Pari Jeesuksen jalanjälkeä

Oltiinpa Jeesus Nasaretilaisesta mitä mieltä tahansa, muutamat tosiasiat ovat yleisesti lukittuja. Ja ne kertovat todella merkittävästä miehestä.

Ensinnäkin Jeesus on historiallinen henkilö. Tämän lisäksi kenestäkään muusta puusepästä ei julisteta eikä pidetä seminaareja kaksi tuhatta vuotta kuolemansa jälkeen. Ja kolmanneksi: Kukaan muu käsityöammatin harjoittaja ei ole polkaissut ajanlaskua käyntiin(vaikka se nyt ei aivan syntymävuodesta lähdekään).

Sitten on meitä, joille Jeesus on Herra, Lunastaja, Vapahtaja, Opettaja ja Jumalan Poika. Ja kaikkea muutan, minkä Raamattu Jeesuksen rooleista ja tehtävistä kertoo. Kuunneltuani äskettäin kolme päivää omasta erinomaista Jeesus-opetusta, ploggaan keskusteltavaksi kaksi Jeesuksen meille kristityille antamaa mallia.

Jeesuksen nöyryys ja vaatimattomuus

Kaikki raamatunlukijat tietävät, että meillä on taipumusta korottaa itsemme. Jo ensimmäiset seuraajat, itse apostolit, kiistelivät useita kertoja suurimman tittelistä. Jeesuksen opetus on tehokas vielä nykyäänkin: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”(Mat18:3)

Jeesus antoi myös itse mallin nöyryydestä ja vaatimattomuudesta keskusteluun ”kuka-on-eka”. Pari Matteuksen lukua myöhemmin Sebedeuksen poikien kerrotaan laittaneen äidin asialle, jotta paalupaikka kahdentoista joukossa irtoaisi: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.”(Mat20:21)

Jaakob ja Johannes halusivat Jeesuksen johtamasta hallituksesta ilmeisesti parhaat salkut. (Mat19:28) Jeesuksen vastaus oli esimerkki vaatimattomuudesta, hän tunnusti, ettei hänellä ole valtuuksia Isänsä päättämiin asioihin: ”Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.”

Useita kertoja läpi evankeliumikertomusten Kristus korostaa alamaisuuttaan Isälle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”(Mar10:18) ja ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.”(Joh5:30) jne jne

Otammeko me vastaan Jeesuksen mallin ja noudatamme kehotusta: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.”(Mat23:10)? Vaatimattomuus on todella kristillinen hyve.

Jeesuksen into puhua Jumalan valtakunnasta

Vapahtajamme vertasi Isänsä tahdon tekemistä ruokaan: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.”(Joh4:34) Jeesus tiesi poistuvansa taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen mutta lupasi olla Taivaallisena Työnjohtajana seuraajilleen, jotka jatkaisivat Jeesuksen työtä, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomista ”maan ääriin asti”. Ja tähän työhön hän valmensi seuraajansa.

Pilottihankkeeseen osallistuivat apostolit, jotka ohjattiin ”Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo” teemanaan ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”.(Mat10:7) Vaikka kohderyhmä oli Jumalan tuon aikainen omaisuuskansa, yksilöihin kohdistettiin mielenkiinto: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka.” Opetusta siis tarjoiltiin runsaasti niille, joita Jumalan Pojan sanoma kiinnosti.

Kun Jeesuksen lähettämä yllätysvieras astui taloon, hän ”toivotti talon väelle rauhaa”. (jae12) Ja jos Jumalan valtakunnan kuninkaan alamaisuus ei jotakuta kiinnostanut, väkisin ei saanut yrittää: ”Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä.”(jae14) Suurta kansansuosiota ei ollut luvassa, pikemminkin ankaraa vastustusta ja innokkaita vastustajia. Jeesus lupasi työhön täydellistä apuaan ylhäältä ja rohkaisi: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä.”(jae 26)

Miten sinä sovellat Jeesuksen ohjeistusta kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista? Jotta niin voi toimia, tulee tietenkin ymmärtää, mikä tuo valtakunta on. Mikä ”Jumalan valtakunta” on sinun käsityksesi mukaan? Kysyn siksi, koska tiedän termille olevan monenlaisia tulkintoja.

Toivon kirjoitukseni herättävän keskustelua, jossa vaihdetaan ajatuksia eikä niinkään kamppailla siitä, ”kuka on suurin”. Jeesus kun ei selvästi tykkää semmoisesta.