Conchita Wurst on hämmästyttävä. Itävallan euroviisuedustajan tunnistaa jo aika moni – ja kohta sadat miljoonat. Mutta mikä hänessä hämmentää mieltä? Hän näyttää kauniilta naiselta, mutta hänellä on parta. Tumma, George Michael-tyylinen.
Hahmo ei jätä kylmäksi. Kyseessä näyttäisi olevan jälleen ilmiö, joka koettelee suvaitsevaisuutemme rajoja. Asia ei tosin ole uusi. Mieleen palaavat vanhat ajat, jolloin kiertävissä sirkuksissa esiintyi parrakkaita naisia. Meillä Hailuodossa on sen niminen punkbändi, joka saattaa hyvinkin olla matkalla kuuluisuuteen…
Wurst on drag-artisti, ollut lähellä euroviisuedustusta aiemminkin. Ja kyllähän parhaat tuon alan esiintyjät ovat valioluokkaa. Ehkäpä dragin ongelmana on ollut se, että suuremman kuulija- ja katsojakunnan edessä se on näyttäytynyt yliampuvana teatraalisuutena ja huumorina elikkä ei niin vakavasti otettavana. Toisia naurattaa, toisia hämmentää. Tosiasiassa drag showssa on aina mukana myös traaginen elementti.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Jos Tom of Finland- postimerkit on nyt tutkittu ja mielipide muodostettu, seuraavaksi voi puhdistaa silmälasinsa kun Itävallan euroviisun vuoro tulee. Sanoisin kyllä, että tulevaisuudessa joudumme totuttelemaan drag-artistien esiintuloon yhä useammin myös vakavammilla estradeilla. No, Eurovision laulukilpailua eivät kaikki ota erityisen vakavasti. Vaikka euroviisuja katsotaan ja kisan ympärillä pyörii melkoinen fanikulttuuri.
Kurkistus kirkkohistoriaan: monissa Keski-Euroopan kirkoissa on krusifikseja, joissa ristillä esiintyy parrakas naishahmo, pyhä Wilgefortis. Legendan mukaan Jumala kasvatti Wilgefortikselle parran, jotta tämän ei tarvisisi mennä avioliittoon epämieluisan sulhaskanditaatin kanssa. Kirkko on ollut tässä(kin) asiassa siis sangen edistyksellinen. Yllätys yllätys.
Kun yhteiskunnassa ja kirkossa on käynnissä kova vääntö homoseksuaalien oikeuksista ja rekisteröidyistä parisuhteista, eivät haasteet tule suinkaan loppumaan siihen. Jo lähitulevaisuudessa sukupuoli-identiteetin kysymykset noussevat keskustelun aiheiksi. Erilaiset mieheyden ja naiseuden ilmaukset, transsukupuolisuus, queer-tutkimuksen koko kenttä… keskusteluun ei vain tunnu olevan vielä oikein välineitä. Kieltä ja terminologiaa ei hallita, mediassakin tuntuu yhä edelleen sekoittuvan transseksuaalisuus ja transsukupuolisuus.
Jos vielä ajatellaan yksityisen ihmisen kannalta, mikä onkin aina ja ehdottomasti tärkeintä: kirkon ovella seisoo transihmisiä, jotka ovat haavoitettuja ja joiden elämään liittyy monenlaista tragiikkaa. He kysyvät: löydämmekö me kirkosta turvan? Lyödäänkö meitä täällä? Saammeko tulla tällaisena kuin olemme?
Kiitos Timo!
Ei tarvita enää euroviisuja eikä entisen tyylin sirkusareenoita nähdäksemme transihmisiä. Heitä tulee enenevissä määrin näkyviin työpaikoille, kaupan kassajonoihin, vanhainkodin asukeiksi ja myös kirkon penkkiriveihin.
Uudistettavana oleva tasa-arvolaki tuo syrjintäsuojan sukupuolen ilmaisulle eli miesnaisista ja naismiehistä tulee pikkuhiljaa taviksia.
Itse olen just lähdössä taitoluisteluseuramme kevätnäytökseen Iisalmeen esittämään jäälle puuta – vahva meikki puukuvioinnilla, viimeisen päälle kammatut hiukset valkoisella ”tuomenkukalla” hääkampauksen tyyliin täydennettynä, valkoharmaassa tunikassa, mustissa trikoissa ja valkoisissa luistimissa.
