Kun kuulin ensimmäistä kertaa Tshaikovskin* Sinfonian nro 6, jota myös Pateettiseksi kutsutaan, minä itkin. En kuuntele klassista musiikkia erityisen paljon ja niinpä isot teokset menevät minulla ihon alle täysin suodattamatta. En osaa musiikillisesti analysoida ja pirstaloida kuulemaani. Minä vain eläydyn.
En ollut vissiin itkuni kanssa ainoa. Tarina kertoo, että Tshaikovskin johdettua teoksen kantaesityksen Pietarissa, viimeisten sävelten haihduttua ilmaan yleisö istui paikoillaan hiljaa ja hievahtamatta. Tarina kertoo myös, että lopulta joku oli parahtanut ”Mutta tämähän oli Requiem!” Yhdeksän päivää kantaesityksen jälkeen Tshaikovski kuoli.
Kuoleman olosuhteet ovat yhä edelleen epäselvät eikä niihin kenties koskaan tule selvyyttä. Sanotaan, että hän joi tahallisesti saastunutta vettä ja kuoli koleraan. Jotkut ovat sitä mieltä, että hän joi saastunutta vettä vahingossa. Sanotaan myös, että hän myrkytti itsensä, sillä toverituomioistuin oli tuominnut hänet kuolemaan oman käden kautta hänen homoseksuaalisuutensa vuoksi.
Niin, Tshaikovski oli homo. Hänen kuolemaansa johtaneita olosuhteita voi spekuloida vaikka maailman tappiin, mutta sitä ei tarvitse spekuloida etteikö hän olisi ollut homoseksuaali aikana, jolloin kaikki (myös homot itse) pitivät sitä perverssinä ja sairaana käyttäytymisenä. Hän yritti eheytyä ja olla hetero. Meni naimisiinkin. Avioliitto kesti kokonaiset yhdeksän viikkoa ja päättyi siihen, kun säveltäjä yritti hukuttautua. Hänen veljensä toimi niin kuin kunnolliset veljensä vartijat ja pelasti hänet. Tshaikovski kärsi koko elämänsä ajan mielenterveyden ongelmista. Emme voi tietää, mikä johtuu mistäkin, mutta ehkä ympäröivän yhteiskunnan ja yhteisön toisenlainen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen olisi ainakin vähän saattanut helpottaa Tshaikovskin angstista elämää.
***
Tällä viikolla Helsingissä vietetään Helsinki Pridea. Aikana, jolloin homot saavat tulla edes pikkuisen vapaammin kaapista, Tshaikovskin kotimaassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia pyritään kaventamaan erilaisin lainsäädännön keinoin. Inkerin kirkko tukee seksuaalivähemmistöjä syrjivää politiikkaa. Venäjän ortodoksisen kirkon asenteista seksuaalivähemmistöihin ei varmaankaan tarvitse edes puhua.
Suomessa lähetysväen saaman shokkihoidon jälkimainingeissa mielipiteet homoseksuaalisuudesta möyryävät isoina aaltoina. Olen miettinyt hiljaa itsekseni, että mitä seksuaalivähemmistöille pitäisi tehdä niiden mielestä, jotka eivät hyväksy, pitävät syntinä, eivät halua päästää lähetyskentille töihin, eivät halua siunata jne.? Jos he saisivat vapaat kädet, mikä olisi seksuaalivähemmistöjen asema sellaisessa yhteiskunnassa? Kavennettaisiinko heidänkin oikeuksiaan lainsäädännön keinoin? Yritettäisiinkö saada heidät takaisin samaan kaappiin Tshaikovskin kanssa?
***
Pateettinen sinfonia on minulle kertomus yksilön ilosta, rakkaudesta, unelmista, jotka hiljalleen murskaantuvat ulkoapäin tulevien isojen voimien vuoksi. Ensin vain ottaen pieniä osumia siipiinsä päätyen lopulta tilanteeseen, jolloin siivet ovat riekaleina eikä jaksa edes hengittää.
