Parannuksen tekeminen on kuin kauniin kukan puhkeaminen. Jumalan antama elämä pääsee esiin ja hänen antamansa kauneus pääsee näkyviin. Luomisen tarkoitus voi toteutua ja mieli vapautuu Jumalan ylistykseen. Pyhän Hengen virvoittava työ saa aikaan uskon puhkeamisen ja usko Jeesukseen värittää olemassa olomme perusteita myöten.
SUNNUNTAI 20.6.2021
4. sunnuntai helluntaista
Kadonnut ja jälleen löytynyt
Ensimmäinen lukukappale: Hoos. 14:2–9
Sunnuntain evankeliumi kertoo Matteus nimisen tullivirkailijan kääntymyksestä. Myöhemmin elämässään Matteuksesta tuli Etiopian lähetystyön uranuurtaja ja ensimmäinen piispa.
Sunnuntain aihe on peräisin Jeesuksen vertauksesta Tuhlaajapojasta. Kun poika palasi kotiinsa niin silloin isä totesi kadonneen löytyneen uudelleen.
Vanhan testamentin teksti puhuu kokonaisen kansan palaamisesta Jumalan luo. Synneillään se on loukannut Jumalaa. Se on mennyt omille teilleen ja palvellut vieraita jumalia. Tekojensa takia se on saanut kokea kovia. Kansaa on pyydetty parannuksen tekoon. Elävän Jumalan luo takaisin palaamaan. Hoosean julistus oli voimakas kehotus elävään uskon yhteyteen saapumaan. Parannus on Jumalan teko ja siksi myös Herramme yksin saa kiitoksen ja kunnian silloin, kun kansa kääntyy Jumalan tekojen osallisuuteen.
Vuoden 1948 Kristinoppi tarkastelee yksityisen ihmisen parannusta useammasta eri näkökulmasta tarkastellen. Otan niistä esille kaksi: Heräämisen ja parannuksen teon.
70. HERÄÄMINEN.
Kun Jumala pysähdyttää syntisen eteensä, tämä joutuu näkemään todellisen tilansa. Hän näkee rikkoneensa Jumalan käskyt. Hän alkaa tajuta, ettei hänellä ole vain yksityisiä syntejä vaan että koko hänen elämänsä suunta on väärä. Mutta synnin hädän ohella hänessä herää vetämystä Vapahtajan puoleen ja toivo, ettei Vapahtaja sittenkään häntä hylkää. Tätä synnin hätää ja armon ikävää Jumalan edessä sanotaan heräämiseksi
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on
pahaa sinun silmissäsi. Ps. 51: 6.Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Ef. 5:14.
Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen. Ps. 90: 8.
Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Room. 7: 19.
71. PARANNUS.
Taivaallinen Isä odottaa, että herätetty ihminen kääntyy hänen puoleensa ja tunnustaa hänelle syntinsä. Herätetty ihminen pyytää niitä Kristuksen tähden anteeksi ja anoo voimaa luopua niistä. Näin hän tekee parannuksen.
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin
pois. Ap.t. 3: 19.Tuhlaajapoika meni itseensä ja sanoi: ”Kuinka monella minun isäni
palkkalaisella on yllin kyllin leipää, multa minä kuolen täällä nälkään!
Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä ansaitse, että minua, sinun pojaksesi kutsutaan.” Luuk. 15: 17–19.Katumus ilman uskoa on epätoivoa. Martti Luther.
Todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kautta saatu, joka usko taas lohduttaa ja tyydyttää sydämen. Sitten on myös seuraava elämän parannus ja synnin jättäminen, sillä näiden tulee olla parannuksen hedelmiä, niin kuin Johanes sanoo Matt. 3. luvussa: Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä. Augsburgin Tunnustus.
Näin siis sanotaan vuoden 1948 Katekismuksessa. Tähtäimessä on elämän uudistuminen Kristuksen tähden. Kristukselta saatu lohdutus tyydyttää mielen ja Jumalan rauha voi astua elämään.
Puhdasoppisuuden aikana näitä erilaisia tarkastelukulmia nimitettiin armonjärjestykseksi. Kukin kohta tarkasteli jotakin näkökohtaa ihmisen uskonelämän syntymisen, uskossa elämisen ja uskossa pysymisen ja sen täyttymyksen näkökulmasta. Vaikka niitä tarkasteltiinkin peräkkäin, jotta esitys pysyisi selkeänä, niin yksityisen ihmisen elämässä ne eivät kuitenkaan ole mikään marssijärjestys, vaan eri tarkastelukulmia Jumalan Pojan pelastavan työn kokonaisvaltaisessa tapahtumassa. Kussakin kohdassa vain yksi osapuoli kokonaisuutta nostetaan erityisen tarkastelun valoon.
Lukukappaleemme pyytää syntiemme anteeksiantoa. Näin se tuo esille saman mikä toistuu jokaisen messun alussa. Kokonaisena kansana me käymme Pyhän Jumalan eteen. Tunnustamme syntimme Jumalalle ja pyydämme häntä itseään puhdistamaan meidät Vapahtajamme Jeesuksen tähden.
Synnin tunnustamista seuraa armovakuutus. Kirkkokansalle julistetaan, että Jumala on armollinen ja hänen anteeksiantamuksensa on rajaton. Tämä sanoma on ikivanha. Jo Hoosen kirjan profetiassa synnin tunnustusta seuraa samanlainen armon vakuutus.
Jumala itse antaa kansalleen anteeksi. Saamme siis kokonaisena kansana käydä Armahtajamme eteen ja turvautua hänen mittaamattoman laupeuteensa. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi, koska Jumala itse ne anteeksi annetuiksi julistaa. Hän parantaa meidät. Hän itse kääntää vihansa meistä ja ojentaa puoleemme rajattoman rakkautensa.
Tämän taivaallisen hyvyyden ja laupeuden, ihanan armon ja mielemme parantavan työn voima on kuin kirkkaan aamun koitto pimeän yön jälkeen ja kuin virvoittavan kasteen suloinen säihke kauniin kukan terälehdellä, kun Jumalan hyvyyden paiste pääsee täyteen teräänsä tietämme valaisemaan ja kulkuamme ohjaamaan.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Hoos. 14:2–9
Palaa, Israel, palaa Herran, Jumalasi luo!
Syntisi ovat syösseet sinut onnettomuuteen.
Kääntykää Herran puoleen,
huulillanne vilpittömät sanat,
sanokaa hänelle:
”Anna kaikki meidän syntimme anteeksi
ja ota vastaan paras lahjamme:
me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme,
huultemme hedelmän.
Assyria ei meitä auta,
ratsuihin emme enää turvaudu.
