Ukrainan kriisi vie Venäjän ortodoksisen kirkon ja kremlin ideologiat väistämättä törmäyskurssille.
Vladimir Putin piti Krimin kaappauksen jälkeen kremlissä (18.3.2014) linjapuheensa duuman, liittoneuvoston ja alueiden johtajille. Paikalla oli koko Venäjän johto in corpore, lukuun ottamatta patriarkka Kirilliä. Patriarkka oli poissa, koska ei hyväksy Putinin Ukrainan politiikkaa.
Venäjänkään johtajat eivät pidä siitä, jos kirkko ei pysy ulkopoliittisessa ruodussa. Tsaaria tai puoluejohtajaa arvostelevista piispoista on tullut Venäjällä helposti marttyyreja: Iivana Julma tapatti metropoliitta Filipin (1569), Katariina Suuri eliminoi (1764) metropoliitta Arsenin ja Lenin ammutti (1923) metropoliitta Venjaminin.
Ukrainan kriisi on vienyt patriarkan ja presidentin ideologiselle rajalle. Aiemmin kirkon ja kremlin yhteinen ideologia ”venäläisen sivilisaation” varjelemisesta on jakautunut kahtia: Putin tukeutuu ”venäläiseen”, kirkolle jää ”sivilisaatio”.
Patriarkka Kirill on ollut viisi vuotta Venäjän Richelieu ja kirkko on pysynyt Venäjän eniten luottamusta nauttivana instituutiona. Patriarkka johtaa Moskovan patriarkaattia, joka on monin verroin isompi entiteetti kuin Putinin Venäjä. Kirill on kommunismin kauhut kokenut ortodoksipiispa, Putin vastapuolen entinen KGB-upseeri.
Kirkon ja kremlin suhteiden viilentyminen on totta. Kirillillä on Ukrainassa pelissä paljon isommat panokset kuin Putinilla. Jos Putin jatkaa Ukrainan pilkkomista, menettää Kirill Ukrainan ortodoksit, mikä on puolet koko Moskovan patriarkaatin jäsenistöstä. Arvovallan mureneminen näkyy jo, sillä Latvian presidentti perui patriarkan toukokuuksi kaavaillun vierailun.
Onneksi Venäjän historia on pitkä. Aina ennenkin ”venäläisen” retoriikan jälkeen seuraa hienovaraisemman, rauhallisemman ja argumentoidumman johtajuuden aika. Se näyttää, että imperiumissa elää myös ”sivilisaatio”.
Venäjän kirkko valmistautuu jo aikaan Putinin jälkeen.
Onko elämää Putinin jälkeen?
Toivoa herättävä kirjoitus!
Oli mielenkiintoinen tietoisku. Vanha historianopettaja tietää jotain tuosta hallitsijapuolesta, mutta tuo kirkollinen puoli ei ole luterilaisella yhtä hyvin tiedossa. Mediasta saa helposti käsityksen ortodoksisesta kirkosta Putinin käsikassarana. Kiitos, Jyrki Härkönen.
Venäjä ilman kirkkoa olisi hirvittävä paikka. Suomalaiset vapaa-ajattelijat ja heidän siipeilijänsä sulkevat silmänsä itärajamme takana olevalta postateistiselta yhteiskunnalta ja siitä, mitä taatusti sekulaari yhteiskunta sai aikaan rajanaapurissamme.
Putin ei ole voittaja, vaikka hän näin saattaa luulla. Jumalan Valtakunta voittaa aina ja lopullisesti. Jumalaa rukoilevat ihmiset ovat aina Voittajan puolella, vaikka heidät tapettaisiin. ”Elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto” (Fil.1:21), kirjoitti Paavali, josta myös tuli marttyyri.