Jos ihmishenki on hintana, en halua enää pateettisia sinfonioita, vaikka se on hienoin kuulemani sinfonia ikinä. Haluan nähdä ihmisiä, joiden unelmat saavat lentää. Osumia tulee elämässä muutenkin. Niitä tulee ilman, että tähdätään ja ammutaan, poljetaan ja tallataan riekaleiksi ihmisriepu. Toisella tavalla pitää lähestyä ihmistä. Varoen ja pitäen käsissään niin kuin kallisarvoisinta ja haurainta astiaa. Kuka sen tietää, vaikka Jeesuskin olisi ollut homo.
Pjotr Ilitsh Tshaikovski 1840-1893
Jos et ole vielä kuullut Pateettista sinfoniaa, varaa elämästäsi 50 minuuttia ja kuuntele se nyt tästä: {"video":"http://www.youtube.com/watch?v=MNscliD-cHE","width":"400","height":"225"}
*Transkripoin nimen nyt tuolla tavalla, koska en tiedä missä näppikselläni on ässän päälle kuuluva väkänen.
Kari-Matti, en vihjaile. Olen sentyyppinen ihminen, että jos minulla on jotain sanottavaa, sanon sen suoraan. Olen esittänyt kysymyksen, johon tähän mennessä en ole saanut itselleni tyydyttävää vastausta. Kun nyt edustat ihmisjoukkoa, joka ei ole sulkemassa homoja mihinkään, niin miten sinun mielestäsi yhteiskunnan ja yhteisön (vaikkapa uskonnollisen sellaisen) tulisi suhtautua homoseksuaalisuuteen? Tuleeko yhteiskunnan edistää seksuaalivähemmistöjen tasapuolista kohtelua vai ei? Voiko maallinen ja hengellinen regimentti olla jyrkässä ristiriidassa seksuaalivähemmistöihin liittyvien kysymysten kanssa? Jos Raamattu ja kirkon historia edellyttävät hiukan vähän niinku kielteistä suhtautumista homoseksuaalisuuteen, miten maallisella puolella kristitty voisi olla ilomielin tarjoamassa mahdollisuutta avioliittoon?
Ymmärrän kyllä, että variaatiota on. Olen vain sitä mieltä, että sinun logiikkasi ei ole oikein loppuun saakka pitävä. Niin kuin ei Sammelinkaan. Sinä vain hyväksyt sen asian ja laitat sen hyllylle. Niinkin sen voi ratkaista. Minä en voi. Ehkä minun kapasiteettini kognitiiviseen dissonanssiin on melko kehno.
Ja nyt kun vähän vihjailit, että olisin epävarma mielipiteissäni ja niiden pönkittämiseksi tarvitsen stereotypioita, niin kerro toki mikä mielipiteessäni näyttää epävarmuudelta. Voin sitten kertoa olenko epävarma niiltä osin vai en
Helena, sen verran leikkasi, että tajusin vihjailevani, mutta ei niin paljon että olisin ymmärtänyt sen poistaa:)
Ristiriita on olemassa. Kysymys on minulle henkilökohtaisesti todella vaikea. Enkä usko olevani ainoa. Ei minulla ole toivomaasi ”lopullista ratkaisua,” päätyyn asti menevää vastausta tähän kysymykseen.
Kirkon ei pidä kiirehtiä. Kun Olavi Rimpiläinen astui 1980 piispan virkaan, hän halusi antaa aikaa silloin ajankohtaiselle naispappeuskysymykselle. Rimpiläiselle oli kirjoittanut kirkkohistorian silloinen professori Pentti Laasonen. Rimpiläinen lausui haastattelussa : ”Hän kirkkohistorian ja sen laajojen jännevälien tutkija kirjoitti: kirkolla on aikaa, yli sukupolvien, yli piispuuskausien kirkolla on aikaa.”