Emme sano enää omien kättemme töille:
’Jumalamme!’
Vain sinulta, Herra, saa orpo osakseen rakkautta.”
– Minä parannan heidät heidän uskottomuudestaan.
Minä rakastan heitä omasta tahdostani,
vihani on väistynyt heistä pois.
Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste,
ja niin se kukoistaa kuin lilja
ja tunkee juurensa maahan kuin Libanonin setri.
Sen versot leviävät,
se kasvaa kauniiksi kuin oliivipuu,
se tuoksuu kuin Libanon.
Sen katveessa ihmiset saavat jälleen asua
ja viljellä peltojaan.
He kukoistavat kuin viiniköynnös,
jonka viini on kuin Libanonin viini.
Efraim, mitä hyötyä sinulla on epäjumalistasi!
Minä vastaan sinun pyyntöihisi,
minä pidän sinusta huolen.
Minä olen kuin ikivihreä sypressi,
vain minä kannan sinulle hedelmää.
Sunnuntain aihetta kuvataan ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-20-6-2021/
Mitä Libanon on tarkoittanut Hoosean aikana? Oliko se mahdollisesti joku luonnonkaunis alue, Kanaaninmaan pohjoisessa osassa, jossa kasvoi setripuita ja viinitarhoja. Muistelen, että Libanonin setriä olisi käytetty jo Salomon temppelin rakentamisessa.
Nykyisen Libanonin paikkeilla asui foinikialaisia vielä jeesuksen ajateltuna elinaikana, joten Libanon, tai Lebanon on tarkoittanut jotain muuta kuin nykyisin tunnettua valtiota.
Roomalaisvalloituksen jälkeen se on myöhemmin ollut kristillinen, jopa kristillisin tuon seudun alueista, ja tunnettiin Tribolin kreivikuntana, mutta Hoosean ihailu ei voine olla peräisin sen kristilliseltä ajalta.
” R stiretkeläiset menettivät Jerusalemin vuonna 1187, mutta Tripoli säilyi heidän hallussaan vielä toisen vuosisadan ajan. ”
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Hoosean aikana Israel oli Pohjoinen valtio, jonka pääkaupunki oli Samaria. Eteläinen valtio oli Juuda, jonka pääkaupunki oli Jerusalem.
Pohjoisen valtion pohjoispuolella oli korkea vuoristo, jolla kasvoi upeaa metsää. Tämä Israelin valtion pohjoispuolella oleva alue oli tuohon aikaan se, mitä nimitettiin Libanoniksi. Niin kuin työskentelymaani Kamerun on saanut nimensä Kamerun vuoresta, niin Libanonin valtio on saanut nimensä tuon Libanonin vuoriston mukaan.
Libanonin valkoisuuteen viittaava nimi on peräisin korkeutensa vuoksi lähialueisiin verraten useammin esiintyvä lumipeite vuorien huipuilla.
Jo ikimuistoisilta ajoilta asti tuon vuoriston puut ovat olleet ihailun kohteena ja sieltä on myös viety puutavaraa kauaksikin. Akkadiksi sen nimi oli Labnanu ja egyptiksi Ra-mn-n. Salomonin temppeli oli noihin toisiin verrattuna hyvinkin lähellä, vain naapurimaahan kuljetus.
Foinikialaisia nimitettiin tuohon aikaan vain tyyroslaisiksi ja sidonilaisiksi. Myöhemmin roomalaisten aikana läntisiä foinikialaisia nimitettiin puunilaisiksi. P ja F ovat kaksi eri toteutumaa samalla konsonantille. Karthago oli heidän suurin kaupunkinsa.
Kiitos Matias, puhdas vesi on virkistävää.
Ismo
Kiitos kommentistasi.
Vesi todellakin on virkistävää.
Aivan omaa luokkaansa ihmeellinen on veden käyttö kasteen toimituksessa. Kun veteen yhdistyy Jumalan sana, niin silloin Kristus itse tulee mukaan toimitukseen ja ihminen saa syntinsä anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan, kuten apostoli Pietari sanoo helluntaisaarnassaan. Ap.t. 2:38-39
Kun sanotaan Libanon, kaikki ajattelevat sen tarkoittavan nykyistä Libanonin valtiota, kun puhutaan Israelin synneistä, ihmiset ajattelevat sen tarkoittavan nykyistä Israelia.
Olen tästä aikaisemminkin maininnut, mutta aina ne vain näyttävät olevan sunnuntain aiheina.
Eikö siellä kirkossa pitäisi olla ihan sivistyneitä ihmisiä, kirjanoppineita ja yleviä ajattelijoita.
Miksi minun, joka en ole kukaan, enkä mikään, pitää tästä huomautella.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Kysymys on siitä, että nimien käyttö vaihtelee aikakausien mukaisesti. Vielä siihen aikaan kun Timoteus oli Efeson ensimmäinen piispa, niin nykyisen läntisen turkin alueella oli tuon ajan Aasian provinssi. Jopa nykyinen nimitys Vähä-Aasia on moninkertaisesti laajempi kuin tuon ajan Aasia.
Näinhän Suomessakin on ollut. Keskiaikana Suomi tarkoitti lähinnä nykyistä Varsinais-Suomea. Tuolloin myös Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen rajana oli Aurajoki.
Mielestäni eri historian aikakausien nimityksiä ei pidä automaattisesti nykyaikaistaa, koska tästä syntyy uudenlaisia ongelmia, vaikka se joiltakin osin voisikin helpottaa. Riippuu tapauksesta onko paikallaan käyttää nykyaikaista nimeä vai onko parempi käyttää vanhaa nimeä.
Esimerkkinä tapaus virkanimikkeen ajanmukaistamisesta. Evankeliumeissa Pohtius Pilatuksesta käytetään nimitystä ”maaherra”, koska siihen aikaan kun evankeliumit kirjoitettiin vastaava virka oli jo ylennetty maaherran viraksi. Mutta Pontius pilatuksen aikana virka oli vielä prefektin virka. Meille suomalaisille tämä ei ole mikään ongelma, maaherra voi jopa selittää paremmin kuin prefektin nimike, mistä on kysymys. Mutta niissä maissa missä ikivanha roomalainen virkarakenne on yhä käytössä tämä automaattisesti johtaa vääriin mielteisiin, niin Ranskan mallin mukaises meillä Kamerunissakin maaherran virka on astetta korkeampi kuin prefektin virka.
