Koska olen Hannu Kiurun, Toivo Loikkasen ja Manu Ryösön ohella yksi Kotimaa24 -blogisivuston pitkäaikaisimmista jäsenistä, katson oikeudekseni muistuttaa tämän sivuston hyvistä ja edelleen voimassaolevista säännöistä. Olen laskenut, että meillä mainituilla alkuperäisjäsenillä (The Founding Fathers) tulee jo kymmenen vuotta täyteen sitkeää sissielämää sähköisellä kirkonmäellä.
Kotimaa24 ei nimittäin ole mikään villi länsi, jossa ei tarvitsisi kunnioittaa asiallisen keskustelun pelisääntöjä. Tahallisen ivaamisen, vähättelyn ja väärinymmärtämisen ohella pitäisi huolehtia myös tahattomasta. Se lähtee yleensä siten, että kirjoittaja ei ole ajatellut asiaansa ihan loppuun saakka. Tai hän kirjoittaa aiheesta, jota ei oikeastaan juuri tunne, ei jaksa tarkistaa tietojaan tai huiskii jostain polttavasta teemasta vähän sinne päin. Kommentoija taas ei lue huolellisesti toisen kirjoittamaa kommenttia, ei ajatellen eikä hyväntahtoisesti. Tulee painettua lähetä-painiketta hätiköidysti ja harkitsemattomasti.
Oma lukunsa sitten ovat patologiset pahanpuhujat. Heidän paikkansa ei olisi ollenkaan täällä, vaan jossain vihanhallintaterapiassa. Valitettavasti sellainen joka suuntaan vihan sinkoilu on karkottanut monta lukijaa ja latistanut yleistä kiinnostusta lukea tätä sivustoa, saati osallistua keskusteluun. Olen myös huomannut, että blogistilla on erityinen vastuu keskustelun tasosta. Jos kirjoittaa hyvää tarkoittaen, oikein ja arvollisesti, saa aikaan myös rakentavan keskustelun. Mutta jos avaus on mätä, myös kommentoinnista tulee vastenmielistä seurattavaa.
Koska täällä ei voi harjoittaa terapiaa, suosittelen ensiavuksi Vuorisaarnan opetuksia sekä Vähän katekismuksen kertaamista. Myös Jaakobin kirjeessä on terävää puhetta kielen synneistä.
Ohessa olevat Kotimaa24 säännöt ovat velvoittavia, eivät vain mielipiteitä.
”Jotta Kotimaa24 olisi sisällöltään mielekäs, emme salli blogeissa tai kommenteissa seuraavanlaisten aiheiden käsittelyä tai käsittely/toimintatapoja:
– Uskonnollinen aggressiivisuus
– Poliittinen aggressiivisuus
– Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen
– Vihamielisyys kansaryhmiä tai yhteisöjä kohtaan
– Pornografia tai muuten sopimaton sisältö
– Alatyylinen kielenkäyttö
– Keskustelujen ja kommenttiketjujen sabotointi
– Henkilöön kohdistuvat vihjailut tai mustamaalaaminen
– Henkilökohtaisten tietojen luvaton julkaiseminen
– Toiseksi henkilöksi tekeytyminen
– Piittaamattomuus tekijänoikeuksista
– Roskapostin tai haitallisten ohjelmien levittäminen”
Sekä toinen lainaus:
”Blogeissa, kommenteissa ja keskusteluissa tulee noudattaa asiallisuutta, myönteisyyttä ja rakentavaa suhtautumista toisiin kommentoijiin ja keskustelijoihin.”
Paremman keskustelun toivossa.
Kuvassa osa John Turnbullin teoksesta (1819), joka kuvaa perustajaisiä, The Founding Fathers. (Public domain)
Henkilöt: Hannu Kiuru, Manu Ryösö, Teemu Kakkuri, Olli Seppälä ja Toivo Loikkanen.
Teemu Kakkuri tuot esille apuna keskustelu kulttuurin parantamiseksi mm Vähä katekismuksen kertaamisen, kuka sen onkaan kirjoittanut ja miten tämä kirjoittaja ITSE soveltuu esiin tuomaasi aiheeseen ”Paremman keskustelun puolesta”?
Otampa Vähä katekismuksesta esimerkin joka on siis vieläkin luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa.
”” Nuorten keskuudessa pidä kuitenkin aina kiinni yhdestä ja samasta muodosta ja esitystavasta. Opeta heille ensimmäiseksi yllä mainitut kappaleet, nimittäin kymmenen käskyä, uskontunnustus, Isä meidän -rukous jne., sana sanalta tekstin mukaisesti siten, että he kykenevät toista maan ne ja oppivat ne ulkoa.
