klovnina ja on johdonmukaista, että nyt Helsingin tuomiokapitulille nauravat kaikki.
Klovneilla on klovnien asut. En voi nauramatta katsella riikinkukkovaatteisin pyntättyjen pannumyssyt korvilla pömpöstelevien piispojen koomisia rivistöjä.
KARI,
olen monta kertaa sekä kirjoissani että kirjoituksissani kysellyt, mikä on tämä ero Jeesuksen, Lutherin, Martin Luther Kingin jne. välillä. Heidän suora puheensa, selväsanaisuutensa. Ja meidän pappien imago myönteisinä persoonina, kaiken ymmärtäjinä, kaiken myötäkarvaan silittelijöinä. Pieni esimerkki siitä on, että enin osa eläessään kirkosta eronneista haudataan sitten kuitenkin kristillisin menoin – kosk<a omaiset niin pyytävät – ja kenen: luterilaisten pappien toimesta. Kirkon jäsenyys ei sitten lopulta enää merkitse mitään, kun kauniisti pyydetään ja kun toinen kerran on jo kuollut. Kukaan ei enää puolusta sitä, mitä hän eläessään ajatteli.
Tämä on yksi asia ja tätä kannattaa meidän pohtia. Toinen ja mielestäni merkittävämpi on toiminnan sisältö. Mitä myötäillään tai mitä vastaan kapinoidaan. Luther nyt oli monella tapaa toisenlainen tapaus, mutta Jeesus ja Martin Luther King tunnetaan ja muistetaan siitä, että he suoran ja rohkean puheensa tähden menettivät henkensä.
Kuten muuten myös rauhanmies Arndt Juho Pekurinen, josta Erno Paasilinna kirjoitti koskettavan dokumentin. Hän on yksi Suomen historia järkyttävistä oikeusmurhista.
Heikki Palmu: ”Olen monta kertaa sekä kirjoissani että kirjoituksissani kysellyt, mikä on tämä ero Jeesuksen, Lutherin, Martin Luther Kingin jne. välillä…” Voisikohan olla asemassa ja arvovallassa. Luther ja Martin Luther King olivat tavallisia ihmisiä. Jeesuksen asema ja arvovalta käyvät ilmi Raamatusta, hyvä tiivistelmä siitä on vaikkapa apostolinen uskontunnustus.
Minusta Kai Sadinmaan kirja ”10 käskyä kirkolle” (2014) kuvaa hänen ajatteluaan – ja osuu kyllä moneen kipeään kohtaan.
Heikin luetteloon lisäisin katolilaisuuden vapautuksen teologian ja sen näkyvimmät edustajat. Meilläkin luterilaiselle vapautuksen teologialle olisi tarvetta.
Oskar Romero puhui suoraan, puolusti köyhiä ja sorrettuja ja arvosteli maansa El Salvadorin oikeistohallitusta – ja sai maksaa hengellään, äärioikeiston pyssymiesten luodeista, kirkon alttarilla kesken messun.
Romerolle ja muille vapautuksen teologeille ei riittänyt, että kirkko tuntee myötätuntoa köyhiä ja sorrettuja kohtaan, vaan sen on myös annettava tukensa sellaisille poliittisille toimille, joilla poistetaan köyhyyttä ja sortoa. – Olisiko tässä kirkolle jotakin osviittaa, siitä huolimatta, että se toimii toisenlaisissa yhteiskannallisissa oloissa ja toisena aikana?
Jorma Hentilä:
kommenttiesi pohjalta mieleeni tuli seuraava lausuma: ”Yhteiskunnassa vaikuttakoon oikeuden mukaisuus ja kirkossa armo”. Nämä ovat mielestäni näiden toimintaympäristöjen periaatteet.
Luterilaisuudessa on tehty selvä ero kahden Jumalan hallintavallan välille. On nk. maallinen regimentti ja hengellinen regimentti. Näissä molemmissa Jumala toimii eri tavoin.
Meillä politiikassa toimii ja saa toimia erilaisia poliittisia ryhmiä omine ideologioineen. Kaikilla ihmisillä on Suomessa mahdollisuus osallistua politiikkaan – myös kristityillä. On kuitenkin tehtävä erotus regimenttien välillä. Historian kuluessa esimerkiksi Etelä-Amerikassa ei kaikilla ihmisillä ole ollut oikeutta poliittisiin mielipiteisiinsä.
Kirkko voi kuitenkin julistuksessaan pitää esillä Jumalan lakia ja evankeliumia, ja täten ohjata ihmisiä Jumalan ja lähimmäistensä rakastamiseen. Mitä tämä sitten tarkoittaa jokaisen yksilön omalla kohdalla, voi vaihdella hyvinkin paljon tehtävien ja kutsumusten mukaisesti. Väkivaltaan ja anarkiaan tämä tuskin kutsuu.
jatkan vielä äskeiseen…
parhaiten kirkko voi vaikuttaa myös
ympäröivän maailman tapahtumiin
pysymällä uskollisena omassa tehtävässään.