Ero on verrattavissa muutamien vuosikymmenien takaisiin virkanimikkeisiin maaherra tai nimismies. Pontius Pilatus on lähinnä nimismiehen virkaa vastaavassa virassa, mutta jo silloin kuin evankeliumeja kirjoitettiin tuo virka oli muutettu maaherran viraksi ja koska Pilatus oli tuon saman viran aikaisemman kauden viranhaltija, niin hänestä puhuttiin kirjoitushetken kannalta ymmärrettävämmällä virkanimikkeellä maaherraksi jotta lukija heti tietäisi konkreettisemmin, minkä viran hoitaja Pilatus oli.
Joten näissä nimikkeiden vanhakantaisuuden ja nykyaikaistamisen käytöissä on aihetta harkita tapaus tapaukselta, mikä periaate sopii parhaiten kuhinkin tilanteeseen.
Matias
Kysymys oli kuitenin Israelin synneistä, niistä vanhoista joita profeetat jauhaa edestakaisin vallanhimossaan, kun heitä ei toteltu. Ja jota perinnettä papit ja apostoliset suurlähettiläät ovat jatkaneet.
Tämän, vuosisatoja kestäneen saarnaamisen seurauksena ihmiset ovat jumittuneet siihen, että israelilaiset ovat ajasta ja paikasta riippumatta aina syntisiä ja se on Jumalan sana. Kuten nytkin olemme huomanneet, että palestiinalaisissa ei ole mitään vikaa, vain israelilaisissa on.
Sellainen vaikutus kristinuskolla on ollut, Te ette sitä kuitenkaan huomaa, teillä on joku peite kasvoilla. Siksi kaivataan herätystä. Kristuksessa kuolleiden pitäisi herätä ensin ja onhan se nyt nolo jos arabit herää aikaisemmin. Merkkejä on jo olemassa, kun sheikki sanoo, että heissä se vika on Israel haluaa vain rauhaa.
Tarja
Kiitos puheenvuorostasti
1)
Profeettojen julistus on aluksi kohdistunut juuri heidän oman aikansa vääristyneitä olosuhteita vastaan, jotta olot saataisiin kuntoon ja yhteiskunta voisi toimia rakentavasti Jumalan tahdon mukaisesti.
Koska näihin profeettojen sanoihin liittyy valtava määrä aivan yleistä opetusta köyhien ja syrjäytettyjen ihmisten puolustamiseksi ja taisteluksi vääristymiä vastaan, niin ne on säilytetty tulevien sukupolvien opetukseksi, jotta Jumalan tahdon mukainen elämä voisi päästä valtaaan jokaisen sukupolven aikana.
Onhan yleisesti tunnettua että sellainen joka ei ota opikseen menneitten aikojen erehdyksistä on tuomittu uudelleen toistamaan kaikki samat virheet, mitkä ennenkin on tehty.
2)
Valitettavasti irralleen reväistyjen lauseiden varaan on ihmiskunnan historian kuluessa rakennettu lukemattomia mielettömiä vihaan yllyttäviä lausumia. Silloin omien alhaisten vaikuttimien tueksi otetaan jotain minkä varsinainen käyttöyhteys olisi aivan toisenlaisissa olosuhteissa.
Näin on tehty myös juutalaisuutta vastaan. Ja mikä pahinta: Kun nämä ovat laukaisseet ikivanhoja puoliksi tiedostamattomien mielikuvia, niin niiden mukaan tulon välityksellä esiin on pulpahtanut toisinaan hyvinkin väkivaltaisia reaktioita.
Meidän aikanamme näistä merkittävimpiä ovat olleet natsikauden Saksan kauhut sekä monissa arabimaissa ilmenneissä iskulauseissa, missä vaaditaan Israelin valtion ajamista takaisin mereen.
3)
Viittaat Paavalin sanaan
1.Tessalonikalaiskirje:
4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
Tämä liittyy lopunaikojen kokonaistilanteeseen, missä Paavali puhuu nimenomaan Jumalan kansan eli kirkon näkökulmasta.
Tässä kuvauksessa on kaksi vaihetta Kristuksen tullessa takaisin.
Ensimmäinen on se että jo ennen kuolemaan ehtineet seurakunnan eli kirkon jäsenet heräävät Kristusta vastaan ja nousevat Kristuksen takaisin tulon hetkellä maan päällä asuvien Kristuksen uskossa eli Jumalan kansan eli täällä elävien kirkon jäsenten rinnalle niin että aikaisemmin kuolleet ja sillä hetkellä elossa olevat yhdistyvät yhteiseksi kirkoksi eli Jumalan kansaksi.
Toisena vaiheena sitten on että Jeesus ottaa kaikki omansa taivaan ihanuuteen ikuiseen elämään Jumalan iankaiikiseen iloon ja autuuteen, kun HÄN luo uudet taivaat ja uuden maan, missä kaikki on oleva täydellistä ja elämän riemu ikuista.
Aiheen tälle tekstille antoi se, että Tessalonian seurakunnassa oli kohdattu tuon seurakunnan ensimmäiste suruviestit. Tämä tuli sen takia yllätyuksenä, että jotkut olivat kuvitelleet Jeesuksen takaisin tulon olevan niin lähellä, että kaikki seurakunnan jäsenet ovat vielä elossa tuon suuren ja riemullisen päivän koittaessa.
Nyt näiden kuolemien takia eräät olivat päätyneet miettimään, että jäävätkö nämä kuolemaan ehtineet kokonaan vaille tulevaisen maailman elämää, joka aukeaa Jeesuksen takaisin tulossa. Näin he joutuivat epätoivoon omiensa ja ystäviensä puolesta, jotk eivät päässeetkään tuohon kovasti odotettuun riemun päivään mukaan.
Tähän tulee Paavalin vastaus. Jeesuksen takaisin tulon yhteydessä kuolleet heräävät ja näin myös jo aiemmin pois nukkuneet pääsevät täällä maan päällä olevien kanssa jakamaan saman rajattoman riemun täydellisen hyvyyden ja näin koko kirkko kokonaisena Jumalan kansana pääsee yhteiseen iloon ja autuuteen Jumalan varaamaan iankaikkiseen elämään.
Matias
Minä tarkoitin henkisesti kuolleita, kun ihminen jämähtää tiettyyn aatokseen, se on kuin kuolema. Elävä ihminen kehittyy ja menee eteenpäin, parhaimmat parempaan päin.
Kun Jumala on Jesajassa antanut Israelille lunastuslausekkeen, asian pitäisi olla selvä. Muinaisia ei enää muistella.
Näin sanotaan Israelille:
” Älä pelkää, minä ole sinut lunastanut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minut. vaikka sinä vesissä kuljet, eivät virrat sinua hukuta, ja vaikka sinä tulessa käyt, ei tuli sinua polta, eikä liekit kärvennä ” Tämä on pelastuksen sana ja lupaus.