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois. (http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html)
Ymmärrän jos Kakkuri kokee kommenttini asiattomana keskusteluna, toisaalta jos otetaan oppi-isäksi henkilö niin eikö tämän KAIKKEA kirjoittamaa tule tutkia ja todeta onko se rakkaudellista vai ei, siis kaikkia lähimmäisiä kohtaan eikä vain niitä jotka sokeana seuraavat tämän oppia?
HV Teemu K,
Säännöt ja niiden tulkinta ovat kaksi eri asiaa. ”Laki on niinkuin se luetaan”.
Esim. tulkinta ”aggressiosta” voi vaihdella. Jonkun mielestä pelkkien faktojen luettelukin voi olla aggressiota.
”Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen”. Aika moni kristitty pitää Kristusta ainoa pelastavana tienä.
Onko siis seuraava lainaus islamin tai hindulaisuuden kyseenalaistamista?
’Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”’ (Joh. 14:6 )
Ohjeet ovat kiistatta hyvät. Niiden tulkinnasta (ks. yllä) voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja…
Kiitos Teemulle asiallisesta puheenvuorosta. Oli myös hauskaa muistaa tosiaan kuuluvansa eräässä mielessä perustajien joukkoon.
Kotimaa24:n blogit uudistuivat joitakin vuosia sitten myös omalla nimellä kommentointiin. Sääntöjäkin täsmennettiin. Ne ovat nykyisellään varsin haastavat ja mietin silloin osaanko itsekään kirjoittaa niiden puitteissa. Tuskin olen siinä aina täysin onnistunut, mutta jaan täysin Teemun ajatuksen/toiveen hyvän keskustelukulttuurin puolesta. Omien blogieni suhteen otin useiden sääntörikkomusten jälkeen napakkan moderaattorin roolin ja keskustelukulttuuri parani. Se toi toki mukanaan vastablogeja, jossa minua on syytetty mielipiteenvapauden vaientamisesta yms.
Oma kokemukseni on, että moderaattorina joutuu poistamaan varsin tasapuolisesti ateistien, liberaaliteologien, gnostilaisten ja säännöistä piittaamattomien ”raamatullisten” kommentteja.
Oma kokemukseni on kuitenkin myös, että lähes täysin erilaisenkin vakaumuksen edustajajien kanssa voi käydä mielenkiintoista ja asiallista keskustelua. Blogeistani löytyy kunnioittavaa keskustelua ateisteista jehovantodistajiin kanssa jne. Tämä mahdollisuus rakentavaan dialogiin eri tavoin ajattelevien kanssa on yksi syy, miksi olen ollut blogistina niin kauan. Kokemukseni mukaan suurempi osa keskusteluista on kaikesta huolimatta mielenkiintoista ja sääntöjä rikkovien joukko melko pieni (joskin äänekäs). – Blogistina olen saanut myös antaa oman kristillisen todistukseni, vaikka se onkin usein vähän”savenmakuista” soppaa.
Tsemppiä Teemulle tämän blogin kanssa ja muuhunkin työhön!
Manu Ryösö: ”Oma kokemukseni on kuitenkin myös, että lähes täysin erilaisenkin vakaumuksen edustajajien kanssa voi käydä mielenkiintoista ja asiallista keskustelua.”
Keskustelemaan oppii vain keskustelemalla. Mielipiteiden kirjo on Kotimaa24:n lukijablogeissa onneksi sen verran laaja, että omakin ajattelu voi parhaimmillaan avartua.
Olen opetellut hidastamaan omia puheenvuorojani siten, että kirjoitan ne mahdollisimman valmiiksi sähköpostieditorilla ja tuon ne vasta sen jälkeen leikepöydän kautta blogialustalle. Koen, että siten väkevimmät mielen kuohut tyyntyvät.
Toivoakseni lopputulos tyydyttää myös kanssakeskustelijoita.
Keskustelun kulkuun vaikuttaa myös se, liittääkö keskustelija oman näkemyksensä uudeksi kommentiksi aivan ketjun loppuun vai vastaukseksi johonkin aiempaan kommenttiin siinä vastauskentässä, joka löytyy vasta painamalla kommentin omaa Vastaus-painikketta.
Jos oma puheenvuoro lipsahtaa muualle kun se oli tarkoitettu, niin keskustelusta kiinnostuneen lukijan voi olla todella vaikea hahmottaa, kuka sanoi milloin, missä ja mitä.
