Suomessa pian vieraileva Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka Bartolomeos tuo tuulahduksen Bysantista ja vanhasta Euroopasta. Monelle kuva Bysantista on hidasliikkeisen ja taantumuksellisen keskiaikaisen imperiumin kyllästämä. Läntisissä kielissä Bysantin kohtaa tavallisimmin, kun puhutaan hyödyttömästä kiistelystä: ”querelles byzantines” sanoo ranskalainen silloin kun väitellään ”paavin parrasta”.
Konstantinopolin patriarkka on maailman ensimmäisen kristillisen imperiumin arkkipiispa. Patriarkan työpaikka Ekumeeninen patriarkaatti on ainoa tuon yli tuhat vuotta kestäneen valtiounionin vielä toimivista instituutioista. Oltiin Bysantista mitä mieltä tahansa, ansaitsee 1800 vuotta yhtäjaksoisesti toiminut patriarkaatti hatunnoston!
Bysantti, Konstantinopoli ja patriarkka ovat osa ensimmäistä Euroopan unionia. Se syntyi ja hajosi yhdessä keskiajan kanssa. Bysantin keskiaikaan mahtui 104 keisaria ja melkein yhtä paljon patriarkkoja.
Euroopan ensimmäinen unioni oli kristillisyydeltäänkin monikulttuurinen. Konstantinopolista haki oppinsa moni Canterburyn arkkipiispoista ja Ranskan maineikkaiden luostarien perustajista. Konstantinopolilaisen tavan mukaan myös Kiovan ja Novgorodin suuriruhtinaat valitsivat vaimoiksi italialais- ja ruotsalaissyntyisiä prinsessoja.
Keskiajan ja Bysantin tuhoutumisen jälkeen kristillistä Euroopan unionia yritettiin elvyttää niin Saksassa kuin Venäjällä. Syntyi kansalliskirkkoaate, josta kasvoi idässä slavofiilisyys. Jälkimmäisen loi Adrianmeren rannalla Dubrovnikissa syntynyt italialaisrunoilija Gianfrancesco Gondola. Saksassa yhteyden Bysanttiin katkaisi Filip Hesseniläinen, joka loi paavista ja patriarkoista riippumattoman kansalliskirkon.
Bysantin perinne katkesi Venäjällä, koska tsaarin hoviin oli saatu iskostettua näky Venäjän johtamasta slaavilaisten kansojen unionista, joka on poliittinen, kirkollinen ja lingvistinen. Kansallinen kolmas Rooma eli Moskova muutti vanhan monikulttuurisen Uuden Rooman eli Konstantinopolin perinnön.
Tästä syystä vain Konstantinopolin patriarkka on meille edelleen ortodoksisen maailman johtaja. Hän tuo Suomeen tuulahduksen vanhasta äiti-Euroopasta.
Lukiessa tuo keskiaika sana toi mieleen mielikuvan, että jostain tieteellisestä artikkelista tajusin, että se ei ole ollutkaan niin musta kuin kuvitellaan. Sitten aloin pohtimaan, että kenen tiedoista mielikuvani on syntynyt. Sitten muistin, että ajatukseni keskiajasta muutti Tampereen yliopiston Suomen historian dosentin kirjoitus.
Patriarkka Bartholomeos on opiskellut Roomassa ja Tübingenissä. Ajatus bysanttilaisesta pysähtyneisyydestä ei pidä paikkaansa hänen tapauksessaan. Hän on kansainvälinen vaikuttaja, jonka Time Magazine nimesi vuonna 2008 sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon ympäristöajattelun puolestapuhujana (lähde: Ympäristön haaste kirkolle? Patriarkka Bartholomeoksen kirjoituksia ekologisesta vastuusta) . Hän ei kuitenkaan ole pelkästään ympäristöeettikko. Konstantinopolin patriarkkana hän on perimmiltään oman ehtoollisyhteisönsä johtaja.