Joten, puhutaan nyt vaikka paavien pedofiliasta, siihen ei ole olemassa mitään anteeksiantoa, sovitusta, tai lunastusta. Se on nuorison turmelemista, ja siitä rangaistuksena on mainittu, että myllynkivi kaulaan ja meren syvyyteen.
Tosin tuota rangaistusta ei enää löydy evankeliumista, se on varmaan poistettu, kun siinä sormi osoittaakin omaan suuntaan.
Tarja
1)
Myllynkivestä puheenollen. Kyllä se yhä edelleen on Raamatussa aivan niin kuin ennenkin.
Matt. 18:6 sanoo UT2020 asian näin
»Mutta voi sitä, joka houkuttelee vääryyteen yhdenkin näistä pienistä, jotka luottavat minuun. Hänelle olisi parempi painua meren syvyyksiin myllynkivi kaulassaan.
Mark. 9:42
Jeesus jatkoi: »Entä jos joku sen sijaan houkuttelee ansaan yhdenkin näistä vähäosaisista, jotka uskovat minuun? Hänelle olisi parempi, että hänet heitettäisiin mereen myllynkivi kaulassaan.
Luuk. 17:2
Hänelle olisi parempi tulla heitetyksi mereen myllynkivi kaulassaan, kuin että hän houkuttelisi ketään näistä pienimmistä.
Ei Jeesuksen julistus mihinkään ole kadonnut. Se on yhä edelleen paikallaan niin kuin ennenkin.
2)
Jokainen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on pahasta. Ei tämä ole mihinkään muuttunut.
Katolisen kirkon hyväksikäytöt ovat olleet merkittävästi esillä tiedotusvälineissä. Se mikä näissä tiedotuksissa on unohtunut että katoliseen kirkkooon kuuluu noin kuudennes koko maailman väestöstä. Kun näitä katolisen kirkon väärinkäytösten määriä verrataan koko maailman väestön keskuudessa esiintyvien pedofiliatapausten lukumäärään niin huomataan, että tapausten määrä on jopa suhteessa tavattoman pieni.
Sama tapausten määrien suhteuttaminen joidenkin isojen liikkeiden määriin osoittaa samanlaisen Suomessa sattuneen suhteellisuuden vääristymisen. Maassamme julkaistiin lestadiolaisten keskuudessa esiintyneitten pedofiliatapausten kuvaus. Kirjaan oli otettu useiden vuosikymmenien ajalta noin puolen vuosisadan ajalta esiintyneitä tapauksia.
Tämä oli todella merkittävä ongelman esille nostaminen. Valitettavasti vain asian suhteuttaminen tälläkin kertaa jäi sivuun yleisessä keskustelussa. Saatuani tietää tuon teoksen tapauksien määrän vertasin sitä silloisiin suomalaisten rikostilastoihin koko maassamme. Yksistään Helsingissä oli yhtenä vuotena enemmän tapauksia kuin tuossa maamme suurimman herätysliikkeen parissa puolen vuosisadan aikana. (Tilastot vaihtelevat vuodesta toiseen, joten myös ne paikkakunnat, missä tilanne on pahin, vaihtuvat vuodesta toiseen. Joten tämä ei ole suunnattu Helsinkiä vastaan, vaan sitä todellisuutta vastaan, että ongelma koko maassamme on todella vakava.)
Lukemat eivät ole suoraan verrannollisia, mutta suuntaa antavina kertovat missä liikutaan. Ongelma on meidän kansamme keskuudessa todella vakava asia, mutta yleisessä keskustelussa olisi pitänyt nostaa esille ne piirit, joiden keskuudessa ongelma oli todella suuri.
Osoittautui että juuri siihen liikkeeseen, missä oli eniten pidetty esillä lapsen hyvinvointia ja lapsia oli erityisesti arvostettu, oli suunnattu suurin syytös ideaalien rikkomisesta.
Keskustelu oli kääntynyt sellaiseksi mitä voisi verrata sellaiseen, että lasten nälkäisyydestä syytetään sitä kättä, joka ruokkii lapsia, mutta jätetään rauhaan se käsi, joka ei tee yhtään mitään lasten ravinnon saannin puolesta.
Näin myös se liike, joka kerta toisensa jälkeen julistuksessaan on puolustanut lasten elämää, on saanut osakseen suurimmat syytökset lapsiin kohdistuneesta vääryydestä.
Mielestäni sama ongelma on tilastollisten mittasuhteitten unohtuminen suurimpana syynä siihen, että pedofilia-ongelmasta on syytetty juuri katolisia, sitä kirkkokuntaa, jonka moraaliteologiassa mitä monipuolisin moraalisia vääryyksiä vastaan taisteleminen on ollut erityisen voimakkaasti esillä.
Jotta lasten elämää voitaisiin suojella todella merkittävästi, pedofiliaa vastaan taistelun pitäisi suunnata sellaisiin kohteisiin missä ongelma on suurin. Jotta ongelmasta päästään vapaaksi, pitäisi pedofilian vastainen työ suunnata juuri niihin pesäkkeisiin, missä hätä on suurin.
Tarja
3) Kiitos tuosta ajatuksesta, että elämä menee eteenpäin. Kiitos myös tuon Jesajan kirjaan sisältyvän ajatuksen esille nostamisesta.
Elämä todellakin on mennyt eteenpäin koko ajan. Mikään historian aika ei ole voinut kehittyä ilman, että se on saanut vaikutteita edellisiltä sukupolvilta. Mikään aika ei myöskään voi päästää omaa kulttuuriaan ajautumaan sellaiseen suuntaan missä matka päättyy eikä enää päästä sen paremmin eteen kuin taaksepäin.
Biologisessa elämänkulussa tuollaiset umpikujiin päätymiset ovat merkinneet lajin loppumista. Näin myös kulttuurien kehittymisessä sellaiset liikkeet, jotka ovat täysin eristtäytnyneet ympäröivistä kulttuureista ja elämänympäristöistä ovat auttamattomasti päätyneet koko maailmaa ajatellen sellaisiin olosuhteisiin, mistä ei enää ole päästy eteenpäin, vaan nuo kulttuurin suunnat ovat hautautuneet omiin mahdottomuuksiinsa.
Sen sijaan avoin ja avara asenne pelastuksen esille tuomisessa on kerta toisensa jälkeen avannut uusia ovia ja tuonut eteen uusia näköaloja joita kohti on voitu käydä rohkeasti tulevaisuutta kohti kurottautumaan. Näin myös linja aina uskon isästä Aabrahamista on kulkenut eteenpäin Moosekseen ja profeettoihin ja näistä Jeesuksen aikaan ja hänen täytettyyn pelastustekoonsa Golgatan ristillä ja voitollisessa ylösnousemuksessa, sekä tästä eteenpäin Vapahtajamme maanpäällisestä ajasta koko maailman voittamiseen evankeliumin yhteyteen.
