Pari sanaa parannuksesta

Parannuksen sanoma kukoistaa, kun Kristuksen armo uskotaan omalle kohdallekin todeksi.

Sunnuntai 10.02.2019
5. sunnuntai loppiaisesta
Kahdenlainen kylvö
1. lukukappale: Hes. 33:10-16

Ihana lupaus Jumalan sydämen halusta pelastaa meidät

Profeetta Hesekiel puhuu parannuksesta. Parannuksen saaminen on Jumalan teko. Sulasta hyvyydestään hän osoittaa meille rakkautensa. Hän lahjoittaa meille uudistuksen, hän antaa parannuksen : Hän puhdistaa meidät, antaa syntimme anteeksi.

Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!

Kirkkoisä Tertullianus, n. 155–230, liittyy tähän profeetan sanaan. Hän puhuu uskosta suurenmoisia sanoja. Hän ylistää profeetan sanaa lujana valana.
Kun Jumala vannoo, ettei hän tahdo syntisen kuolemaa, hän sillä viittaa uskoon: Meidän on uskottava Jumalaa, kun hän vannoo, ja pidettävä varmana, että hän antaa meille anteeksi. Meidän on pidettävä suuressa arvossa Jumalan lupauksia jo sinänsä. Tämän lupauksensa Jumala on vahvistanut valalla. Jos siis joku ajattelee, ettei anteeksiantamus koske häntä, hän väittää Jumalan vannoneen väärin.

Tertullianus sanoo näin:
”Hän kutsuu pelastukseen luvaten palkinnon, vannomalla vielä valankin. Kun hän sanoo: ’Niin totta kuin minä elän’, hän tahtoo, että häntä uskotaan. Autuaita ihmiset, joiden tähden Jumala vannoo valan! Voi meitä onnettomia, ellemme usko Herraa, vaikka hän vannoo!”

Lutherin työkaveri Philipp Melanchthon, 16.2.1497 – 19.4.1560, liittyy Tertullianukseen:
”Tässä kohden tulee myös olla selvillä siitä, että uskon on ymmärrettävä Jumalan ilmaiseksi antavan meille anteeksi, Kristuksen tähden, oman lupauksensa tähden, ei meidän tekojemme, katumuksemme, tunnustuksemme eikä hyvitystekojemme tähden.”

Usko tarttuu Jumalan anteeksiantoon – parannnuksen sisältöön

Pyhä Ambrosius, n. 340 – 4.4.397, sanoo parannuksesta:
”Meidän tulee uskoa yhtä hyvin se, että meidän on tehtävä parannus, kuin se, että meille annetaan anteeksi, kuitenkin niin, että me odotamme anteeksiantoa uskosta, ja usko saavuttaa sen aivan kuin sopimuskirjan nojalla.”
Ja vielä hän sanoo: ”Usko, ei mikään muu, peittää meidän syntimme.”

Pyhä Bernhard Clairvauxlainen, 1090 – 20.8.1153, puhuu kirkkain sanoin meidän pelastuksestamme:
”Ennen kaikkea on välttämättä uskottava, ettei syntien anteeksiantamusta voi saada muutoin kuin Jumalan laupeuden kautta, mutta lisää tähän sekin, että uskot synnit hänen kauttaan sinulle anteeksi annettavan. Tämä on todistus, jonka Pyhä Henki tuo sydämeesi sanoen: ’Sinun syntisi ovat anteeksi annetut.’ Sillä näin apostolit asiasta ajattelevat, että ihminen vanhurskautetaan lahjaksi, uskon kautta.”

Melanchtron liittyy tähän: ”Nämä Bernhardin sanat valaisevat ihmeellisesti meidän asiaamme, koska hän ei ainoastaan vaadi meitä yleisesti uskomaan, että Jumala antaa synnit anteeksi laupeutensa tähden, vaan käskee tähän lisäämään omakohtaisen uskon, jossa me uskomme, että juuri meille annetaan synnit anteeksi. Vielä lisäksi hän neuvoo, millä tavalla me voimme saavuttaa varmuuden syntien anteeksiantamuksesta, nimittäin siten, että sydämemme Pyhän Hengen voimasta uskosta rohkaistuu ja saavuttaa rauhan.”

Yhteinen tunnustuksemme

Lopuksi panen näkyviin, mitä kirkkomme opettaa parannuksesta.
Augsburgin tunnustus luettiin julki 25.6.1530:

”XII Parannus

Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa.
Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa.
Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.
Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.”