Koska kun kerran nythän on sillä lailla, että aikuiset parisuhteelliset ihmiset yhä enenevässä määrin tekevät toisistaan elävän leskiä, niin voisimmeko pelkän voivottelun sijaan yhdessä miettiä kysymystä, milloin, siis millaisissa tilanteissa ja olosuhteissa, avioliiton voidaan katsoa tehneen tehtävänsä ja se voidaan irtisanoa, purkaa? Pitäisikö avioliittojen olla pelkästään määräaikaisia sopimuksia, jotka tarvittaessa uusitaan vaikka viiden vuoden välein?
Toinen pohtimisen arvoinen asia, jopa kokonaisuuden kannalta toimivampikin kuin paljon puhetta mutta vähän villoja tuottanut sukupuolineutraali liitto, voisi olla moniavioisuus. Kokeilu voitaisiin aloittaa ökyrikkaista ihmisistä, joilla ei muuta olekaan kuin rahaa. Niin, kohta heillä siis olisi useampikin puoliso, monta lasta ja rutkasti syitä tulla lähemmäs maanpintaa, pyörittämään myös ihan tavallisia arkiaskareita.
Koska tässä vasta kartoitetaan moniavioisuuden mahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa, ei kenenkään pidä vielä pohdintojen tässä vaiheessa vetää asiasta herneitä nenäänsä. Kehitellään ajatusta yhdessä, mietitään idean hyviä ja huonoja puolia.
Olli, miksi Kotimaa sallii useaa nimimerkiä käyttävän kirjoituksia, kuten tässä blogissa?
Riitta Sistonen toteat:””Hyvä ohjenuora on tämä: laki vaatii ja käskee, evankeliumi lupaa ja lahjoittaa (sen mitä laki vaatii). ””
Mitä tarkoitat ”evankeliumi lupaa ja lahjoittaa”?
Selittäisitkö konkreettisesti mitä se sisältää?
Ari, usko tarttuu Jumalan lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta Jeesuksen sovintoveressä (Golgatan ristinuhri). Tämä usko on lahja. Kun turvaudumme Jeesukseen ja pyydämme syntejämme anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden, Jumala lukee meidät vanhurskaiksi ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme uskoa ja joka vahvistaa meitä uskomaan henkilökohtaisesti Jeesuksen sovitusuhriin puolestamme (ehtoollinen: Kristuksen ruumis, meidän puolestamme annettu, Kristuksen veri, meidän puolestamme vuodatettu). Uskova elää jatkuvassa yhteydessä Herraansa Jeesukseen Kristukseen, niin että Kristus todellisesti elää ja vaikuttaa uskovassa. Vanhan ihmisen eli lihan tulee kuolla että Kristus saisi enemmän muotoa uskovassa. Tämä on ristin tie.
Jumala, Isä lahjoittaa omille lapsilleen iankaikkisen elämän yhteydessään Taivaassa. Se on vanhurskaan perintöosa. Olemme perillisiä, meillä on siitä testamentti Jeesuksen tähden.
Näin minä olen tämän uskonut ja käsittänyt.
Näin evankeliumi lupaa ja lahjoittaa, kuten Riitta kirjoittaa. Näin minä myös uskon.
Riitta Sistonen lausut aiemmin:”” Hyvä ohjenuora on tämä: laki vaatii ja käskee, evankeliumi lupaa ja lahjoittaa (sen mitä laki vaatii)””
Siis kun laki ”vaatii” esim rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä (näin toteat aiemmin kaksoiskäskyn olevan lakia, niin kuinka evankeliumi toimii kun ei pystykkään tähän ”lain vaatimukseen”?
Mikä evankeliumin voima?
Rakkauden kaksoiskäsky sisältää koko lain. Evankeliumin voima on täyttänyt koko lain. Se kuulutettiin Golgatalla, täytettiin Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovintoverellä. Se oli ihmiselle mahdotonta, mutta Jumalalle mahdollista.
”Se on täytetty”
Näin juuri on kuten kirjoitit Kari! Kiitos! Kaikki on täytetty puolestamme.
Vastaan vielä Arille.
Ari kysyy mikä on evankeliumin voima?
