Oltiinpa Jeesus Nasaretilaisesta mitä mieltä tahansa, muutamat tosiasiat ovat yleisesti lukittuja. Ja ne kertovat todella merkittävästä miehestä.
Ensinnäkin Jeesus on historiallinen henkilö. Tämän lisäksi kenestäkään muusta puusepästä ei julisteta eikä pidetä seminaareja kaksi tuhatta vuotta kuolemansa jälkeen. Ja kolmanneksi: Kukaan muu käsityöammatin harjoittaja ei ole polkaissut ajanlaskua käyntiin(vaikka se nyt ei aivan syntymävuodesta lähdekään).
Sitten on meitä, joille Jeesus on Herra, Lunastaja, Vapahtaja, Opettaja ja Jumalan Poika. Ja kaikkea muutan, minkä Raamattu Jeesuksen rooleista ja tehtävistä kertoo. Kuunneltuani äskettäin kolme päivää omasta erinomaista Jeesus-opetusta, ploggaan keskusteltavaksi kaksi Jeesuksen meille kristityille antamaa mallia.
Jeesuksen nöyryys ja vaatimattomuus
Kaikki raamatunlukijat tietävät, että meillä on taipumusta korottaa itsemme. Jo ensimmäiset seuraajat, itse apostolit, kiistelivät useita kertoja suurimman tittelistä. Jeesuksen opetus on tehokas vielä nykyäänkin: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”(Mat18:3)
Jeesus antoi myös itse mallin nöyryydestä ja vaatimattomuudesta keskusteluun ”kuka-on-eka”. Pari Matteuksen lukua myöhemmin Sebedeuksen poikien kerrotaan laittaneen äidin asialle, jotta paalupaikka kahdentoista joukossa irtoaisi: ”Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella.”(Mat20:21)
Jaakob ja Johannes halusivat Jeesuksen johtamasta hallituksesta ilmeisesti parhaat salkut. (Mat19:28) Jeesuksen vastaus oli esimerkki vaatimattomuudesta, hän tunnusti, ettei hänellä ole valtuuksia Isänsä päättämiin asioihin: ”Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut.”
Useita kertoja läpi evankeliumikertomusten Kristus korostaa alamaisuuttaan Isälle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu.”(Mar10:18) ja ”Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään.”(Joh5:30) jne jne
Otammeko me vastaan Jeesuksen mallin ja noudatamme kehotusta: ”Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.”(Mat23:10)? Vaatimattomuus on todella kristillinen hyve.
Jeesuksen into puhua Jumalan valtakunnasta
Vapahtajamme vertasi Isänsä tahdon tekemistä ruokaan: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.”(Joh4:34) Jeesus tiesi poistuvansa taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen mutta lupasi olla Taivaallisena Työnjohtajana seuraajilleen, jotka jatkaisivat Jeesuksen työtä, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kertomista ”maan ääriin asti”. Ja tähän työhön hän valmensi seuraajansa.
Pilottihankkeeseen osallistuivat apostolit, jotka ohjattiin ”Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo” teemanaan ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle”.(Mat10:7) Vaikka kohderyhmä oli Jumalan tuon aikainen omaisuuskansa, yksilöihin kohdistettiin mielenkiinto: ”Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka.” Opetusta siis tarjoiltiin runsaasti niille, joita Jumalan Pojan sanoma kiinnosti.
Kun Jeesuksen lähettämä yllätysvieras astui taloon, hän ”toivotti talon väelle rauhaa”. (jae12) Ja jos Jumalan valtakunnan kuninkaan alamaisuus ei jotakuta kiinnostanut, väkisin ei saanut yrittää: ”Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä.”(jae14) Suurta kansansuosiota ei ollut luvassa, pikemminkin ankaraa vastustusta ja innokkaita vastustajia. Jeesus lupasi työhön täydellistä apuaan ylhäältä ja rohkaisi: ”Älkää siis pelätkö ihmisiä.”(jae 26)
Miten sinä sovellat Jeesuksen ohjeistusta kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista? Jotta niin voi toimia, tulee tietenkin ymmärtää, mikä tuo valtakunta on. Mikä ”Jumalan valtakunta” on sinun käsityksesi mukaan? Kysyn siksi, koska tiedän termille olevan monenlaisia tulkintoja.
Toivon kirjoitukseni herättävän keskustelua, jossa vaihdetaan ajatuksia eikä niinkään kamppailla siitä, ”kuka on suurin”. Jeesus kun ei selvästi tykkää semmoisesta.
Näen sieluni silmin pastori Peitsamon rippikoulun nuotioillassa kaivamassa kitaran esiin ja sanomassa nuorille ”Mulla olis muutama biisi…”
Onnittelut luovuudesta.
🙂
Onnea Karille minultakin!
On kulunut melkoisesti aikaa siitä, kun itse teologian fuksina anno 1978-79 löysin Peitsamon jostakin radion rokkiohjelmasta, jonka äänitin ja jonka surrealistiset näyt kuvittivat kai silloista omaakin sielunmaisemaani. ”Äiti, äiti, minne tieni vie? Äiti, äiti, määränpää mi lie?”