Lopulta on aina tärkein kysymys, missä joukossa me kukin seisomme. Jeesuksen pyhä sovitustyö Golgatalla ja Hänen ylösnousemisensa kirkkaus pääsiäisaamuna kertovat, että Hän on maksanut syntivelkamme. Tämän armon sydämen uskolla omistaen ja siinä eläen olemme aina Kristuksen voittosaatossa (2Kor.2:15) niin tässä kuin tulevassa elämässä!
Antero, varmaankin myönnät, että kaikki tekevät virheitä ja epäonnistuvat. Monia virheitä voidaan pitää synteinä Raamatun mukaan.
Mitä tekemistä epäonnistumisella on aiheen kanssa?
Virheillä ja erehdyksillä ainakin on.
Miten?
Väärin tekemistä voidaan Raamatun mukaan myös syntinä.
Siis pitää myös syntinä.
No sitten ihmisyys on syntiä, koska virheiden tekeminen liittyy siihen aivan oleellisesti.
Myös Jumala teki Raamatun mukaan virheitä, kun kerran katui joitain tekemisiään.
Mutta eiköhän tämä nyt ollut tässä tämän saivartelun osalta.
Ihminen tekee syntiä monin tavoin.
Esim. 2. Moos. 32:9-14: Jumala aikoi rangaista Israelin kansaa, koska se oli alkanut palvoa kultaista vasikkaa jumalanaan, mutta kun Mooses anoi armoa, Jumala katui sitä. Ei Jumala tässä tehnyt virhettä, vaan osoitti olevansa armollinen.
Tai Jumala kyllä kuritti Israelin kansaa, mutta ei tuhonnut sitä.
Antero, kiitos blogista! Esivalta on säätänyt perustuslain ja muita lakeja. Jos rikkoo jotain lakia, saa rangaistuksen. Väitän, että ilman lakeja tai muita ohjeita ta vaatimuksia, emme pystyisi toimimaan oikein. Ja vaikka meillä on hyvät lait, niin lain rikkojia tulee aina.
Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23 / FB38)
Antero kirjoittaa; Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihminen on turmeltunut, langennut, syntinen ja tarvitsee armoa. ”
Tämähän ei nyt ollenkaan pidä paikkaansa. Taustalla on kotimaan blogeista tai protestanttisesta (luterilaisuudesta) Raamatun tulkinnasta omaksuttu tulkinta. Näin epäilen.
Näiden sanojen toistaminen, turmeltunut, langennut, syntinen, armo ei vielä aukaise niiden intentiota, merkitystä mistä Antero nyt puhuu ja mitä hän niillä tarkoittaa. Mikä on sanojen teologinen sisältö. Vasta sitten kun Antero on näiden merkityksen avannut voimme päästä eteenpäin.
Anteron blogissa sen sijaa teologisesti on oikein sanottu; ”Olemme pohjimmiltaan hyviä” juuri näin kirkko on opettanut alusta asti. Ytimeltää, ihminen on hyvä. Kirkon ihmiskuva ei ole kyyninen, vaan ihminen on Jumalan kuva, ikoni. Tätä hän on syntiinlankeemuksesta huolimatta. Tämä Jumalan kuva on myös kutsuttu jumalallistumisen prosessiin, joka on äärettömästi jatkuva.
Teologisissa määritelmissä Anteron tulee ottaa huomioon protestanttisen teologian vaikutus ihmiskuvan tulkinnassa. Joka on kokonaiskirkoon nähden marginaalissa ja väärä. Se on syntynyt vasta 1500 luvulla, uskonpuhdistajien tulkintana.
Ei tule esittää sellaista koko kristikunnan nimissä mikä ei ole totta. 🙂👍
Sami, minun piti jo aikaisemmin kysyä tätä. Kysyn nyt. Oletko nykyisin ortodoksi vai et?
Juha: ”Väitän, että ilman lakeja tai muita ohjeita ta vaatimuksia, emme pystyisi toimimaan oikein.”