Kun kristitty omistaa tämän ristin evankeliumin itselleen uskossa, hän elää tästä Kristuksen hänen puolestaan täyttämästä työstä. Siis kun hän on uskossa Kristukseen, hän omistaa tämän Kristuksen lain täyttämisen ja hän on näin ollen vanhurskas = Jumalalle kelpaava Jumalan edessä. Hän on ikään kuin verhoutunut Kristukseen tai siis vaatetettu Kristuksen hankkimalla sovituksella, jolloin Jumala näkee hänet Poikansa sovitustyön lävitse.
”Sana rististä (evankeliumi) on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima”. 1 Kor. 1:18 ja ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi…” 1 Room 1:16
Silti kristitty on itsessään vielä syntinen. Siksi hän tarvitseekin jatkuvasti tätä Kristuksen vanhurskauden tuomaa vaatetta. Yhteys Kristukseen on yhteyttä elävään persoonaan. Hän on uskovalle kristitylle todellinen. Yhteys toteutuu rukouksessa, Raamatun lukemisessa ja sakramenteissa (kaste ja ehtoollinen). Lisäksi pyhien yhteys seurakunnan kokoontuminen on tärkeä. Rukouksessa lähestymme Jumalaa hänen Poikansa nimessä Pyhässä Hengessä. Jumala on luvannut kuulla meitä Poikansa tähden.
Lopuksi. Luther sanoi: ”Ole varuillasi etsimästä sellaista pyhyyttä, ettet enää pidä itseäsi syntisenä. Sillä Kristus ei asu muissa kuin syntisissä.”
Aihe josta Päivi kirjoittaa, on joutunut myllytyksen kohteeksi .
Asiasta puhumisessa on hyväkin puoli se, että
monet ihmiset eivät juuri Raamattua avaa, niin
hekin saavat opetusta siinä sivussa, mitä Raamattu synnistä puhuu.
Minua ihmetyttää se, kun jotkut kirjoittajat ovat kuulleet sellaista, mitä Päivi ei ole puhunutkaan.
Mielikuvitus tekee tepposet ja monet uskovat Päivin sanoneen. Väärän todistuksen antaminen
on syntiä .
Toivon Siunausta Päiville .
.
Rikosoikeudenkäynnissä on kysymys siitä, onko vastaaja toiminut syytteen teonkuvauksessa esitetyllä tavalla. Kun teossa on kysymys mielipiteen ilmaisusta, tulee lähtökohdaksi ottaa sanatarkka ilmaisu, jonka vastaaja on tosiasiallisesti ilmaissut.
Ruben Stillerin ohjelmassa Päivi Räsänen sanoi: ”Mutta toisaalta ihmisen geeniperintökin on tässä vuosituhansien ja ihmiskunnan historian aikana rappeutunut, eli se ei ole niin kun välttämättä sitä, mitä se on ollut silloin kun meidät on luotu.” sekä hieman myöhemmin ”Kyllä se mielestäni on ihan selkeä asia, että Jumala ei alun perin luonut ihmistä homoseksuaaliksi. Hän loi heteroseksuaaliksi. Hän loi miehen ja naisen, ja tarkoitti avioliiton näiden kahden välille.”
Sikäli kun tunnemme Raamatun luomiskertomuksen, ei Päivi Räsäsen voida objektiivisesti tulkita viittaavan muuhun kuin siihen Jumalan luomistyöhön, johon kyseisessä luomiskertomuksessa viitataan. Alkuperäisessä luomiskertomuksen tekstissä kerrotaan kahden ihmisyksilön, miehen ja naisen luomisesta. Räsänen ilmiselvästi tulkitsee, että nämä kaksi olivat heteroseksuaaleja. Loukkaako tämä tulkinta homoseksuaaleja? Jätän asian kunkin itse arvioitavaksi.
Toisaalta Raamatun luomiskertomusta voidaan tulkita siten, että siinä on myyttisessä muodossa ilmaistu näkemys maailman synnystä ja ihmisen paikasta tässä kokonaisuudessa. Tässä kokonaisuudessa ihmisille annetulla kehotuksella olla hedelmällinen on olennainen merkityssisältö, olkoonkin ettei se välttämättä koske kaikkia ihmisyksilöitä.