Onneksi myös keskustelupuheenvuorot on mahdollista linkittää sillä tunnisteella, joka löytyy kommentin lähettäjän nimen alta päiväyksen ja kellonajan kohdalta. Siten voi vilkkaan keskustelun tiimellyksessä melko huoletta viitata vaikka pari sivua ja 30 kommenttia aikaisemmin esitettyyn näkemykseen. Tai peräti toiseen blogiin.
Sallinette, että linkitän malliksi Heikki Palmun 28.4. kirjoittamasta tuleviin Jyväskylän kirkkopäiviin liittyvästä blogista löytyvän tämänkin blogin teemaa esimerkinomaisesti sivuavan Pentti Korhosen kommentin (https://www.kotimaa.fi/blogit/kirkkopaivat-avoin-ja-laaja-keskustelufoorum-kirkon-ja-yhteiskunnan-asioista/#comment-270195).
Lopuksi: Teemulle esitettyä tsemppitoivotusta komppaan!
Jouni Parviaisen linkittämä Pentti Korhosen kommentti tarkoittaa allekirjoittanutta. Lyhyt selitys. Poistin mainitun kommentoijan kommentit, koska niissä kaikissa – mielestäni varsin epäasiallisesti -pääosin esitettiin ainoastaan syytöksiä piispa Laajasaloa kohtaan. Yksikään kommentti ei mitenkään liittynyt blogiin eikä edesauttanut keskustelua. Pyysin mainittua kommentoijaa kolmasti kohteliaasti ja vähemmän kohteliaasti siirtymään mieluummin muualle kommentoimaan, mistä P.K veti herneen nenään ja kirjoitteli kommentteja myös vanhoihin vuosien takaisiin blogeihini. Olisin voinut olla pitkämielisempi. Aina viitsi eikä jaksa. Blogistilla on oikeus poistaa kahjot kommentit.
Oma moka myös sikäli, että olisin poistanut kommentointimahdollisuuden, mutten osannut. Poistin blogini, maailma ei siinä menettänyt, päinvastoin. Blogistilla on oikeus poistaa erityisesti jälkikatsannossa idioottimaisen poleemiset bloginsa. Kaikella on aikansa.
Hyvä vanha nyrkkisääntö blogien kommentoinnissa on ollut, että jos et löydä blogista mitään positiivista sanottavaa, älä sano mitään.
Kiitos Jouni ja Kari-Matti kommenteista.
Maltti on tosiaan valttia ja yön yli nukkuminenkin olisi joskus paikallaan ennen kriittistä kommentointia. – Sekin on totta ja koettua, että joskus joku kommentoija alkaa naputtaa häiriöviestejä parin minuutin välein ihan kiusallaan. Blogistin pitäisi itse olla provosoitumatta vaikka provosoidaan… haastavaa!
Kari-Matti Laaksonen :”Poistin mainitun kommentoijan kommentit, koska niissä kaikissa – mielestäni varsin epäasiallisesti -pääosin esitettiin ainoastaan syytöksiä piispa Laajasaloa kohtaan.”
Kysymys on kirkkopolitiikasta, ja henk.koht. pidän positiivisena, jos voit palauttaa blogisi sivustolle ja jatkaa keskustelua omalta osaltasi.
Paremman keskustelun puolesta edellttäisi teologisen tiedekunnan tohtoreiden mukaantuloa keskusteluun. Itse olen ollut kuvassa mukana noin 15 vuotta, josta ensimmäisiin kommentteihini saa tiedon Googlesta haulla ”Reformaatin.fi ”.
”
kommentti jäi kesken. ” Koska täällä ei voi harjoittaa terapiaa ” niin puolestani suosittelen tutustumista Jeesuksen mahdollisimman rehellisiin, realistisinn, sanomisiin. Sellainen eiole Johanneksen evankeliumi esim. joka on kirjoitettu aivan muuhun tarkoitukseen kuten käytännöllisesti kaikki tutkijat ovat todenneet. Rehellinen tulkinta Markuksen kirjoittamasta evankeliumista.
Paremman ja reslistisemman keskustelun toivossa.
”– Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen”
Jos allekirjoittaneet herrat arrogantissa ja holhoavassa, pyhän pappeuden etuoikeuttammassa omahyväisyydessään katsovat elämäntehtäväkseen kyseenalaistaa uskonnottomien ja ateistien maailmankatsomuksen ja vakaumuksen, katson myös minä oikeudekseni kyseenalaistaa rationaalista maailmankuvaani loukkaavat, totuusarvoltaan vähintäänkin kyseenalaiset henkimaailman ilmiöt kuten uskonnot, jumalat ja niiden palvomisen.