”Antakaa keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on”
Oskar Romeron surma oli hirvittävä niin kuin kaikki surmatyöt.
Kirkko voi pitää esillä ihmiselämän pyhyyden ajatusta: Älä tapa.
Samoin kirkko voi pitää esillä Jumalan kymmentä käskyä niin
kuin myös esimerkiksi rippikoululaisille opetetaan.
Tämä on kirkon vaikutuskeino.
Jorma, olen kerran saanut käydä El Salvadorissa. Suomessa saamme elää todella etuoikeutussa maassa. Ei tarvitse pelätä kadulla kulkiessa. Siitä on monta vuotta, mutta yksi pappi oli silloinkin murhattu.
Mitä on arvovaltainen puhe? Saako puhe arvovaltansa puhujalta vai saako puhuja arvovaltansa puheestaan, sen vapaudesta, rohkeudesta ja totuudesta? Ainakin minä arvostan jälkimmäistä, puheesta itsestään nousevaa arvovaltaa. Onko Kai Sadinmaa kirkon kannalta kiusallinen siksi, että hänen sanansa osuvat usein suoraan kipeisiin kohtiin?
Kai Sadinmaan ”profetia” pappisviran tarpeettomuudesta näyttää toteutuneen hänen omalla kohdallaan. Valtakysymys koitui myös lähetyshiippakunnan kohtaloksi, ei se, että he olisivat poikenneet luterilaisen kirkon opista. Voi tietysti kysyä, miksi muut avoimesti arvoliberaalit papit saavat pitää virkansa Helsingin hiippakunnassa saamatta edes huomautusta?
Kosti, voitko täsmentää, mitä tarkoitat kun puhut vallasta ja LHPK:n kohtalosta?
Marko, varmasti tiedät paremmin kuin minä, mitä merkitsee julkinen irtautuminen piispan kaitsennasta. Periaatteessa kuten kävi Sadinmaalle , niin samoin kävi myös Luther-säätiön pastoreille, jotka julkisesti sanoutuivat irti omista piispoistaan. Vaikuttaa siis siltä, kun kirkon valtarakenteet kyseenalaistetaan, sillä on seurauksensa.
Historia tuntee monet Sadinmaat, mutta ihmiset ovat ne jo unohtaneet…
Se mikä on Jumalasta pysyy, muu haihtuu ajansaattoon…
Kari-Matti. Ei ainakaan minua naurata. Ei kirkon, piispan, tuomiokapitulin eikä Sadinmaan osalta. Lähinnä vaivautunut ja alakuloinen olo. Asterix-albumin (oliko Asterix ja riidankylväjä) roomalaisen sanoin: Tämä on loistavaa. Emme tarvitse edes (voittamattomia) gallialaisia tehdäksemme itsestämme naurettavia.
Taitaa olla Asterixit kovassa käytössä ?
Kari, on joskus tullut luettua ne melkein ulkoa…
Marko Sjöblom mitä mieltä olet Obelixin saamasta ”kasteesta” taikajuomaan vauvana, eikö se ole sama asia kuin vauvakaste luterilaisuudessa, ainoa ero vaan että Obelix sai voiman?
Niinpä, lainaat niitä yhtä sujuvasti kuin Raamattuakin.
Ari, kyllä kasteessa on Jumalan Voima, et ole ilmeisesti sitä oikein ymmärtänyt. Vai erotatko kasteet sen mukaan kuka ne suorittaa ja kuka ne ottaa? Et kai vaan ole niinkuin ne fariseukset, jotka eivät tienneet, että kaste on Jumalan teko, joilta Jeesus kysyi?
”Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?” Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’
MIKKO (20,8)
Monesti on todettu lain ja evankeliumin erottamisen tärkeys. Kristitylle kuuluvat molemmat. Ei Mooseksen laki, vaan Jeesuksen ja UTn etiikka. Jos julistetaan vain ja pelkästään armoa, ei olla enää Jeesuksen tiellä.
Heikki,
Elämänohjeet Jumalan kymmenessä käskyssä suojelevat kaikkea elämää.
Kukaan ei kuitenkaan pysty lakia täydellisesti täyttämään ja
siksi Kristus syntyi ihmiseksi lain puolestamme täydellisesti täyttämään.
Edelleen, kyllä, kirkon tulee pitää esillä sekä lakia, että evankeliumia, kuitenkin niin
etteivät nämä sekoitu keskenään.
Kiitos muuten sinulle tästä blogistasi, huomasin,
että intouduin tässä kommenttiosiossa aktiiviseksi.
🙂