Tämä ei pidä paikkaansa. Ei Pääsiäissaarella ollut mitään erityisiä lakeja, eikä niitä ollut myöskään kun olimme metsästäjä-keräilijöitä. Vasta kun joku keksi omaisuuden käsitteen eli sen, että tämä kuuluu minulle, ei sinulle, lakeja alettiin tarvitsemaan.
Hauska yhteensattuma. Olen Antero lukemassa tuota samaista Hyvän historia -kirjaa.
Kirjan tekijällä on mielenkiintoinen väite, että ihminen tekee pahaa uskoessaan tekevänsä hyvää.
Tähän voisi tietysti esittää argumentin, että eikö ole olemassa universaalia hyvän elämän säännöstöä, joka estäisi tämän tapahtumista. Tarkoitan, että ihminen pystyisi näkemään tämän ”hyvään” verhoutuneen pahan läpi.
Juutalaisuudessa ja kristillisyydessä tunnetaan 10 käskyn laki, jota on kuvattu myös elämän omaksi laiksi. Jos ihminen tietää, että hän ei saa tappaa ja on tämän sisäistänyt, niin hän ei varmaankaan halua lähettää vanhuksia ja lapsia kaasukammioon. Tietysti vastuu voidaan kiertää sanomalla, että ”tottelin vain käskyjä”.
Hauska yhteensattuma, tosiaan. 🙂
Mikko: ”Juutalaisuudessa ja kristillisyydessä tunnetaan 10 käskyn laki, jota on kuvattu myös elämän omaksi laiksi. Jos ihminen tietää, että hän ei saa tappaa ja on tämän sisäistänyt, niin hän ei varmaankaan halua lähettää vanhuksia ja lapsia kaasukammioon. Tietysti vastuu voidaan kiertää sanomalla, että ”tottelin vain käskyjä”.”
Jotain oleellista voidaan kuitenkin ammentaa tarinasta, joka liittyy juuri kymmeneen käskyyn. Eihän se käskyluettelo esimerkiksi estänyt nk. Jumalan kansaa tappamasta naapurikansoja sen kuin ehtivät. Aivan sama kirjassa esitetty ilmiö leimaa siis myös sitä tarinaa. Jumalan kansa kuvitteli tarinan mukaan olevansa hyvän asialla vaikka murhasi muita kansoja. ”Älä tapa” tarkoitti käytännössä ainoastaan, että älä tapa omaa porukkaa.
Antero,
kyllä 🙂
minusta muuten kirjassa on paljon mielenkiintoista ja hyvää ”settiä” ollut tähän asti. En ole vielä ihan loppuun kuitenkaan päässyt. Erikoista on ollut huomata juurikin mainitsemasi Milgramin ja Stanfordin psykologisten kokeiden manipulointi, jotta oltaisiin saatu haluttuja tuloksia.
Noihin Israelin käymiin valloitussotiin ja niihin liittyneisiin surmiin on muistaakseni teologi Eero Junkkaala kommentoinut viisaasti. Eerohan on perehtynyt myös ja erityisesti Raamatun arkeologiaan.
Häneltä on ilmestynyt mm. seuraavia kirjoja:
Esseitä Vanhan testamentin vaikeista kohdista
Miksi Jumala sallii pahan? : vastauksia Raamatun vaikeisiin kysymyksiin
Eeron teksteihin voisi joskus paremmalla ajalla tutustuakin, kiitos vinkistä. 🙂
Antero,
eipä kestä.
Hyviä kirjoja kannattaa aina lukea 😉
Näitä jatkuvia ”hyvyys-pahuus-armo” -keskusteluja seuratessa jään ihmettelemään, kuinka moni täälläkin kirjoittava uskoo todella olevansa virheetön. Ovatko kaikki lähimmäisenne teistä samaa mieltä? Hyvä, jos niin on.
Ihan toinen asia, jopa vieläkin suurempi, on se, jos rakkaamme tuntevat meidät ja kuitenkin rakastavat meitä tällaisena kuin olemme. Se rakkaus tekee meille hyvää., rohkaisee arkielämässä, ohjaa ylittämään rajojamme, auttaa kestämään vastoinkäymisiä ja aloittamaan alusta kerta toisensa jälkeen.