Harjoitteluvaiheessa olemme pikkulikkojen kanssa luistelun ohessa kisailleet ja välillä olen joutunut heidän kysymystulvan kohteeksi: ”Oletko sinä miesnainen?” Kuinka niin? ”Kun sulla on tommoset helmikorvikset ja naisten asu, ja ei miehet käytä valkosia luistimia ja sitten sinä näytät tuolla jäällä ihan naiselta…” Suoraan kysymykseen annan suoran myöntävän vastauksen. Kun siirrymme keskustelutauolta taas jäälle, niin heti on pari tyttöä kuljettelemassa minua käsi kädessä pitkin jäätä ja kun he metsän eläiminä näytöksessä asettuvat metsään, niin oman puuni juurella on vissiin eläinten koti, niin ettei aluskasvillisuus mahdu kasvamaan!
Pistää miettimään, että kun asiat ovat näin helppoja lapsille, missä ihmeen vaiheessa niistä tulee niin vaikeita aikuisille!
Hienoa. Lasten tyyliin kuuluvat ihmettely ja suorasukaiset kysymykset. Kun ne tulevat kuuluiksi – asia ok ja taas menoksi!
Tunnen monia T-ihmisiä (TV = transvestiitti, TG = transgender, TS = trabnssukupuolinen, Q = queer jne.) joilla on syvä uskonnollinen kaipaus. Kovin monelta olen kuullut, että heille on ollut huonosti tilaa majatalossa (kirkko), on pitänyt mennä tallin puolelle. No sieltä se pyhä perhe sitten voi löytyäkin.
Vielä ongelmallisemmaksi tilanne menee, jos T-ihminen vakaumuksensa mukaan haluaa palvella kristittynä kirkon työssä. Oven osoittajia riittää.
Milloinkohan ymmärrys valtaa alaa edes sen verran, että uskotaan, ettei huikea enemmistö T-ihmisistä ei ole millään lailla seksuaalisia hurjastelijoita himojensa vietävínä, vaan ihan tavallisia ja vaarattomia ihmisiä, joilla on normaali sosiaalinen ihmisen ikävä ihmisen luo – ja Jumalan?
Sanos muuta. Mm. näitä teemoja käsitellään tuossa näytelmässä Serkkuni Mikael, josta aiemmin olen boggaillut. Olemme kesällä 5.7 Konnevedellä, eli hiukan lähempänä Itä-Suomea. Tervetuloa sinne mukaan!
Kiitos kirjoituksesta. Wilgefortisin ohella kannattaa muistaa sekä ajallisesti että maantieteellisesti läheisempi, 1700-luvulla elänyt Pyhä Autuas Ksenia Pietarilainen. Hän käytti miesvainajansa vaatteita ja Andrei-nimeä ja joutui muun ohella tämänkin vuoksi pietarilaisten pilkkaamaksi ja halveksimaksi.
Nyt hän on Pietarin kaupunkia suojeleva pyhä. Puuhaa varmaan riittää.
Näin : ”Kaikki arvomme nojaavat natsismin pahuuden ehdottomaan torjumiseen ja sen uhrien ihmisarvon tunnustamiseen.”
Siinä on vaan se, että suurinta osa niistä arvoista,jotka blogistin mielestä eivät nojaa natsismin vastustamiseen juuri natsit eivät allekirjoita. Sanojen ’natsismi’ ja ’nojaaminen’ ymmärtäminen tässä yhteydessä eulenspiegelmäisesti on manipulatiivista ja harhaanjohtavaa. Ja NL:n vetäminen tähän on asiayhteyteen nähden ns RED HERRING-argumentointia. Kallen väärä teko ei muutu oikeaksi sen vuoksi että Villekin on tehnyt väärin.
Tästä pääsemme kysymykseen: kenen tekstiä pitää, voi, saa tao lannattaa tulkita äärikirjaimellisesti tai ”fundamentalistisesti”?
Näyttää siltä, että tuo tulkintaperiaatteen valina on nykyisin hiukan tarkkoitushakuista.