Parahin Kimmo:
Olet todella urhea soturi, huutavan ääni korvessa, so to speak. Toki joskus tulee hiukan ”Karthago olisi hävitettävä” -tyyppinen olo, koska jotenkin kummasti päädyt samoihin teemoihin, oli alkuperäinen aihe, mikä hyvänsä.
Ymmärrän halusi pitää uskonnottoman lippua korkealla. Mutta mielestäni se onnistuu parhaiten analyyttisella ja sitkeän rauhallisella keskustelulla, tiukkojen mutta ystävällisten kysymysten kysymisellä jne. Sokrateen tapaan. Samaa voi toki suositella kenelle tahansa…
Syytöksesi uskonnottomien vakaumuksen kyseenalaistamisesta on yleistasolla kohtuuton. Varmaan joku on joskus siihen sortunut, mutta tämän blogikaton alla sitä tulee mielestäni vastaan varsin harvoin. Se, ettei uskonnotonta näkökulmaa monestikaan muisteta asioissa, on taas pelkästään luonnollista, kun otetaan huomioon konteksti jossa liikutaan. En usko uskovaisen näkökulmia huomioitavan paljon paremmin vapaa-ajattelijoiden keskusteluissa. Jos puhutaan toisen vakaumuksen kyseenalaistamisesta, niin valitettavasti sinun monet kommenttisi tulevat hakematta mieleen. Tuntuu pahalta, jos leimaat minut, kanssaveljeni ja -sisareni ja koko kirkon naurettavaksi pelleksi, joka uskoo ikivanhoihin taruihin. Miten vaikkapa uskontojen uhrit (vt. linkkisi alempana) liittyvät tähän keskusteluun? Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllistynyt? Millaiseen vastaukseen olisit tyytyväinen? Tätä kannattaa miettiä.
Eli näytä toki itse hyvää esimerkkiä siitä, miten keskustellaan tyylikkäästi poikki maailmankatsomuksellisten raja-aitojen. Sellaiseen osallistun mielelläni, ilkeilyyn en aio lähteä mukaan.
Himanka: ”Syytöksesi uskonnottomien vakaumuksen kyseenalaistamisesta on yleistasolla kohtuuton.”
Eikä ole. Minut ja lukemattomat muut uskonnottomat on kautta aikain tuomittu uskovaisten toimesta tuhansia kertoja, uskonnottoman vakaumuksen johdosta (tai uskonnollisen vakaumuksen puutteesta) helvetin tuleen tai ainakin osattomaksi iankaikkisista taivaallisista riemuista, joista en ainakaan minä ole koskaan edes ollut kovinkaan kiinnostunut. Minun on monesti annettu ymmärtää että olisi aika jättää ja hylätä ”väärä” maailmankuvani ja pakanuuteni ja liittyä Jeesuksen seuraajien jatkuvasti hupenevaan joukkoon.
Ellei tämmöinen uskonnon entisaikojen pakkosyöttö, nykyinen tuputus, vai lähetystyöksikö sitä pitäisi kutsua ole uskonnottoman maailmankatsomuksen ja vakaumuksen kyseenalaistamista, niin mikä sitten on?
Uskonnollisten uskomusten ja muiden henkimaailman asioiden todenperäisyyden kyseenalaistaminen on täysin perusteltua koska niiden ”totuutta” ei ole kukaan koskaan tieteelliset kriteerit täyttäen todeksi todistanut.
Himanka: ” Miten vaikkapa uskontojen uhrit (vt. linkkisi alempana) liittyvät tähän keskusteluun?”
Ne liittyvät Rauli Toivosen kommenttiin asiassa pysymisestä. Jehovantodistajat pyrkivät kaikissa keskusteluissaan – kun kiperä kysymys tulee vastaan – vaihtamaan keskustelun suuntaa tai väistämään koko kysymyksen. Toivonen kiittää blogistia ja blogin allekirjoittaneita asiassa pysymisestä. Samaa ei voi todellakaan sanoa Jehovantodistajista.
Himanka: ”Pitäisikö minun tuntea syyllisyyttä asioista, joihin en ole syyllistynyt?”
Ei pitäsisi.
