Olen kuullut jostain kertomuksen sodan ajalta. Armeijakunnan komentaja antaa alaiselleen hyökkäyskäskyn seuraavasti: Antti ota joukkos ja mee Poventsaan! Käsky on sekä täsmällinen, että väljä. Täsmällinen siksi, että päämäärä on sanottu ja, että se on saavutettava! Väljä sikäli, että toteuttaja saa itse määritellä miten käsky toteutetaan. Jeesus lähetti myös täällä ollessaan lähettiläitä. Hän antoi täsmällisen käskyn, mutta Hän antoi myös ohjeet miten toimitaan. Lähdetään niissä varusteissa , jotka olivat tavanomaiset. Jossain lauletaan: Ei leipää laukkua sauvaakaan..Ei kaksia vaatteita. Kun mennään taloon, toivotetaan rauhaa sille kodille. Missä otetaan vastaan , siinä viivytään joitakin päiviä ja parasta oli käsky:
Matteus 10:8
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Toinen evankelista on kirjannut vielä käskyn: Julistakaa, Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Tämä toiminta vastaa nykyisiä karismaattisuuden invaasioita, mutta on huomattava yksi seikka: Nuo toimet koskevat vain tätä elämää, koska Lunastusta ei ollut vielä suoritettu. Lähettiläät toivat hyviä terveisiä Jeesukselle ja olivat ihan innoissaan. Mitä teki Jeesus? Hän toimi ilonpilaajana ja osoitti yhdellä lauseella kaikki tämä menestys turhaksi, koska nimi elämänkirjassa on paljon enemmän kaikkea muuta.
Kun sitten Mestari kuolee kuin kuka tahansa ihminen, kaikki romahti! Ei ollut silloin iloa eikä turvaa siinä, että sairaita oli parannettu. Päin vastoin he pelkäsivät mitä ne nyt tekevät joille on vähän isoteltu. Ehkä Jeesuksen yksi tarkoitus olikin siinä, että paluu entiseen olisi mahdotonta. Miten on nykyisin? Helpolla saatu helposti menetetään, kun kiusaukset tulevat.
Onko karismaattisuus sitten tarpeetonta? Ei ole, mutta se saa silloin oikean aseman, kun se kumpuaa lähimmäisen rakkaudesta. Kärsivän rinnalle asettuminen ja Jumalan antaman voiman käyttäminen rukouksessa aina silloin, kun Pyhä Henki osoittaa mitä on tehtävä. Myös silloin, kun hätääntynyt ihminen pyytää apua asiaansa olipa se synti tai sairaus. Kyllä apostolit käyttivät armolahjoja, mutta Pyhän Hengen innoittamina. Ei esityksinä tai itsensä korottamisena, vain eleettömästi sanoivat: Kultaa ja hopea meillä ei ole, mutta sitä mitä meillä on me sinulle annamme Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä tule vapaaksi vaivastasi.
Lauri, paranevatko sinun mielestäsi kaikki sairaat kokonaan jo tässä ajassa, jos heidän puolestaan vain rukoillaan?
Eivät parane. Jos se olisi mahdollista olisin lähipiiristäni nähnyt paranevan ainakin yksi syöpä ja muu vakava parantumaton sairaus. Siksi uudentestamentin palveluksessa aina pitää olla sielujen pelastus etusijalla. Ja siihen Jeesuskin tähtäsi oikeasti, ei mihinkään voimannäyttöihin yleisön edessä.
Hyvä vastaus.
Jumala vastaa kyllä aina rukouksiin, mutta ei niin, että kaikki sairaat paranisivat täydellisesti ja pysyvästi täällä maan päällä. Ja nekin, jotka paranevat sairauksistaan, kai heidänkin silti täytyy jossain vaiheessa vielä kuolla ruumiillisesti.
Ei ole todellakaan vaikea havaita, etteivät nykypäivänä parantamisihmeet toimi samalla tavoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Myös Jeesuksen poistuttua takaisin taivaaseen ihmelahjat jatkuivat.
Jeesuksen varhaiset seuraajat rukoilivat edelleen Jumalaa: ”Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.”(Apt4:30) Ja kyllähän heitä paranikin: ”Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi.”(Apt5:16)
Tuosta tekisi mieli alleviivata ”kaikki nämä tulivat terveiksi”, lopputulos oli siis 100%.
Helluntain jälkeen mm. Pietarille, Johannekselle, Filippokselle ja Paavalille annettiin jumalallista voimaa tehdä ihmisiä täysin terveeksi. Jopa kuolleita heräsi, kertoo Raamattu.