Samoin usein tuntuu, että vanha tieteenkirjoittajan ohje: siitä, miten asiat ovat, ei voi (loogisesti) päätellä, miten aisoiden tulisi olle. EIkä varsinkaan toisinpäin: siitä, miten asioiden tulisi olla, ei voi (loogisesti) päätellä, miten asiat ovat.
Natsismi oli toki eurooppalaisittain järkytys, joten siinä valoissa ”natsismikorttien” käyttö on ymmärrettävää.
Natsimi ei kuitenkaan ollut pahuuden ensisijainen lähde vaan pahuuden seuraus; taustalla oli sosiaalidarvinismia, vallantahtoa, tietyn eliitin paremmuuden toivetta tai kuvitelmaa toisiin (”rahvaaseen”) nähden. Ja esim vammaiset tms. ”ei-niin-toivotut” oli siihen vedoten ”eliminoitava”. ”Pois silmistä pois mielestä.”
Pohjalla oli ihmiskäsityksen muutos ja muuttaminen: uusi uljas ihmisluokka. Näin oli myös kommunismissa, paljon yhteisiä piirteitä. Toki sitä vikaa on ollut jo aiemminkin. Eivät ns. kristitytkään sitä ole aina osanneet tai edes halunneet täysin välttää.
Eikä vaara ole mihinkään kadonnut. Yhä edelleen tuntuu monella olevan hinkua löytää tai valita ”parempien ihmisten eliitin” osa itselleen, vaikka yli-ihmisen nimeä ei otettaisikaan itselle tai ryhmälle. Oireena on, että ”pahuus” samaistetaan tiettyyn tai tietynlaiseen pahuuteen nimittämisellä. Kielletään se, että pahuus on useinkin lähempänä kuin lähin älylaite. Ei kestetä ajatusta pahuudesta myös minussa itsessäni; haluamme olla hyviksiä – vain ja ainoastaan hyviksiä. Halu on toki hyvä. Mutta siitä, että ihmisen tulisi olla hyvä ei voi päätellä sitä, että olen hyvä. Evidenssi kertoo muuta tarinaa – jos uskaltaa siihen tutustua.
Synti vaanii ovella(mmekin). Yhä edelleen. Se tulisi pitää loitolla. Siitä ei voi vielä päätellä, että synti olisi pois itse kustakin.
Jukka: Sinulla on aika erikoisia käsityksiä SETAsta. Se ei liene milloinkaan ollut kovin poliittinen organisaatio. Joskus 1970-luvulla samoissa SETAn kokouksissa saattoivat istua yhtä hyvin taistolaiset kommunistit kuin peruskokoomuslaisetkin.
Tässä nyt kuitenkin ihan ajantasaista tietoa SETAsta: https://seta.fi/.
Mikä on syntiä? Tässä on Suomen ev.lut kirkon määritelmä synnistä. Voi toki olla, että oman uskontosi määritelmä on toisenlainen:
Synti erottaa ihmisen elämän lähteestä, Jumalasta. Jumalan luomisessaan ilmaisema tahto on, että ihminen eläisi siinä rakkaudessa, jota Hän itse osoittaa.
Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan.
Raamatun syntiinlankeemuskertomus (1. Moos. 3Linkki avautuu uudessa välilehdessä) on kirjalliselta lajityypiltään myyttinen ja kuvaa ihmiskunnan luopumusta Jumalan tahdosta ja siitä seurannutta kadotuksen tilaa. Se kuvaa ihmisen hätään langenneena ja paratiisista karkotettuna eksyneenä orpona. Syntiinlankeemusmyytti on peruskertomus pahuudesta, jossa käärme (Saatanan symboli) viettelee ihmisen nauttimaan sellaisen puun hedelmää, joka tuottaa kuoleman.
Tekosynti ja perisynti
Synnin käsitteessä erotetaan tekosynti ja perisynti. Tekosynti on yksittäinen paha teko. Yksittäiset pahat teot nousevat perisynnistä, joka merkitsee ihmiskunnan Jumalan hyvän tahdon vastaista perusasennetta. Esimerkiksi sota ei synny tyhjästä, vaan kasvaa ihmiskunnan syntiinlangenneesta, jumalanvastaisesta olemuksesta. Synti on pimeä valta, joka orjuuttaa ihmistä ja saa hänet kiertymään itsensä ympärille, tavoittelemaan vain omaa etuaan ja käyttämään lähimmäisiä omien pyrkimystensä välineinä sekä nousemaan itse omaksi jumalakseen.