Kimmo Wallentin: ”katson myös minä oikeudekseni kyseenalaistaa rationaalista maailmankuvaani loukkaavat, totuusarvoltaan vähintäänkin kyseenalaiset henkimaailman ilmiöt kuten uskonnot, jumalat ja niiden palvomisen.”
Kimmohan on käsittääkseni hyvä uskovainen, joka ei vain vielä tiedä uskovansa.. toistaiseksi hän on ulkoistanut uskomisen asiat vaimolleen, jota hän varmaan monestakin syystä ylistää kelpo puolisoksi. Tosin Kimmo vastustaa (usein aiheesta) jyrkkää ja tuomitsevaa kristillisyyttä (tai muuta äkkiväärää uskonnollisuutta). Tällaista on helppo ymmärtää.
Mutta sitten tuohon Kimmon yo. ajatukseen huomautan, että rationaliteetti ei ole sidoksissa mihinkään ideologiaan tai erityisesti uskonnottomuuteen.
Jokainen ideologia / aate / uskonto/ uskonnoton filosofia voi toimia rationaalisesti ja loogisesti oman uskomusjärjestelmänsä sisällä – toki myös epärationaalisesti, mutta silloin sitä on punnittava po. ideologian oman uskomusjärjestelmän kontekstissa.
Tästäkin syystä Teemu Kakkurin puheenvuoro on ollut tärkeä. Yritetään enemmän ymmärtää, mistä muiden ajatukset kumpuavat, kuin väitellä heidän kanssaan omista mieliajatuksistamme. Siitä voi alkaa hedelmällinen dialogi, emmekä päädy vain väittelemään itsemme kanssa.
Turtiainen: ”Kimmohan on käsittääkseni hyvä uskovainen, joka ei vain vielä tiedä uskovansa.. ”
Olihan tämä sarkasmia, olihan?
Olen aina sanonut – täälläkin – että kunnioitan jokaisen ihmisen vakaumusta ihan yhtä paljon, kuin muut kunnioittavat omaa jumalattomuuttani ja pakanuuttani. Tämä koskee myös rakasta frouvaani ja hänen vakaumustaan johon Turtiainen viittasi.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minun olisi mahdollista itse uskoa minkäänsorttisen henkimaailman tai jumalolentojen todenperäisyyteen. Ei kukaan voi pakottaa itseään oikeasti uskomaan, ellei oikeasti usko.
Kiitos Teemu asiallisesta puuttumisesta oleelliseen aiheeseen. Sanon tämän vasta neljä vuotta sitten ensimmäisen blogin julkaisseena, joten en voi tästäkään syystä tuossa kuvassa mukana olla.
Olen esiintynyt täällä varsin reilusti Jehovan todistajana ja välttänyt mahdollisimman paljon ottamasta kantaa kirkon sisäiseen problematiikkaan. Minulle kun ei tippaakaan kuulu se, mitä sukupuolta alttarile astuvat parit ovat tai onko aamenen lausujalla hame virka-asuna.
Teemu Laajasalon tunnen laadukkaan valmennusfirman(ainakin yksi toimipiste) taustahahmona ja hauskana miehenä televisiossa. Halla-Ahon kanssa saa minun puolestani keskustella ihan mielin määrin tai sitten olla keskustelematta. En halua myöskään kuittailla kuittiepäselvyyksistä, koska on olemassa niin paljon tärkeämpiä keskusteluaiheita. Ymmärrän toki, että toisille nuo aiheet voivat olla hyvinkin suuresta merkityksestä.
Poimin kaksi sääntöihin sisältyvää lausumaa tuosta blogista: ”Vihamielisyys … yhteisöjä kohtaan” ja ”Toisten uskontojen vähättely tai kyseenalaistaminen”.
Mielestäni on mahdollista selkeästi erotella kaksi asiaa toisistaan: oppikysymykset/näkemykset ja sitten niiden kannattajat. Olen sekä blogeissani että keskusteluissa antanut selkeästi ymmärtää, että kolminaisuusoppi on raamatunvastainen opetus. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että pitäisin tuolla enemmistön kannalla olevia jotenkin kelvottomina keskustelukumppaneina. Puhumattakaan siitä, että kytkisin Lutherin juutalaisnäkemykset tai inkvivitiolaitoksen nykyluterilaisten tai -katolisten omiin kommentteihini.