Ja siunausta matkalle, jolla sokeat tehdään näkeviksi ja mykät puhuviksi!
Lämmin kiitos uutisoinnista ja onnitteluista. Levystä vielä sen verran, että kirjoitin muistaakseni joskus vuosi sitten täälläkin, että haaveenani olisi joskus tehdä Jukka Tolosen kanssa levy. Nyt voin ylpeänä ilmoittaa, että Jukka todellakin vierailee albumilla sekä kitaristina että laulajana. Syksyksi on lisäksi suunnitteilla konsertti: Jeesus valloittaa Tavastian. Stay tuned for that!
Hei Kari,
Todella kiinnostavaa! Odotan jo levyä. Tolonen osaa kaikki musiikkigenret
ja Peitsamo myös. Mutta: Voitko johdonmukaisesti odottaa siitä
myyntimenestystä? Mitä tarkoittaa, että Jeesus valloittaa Tavastian?
Eikö sellaisen sanominen ole jotenkin… ? Miksi Jeesuksen ylipää-
tään pitäisi valloittaa jotain? Hänhän on jo kaikkeuden
ruhtinas.
ystävällisesti Matti
Matti, olet toki oikeassa. Konsertin otsikko viittaa Jukka Tolosen edelliseen keikkaan Helsingin Tavastia-klubilla v.2006. Jukka oli silloin toisenlaisten voimien kourissa, ja päihtyneenä ja sekavassa mielentilassa puukotti keikan jälkeen naisystäväänsä. Hyvin dramaattisten vaiheiden, pitkän vankilatuomion, raitistumisen ja uskoontulon, jälkeen Jukka aikoo astua tänä syksynä 2014 Tavastian estradille muuttuneena miehenä. Nyt hänen elämäänsä ohjaa Jeesus. Siitä konsertin otsikko.
Hei Kari,
Ok. ymmärrän. Itse vain hieman vierastin tuota ilmaisua. Apu tulee joka
tapauksessa ”ylhäältä”. Mutta, miksi pitäisi menestyä maallisesti?
Miksi se on niin kovin tärkeää, saanen ystävällisesti ,kysyä.
Rauhan ruhtinaasta olemme joka tapauksessa oletettavasti
samaa mieltä.
ystävällisesti Matti
Matti, olen jälleen samaa mieltä kanssasi myös siitä, että meidän tulisi vakavasti kysyä, miksi ylipäänsä pitäisi menestyä maallisesti. Ja vastata kysymykseen myös. Esim. laulussani Jesus Gave Me A Gold Record on myös aimo annos ironiaa. Sillä emmehän me uusia odota kultahampaita suuhumme, vaan syvempää kuolemaa Kristuksessa, mikä usein merkitsee myös jopa vain lisää vaivaa ja vastuksia. Näkökulma on kuitenkin kokonaan toinen ja uusi. Se on pelastuksen ja iankaikkisen elämän. Ja siksi olemme rikkaita, menestyjiä ja voittajia, jo nyt. Tästä on uskossa kysymys.
Hei Kari,
Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi tuosta. Jeesuksen seuraajat joutuvat
täällä maailmassa tavalla tai toisella vaikeuksiin. (Bonhoeffer, Romero)
Niin pitää ollakin. Se on kyllä myös raskasta. Joskus tuntuu siltä, että
Jumala on poissa. Mutta olisiko niin, että poissaoleva Jumala on vahva
todistus hänen läsnäolostaan? Näin tarpeelliset muuttaen on maallisenkin
poissaolevan isän tai äidin laita. Myös poisnukkuneet ovat vahvasti
läsnä elämässämme. He elävät!
Toivon, että saat kultalevyn. Ei siinä toiveessa mitään pahaa ole,
mutta se ei olle oleellisinta, kuten itsekin viittaat.
ystävällisesti Matti
Näen tämän ”Jeesus valloittaa Tavastian” -keikan siten, että kristityt miehet Peitsamo ja Tolonen tahtovat levittää evankeliumia kuulijoille; heitä ei niinkään kiinnosta raha, maine ja maallinen menestys joka keikasta seuraa (ja tuskinpa siitä keikasta maallista hyvää isommin edes seuraa).
Näin asian näen ja pidän täysin luonnollisena, että kristityt muusikot kertovat uskostaan Jeesukseen musiikin keinoin, sillä musiikki on heille kaikkein omin ilmaisun muoto.
Aivan suurenmoista, Kari! Siunausta tuolle yhteistyölle ja tuleville keikoille!
Rauli Toivonen :”Kaikki raamatunlukijat tietävät, että meillä on taipumusta korottaa itsemme.”
Kyllä vaan. Niin minulla kuin muillakin. Tuo ”synti” on käsitykseni mukaan seurausta siitä, että arvioimme muita heidän ulkoisten saavutustensa perusteella, mutta itseämme vain omien sisäisten aikomuksiemme mukaan. Nuo omat vain ”sisäiset aikomukset” ovat mielestäni se varjo, jonka ylitse meidän jokaisen on opittava elämässämme hyppäämään. Niinkuin sanotaan ”tuumasta toimeen on maailman pisin matka”.