Perisynnin hedelmiä ovat ne teot, joita kymmenen käskyä kieltää tekemästä. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan näitä perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos.
Synnistä ei voi irtautua omin voimin, vaan vain Pyhän Hengen vaikutuksesta armonvälineiden kautta. Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan. Usko Kristukseen siirtää ihmisen Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen. (lähde: https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Synti
”…uusi uljas ihmisluokka. ”
Eikös kaikkein uljainta uutka ihmisluokkaa pyri luomaan kristinusko, joka kannattajat paranuksen tehtyään jalostuvat taivaskelpoisiksi nauttimaan ikuista onnea heikompiosaisten taantuessa helvetin kidutuksen ansaitsevaksi poltettavaksi roskaväeksi?
Tarkennukseks, Seija hyvä:
En ole määritellyt syntikäsitystäni. Olen lähinnä todennut, että me olemme syntisiä, emme pelkästään hyviä. Ja että näkyvä pahuus on synnin aikaansaannoksia. Se ei tarkoita, että ihminen ei siitä vastuussa olisi – emme liene ohjelmoituja automaatteja vailla minkäänlaista omaakin tahtoa. (Oma laaja kysymyksensä!)
En väiitänyt – tai pyrkinyt väittämään – että SETA olisi vain ja ainoastaan poliittinen organisaatio; väitin vain, että sillä on toimissaan merkittävä poliittinenkin ulottuvuus. Onko tuo sitten ”präntätty” järjestön perustamisaiakirjoihin, on aivan toinen asia. Tarkastelen asiaa ihan median seurannan perusteella.
Poliittisuutta voidaan tarkastella toki virallisista asiakirjoista eli ns. julkiterian perusteella tai sitten empiirisesti ns. käyttöteorian perusteella. Ne voivat hyvinkin olla erilaisia, mikä ei sinänsä ole epänormaalia. Mitä 70-luvulla on olut, on aivan oma kysymyksensä, koko maailma on puolessa vuosisadassa muuttunut. Minäkin. Enkä väittänyt,että poliittinen toiminta olisi kiellettyä. Politiikassa toimivat kovin monenlaiset järjestöt ja organisaatiot: toiset parrasvaloissa, toiset kulisseissa. Kirkolla (Suomen EVL-sellainen) on aikoinaan ollut merkittävämpi poliittinenkin(tausta)vaikuttaja kuin nykyään, nykyään marginaalissa. Ei kai senkään virallisissa papereissa mainittu politiikkaan osallistumista, jota lienee tapahtunut.
Asioita voidaan tarkastella eri(laisista) perspektiiveistä ja lähtökohdista, joten näkemyksikin voi olla useampia. Näin ainakin tieteessä on tapana. Ja toivottavasti edelleen. Vain siten tiede kehittyy. Toivottavasti muukin.
Toin ilmi lähinnä sen ajatuksen, että poliittista toiminnallisuutta on sekä ”siellä” että ”täällä”. En myöskään väitäänyt, että jotkut tietyt ryhmät olisvat erityisen ”synnillisiä” toimissaan.
Sepolle huomautuksena:
Muistutin mielestäni siitäkin, että kristitytkin ovat sortuneet ”yli-ihmis” -ajatteluun, ilman ko. termin käyttöä. Tuollainen ”yli”-taipumus on syntiselle ihmiselle ominaista; ja kristitytkin ovat syntisiä – vaikkakin armahdettuja sellaisia. Elävätkö sitten armahdukseen sopivalla tavalla on oma kysymyksensä, johon en nyt ota kantaa.
En ala väittelemään kristinuskon hyvyydestä tai kristittyjen hyvyydestä/pahuudesta. Enkä siitä mikä ihmisryhmä on muita pahempi. Pahuuttahan on meissä kaikkissa. Toiset tosin pahuustaipumuksensa myöntävät, toiset eivät.
Jukka, kyllä, Setalla on toiminnassaan poliittinen ulottuvuus. Perustamisestaan (1974) asti sen tavoitteena on ollut yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden, tasavertaiasten oikeuksien ja ikkumattoman ihmisarvon edistäminen. Käytännössä se on ollut muun muassa muutosten ajamista lainsäädäntöön, tiedon jakamista, vaikuttamista julkiseen keskusteluun ja paljon muuta. Voi sanoa, että Seta on luonteeltaan radikaali, edustaa (mm. Sadankomitean ohella) 1960- ja 1970-luvun radikaalien liikkeiden perintöä.