Tämä avoimuus toimii myös tulevaisuudessa. Ei pidä pysähtyä matkalla vaan kuljettava eteenpäin niin, että yhteys toisiin säilyy ja Jumalan kädessä oleva tuleva aika, tulevaisuus koituu kaikkien hyväksi.
Miten se Paavali sen ilmaisikaan, että ” eikö heidän armoihin ottamisensa ole yhtä kuin elämä kuolleista. ”
Eikö se tarkoita, että kuolleessa tilassa ollaan. Kristuksessa kuolleet….
Ja mikäli kääntymys tässä suhteessa tapahtuu, se on kuin kuolleista herääminen, eli ylösnousemus.
Vaikka kirkkoisä hykertelikin, kuinka hän mielellään katselee kun juutalaiset menevät ikuieen piinaan, niin onhan se suuri herääminen, kun lopetetaan piinaaminen .
Suuresti minä kyllä epäilen sen tapahtumista, mutta onhan se Jumalan lupaus, niin pitäähän siihen uskoa.
Tarja
Kiitos kommentistasi.
1) Mielestäni tuo mainitsemasi Paavalin ajatus liittyy siihen, että hylätessään Jeesuksen kansa oli myös samalla jäänyt ikivanhan Vanhan testamentin ennustaman pelastuksen ulkopuolelle. Paavali kuitenkin haluaa omalla toiminnallaan pakanoitten eli ei-juutalaisten keskudesssa saada ihmisiä uskomaan Jeesukseen ja tätä kautta herättää myös niissä juutalaisissa, jotka olivat jääneet Jeesuksen ulkopuolelle halun päästä Vapahtajamme Jeesuksen luo ja näin palata alkuperäisin Jumalan pelastussuunnitelman osallisuuteen.
Paavalilla siis on oman toimintansa avulla olla rohkaisemassa omia maanmiehiään uudelleen havahtumaan Jumalan pelastuksen yhteyteen.
2) Paavalin ajatus ei ollut juutalaisia vastaan vaan pyrkimyksenä oli voittaa heidätkin evankeliumin yhteyteen.
Roomalaiskirje:
9:1 Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele – sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä –
9:2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
9:4 ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; >> Jakeen lisätiedot
9:5 heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
1.Korinttolaiskirje:
9:20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
3) Kirkkoisät käyttivät Vanhaa testamenttia omana Raamattunaan. Heidän hengellinen lähteensä siis oli juutalaisuuden keskeisin perintö. Raamatun sanaan he sitten sovittivat papeiltaan ja piispoiltaan, edellisen sukupolven kristittyjen kertoman sanoman meidän Vapahtajastamme. Tältä osin sanoma ei ollut juutalaisuutta vastaan.
Ongelmalliseksi sen sijaan tuli se että Jerusalemin hävityksen vuonna 70 jKr. alkuaan juutalaisuudesta lähteneet liikkeet irtaantuivat toisistaan ja erilaisten historiallisten olosuhteitten mukana saivat eri suuntiin vievän kehityssuunnan. Nämä eri suuntiin vievät suunnat muodostivat myös vähitellen niin suuria eroja, että elämä ei enää jatkunut yhdessä vaan muodostui kokonaan uudenlaisia ryhmittymiä, jotka eivät enää kokeneet keskinäistä yhteyttä.
Uusien sukupolvien mukana myös ikivanhaan roomalaiseen perinteeseen kuulunut antisemitismi, aina puunilaissodista lähtien jatkunut, pääsi vallalle ja näin pääsi tekemään pahojaan myös itseään kristityiksi identifioivien keskuudessa.
Tämä valitettava ilmiö on vuosisatojen aikana saanut yhä vakavampia vahinkoja aikaan, kun mukaan ovat sekottuneet myös muut vähemmistöjä ja toisenlaisuutta vierastavien voimien muodostamat lisät.
4) Meidän aikanamme kirkoissa on havahduttu näkemään, miten tuhoisaa antisemitismi on, ja sen takia on käyty lukuisia neuvotteluja juutalaisten ja eri kirkkokuntien välillä. Myös meidän kirkkomme on ollut mukana näissä keskusteluissa ja yhteisiä julkilausumia on julkaistu antisemitismin estämiseksi.
Meidän aikanamme toisenlaiset voimat ovat kuitenkin monia eri teitä käyttäen päässyt pulpahtamaan esiin milloin missäkin päin ja milläkin perusteella.
Juutalaiset odottavat milloin heille saataisiin sellainen Paasikivi, joka pystyisi saamaan hyvän naapurisovun ison itäisen naapurin kanssa, kuten David Flusser on asian ilmaissut.
5) Paavali uskoi siihen, että kerran vielä hänenkin oma kansansa ottaa vastaan Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen. Mielestäni tämä on rakentava tulevaisuuden näköala ja sen toteuttamiseksi meidänkin kannattaa omalta osaltamme toimia Herramme omaisuuskansaa rukouksissamme muistaen.
Matias
Näinhän se on kristikansalle opetettu, että kaikki kääntyvät kristityiksi ja juutalaisten kuuluu kärsiä siihen asti kunnes kääntyvät.
Se suurin asia tässä kuitenkin on se että juutalaiset eivät ole kääntyneet muihin uskontoihin, sehän on kielletty jo kymmenessä käskyssä. ” Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. ”
Siinä ei sanota, Älä pidä muita jumalia ”meidän rinnalla,” kuten voisi olettaa lukevan jos kysymys olisi isästä ja pojasta.
Jeesus Kristus ei voi vapauttaa ja pelastaa juutalaisia antisemitismin olemassaolosta, koska evankeliumissa on kaikki syytökset ja kuten on sanottu, Jeesus on sama eilen ja tänään.
Jeesuksesta ei ole ollut kansalle mitään hyötyä, eikä tule olemaan, koska hän ei voi muuttua siitä millaiseksi hänet on kirjoitettu. Ja sitä mitä on tapahtunut ei voi anteeksi antaa, koska syyttömästi kuolleiden puolesta sitä ei voi tehdä.
Mutta laki, Laki tulee pelastukseksi myös juutalaisille kunhan oikeustaju vielä kehittyy,. Rasismi on jo kiellettyä, ja vihapuhe ja vihanlietsominen, ja uskonnonvapaus koskee myös juutalaisia, tottakai, heillä on siis lakisääteinen oikeus olla elossa vaikka eivät käänny kristityiksi, eikä muslimeiksikaan.