Toisin sanoen: vauhti on nyt liian kova. Nyt yritetään pakottaa suurta osaa kirkon aktiivisista jäsenistä sellaiseen ratkaisuun, johon he eivät ole valmiit/jota he eivät halua. Se ei ole oikein. Onpa niinkin, että kun (kirkko)kiireesti menee kulloisenkin ajan hengen kanssa naimisiin, on se seuraavana päivä aina leski.
Kiva vastaus, Kari-Matti Vaikkei ehkä uskoisi, niin mä ymmärrän että se on monille vaikea kysymys ja asiat tuntuu etenevän liian vauhdikkaasti. Sekin jotenkin riittää, että myöntää ettei ole lopullista ratkaisua asiaan.
Tuo Rimpiläisen kommentti on tavallaan ihan kaunis, mutta hänen periaatteensa käytännön toteutus aiheutti syrjintää, johon kukaan ei puuttunut. Oma näppituntumani on, että ihan vähäinen ei ole myöskään Oulun hiippakunnan aina 2000-luvulle tarjoamien erillisvihkimysten vaikutus kirkon tämänhetkiseen tilanteeseen Lähetyshiippakunnan kanssa. Voin olla väärässäkin.
”Isot laivat kääntyvät hitaasti”, minulle on sanottu usein, kun olen turhautunut kirkkolaivan hitauteen, sillä siitä hitaudesta kärsivät käytännössä ihan oikeat ihmiset. Ja se on totta. Hitaastihan ne kääntyy. Mutta ei ne kyllä käänny ollenkaan jos ei joku niitä käännä.
Olen vastannut varsin tyhjentävästi. Hengellistä ja maallista ei tule sekoittaa. En ymmärrä, miksi kuuliaisuus väännetaan joksikin syrjimiseksi.
Myös Matt 19:6-12 on sanottu ihan todesta otettavaksi.
Sivumennen sanoen, h-papista puhuessaan Sonja ajautuu kokonaan ulos siitä, mistä koko asiassa on kysymys. Kuka nyt ihmistä ominaisuuden vuoksi tuomitsemaan, en minä ainakaan sellaiseen ryhtyisi…..
Jossakin toisessa ketjussa, missä pohdittiin suhtautumista SLS:n homoparisiunaukseen, ja viitattiin niihin, jotka ottavat Raamatun kannan auktoriteetikseen sekä toisaalta niihin, jotka ottavat Suomen Lain auktoriteetikseen. Silloin muistaakseni Paalanne totesi että hän ottaisi sen, mikä ajaa homojen oikeuksia.
Ymmärsin, niin että hänen mielestään homojen oikeudet ovat se tärkein auktoriteetti kirkon asioissa, Suomen Laki ja Raamattu ovat toissijaisia. Yksinkertainen oppi toki helpottaa eettisiä päätöksiä.
Ari Lahtinen, en tunnista itseäni kommentistasi. Yritin etsiä sen alkulähdettä ja luultavasti viittaat kommenttiini, joka löytyy Leif Nummelan lainsäädäntöä ja kristityn vastuuta käsittelevän artikkelin alta. En puhu siinä Raamatusta mitään. Pliis, jos viittaat sanomisiini, käytä mieluummin suoraa lainausta kuin omaa muistin varaan perustuvaa tulkintaasi. Tulen sillä tavoin ehkä vähemmän väärinymmärretyksi.
jorma ojala, kuuluisuus kääntyy syrjinnäksi silloin kun kuuliaisuus edellyttää syrjintää.
jorma ojala, ei minunkaan mielestäni Sitähän mä just yritän selittää.
No joo, oli ehkä vähän kuivakka läppä…
Kiva, mutta puhuinkin Helenan johtopäätöksestä nähdä syrjintää sanoen, ettei sellaista ole. vaan se on kuuliaisuutta.
Inkerin kirkon mollaaminen kertoo sekin argumenttien hengettömyydestä.
Jo Jeesus oli homo taikka Tshaikovsky oli homo niin mitä sitten – onko maailman kaikkein tärkein asia ottaa kantaa seksuaalisuuteen ja sen perusteella tehdä johtopäätöksiä. Jo on tämä maailma mennyt mallilleen.