Mutta Seta on puoluepoliitisesti sitoutumaton. Puheenjohtajuusaikanani hallituksessa istui ihmisiä poliittisen kentän laidasta laitaan.
siis… rikkumattoman ihmisarvon
”Missä ovat pikkupioneerit?”
Nimestä en tiedä, mutta siellähän ne Venäjällä yhä marssivat, pikkuputiini-ryhmät isänmaallisissa ase-kerhoissaan.
Ihmeeellinen vuodatus. Vasteenmielisyys prof. P:tä kohtaan käy kyllä selväksi , mutta muuttuuko musta valkoiseksi, kun sitä oikein monta kertaa hokee?
Woketus on verrattain marginaalinen ilmiö. Se että perussuomalaiset eivät näe erilaisissa ei-toivottavissa ilmiöissä kuin woketuksen ja muita asioihin marginaalisesti vaikuttavia ilmiöitä, kertoo kehittymättömästä kyvystä tarkastella maailmaa. Pelkkää olkinukkeilua ja vastuunpakoilua omista tekemisistä.
Timo Eskola arvio myös Sami Pihlströmin artikkelia.
https://timoeskola.wordpress.com/category/blogi/
Myönnettävä on mummuni velipojan olleen aikanaan Sirola Opiston vararehtori tullen työhön Aunuksesta missä aiemmin toimi Opettajana. Kaksi velipojista päätyivät Venäjän leireille.
Totta on myös Marxs’inin sanan todistuksessa otetun huonoon käyttöön katsottaessa Hänen 1840.tä luvun filosofisia kirjoituksia mistä löytää lähes Uuden Testamentin veroista todistamista, esim. ”Rakkautta ei voi vaihtaa kuin rakkauteen”.
Marx oli muistaakseni Englannissa viettänyt aikaa, ja näin nähnyt muutakin. Toki voin muistaa väärinkin.
Voiko kirkkokuntien säällisyysopetus perisynnin vaikutuksista merkitä ikävää loppua Ihmiskunnalle.
Kirkkojen vaikutus on valtaisa Yhden Oikean Uhrin kautta minkä johdosta Oikeassa Uskossa oleva saa luvalla syntinsä ja vikansa anteeksi. Katsooko tämä myös kansakuntia.
Areiopagi sivustolta seuraava:https://www.areiopagi.fi/2021/12/sopiiko-populaatiogenetiikka-yhteen-historiallisen-aadamin-ja-eevan-kanssa/#
Tässä oli mukava viittaus mistä olen useasti kirjoittanut. Näin Aadam jo varhaisesti olisi ollut ”filosofi” Aadam. Toki Eeva voi olla myös kyseessä.
Kuitenkin vasta Luomisen kahdeksannen päivän asia antaa Jumalan kieltäessä syyn katsoa josko Aadamista filosofia kerralla tuli. Ei tullut vaan Ihmisen Anomalian eri jatkuvuus diskontinuiteetissaan sai orastavat kyvyt omassatunnossa ja kyvyssä valita.
Voiko kirkkojen perisyntikäsitys olla vaivojemme todellinen syy epäakkurantissa todistuksessa luoda Itsellemme vain synnin muovaamaa tulevaisuutta millä todistuksella mitätöidään Jumalan suurenmoisen lahjat Ihmissuvulle.
Asiasta ei liene helppo keskustella.
Epämiellyttävästi voisi myös haastaen kysyä ohjaako perisyntikäsityksemme ilman Oikean Uskon omistamista Ihmistä helposti Itsetuhoiseen kausaliteettiin Elämän haasteissa.
Edellinenhän syntyy huonosta saamastamme opetuksesta ja hengellisestä tiennäytöstä. Jos jo varhainen Aadam Areiopagin artikkelin mukaan saatoi olla varhainen”filosofi”, missä on kirkkojen kunnioitus asiaa kohtaan.
Turvallinen tila? Uusvasemmistolaiset apinoivat sen meille Amerikasta osaksi äärivasemmiston uutta ideologiaa. Hmmmm….