Eläköön uskollisuudesta suurin, eli juutalaisuus, joka ei astunut vieraille alttareille, eikä puukuvien, ja maaleilla töhrittyjen miehenkuvatusten eteen, vaan piti sen minkä oli saanut ja mistä syystä perintö ja siunaukset oli luvattu.
Tarja
Kiitos kommentistasi
1) On kirjoitettu että kaikki juutalaiset kääntyvät kokonaisena kansana.
Sen sijaan ei ole kirjoitettu että juutalaisten pitäisi kärsiä. Joissakin yksittäistapauksissa mainitut kärsimykset koskevat vain noita tilanteita eikä niitä pidä yleistää.
2) Usko kolmiyhteiseen Jumalaan ei ole ristiriidassa ensimmäisen käskyn kanssa, vaan ainoastaan kertovat
yhden ainoan Jumalan olemuksesta
hän on ilmoittanut itsensä kolmena eri persoonana. Näin jo hänen olemukseensa sisältyy kolmen persoonan välinen yhteys eli rakkauden täyteys Jumalan täyteydessä.
Meidän kirkkomme opin määrittely Augsburgin tunnustus esittelee kaikkien perinteisten kirkkojen yleisten suuntaviivojen mukaisiksi seuraavin sanoin.
I Jumala
Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä.
Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.
3) Mielestäni evankeliumien kuvaus Jeesuksen toiminnasta ja hänen suuressa rakkaudessaan tekemästään sovintotyöstä ei voi mitenkään olla perusteluna juutalaisia vastaan suunnatulle vihalle.
Jeesushan on juutalainen. Hänen toimintaympäristönsä oli juutalainen ja hänen opetuksensa nousee suoraan juutalaisesta perinteestä.
Mielestäni hän on tuonut nimenomaan rauhan ja sovinnon yleissanomaan. Tästä tekee selkeän yhteenvedon Efesolaiskirje, joka puhuu juutalaisten ja ei-juutalaisten välisen väliseinän murtamisesta.
Efesolaiskirje:
2:14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden.
4) Kaikissa maailman yhteisöissä on jonkinlainen lainsäädäntö. Niin pitkälti kuin tunnen maailman kulttuureita ja järjestäytyneitä yhteisöjä, niin kussakin lainsäädännöllisessä tilanteessa juutalaiset ovat mukautuneet paikallisen lainsäädännön mukaisiin elinoloihin rakentavina kansalaisina.
Nykyaikana juutalaisten suuri yhteisö käytännössä noudattaa aikoinaan rabbi Paavalin viitoittamaa tulkintaa Nooan poikien laista eli mitä vaaditaan niiltä ei-juutalaisilta, joiden keskuudessa juutalaiset elävät. Näistä periaatteista käytiin vuosien 200 eKr. – 200 jKr. hyvinkin paljon ja nykyinen tulkinta seuraa pyhän apostolin linjausta hyvinkin selkeästi, kussakin kulttuurissa juuri asianosaisen kulttuurin erityispiirteiden mukaan soveltaen.
5) Jo uskon isän Aabrahamin aikoinaan saama siunaus kaikille maailman kansoille koskee yhtä hyvin hänen biologisia jälkeläisiään kuin hänen hengellisiä jälkeläisiään.
1.Mooseksen kirja:
12:3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
Mainitsemasi siunaus siis on olemukseltaan eli periaatteeltaan avoin ja koko maailman kaikki kansat sisälleen sulkeva.
Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus liittyy tähän avoimeen tulevaisuuteen ja armon avaruuteen, joten se koskettaa kaikkia kansoja. Tähän liittyy myös lähetyskäskyn sanoma, että kaikki maailman kansat on pyhän kasteen välityksellä saatettava hänen opetuslapsikseen.
Matteuksen evankeliumi:
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
Matias
Kiitos taas kemmentista, mutta olen kuitenkin eri mieltä, eikä mieleni muutu.
Se johtuu siitä, että Raamatussa Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, mieheksi ja naiseksi hän hänet loi. Tämän me olemme kuulleet viime aikoina hyvinkin usein.
Jumala ei näin ollen ole kuvassaan Isä ja poika, vaan mies ja nainen. Tosin siinäkin on kaksi, mutta heidän oletetaan tulevan yhdeksi ajatukseksi, ja samaksi päämääräksi, kun kumppani löytyy. Omissa lihoissaan kuitenkin, koska Jumala ei ole lihaa vaan mieli, ajatus ja ideat.
Useimmiten noin ei kuitenkaa käy vaan sana ja sielu eroavat tai eivät edes tunne toisiaan. Sana on sielun sulhanen. Jos sielu on onneton sana voi lohduttaa. Tämä pitää ajatella täysin ihmisen ulkokuoren sisäpuolelle, eli henkisesti, sofistisesti.
Ei ole pakko sanaa lihallistaa jeesukseksi, paitsi… kirkon tietysti pitää. Jo egyptiläiset pitivät kirjaimia maagisina merkkeinä jota ymmärsivät vain papit ja kirjurit, sanoja sanottiin jumalten puheeksi. Ja esim. loitsut auttoivat sielua matkalla tuonpuoleiseen. Hautojen seinillä niitä voi lukea. Niitä opeteltiin ulkoa, aivan kuin meillä katekismusta aikoinaan .
…………………….
Ja kyllä, on aina sanottu, että juutalaiset tulevat kärsimään siihen asti kunnes huutavat Kristusta avuksi. Ja lisätty, että ’ omasta syystänsä.’ Se on erittäin törkeä ja epämiellyttävä painostuskeino, ikäänkuin sanoma; – emme auta teitä, emmekä tunne myötätuntoa, ennenkuin olette meidän kanssa samaa mieltä, samanlaisessa uskossa. Vasta sitten pelastutte meistä.
Olette ikuisesti syyllisiä Kristuksen murhaan ja me tulemme sen kertomaan maailmalle vielä senkin jälkeen vaikka ” muka” sanoisitte olevanne kristittyjä. Koska apostolit niin kertovat.
Miksi ?
Siksi koska meillä on lähetyskäsky.
Ja sen tarkoitus on kirkkoisien mukaan aiheuttaa teille ikuinen piina, eli helvetti ja meille taivasten valtakunta, kun saamme syyttää teitä omista vioistamme. Ja näin saattaa syntimme teidän päällenne.
Tarja
Osa väitteistä alkaa kertautua. Osa lisää jonkun näkökohdan aikaisempaan.
Nostan kuitenkin esille muutaman näkökulman.
1) Mies ja nainen yhteisessä rakkaudessaan ovat Jumalan kuva tässä maailmanjärjestyksessä, joka on Jumalan luoma. Hänhän on luonut sekä näkyväisen että näkymättömän luonnon.