Tuo asia ei ole helppo maailmassa, jossa ”oikeaa suuntaa” tarjotaan milloin mistäkin. ja lähinnä vain jonkin yksittäisen ryhmän omien poliittisten etujen näkökulmasta. En voi mitään sille, että paras suunnannäyttäjä tässä tilanteessa on mielestäni apostolisen suksession periaatetta noudattava kirkko, vaikka se ei kaikkia miellytäkkään.
Kommentissasi on monia sellaisia lauseita, johin voi varmasti moni aamenensa lausua. Näissä askelmerkkiajatuksissani poimin kuitenkin vain yhden, keskustelun jatkoksi: ”’oikeaa suuntaa’ tarjotaan milloin mistäkin. ja lähinnä vain jonkin yksittäisen ryhmän omien poliittisten etujen näkökulmasta.”
Itse asiassa Jeesus ennusti, että jopa hänen nimessään tarjotaan vaikka mitä evästä elämään: ”Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ’Minä olen Messias’, ja eksyttävät monia…Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä”(Mat24:5,24)
Olet siis vakuuttunut niin sanotusta apostolisesta suksessiosta, ja niin ovat monet muutkin. Ja kovasti asiasta kiistllen.
Mutta kenellä jatkumo piispasta piispaan sitten olisi säilynyt meidän päiviimme? Miksi niin kovin on erilaista suhtautuminen siihen, mitä Mestari oikeastaan opetti? Olisiko mahdollista, että Jeesus tuolta taivaasta käsin ohjailisi näin törmäilevään menoon seuraajiaan?
Epäiletkö koskaan, että suksessiota ennemmin kannattaisi Vapahtajamme askelmerkkejä hakea Raamatun sivuilta?
”Rauli Toiivonen :”Mutta kenellä jatkumo piispasta piispaan sitten olisi säilynyt meidän päiviimme?”
Toivon ja uskon, että se olisi säilynyt ainakin Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvalla ortodoksikirkolla. Monta kertaa olen ihmisiltä saanut kuulla, että olen ”vahva”, kun otan osaa heidän vaikeuksiinsa. Todellisuudessa on ole ”vahva” ollenkaan, vaan käperryn jokaikinen ilta vuoteeseeni ja pyydän Vapahtajaltani, että ”Levolle lasken Luojani, armias ole suojani…”
Onko mielestäsi sama sukkessio myös tuolla Moskovan patriarkaatin puolella?
Tällainen kysymys tuli välittömästi mieleeni, sillä vastikään eräs ortodoksituttavani kauhisteli moottoripyräjengin ”Yön Sudet” saamaa lähtösiunausta pyhällä vedellä.
Rauli Toivonen :”Onko mielestäsi sama sukkessio myös tuolla Moskovan patriarkaatin puolella?”
No ei todellakaan. He ovat kuulema sitä mieltä, että vapaamuurit (joihin myös puolisoni kuuluu) ja juutalaiset olivat syyllisiä Stalinin vainoihin.
”Ensinnäkin Jeesus on historiallinen henkilö.”
Tästä ei valitettavasti ole täyttä tieteellistä varmuutta. On paljon tutkijoita jotka pitävät Jeesusta aikansa mysteeriuskontojen aurinkometaforana. (esim. ristin kärjet ympyrässä osoittavat tasaus-ja seisauspäiviin…) Konsensus ei aina tieteessäkään edusta lopullista totuutta, ei etenkään humanistisissa tieteissä.
On merkillistä että ainoa välitön aikalaishistorioitsija Filon Aleksandrialainen ei mainitse Jeesusta lainkaan.
Tottahan toki on halki maailman sivu ollut tutkijoita, joilla on mainstreamista poikkeava ja omissa silmissä niin kovin kirkas totuus asioiden kulusta. Helposti saa otsikoita, kun esittää Jeesuksesta jonkin kriittisen arvion, ja sellainen on nykymaailmassa enemmän kuin luonnollista.
Koska olen oppinut tuntemaan sinut Seppo erittäin tietoon nojaavana kommentoijana, uskon, ettei tarvitse sinulle edes yrittää hakea Jeesuksen historiallisuudesta ”täyttä tieteellistä varmuutta”, mitä se nyt sitten tässä onkaan.
Olisi kyllä aika hassua, ei tietenkään tieteellistä evidenssiä, että nämä numerot 2015 perustuisivat henkilöön, jota ei koskaan ole ollut. Tai, että historian kirjojen mukaan, siis oikein täyttä tiedettä, jotkut olisi tapettu Rooman valtakunnan aikana sellaisen takia, jota ei oikeasti ole koskaan ollut edes olemassakaan.
On hienoa, että tuot keskusteluihin noita skeptisiä näkökulmia. Kuitenkin tekisi mieli sanoa oikeasti Jeesuksen historiallisuutta epäileville ulkoministerimme sanat: ”Älkää uskoko tuota edes itse”.