Olen sitä mieltä, ettei ole kovinkaan hedelmällistä – kristillisyydestä nyt puhumattakaan – keskustella ja blogata pelkästään epäkohtia kaivellen. Taannoin täällä eräiden blogikirjoitusten yksinomaisena sanomana oli se, miten yksi suomalainen kirkon herätysliike on aiheuttanut ja aiheuttaa jäsenilleen traumaa ja henkistä haaksirikkoa. Tiedän jotakin tuon liikkeen ongelmakentästä ja tunnen henkilökohtaisesti sen jäseniä, ja mielestäni ei osoita kovinkaan kummoista lähimmäisenrakkautta pääpainonen syyttely ja menneiden kaiveleminen. Raamatun käyttö tuon sävyisissä blogeissa onkin tyyliin sopivasti hyvin minimaalista, negatiivista tunnetta sitäkin enemmän. Raamatussa kun se hyvä uutinen on se pointti.
Olen jättänyt kaikki omat blogini muistuttamaan itseäni omasta lepsuudestani moderaattorina, varsinkin alkuvaiheessa. Samalla ne kertovat siitä, miten keskustelut tietoisesti ja taitavasti voidaan johdatella sivuraiteille pitkiä sitaatteja ja linkityksiä säästelemättä. Ylläpidolle kiitokset siitä, että eräiden selkeästi nimimerkin suojista pommittaneiden tekstejä ei enää ole lainkaan enää näkynyt.
Silläkin uhalla, että voi kuulostaa imartelulta, totean, että noiden kuvassa esiintyvien perustajajäsenten kanssa käymissäni keskusteuissa ei kukaan heistä ole viitannut siihen uskontokuntaan, johon kuulun. Asiassa on todellakn pysytty, kiitos siitä.
Ja lopuksi tuosta Jaakobin kirjeestä tosiasia, jonka me kaikki allekirjoitamme koskemaan myös näppiksiämme: ”Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja.”(Jaak 3:9)
”Asiassa on todellakn pysytty”
Lisää pysäyttävää asiaa:
https://areena.yle.fi/1-4303286
Rauli Toivonen: ”Taannoin täällä eräiden blogikirjoitusten yksinomaisena sanomana oli se, miten yksi suomalainen kirkon herätysliike on aiheuttanut ja aiheuttaa jäsenilleen traumaa ja henkistä haaksirikkoa. Tiedän jotakin tuon liikkeen ongelmakentästä ja tunnen henkilökohtaisesti sen jäseniä, ja mielestäni ei osoita kovinkaan kummoista lähimmäisenrakkautta pääpainonen syyttely ja menneiden kaiveleminen.”
Tunnistan kritiikkisi kohteen. Minun mielestä blogin kirjoittaja oli oikealla asialla. Tilanne oli ja on edelleen se, ettei em. ”ongelmakentästä” juuri keskusteltu, eikä haluta nykyisinkään keskustella. Kiitos Netin, keskustelu kuitenkin 2000-luvulla lähti käyntiin.
Blogisti on ollut mielestäni asiallinen ja asiantunteva ja syntyihä sitä myös asiallista keskustelua.
Ihmettelen, että miten tähä keskusteluun liittyy se, ”että tiedät jotakin tuon liikkeen ongelmakentästä ja tunnet henkilökohtaisesti sen jäseniä” ? Miksi edellä mainitsemistasi asioista ei saisi keskustella? Tajuan kyllä, että eivät asiat suoraan lähimmäisenrakkauten liity, vaikka tuli mieleen, että kun vääryys saa valla, rakkaus kylmenee.
Minä voin väittää, että tiedän paljon tuon liikkeen ongelmakentästä ja tunnen henkilökohtaisesti paljon sen jäseniä. Mutta ei tarkoitus ole ollut keskustella ihmisistä, mutta erittäin aiheellista on ollut käsitellä tätä ongelmakenttää ja sen sisältämiä ilmiöitä.
Taisin ilmaista itseäni epäselvästi. Ymmärrän oikein hyvin, että blogeissa pureudutaan erilaisiin epäkohtiin, usein juuri uskonnnollisten opetusten aikaansaannoksiin. Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että ”Blogisti on ollut mielestäni asiallinen ja asiantunteva ja syntyihä sitä myös asiallista keskustelua”.
Mutta miksi vatvoa samoja asioita vuodesta toiseen, siinä minun ymmärrykseni alkaa pätkimään. Joku toinen voi ymmärtää asian toisin. Painopiste on siis määrässä eikä niinkään laadussa, siksi tuo esimerkki tähän keskusteluumme keskustelukulttuurista.
Kenties esimerkiksi sinä, jolla on paljon paremmat ja syvällisemmät tiedot noista blogissa mainituista epäkohdista ymmärrät tuollaisen vyörytyksen.