Jumalan olemukseen kuuluvan kolmen persoonan välinen suhde on olemukseltaan aivan toisen mittaluokan kysymys. Jumala on kaiken Luoja. Hänen tekoaan me olemme. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhteys on vieläkin syvällisempää yhteyttä: Lukumäärällisesti Jumala on yksi.
2) Jumala on persoonallinen. Hän ei ole vain ajatus tai mieli, vaan toimiva Jumala, joka aikoinaan loi maailman ja tälläkin hetkellä ylläpitää maailmankaikkeuttamme niin että olemme olemassa. Jos Jumala edes sekunnin murto-osan ajaksi lopettaisi huolenpitonsa maailmankaikkeudestamme, niin koko olemassaolomme loppuisi siihen silmänräpäykseen.
Vanhana aikana oli muutamia suuntauksia jotka ajattelivat että Pyhä Henki olisi vain jokin ajatus, henkinen toiminto tai ihmisen mielen liikkeen tapainen ilmiö. Tällaisesta yhteinen kristikunta on selvästi tehnyt pesäeron jo alusta asti. Pyhän Hengen persoonallisuus on yhtä persoonallista kuin Jeesuksen persoonallinen olemus.
Panen tähän uudelleen Augsburgin tunnustuksen ensimmäisen artikkelin, erityisesti sen lopussa olevan kannanoton takia, missä torjutaan kaikki sellaiset mielteet, jotka kuvittelevat Pyhää Henkeä vain ihmisen henkiseksi toiminnaksi.
I Jumala
Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi ja että siihen on epäilyksettä uskottava; nimittäin että on olemassa yksi ainoa jumalallinen olemus, jota kutsutaan Jumalaksi ja joka on Jumala, ikuinen, näkymätön, jakamaton, ääretön voimassaan, viisaudessaan ja hyvyydessään, kaiken näkyvän ja näkymättömän luoja ja ylläpitäjä. Kuitenkin on olemassa kolme persoonaa, joilla on sama olemus ja valta ja jotka ovat yhtä ikuisia, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Käytämme tässä sanaa persoona samassa merkityksessä kuin vanhan kirkon opettajat; se tarkoittaa sellaista, mikä ei ole toisen osa eikä ominaisuus, vaan on olemassa itsenäisesti.
Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen, areiolaisen, eunomiolaisen, muhamettilaisen ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona, ja tämän johdosta juonikkaasti ja herjaavasti viisastelevat Sanasta ja Pyhästä Hengestä, etteivät ne ole erillisiä persoonia, vaan että Sana merkitsee ääneen lausuttua sanaa ja Henki luonnossa aikaan saatua liikettä.
Tarja
3) Egyptiläinen viisaus on vaikuttanut paljonkin juutalaiseen ajatteluun, jopa enemmän kuin moni tavallinen Raamatun lukija aavistaakaan. (Esimerkiksi Laulujen laulu on tulkittavissa egyptiläisen lyriikan valossa.) Toki on myös useita kulttuurin osa-alueita, joissa juutalaisten kulttuuriperinne on puhtaasti nykyisen Syyrian ja Irakin suunnasta tullutta vaikutusta. (Esimerkiksi Liiton kirjan lainsäädökset yms.)
Jopa meidänkin kirjaimistomme pohjana oleva kirjoitustapa on tavattu jo ainakin vajaat 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää Siinailla vaikuttaneitten kaivosmiesten keskuudessa. Nämä olivat pelkistettyjä hieroglyfejä, joista sitten muodostui niin vanha heprealainen kuin foinikialainenkin kirjoitus, josta viimeksimainitusta tapa levisi edelleen kreikkalaiseen kulttuuriin ja niin edelleen meidän latilaisperäisiin kirjaimiimme.
Apostolien teot:
Joosefista
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
Mooseksesta
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Tarja
4) Kirjoitat: ”Ja kyllä, on aina sanottu, että juutalaiset tulevat kärsimään siihen asti kunnes huutavat Kristusta avuksi. Ja lisätty, että ’ omasta syystänsä.’ ”
Minun on myönnettävä, etten muista tähän ikään mennessäni, 77 vuotta, tavanneeni aikaisemmin tällaista väitettä.
Sen sijaan on useitakin tapauksia, missä joku juutalainen on kääntynyt kristinuskoon, mutta sitten noiden mielettömien vainojen leimahtaessa liekkiin. joita siellä täällä saattoi syttyä, nämä käännynnäiset eivät alkuunkaan olleet vainoja turvassa, vaan saivat kärsiä aivan yhteä julmaa väkivaltaa, kuin heidän juutalaisuudessa pysyneet maanmiehensäkin.
Sen sijaan olen kyllä sekä kuullut että lukenut tuon mielettömän syytöksen, että olette syyllisiä Kristuksen murhaan, ja siksi teidän on kärsittävä.
Aivan tuon käsityksen sisältämän historian kulun kummallisen poukkoilevan tulkinnan logikka on verrattavissa siihen, että menisin sanomaan muutamille ihanille venäläisille ystävilleni, etten voi sietää teitä, koska Stalin aikoinaan komensi sotajoukot hyökkäämään Suomeen. Tällainenhan olisi aivan kauhistuttavaa typeryyttä.
Kerran vietin epäpyöreitä syntymäpäiviäni ja kotiini tuli muutama vieras onnitteleemaan. Jälkeenpäin totesin, että lähes kaikki osasivat ainakin auttavasti suomea, noin 80 prosenttia puhui myös ruotsia ja noin 60 prosenttia kolmatta kotimaistamme venäjää.
Tarja
5) Kirjoitat: ” Siksi koska meillä on lähetyskäsky. Ja sen tarkoitus on kirkkoisien mukaan aiheuttaa teille ikuinen piina, eli helvetti ja meille taivasten valtakunta— . ”
Lähetyskäskyn tavoitteena on tuoda iloa ja rauhaa kaikille ihmisille. Tässä ei ole yhtään erotusta, koska Jeesuksen sovitustyön konkreettisena tavoitteena on Jumalan edessä sovun saaneena tuoda esiin sovun ja rauhan sanomaa kaikkien ihmisten kesken.
Roomalaiskirje:
14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
14:19 Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.
Efesolaiskirje:
2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
2.Timoteuksen kirje:
2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
Hebrealaiskirje:
12:14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;
1.Pietarin kirje:
3:11 kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.
Matias
”2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; ”
Suuri valhe, sen näkee jokainen joka lukee kirjoituksia, että rauhaa , Shalom, läheisille ja kaukaisille julisti Salomo.
Jeesus sensijaan julisti: ” Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maailman, ei sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa vaan eripiuraa, miekan ja sodan , ”
Ja Paavali ei koskaan saanut aikaan sopua juutalaisten kanssa hän on ikuinen Luopio.