Oletteko ajatelleet, miksi nykyiset parantumiset ovat vain kalpea aavistus (jos edes sitä?) varhaiskristillisenä aikana tapahtuneesta? Onhan Jumalan voima tänään ihan sama kuin 2000 vuotta sitten?
Ajattelen niin, että Jumalan voima vaikuttaa samassa suhteessa mitä yhteiskunnassa on Jumalan kunnioitusta ja jopa pelkoa. Ei kaikkivaltiaan tarvitse lähteä kilpalaulantaan niinkuin väinämöinen ja joukahainen aikoinaan.
Matteus 13: 52. Mutta hän sanoi heille: sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.
53. Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti nämät vertaukset, läksi hän sieltä.
54. Ja kuin hän tuli isänsä maalle, opetti hän heitä heidän synagogassansa, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: kusta tällä on tämä viisaus ja nämät väkevät työt?
55. Eikö tämä ole tuo sepän poika? eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi ja hänen veljensä Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?
56. Ja hänen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidän tykönämme? Kusta siis tällä on nämät kaikki?
57. Ja he pahenivat hänessä. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetä kuin isänsä maalla ja kotonansa.
58. Ja ei hän siellä monta väkevää työtä tehnyt, heidän epäuskonsa tähden.
Jumalan voima ei ole mihinkään kadonnut. Kyllä se on ihan sama voima, kuin ennenkin. Sehän vaikuttaa uskoa , jokaisessa uskovassa. Ilman sitä voimaa, ei kukaan voisi edes tarttua Jumalan lupauksiin uskolla.
Olen samaa mieltä Pekan kanssa siitä, että ilman Jumalan voimaa ”ei kukaan voisi edes tarttua Jumalan lupauksiin uskolla.” Tuo sama näyttää olleen pääpaino myös 1. vuosisadalla. Aikana, jolloin ”sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä.” ”Jumalan valtakunnan etsiminen ensin” oli Jeesuksen primäärinen ja pysyvä ohjeistus.(Mat6:33)
Pekan ajatus siitä, että ”Jumalan voima vaikuttaa samassa suhteessa mitä yhteiskunnassa on Jumalan kunnioitusta ja jopa pelkoa” ei mielestäni oikein tunnu vakuuttavalta. Nimittäin olikohan apostolien ajan roomalaisessa yhteiskunnassa kovinkaan paljon Raamatun Jumalan pelkoa. Ja kuolleitakin heräsi. Toki nykyisessä yhteiskunnassamme Jumalan kunnnioitus on vahvassa alamäessä.
Olisiko niin, että kristillisen seurakunnan alkuvaiheessa ihmelahjat olivat merkkinä jostakin?
Jeesus viittasi usein aikansa Raamattuun. Esimerkiksi: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma.”(Mat11:4,5) Messiaan toiminnassa ykjsi jos toinenkin Jesajan ennustama näki päivänvalon.
Kun alkuseurakunnan krisitityt jatkoivat saarnaamistyötä, se sai myös ylhäältä vahvistuksen. Kuten Raamattu sanoo: ”Itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.”
Ihmelahjoja ei sovellettu itsekkäästi. Paavali herätti ainakin yhden kuolleen ja paransi useita sairaita, mutta hänellä itsellään oli jokin ”piikki lihassa”, joka ei millään parantunut. Ja Timoteuksenkin terveysongelmiin Paavali antoi neuvon: ”Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.”
Jeesus kertoi kyllä, että hänen nimessään tullaan tekemään myöhempinä aikoina ihmeitä. Mielestäni on kuitenkin erityisen puhuttelevaa, missä asiayhteydessä tuollaista tulisi tapahtumaan: ”Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.”(Mat24:24)
Olisiko siis kristitylle ansa nykyään viritettynä? Jos uskoo, että Jeesuksen antamilla valtuuksilla voi nykyään (yrittää) parantaa ihmisiä fyysisistä sairauksista?
Anteeksi. Sotkin Pekan ja Laurin ajatukset keskenään. Laurin ajatushan se oli tuo “Jumalan voima vaikuttaa samassa suhteessa mitä yhteiskunnassa on Jumalan kunnioitusta ja jopa pelkoa”.
Hänen nimessään kyllä, mutta onko myös voima Häneltä siinä kai se kysymys? Voiko joku tehdä suuremman työn, mitä Jeesus ristillä teki?