Sinä puolestaan ihmettelet, ”että miten tähän keskusteluun liittyy se, ’että tiedät jotakin tuon liikkeen ongelmakentästä ja tunnet henkilökohtaisesti sen jäseniä’”. Tässä hiukan selvennystä aiheeseen.
Tunnen todellakin henkilökohtaisesti useita kyseiseen herätysliikkeeseen kuuluvia, todella kaikin puolin kunnollisia kansalaisia. Työni kautta myös joitakin huippulahjakkuuksia luonnontieteellisissä oppiaineissa. Blogistin avaama ikkuna heidän maailmaansa loi hyvin negatiivista mielikuvaa koko katraasta.
Olen henkilökohtaisissa keskusteluissa lähestynyt noita samoja asioita Raamattu edellä. Kun pohditaan yhdessä esimerkiksi sitä, missä kohden Raamattu kieltää syntyvyyden säännöstelyn ja että kiduttaako Raamatun Jumala ihmisiä ikuisesti helvetissä, saadaan ihan asiallista ajatustenvaihtoa. Pelkkä ”hyi olkoon”- asenne tuottaa vain huonoa hedelmää.
Raamattu antaa varsin fiksuja ohjeita, joita voidaan soveltaa myös täällä. Galatalaiskirjeen 5. luvussa luetellaan joukko ”hedelmiä”, jotka voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Ensimmäiseen kuuluvat esimerkiksi ”vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu ja eripuraisuus”. Ja sitten siihen toiseen ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys ja hyvyys”.
Kukaan meistä ei ole täydellinen, kaukana siitä vielä olemme. Mutta jokaisen kannattanee pyrkiä tuon jälkimmäisen luettelon hedelmäkoriin sekä kommenteillaan ja blogeillaan.
Kakkuri: ”Valitettavasti sellainen joka suuntaan vihan sinkoilu on karkottanut monta lukijaa ja latistanut yleistä kiinnostusta lukea tätä sivustoa, saati osallistua keskusteluun. Olen myös huomannut, että blogistilla on erityinen vastuu keskustelun tasosta.”
Kappas, juuri eilen ajattelin Jusu Vihervaaraa, joka savustettiin ulos K24:stä. Vastapuoli toimi alatyylisen ala-arvoisesti, kun taasen asiallisempaa ja sävyisämpää keskustelijaa kuin Vihervaara ei tällä blogialustalla ole ollut.
Eilen pohdin myös sitä, mihin se johti, kun K24 lopetti takavuosina avoimen bloggaamisen ja vain harvat ja valitut saivat kirjoitusluvan. Kävin joskus kurkkaamassa valittujen blogeja eikä tutustuminen innostanut pariin kuukauteen käymään sivustolla uudelleen. Akateemiskirkollinen keskustelu on kuin pystyyn kuollut metsä. Paljonko K24 menetti lukijoita, kun se yritti nostaa keskustelun tasoa?
Bloggaajan kommenttien moderointi on ongelmallista, koska on bloggaajia, jotka automaattisesti poistavat itselleen epämieluisan henkilön kommentteja, vaikka toivottaisi Hyvää Vappua. Keskusteluun pääsevät mukaan vain ne, jotka hyväksyvät bloggaajan tulkinnat. Sensuroinnilla päästään siihen, että oma uskonnollinen ideologia näyttää tosi hyvältä satunnaisesta lukijasta.
Rauli Toivonen: ”Tunnen todellakin henkilökohtaisesti useita kyseiseen herätysliikkeeseen kuuluvia, todella kaikin puolin kunnollisia kansalaisia. Työni kautta myös joitakin huippulahjakkuuksia luonnontieteellisissä oppiaineissa. Blogistin avaama ikkuna heidän maailmaansa loi hyvin negatiivista mielikuvaa koko katraasta.”
Täälläkin olleissa blogeissa ja kommenteissa on tuotu esille, että herätysliikkeeseen kuuluu, todella kaikin puolin kunnollisia kansalaisia ja jopa huippulahjakkuuksia. Em. tosiasia saattaa olla yksi syy, joka on ollut vaikeuttamassa kielteisisten ilmiöiden käsitelyä liikkeen sisällä ja sen ulkopuolellla.
