Paratiisi?

Heräsin aatoksissani suunnittelemaan paratiisia. Mietin mistä pitäisi aloittaa, että idea heti osoittaisi ylivertaisuutensa. Kyllä se taitaa olla tuo mammonan maailma. Ensimmäiseksi kaikki omistus on kansallistettava ja muodostettava yksi pankki, johon kaikki maailman valuutat säilötään. Tai eihän sitä tarvitse säilöä, eihän paratiisissa rahaa tarvita. Jokainen ottaa hyllyltä mitä tarvitsee ja niin paljon kuin haluaa. Robotit tekevät kaiken työn ja jokainen vuorollaan katselee robottien toimintaa vaikka vartin vuoroissa, ettei rasitu. Kaikki urheilusuoritukset tehdään tietokoneilla, ettei kenenkään tarvitse parta jäässä hiihtää hikisenä.

Ilmastonmuutos on helppoa ottaa hallintaan, kun väki valuu kaikista suunnistaa lämpimämpään, ei tarvitse lämmittää huoneita, ei tule savua.  Samalla pukeutuminen ei ole niin tärkeää, kun ei ole pakkasta. Kun asutaan vähän ahtaammin, niin pitkät iltapukulaahukset eivät toimi kovin hyvin kadulla.

Sokerina pohjalla on sitten sukupuoliasiat. nyt on kaikenlaista estettä ja stopparia . Jos julistaisimme yleisen avioliiton, joka toimii kuin yleinen asevelvollisuus, määrättynä ikävuotena jokainen siirtyy siihen ajatukseen , että jokainen on jokaisen kanssa liitossa eikä ole siis mustasukkaisuutta aiheuttavaa omimista.  Kukaan ei siis omista mitään, mutta toisaalta kaikki omistaa kaiken.

Jäin miettimään kuitenkin muutamaa asiaa reaalielämästä. Kaipaisinko kuitenkin aikaa, kun oli rahaa ja sitä oli niin vähän, että asioita piti suunnitella. Miten hyvältä tuntui se numerokiekkopuhelin, kun viimein oli vara sellainen hankia. Miten sydän pamppaillen esitin nuorelle naiselle kutsun yhteiselle taipaleelle ja sain suostumuksen. Miten aloimme harjoitella elämää ja miten saimme joitakin lapsia joista olisi voinut iloita isostikkin, mutta aika ja työt rajoittivat. Vaikka niukkuutta oli vaikka toisille jakaa, meillä oli ja on yhä edelleen sellainen yhteys, jota ei voi jakaa muiden kanssa. Parasta kaikessa on se, että seuraamme yhtä ja samaa Vapahtajaa.