Minä ainakaan en tarvitse mitään argumentteja puolesta tai vastaan tunnustaakseni, että minussa on usein paljon kestämistä. Tarvitsen armoa ja rakkautta jo lähimmiltäni, saati sitten Raamatussa itsensä ilmaisevalta Jumalalta. Se rohkaisee olemaan aidosti sitä mitä on, tavallinen tallustelija toivottavasti taivaan tiellä, joka joutuu pyytämään välillä anteeksi ja antamaan toiselle tallustelijalle anteeksi. Kyynisyys ei kyllä sovi tähän ihmiskuvaani. Mielenkiintoista on lukea, kuinka eri tavoin maailman voikaan kohdata.
Kiitos Maija hyvästä kommentistasi!
Niin. Kun minä luen kirkon sanastosta kohdan ”perisynti”, niin en kyllä näe siinä mitään muuta kuin kyynisyyttä. Sen mukaan ”perisynti tarkoittaa ihmisen olemukseen kuuluvaa taipumusta pahaan”, kun todellisuudessa meillä on enemmän taipumusta hyvään.
Maija: ”Minä ainakaan en tarvitse mitään argumentteja puolesta tai vastaan tunnustaakseni, että minussa on usein paljon kestämistä. Tarvitsen armoa ja rakkautta jo lähimmiltäni, saati sitten Raamatussa itsensä ilmaisevalta Jumalalta.”
Kun minä möhlin sosiaalisissa suhteissa, en tarvitse armoa. Miksi? Koska ihmissuhteet eivät ole mitään armopeliä. Kaikki meistä möhlivät ja kun otamme sen huomioon, hyväksymme sen automaattisesti muissa siinä missä itsessämmekin. Oleellista on, että opimme möhläilyistä emmekä toista niitä. Tai jos toistamme, opimme siitäkin.
Antero, minkä kirkon sanastosta on kysymys.
Ev lut.
Ok, käsitteleekö blogisi luterilaista perisyntioppia? Puhut kuitenkin kristillisestä ihmiskuvasta, yleistät kaikkien kirkkojen antropologian luterilaisen tulkintaopin kehälle. Yleistyksesi ei ole validi.
Kristinuskoa ei ole validia käsitellä maan suurimman kristinuskon näkemysten pohjalta?
Mitähän tähänkin nyt taas pitäisi sanoa.
Antero, sinähän et puhu maan suurimmasta kristinuskosta, kun yleistät koko kristinuskon protestantteihin. Tämä on sinun otettava huomioon. Ilmeisesti taustalla voi olla se, että et tosiasiallisesti tunne kirkkojen antropologisia eroja.
Kuten olen aikaisemminkin todennut, en ole erityisen kiinnostunut eri lahkojen tulkinnoista, vaikka tässä yhteydessä protestanttinen käsitys esimerkkinä onkin ilmeisempi. Perisyntiä ja perusteetonta alemmuutta siellä ortodoksienkin puolella podetaan, vaikkei se ihan niin pessimististä kuvaa ihmisestä maalailekaan kuin luterilainen vastaava.
Antero, ongelma on juuri sinun yleistyksessä, millä ei ole mitään faktapohjaa. Tehtailet siis satuja. Ilmeisesti teet tämän vielä tietoisesti. Jehovan todistajat toimivat juuri näin. Olisi hyvä jos pysyisit totuudessa. 😀
Mikä on Antero johtopäätöksesi? Jos ihminen on mielestäsi hyvä, onko silloin perinteinen sovitusajatus turha. Vai kenen kohdalla? Vai pääseekö kaikki taivaaseen?
Kyllä, uskonnollinen sovitusajatus on täysin turha.
Kaikki pääsevät taivaaseen, sillä kaikista meistä tulee lopulta tähtipölyä.