Syyttäjä on tehnyt Päivi Räsäsen ilmaisusta oman tulkintansa, joka on osa syytteen mukaista teonkuvausta. Syyttäjä on syytekirjelmässään tulkinnut Päivi Räsäsen ilmaisulle merkityksen: ”homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit”. Tulkinnallaan syyttäjä irrottaa tarkastelun pois Raamatun kirjoitetusta luomiskertomuksesta ja siirtää kontekstin meidän aikamme ihmisiin. Syyttäjän tulkinta voidaan yhteensovittaa siihen raamatuntulkintaan, ettei luominen ole vain kerran tapahtunutta, vaan jatkuva Jumalan teko, joka pitää elämää yllä.
Tässä syyttäjän valitsemassa kontekstissa ei ole mitään vikaa. Ilmi selvästi Päivi Räsänen ei kuitenkaan Ruben Stillerin ohjelmassa ottanut homoseksuaalisuuteen kantaa juuri tässä kontekstissa. Näin ollen syyttäjän esittämä teonkuvaus ei ole kokonaisuudessaan validi.
”Syyttäjä on tehnyt Päivi Räsäsen ilmaisusta oman tulkintansa, joka on osa syytteen mukaista teonkuvausta. Syyttäjä on syytekirjelmässään tulkinnut Päivi Räsäsen ilmaisulle merkityksen: ’homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit’.” Kun syytteenä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, mielestäni onkin olennaista pohtia, miten yleisön on oletettu tulkitsevan tuollaista ilmaisua. Varmaan Päivi Räsäsen lausuma on joissakin piireissä tulkittukin syyttäjän tavoin. Vapauttava päätös merkinnee, että oikeuden mielestä tuollaisten tulkintamahdollisuuksien avaaminen ei ole nyt ollut tahallista.
Osuit Martti Pentti asian ytimeen. Päivi Räsäsen lausuma on mitä todennäköisemmin jossain piireissä tulkittu syyttäjän tavoin. Toisaalta on ilmeisen epätodennäköistä, että lausuma olisi alkuperäisessä kontekstissaan tarkoitettu tulkittavaksi kuten syyttäjä on sen syytekirjelmän perusteella tulkinnut.
Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että lainsäätäjä on lain perusteluissa tarkoittanut, että rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen edellyttää ns. olosuhdetahallisuutta, mutta ei tarkoitustahallisuutta. Näin ollen teon vaatimaan tahallisuuteen riittää tekijän tietoisuus siitä, että hänen levittämänsä kirjoitus tms. uhkaa, panettelee tai solvaa säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää. Rikoslain 4 luvun 1 §:n mukaan: ”Jos tekijä ei teon hetkellä ole selvillä kaikkien niiden seikkojen käsilläolosta, joita rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen edellyttää, tai jos hän erehtyy sellaisesta seikasta, teko ei ole tahallinen.”
Käsillä olevaan tapaukseen soveltaen: Päivi Räsäsen ilmaisun rangaistavuutta tulee arvioida suhteessa siihen mitä hän on tosiasiallisesti ilmaisut vaikka hän ei olisi ilmaissut asiaa kiihottamistarkoituksessa. Sen sijaan hänen ilmaisustaan tehtyä virheellistä tukintaa ei pitää lähtökohtana kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön täyttymisen arvioinnissa.
Ei siis voida olettaa että sanavapauttaan käyttävä ennakoi kaikki virhetulkinnan mahdollisuudet.
”Ei siis voida olettaa että sanavapauttaan käyttävä ennakoi kaikki virhetulkinnan mahdollisuudet.” Aina ei voi olettaa, mutta nähdäkseni toisinaan hyvinkin. Joskus ’virhetulkinnat’ ovat nimenomaisina tavoitteina. Se edellyttäisi, että ’sananvapauttaan käyttävällä’ on taustajoukkoja, jotka ottavat vinkistä vaarin.
Eskolan blogin viimeinen lause: ”Kun Valtakunnansyyttäjän tiedote kiistää vääristelleensä Räsäsen lauseita, tiedotteen väite on totuuden vastainen”.
Miten enää Suomessa kansalainen voi luottaa oikeuslaitoksen objektiivisuuteen?
Syyttäjä siis toimii tällä tavalla: ”Sinä kirjoitit/sanoit tosin noin, mutta tarkoitit niin kuin minä sinua syytän ja mitä sanoillasi tarkoitit”.
Sanat ja tekstit hän siis ihan tulkitsee miten haluaa, vaikka täysin päinvastaisiksi. Minusta näin ei voi mitenkään toimia oikeusvaltion oikeuslaitos.