Rauli Toivonen: ”Mutta miksi vatvoa samoja asioita vuodesta toiseen, siinä minun ymmärrykseni alkaa pätkimään.” Minun ymmärrys ei pätki tässäkään kohdassa. Asoista puhutaan niin kauan kuin ne ovat ajankohtaisia ja tässä tapauksessa aiheitta on riittänyt näihin päiviin asti ja saattaa riittää tulevaisuudessakin. Ei se välttämättä laske keskustelun tasoa, vaikka keskustelu jatkuu pitkään.
Kiitos Teemulle hyvästä päivityksestä.
Olen kohtuullisen tuore tapaus blogistina, mutta K24-keskusteluita olen seurannut toki pidempään. Yleinen sääntöhän tuppaa olemaan, että keskustelun jatkuessa sen taso madaltuu. Viimeistään 3. sivulla keskusteluun liittyy joku provosoiva kommentoija, josta sitten joku toinen antaa itselleen luvan provosoitua. Sitten keskustelu hyppääkin usein täysin kiskoilta ja jää junnaamaan johonkin, joka on tyypillisesti koko jutun mitätön sivujuonne.
Siksi olisikin hyvä jokaisen – myös itseni – aina laskea kymmeneen ennen sormien laskemista näppikselle. Mikä on motiivini? Minkälaisen tunteen haluan herättää vastapuolessa? Etten vain nimenomaan halua provosoida ja saada toista kauhtumaan? Millä tavalla asiat paranevat, jos toinen vain ärsyyntyy? Luulenko muka, että ilkeästi sanomalla toinen jotenkin mystisesti kallistuisi puolelleni?
Aivan samoin lukijan tulisi tunnistaa ko. tilanne. Ahaa, nyt pallo tulee nuppiani kohti. Näyttää tarkkaan tähdätyltä. Potkaisenko vihaisen vastapallon päin näköä? Vai olisiko sittenkin parempi taktiikka kuolettaa pallo ja pompotella sitä hetki kaikessa rauhassa. Ehkä en annakaan toiselle sitä iloa, että repisin pelihousuni. Jospa vastaan harkiten, tai jos tyylilaji on riittävän ilkeä, jätän kommentin omaan arvoonsa. Sellaiselle paras vastaus on hiljaisuus.
En ole tajunnutkaan, että voin itse moderoida keskusteluani. Katsotaan, josko sille tulee tarvetta…
Mikko A. Himanka :”Minkälaisen tunteen haluan herättää vastapuolessa? Etten vain nimenomaan halua provosoida ja saada toista kauhtumaan? Millä tavalla asiat paranevat, jos toinen vain ärsyyntyy?”
Käsitykseni mukaan juuri tunteita finanssimaailman bittiavaruudessa halutaankin herättää. Tekoälyn innostamille robottinikkareille on tärkeää löytää tunteisiin vetoamalla ihmisryhmiä, joiden ”yksityisyydestä” ja liikkumisesta voidaan tehdä maksullisia myyntituotteita mainostajille.
Erityisen tärkeää tämä on ilmeisesti myös heille, jotka pitävät puolue- tai kirkkopolitiikkaa julkisten palvelujen epäselvine elinkaarimalleineen tai hybridilainoineen ja -autoineen yms. elämänsä tärkeimpänä asiana. Eiväthän institutionaalisten sijoittajien finanssimaailman sijoitustuotot voi mennä miinukselle, eiväthän? Nehän on saatava plussalle repimällä voitot ja ”aitakorot” vaikka verovaroista.
Ainahan sille tulee tarvetta, jos asian vierestä tulee kommenttia ja juttu karkaa ties minne. Jollei puutu siihen, niin vain itseään voi syyttää, kun pieleen menee hyvä aihe.
Siksihän meillä on tuo mahdollisuus juuri annettu, että sitä rohkeasti käytämme. Eikä urputuksesta tarvitse mitään välittää. sinä päätät ja sillä selvä.
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta Teemu.
Kotimaa24 blogit ovat käyneet läpi monenmoista vaihetta. Välillä oltiin kaikille avoimessa blogimetsässä, sen jälkeen meitä oli joukko kutsuttuja blogisteja. Nyt bloggaaminen on jälleen kaikille avointa. Jokaiselle muutokselle on ollut omat syynsä.
Elinkaarensa aikana Kotimaa24 blogit ovat muodostuneet merkittänäksi kanavaksi vapaata kirkollista keskustelua. Blogiteksteillä ja niiden pohjalta käydyllä keskustelulla on ollut vähintäänkin välillistä vaikutusta myös kirkolliseen päätöksentekoon. Käsittääkseni kirjoituksia on joskus siteerattu myös kirkolliskokouspuheenvuoroissa.