Suomen hallitus pyrkii vaikuttamaan matalan syntyvyyden syihin ja seurauksiin. Hesari otsikoi pääkirjoituksensa ”Väestön vähenemiseen kannattaa jo varautua” (1.7.). Artikkelin lopuksi todetaan: ”On pohdittava, miten Suomi sopeutuu väestön todennäköiseen vähenemiseen. Se tarkoittaisi vaikeita keskusteluja esimerkiksi hoivan tulevaisuudesta, sosiaaliturvasta ja maahanmuutosta. Ne keskustelut on pakko käydä ajoissa.”
Auki kirjoitettuna tämä tarkoittaa sitä, että nykyinen laskeva syntyvyyden trendi merkitsee eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan heikennyksiä. Tekijät ja maksajat yksinkertaisesti vähenevät niin paljon, ettei nykyinen hyvinvointipalveluiden taso ole enää mahdollinen. Tämä on mielestäni suuri tappio, sillä hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut tasaamaan hyvinvointi- ja varallisuuseroja.
Matalan syntyvyyden kielteiset vaikutukset, kuten sosiaaliturvan ja eläkkeiden heikennykset, eivät kohdistu vain heikosti toimeentuleviin, vaan myös hyvin toimeentuleviin. Omaisuusarvot laskevat. Supistuvassa väestössä on vähemmän kysyntää asunnoille, mökeille, maaomaisuudelle, osakkeille, autoille, ylipäänsä kaikelle. Väestön väheneminen ja vanheneminen johtavat talouden kuihtumiseen ja elinvoiman surkastumiseen.
Väestön ei tarvitse kasvaa. Päinvastoin luonnon kestokyvyn kannalta on tarpeen, ettei väestö juuri kasva vaan pysyy samana – ja lisäksi on leikattava nopeasti hiilidioksidipäästöjä sekä muuta haitallista kulutusta.
_ _ _
Seuraavaksi on kysyttävä, onko keinoja korvata yhteiskunnan heikkenevät palvelut. Lähinnä kyseeseen tulee kolme mahdollisuutta, 1) yksilöiden suurempi vastuu itsestään ja läheisistään, 2) kolmannen sektorin, kuten kirkkojen nykyistä suurempi rooli, 3) hyväntekeväisyys. Nämä ovat todellisuutta useimmissa maissa rikkaan Pohjois-Euroopan ulkopuolella. Näillä voidaan auttaa apua tarvitsevia, mutta samalla valtion sosiaalipalveluiden heikkeneminen merkitsee hyvinvointierojen ja eriarvoisuuden kasvua.
_ _ _
Hesarin 1.7. pääkirjoituksen mukaan STM:n työryhmä aloitti työnsä, jonka tarkoituksena on etsiä konkreettisia toimenpiteitä syntyvyyden edistämiseksi. Syntyvyysluku oli vuoden 2023 lopulla 1,26, kun väestön tason säilyttävä luku olisi 2,2. Maaliskuisen The Lancet -lehden mukaan syntyvyys laskee kaikkialla. Hesari julkaisi maaliskuussa peräkkäisinä päivinä kolme laajaa artikkelia aiheesta. 25.3. HS totesi, että ”Suomessa voi 90 vuoden kuluttua olla enää alle miljoona nykyisten suomalaisten jälkeläistä. Se tarkoittaa, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa vielä paljon kipeämmin kuin on ennakoitu.”
Maahanmuutto voi olla osa ratkaisua, mutta ei yksin riittävä, kuten oli todettu Ruotsin Almedalenin keskusteluissa (HS 28.6.). Tähän on kolme syytä: 1) kaikki Euroopan maat kilpailevat samoista, työperäisistä ja koulutetuista maahanmuuttajista, 2) Joidenkin maahanmuuttajaryhmien integroimisen vaikeus ja poliittinen hinta asettavat rajat sille, kuinka paljon ja keitä voidaan ottaa vastaan. 3) Maahanmuuttajat ovat pääasiassa aikuisia. Väestöön tarvitaan oikeassa suhteessa myös vastasyntyneitä mm. terveydenhoito- ja koulutusjärjestelmän ylläpidon kannalta.
Lakeihin on kirjattu suomalaisen yhteiskunnan toiminnan perusteet. On kuitenkin mahdollista, että maahanmuuton myötä yhteiskunnan syvärakenteet ja näkyvät järjestelmät alkavat muuttua vähitellen maahanmuuttajien mukanaan tuoman kulttuurin kaltaisiksi. Nämä voivat olla positiivisia, kuten suurempi lapsiluku, perheiden hoivavastuu ja vanhusten arvostaminen sekä uskontojen näkyminen, mutta myös kielteisiä, kuten naisten ja vähemmistöjen epätasa-arvo.
_ _ _
Mikä estää ihmisiä juuri tässä ajassa saamasta lapsia? Pääkirjoituksessaan 1.7. Hesari viittaa edellisen hallituksen väestöselvitykseen. Sen mukaan syitä ovat ”koettu epävarmuus”, joka sisältää taloudellisia, sosiaaliseen tukeen, parisuhteeseen, ja elämän rytmittymiseen liittyviä syitä. ”Epävarmuuden kokemuksista syntyy helposti itseään ruokkiva kierre. Näkymä vähenevästä väestöstä ruokkii epävarmuutta, eikä epävarmuus kannusta lasten hankkimiseen.”
_ _ _
Eräs keskeinen syy mielestäni on edellä mainittu parisuhteeseen liittyvä epävarmuus. Pitkiin parisuhteisiin sitoutuminen on vähentynyt. Solmittujen avioliittojen määrä on vähentynyt runsaassa vuosikymmenessä kolmanneksella. Samassa ajassa myös syntyvyys on laskenut kolmanneksella noin 62 000:sta viime vuoden noin 43 000:een lapseen. Turvallinen ja pysyvä parisuhde on tärkeä edellytys lapsen syntymiselle. Siksi syntyvyyden kannalta haitallisia ovat median trendeiksi nostamat polyamoria tai avoin suhde. Mielestäni haitallisesti vaikuttaa myös poliittinen korostus, jossa ydinperhe tai heteroparisuhde nähdään jotenkin tasa-arvon vastaisina. Ylivoimainen enemmistö lapsiperheistä on kuitenkin heteroavioliittoja. Tämä on otettava huomioon, jos hallitus haluaa aidosti vaikuttaa matalan syntyvyyden syihin ja seurauksiin.