Liene syytä panna Nimeisen terävät havainnot osin uudelleen, taisi Sistonen jättää lukematta:
Mikko Nieminen02.04.2022 00:55
”Timo Eskola kirjoittaa blogissaan paljon asiaa, mutta hänen loppujohtopäätöksensä on ristiriidassa hänen kirjoituksensa kanssa. Itse kiinnittäisin huomiota kolmeen asiaan:
1) Eskola toteaa, että syyttäjä on syytteessä siteerannut Päivi Räsäsen kirjoituksia ja nämä sitaatit ovat syytekirjeessä oikein ja vastaavat täysin sitä, mitä Päivi Räsänen on sanonut.
2) Eskola toteaa, että syyttäjä on syytekirjeessä esittänyt oman tulkintansa siitä, Päivi Räsänen on kirjoituksillaan tarkoittanut eli syyttäjä esittää todistusaineistosta oman tulkintansa.
3) Eskola toteaa, että oikeusprosessille on luonteenomaista, että jokainen esittää todistusaineistosta oman tulkintansa ja se tuomarin (eikä syyttäjän) tehtävä päättää, mikä tulkinta vastaa parhaiten totuutta.
Eli Eskola ensin kertoo syyttäjän siteeranneen Päivi Räsästä oikein ja sen jälkeen esittäneen siteeratuista kohdista oman tulkintansa, joka on Eskolankin mukaan normaalia toimintaa oikeudenkäynnissä.”
Eli aiheetta enempään—
Olen nyt monesta paikasta kuullut ja lukenut ja myös itse Räsäseltä viimeksi tänään, että hän ei ole sanonut niin kuin syytteissä oli.
Teillä täytyy olla jonkinlainen häiriö ymmärryksessä!
Sinulla taita olla jokin häiriö oikeusprosessin ymmärtämisessä. J a oliko Eskolallakin häiriö, kun hän:
”ensin kertoo syyttäjän siteeranneen Päivi Räsästä oikein ja sen jälkeen esittäneen siteeratuista kohdista oman tulkintansa, joka on Eskolankin mukaan normaalia toimintaa oikeudenkäynnissä.”
Oikeus voitti, syyttäjä hävisi. Eikö se mennyt silloin niinkuin pitikin?
Oikeussali ei ole urheiluareena, jossa kisaillaan voitosta. Syyttäjäkin palvelee oikeutta. Oikeuden voitto on siis hänenkin voittonsa.
Toivottavasti syyttäjä sitten tyytyy ”hänen omaankin voittoonsa”, eikä valita siitä hovioikeuteen. Mikäli hän näin tekee, niin silloin hän ei pidä käräjäoikeuden päätöstä ”hänen omana” eikä varsinkaan oikeuden voittona.
Kenties hän pitää oikeuden voittona, että tästä asiasta saadaan ennakkopäätös oikeuden korkeimmalta tasolta. Valtakunnansyyttäjä ei aja omaa vaan valtakunnan etua.
Käräjäoikeusko ei siis aja valtakunnan etua?
En usko, että olet noin hidasälyinen, Kosti Vasumäki. Älä siis viitsi esittää sellaista.
M. Pentti. Kun argumenttisi loppuvat, niin näköjään sitten on helppo livetä kaltevalle pinnalle.
Se asia tässä täytyy tunnustaa, että vaikka minulla ja Seppo Heinolalla (jonka tekstiin otin kantaa) on lievästi sanottuna erilaiset näkemykset Aatamin ja Eevan luomisesta ja siitä, että mieheksi ja naiseksi Jumala loi heidät – eikä miksikään muuksi – ja myös siitä, että 1=3=1, niin meidän ei ole tarvinnut mennä millään tavalla henkilökohtaisuuksiin.
”Kun argumenttisi loppuvat, niin näköjään sitten on helppo livetä kaltevalle pinnalle.” Keikutaan siis sillä pinnalla kaksistaan! Vastaan kuitenkin kysymykseesi käräjäoikeudesta. Se toki ajaa valtakunnan etua, mutta sen päätöksillä ei ole sellaista yleistä merkitystä kuin hovioikeuden tai korkeimman oikeuden ratkaisuilla.
Ja tämähän oli esillä jo aiemmin, että syytökset olivat virheelliset. Ei vasta nyt. En viitsi enempää jatkaa.