Turvallinen tila – käsitteenä uusi, käytäntönä ei.
Patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisten oli tärkeää voida kokoontua keskenään ilman miesten läsnäoloa. Siis luoda psyykkisesti ja fyysisesti turvallinen tila, ilman aliarviointia ja päällepäsmäröintiä. – En väitä tätä ainoaksi syyksi naisten omien järjestöjen synnylle.
Toinen esimerkki. Kallion seurakunta aloitti sateenkaarityön vuonna 1999. Se alkoi järjestää sateenkaarivespereitä, joille tuomiokirkkoseurakunta osoitti tilan Helsingin tuomiokirkon kappelista. Sateenkaarikristityille syntyi turvallinen tila jumalanpalveluksille, joihin saattoi osallistua aitona täytenä ihmisenä ja joissa ei joutunut kokemaan hengellistä painostusta tai oman minuuden, ihmisyyden mitätöintiä.
——
Turvallisen tila ei estä erimielisyyksien esille tuomista, ei väkevääkin väittelyä. On sen väärinkäyttöä, jos sillä yritetään estää eriäviä käsityksiä aiheuttavaa dialogia.
Saksasta Ihmisvihassa ainoastaan lopullista ratkaisua kotsovana yhdelle kansanosalle aikanaan kuten Lutherista myötäilijänä jos ei kiihottajana en halua kirjoittaa.
Meidän tulee ja täytyy päästä eteenpäin. Kirkkomme nimi Suomessa tulee kirjoittaa uudelleen: ”Suomen Evankelinen Kirkko” saisi olla tulevaisuuden teko tuleville sukupolville.
Pekka Väisänen, ole hyvä ja katso, mihin kommenttiin vastaat. En kirjoita yllä olevassa kommentissa mitään Saksasta tai Suomen kirkosta.
Missä asiassa Lutheria pidätte kirkkomme omaksuman moraalin tai siittä syntyneen filosofian Isänä katsoa paikkaamme täällä Jumalan luomassa maailmassa.
Pekka Väisänen: toisen kerran sanon, että katso, mihin kommentoit. Nyt kyselet Lutherista, jota kommenttini ei käsittele. Onko lukemisen ymmärtämisessä vaikeuksia?
Niin, Jorma,
ei todellakaan uusi ”sovellus tuo ”turvallinen tila”. Turvallisia tiloja on tehty ja yritetty tehdä jo pitkään.
Termi ”turvallinen tila” on moninainen merkitykseltään.
Eiköhän sen että naisille on peristeisesti ollut omat WC-tilat ole eräänlaista turvallisen tilan takaamista – eikä ainoastaan ”patriakalismin” vaikutuksesta. Nyt näistä ”turvallisista tiloista” luovutaan – osin Ameriikankin mallin ja aatteiden mukaisesti.
Vangeille saattaa eristysselli olla se kaikkein turvallisin tila (muistaakseni itse Lauerman kommentti joissain ohjelmassa kauan sitten, vankien kokemuksiin nojaten).
Bunkkeriki kai pyrkii olemaan jonkinlainen ”turvallinen tila” sotilaille ja diktaattoreillekin.
”Turvallinen tila” on tärkeää myös silloin kun tehdään vaarallista tai riskialtista työtä: sähötöitä tai esim. kemiallisia töitä. Tai ehkä jotain henkisempääkin.
Ja tarvitaan turvallista tilaa silloinkin kun/jos tehdään jotain salaista työtä taoi projektia – tietoteknisesti tai ilman. Laillista tai laitonta; eettseti hyvää tai eettisesti arvelluttavaa.
Valitettavasti tuo ”turvallisen tilan” käsite on alkanut saamaan yhä laajempiulotteisia merkityksiä: on turvallista, jos ei kuule sellaista, mikä ei edusta omaa näkemystä. Tuntuu turvallisemmalta kun ”nuo toiset” (ja toisinajattelijat) ovat poissa – tai ainakin hiljaa, ja saa olla samanmielisten seurassa. Parempi, jos oppisivat olevaan eriävistä ajatuksistaan vaiti muuallakin… tuntuisi muuallakin turvallisemmalta.
Monia asioita voidaan käyttää niin kovin moninaisiin tarkoitusperiin.