Tarja
1) On huomattava, missä yhteydessä Jeesus sanoi sanansa.
Matteuksen evankeliumi:
10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan
Ne ovat sellaisessa yhteydessä, missä puhutaan hänen seuramisensa tärkeydestä. Hänen seuraamisensa on tärkeämpää kuin kaikki muu elämässä. Jopa sellaisessa tapauksessa että joutuisi luopumaan elämänsä merkittävimmistä eduista ja tärkeimmistä ihmisistä, on valittava se mikä on elämässä kaikkein tärkeintä, nimittäin hänen seuraamisensa.
Koska heprean kielessä ei ole komparatiivia, niin asioita on verrattava toisiinsa niin että sanotaan että toinen verratttava on hyvä ja toinen on huono.
Niinpä aikoinaan Someron kaksi seiväshyppääjää Euroopan ykkönen Pentti Nikula ja Euroopan kakkonen Kauko Nyström olisi tuon vertailutavan mukaan verrattu toisiinsa niin että Pentti oli hyvä hyppäämään ja Kauko oli huono.
Kun tämä heprean kielen vertailutapa pidetään mielessä niin silloin oman perheen jäsenet ja hyvien ystävien asema ovat Jeesuksen kokonaisjulistuksessa erittäin korkealla, koska juuri noita käytetään kaikkein parhaimman eli Jumalan seuraamisen tärkeydestä puhumiseen.
Tarja
2) Paavali ei ollut juutalaisuuteen nähden luopio, vaan koko ikänsä piti arvossa omaa juutalaisuuttaan sekä kansallisesti että kulttuurisesti kuin myös uskonnollisesti.
Roomalaiskirje on mitä syvin osoitus tästä Paavalin asenteesta.
Vuonna 49 keisari Claudius oli kieltänyt juutalaisten oleskelun Rooman kaupungissa. Kaupungissa olleelle Kristukseen uskoville tämä merkitsi sitä, että vain ei-juutalaiset Jeesuksen seuraajat saattoivat virallisesti jäädä kaupunkiin. Sen sijaan juutalaisten Jeesukseen uskovien oli joko lähdettävä Roomasta tai painuttava maan alle eli oli siirryttävä salassa asumiseen. Tänä aikana Rooman Kristukseen uskovien merkittävin ryhmä olivat ei-juutalaiset Kristukseen uskovat.
Kun keisari Nero sitten vuonna 54 antoi juutalaisille luvan palata takaisin Rooman kaupunkiin, niin silloin myös Jeesukseen uskovat juutalaiset saattoivat palata sinne asumaan.
Käytännön syistä tilanne oli seurakunnassa muuttunut. Ei-juutalaisten asema oli tullut voimakkaasti esille seurakunnan johdossa ja samaan aikaan kaupunkiin saapuneet juutalaiset olivat tottuneet elämään oman juutalaisen tapakulttuurinsa mukaisesti. Tästä seurasi melkoisia vastakkainasetteluja ja keskinäistä törmäilyä. Koska Rooma on koko imperiumin pääkaupunki niin kaupungin asema koko kristikunnan kannalta oli merkittävä. Niinpä kristikunnan parhaat voimat valjastettiin auttamaan seurakuntaa keskinäiseen sopuun jottei juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset kulttuuriset vastakkainasettelut pääsisi loukkaamaan seurakunnan elämää yhteisessä jumalanpalveluksessa, vaan että kaikkien yhteinen messu ja siitä nouseva uskon elämä saa yhdistää kaikkia Jeesuksen omia.
Tähän tehtävään toisaalla valittiin Syyrian Antiokian piispa eli patrarkka Pietari josta tuli Rooman ensimmäinen piispa eli ensimmäinen paavi. Katsottiin että vain hänen kokemuksensa, lahjakkuutensa ja kristikunnassa nauttima arvovaltansa pystyisi kokoamaan Rooman kaikki Kristukseen uskovat yhteen.
Toinen joka merkittävästi vaikutti oli Paavalin kirjoittama Roomalaiskirje, jonka punainen lanka on se, että niin juutalaisten kuin ei-juutalaisten Kristukseen uskovien pitää pystyä elämään yhdessä ja samassa jumalanpalvelusyhteisössä. Avukseen hän otti käsitteen ”Jumalan vanhurskaus”, joka kertoo että meidän elämämme suurin perusta on Vapahtajamme oma pelastustyö. Hänessä me olemme vanhurskautettuja ja hänessä me kaikki olemme yhtä yhteisessä Jumalassamme.
Kokonaiskirkon politiikka Rooman kaupunkiin onnistui. Roomasta tuli jo tuolloin merkittävä Jeesukseen uskovien yhteisö. Niinpä muutama vuosikymmen myöhemmin Rooman neljäs piispa eli paavi Klemens saattoi jo puuttua esimerkiksi Korintton seurakunnan ongelmiin ja yrittää järjestää siellä olevaa esi kuppikuntien porukoita yhteen. Klemensin ajan asioihin puuttuminen sukupolvea myöhemmin Paavalin jälkeen onnistui emmekä enää sen jälkeen ole kuulleet siellä olleista eri rymittymien välisistä intriigeistä joista Paavalin Korinttolaiskirjeet jo kertovat omaa kieltään. Ongelma oli Paavalin ajan jälkeen siirtynyt isiltä pojille, jotka edelleen jatkoivat samoja kuppikuntiensa erillään pitämistä, mutta Rooman paavin asioihin puuttumisen jälkeen tilanne rauhoittui.
(Jo Pietari oli suositellut Klemensiä omaksi seuraajakseen piispan eli paavin virkaan, mutta paikallinen seurakunta valitsi kuitenkin parikin muuta paavia tuohon väliin ennen kuin päätyivät apostolin suosittelemaan tarmokkaaseen Klemensiin.)
Panen vain yhden jakeen Roomalaiskirjeestä näkyviin, josta näkyy miten Paavali rakasti omaa kansaansa.
Roomalaiskirje:
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
Apostolien teoissa näkyy myös se miten Paavali oli tehnyt yhteen aikaan nasiirilupauksen tai muun vastaavanlaisen lupauksen ja tämän jälkeen hän meni Jerusalemin temppeliin suorittamaan lupauksen lopettamisen yhteydessä toimitettavan uhrin.
Hän siis eli omassa elämässään todeksi juutalaisuuteen kuuluvia tapakulttuurin ilmiöitä ja osallistui myös muutoin juutalaiseen hartauselämään. Hänellä oli tapana käydä jokaisena sapattina synagogassa.
Apostolien teot:
17:1 Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga.
17:2 Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, >> Jakeen lisätiedot
17:3 selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: ”Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus.”