Töysän-Alavuden seurakunta ansaitsee tunnustuksen tiedottamistavastaan Suomea kohahduttaneen lapsipornon pääepäillyn tapauksessa. Nähtäväksi jää tietysti se, jääkö ihmisten mieliin itse kammottavat rikokset vai se, että päätekijä oli ollut vaalikauden verran seurakunnan luottamustehtävissä.
Valitettava tosiasia on se, että lapsien ja nuorten parissa tehtävän työn piiriin – olipa sitä järjestävä taho seurakunta, kunta, yhdistys, poliittinen nuorisojärjestö, urheiluseura, yritys jne – tuntevat vetoa myös yön pedot. Samalla tavalla kuin sanotaan palomiesten joukkoon hakeutuvan pyromaaneja, johtotehtäviin ja julkisuuden valokeilan toimiin narsisteja tai vahvasti hierarkkisiin organisaatioihin ihmisiä, joilla on tarve tietää ja näyttää oma paikkansa jne. Ylivoimaisesti useimmat meistä ihmisistä pystyvät hallitsemaan monet kasvonsa ja luonteensa isoimmatkin varjot. Kaikilta se ei onnistu, eivätkä kaikki edes halua. Yhteiskuntaelämässä ja työelämässä suuri haaste on tunnistaa viimeksi mainitut ajoissa.
Lasten ja nuorten parissa palkkatyössä tai vapaaehtoistyössä olevien rikostaustan selvittämistä koskevaa lainsäädäntöä on laadittu tällä ja viime vuosikymmenillä. Sillä on voitu tehdä ongelmaa näkyväksi ja herättää toimijat ottamaan se huomioon sekä toisaalta ennakolta estämään väärien henkilöiden hakeutumista näihin tehtäviin. Mutta ongelma on se, että lainsäädännöllä voidaan torjua vain niitä, jotka on jo tuomittu vankeusrangaistukseen tehdystä väkivalta-, seksuaali- tai huumausainerikoksesta. Hyvä tietysti niin, mutta työnantajan ja toimintaa organisoivan ongelmana ovat ensikertalaiset ja ne, joiden ongelma on piilossa. Tämä koskee kaikkia ihmisiä ja kaikkia rikoksia ja kaikkia käyttäytymishäiriöitä ovatpa ne perversioita tai mitä tahansa muuten torjuttavia ja hylättäviä piirteitä. Yksilön tietosuoja on ja sen tuleekin olla kattava. Rajanveto, mihin pitäisi voida puuttua ja mihin ei pitäisi voida puuttua, on aidosti vaikea.
Mm. Leninin suuhun on laitettu tokaisu: luottamus on hyvä, mutta valvonta paras. Seurakuntien ja muiden lasten ja nuorten (ja myös vanhusten) parissa tehtävää työtä ja toimintaa järjestävien tahojen on oltava valppaina ja varauduttava kaikkeen. Siihenkin mitä ei haluta tai minkä haluta uskoa olevan edes mahdollista. On oltava käytännöt, joissa kaikkia toimintaan osallistuvia ohjeistetaan, seurataan, vastuutetaan ja valvotaan. Ja epäkohtiin reagoidaan heti, kun aihetta ilmenee. Luottamus on tärkeätä. Seuranta ja valvonta eivät ole ristiriidassa luottamuksen osoittamisen kanssa. Kaikki ns. vaaralliset yhdistelmät – olivatpa ne mitä laatua tahansa – on voitava torjua. Konkreettisin keinoin.
Risto Voipio: ”luottamus on hyvä, mutta valvonta paras.” sekä ”Kaikki ns. vaaralliset yhdistelmät – olivatpa ne mitä laatua tahansa – on voitava torjua.”
Kiitos aiheen nostosta. Seurakunnan ratkaisua tiedottamisessa arvostan samaten.
Valvonta ja vaaralliset yhdistelmät ovat tärkeä aihe yleisemminkin. Laajennan siksi näkökulmaa.
1. Valvontaa ei pidä sekoittaa omavalvontaan.
Yhteiskuntamme on säästösyistä päättänyt luottaa enenevässä määrin omavalvontaan. Sen luottamuksen seurauksista olemme saaneet ikäväksemme lukea. Epämiellyttävintä on se, että vasta kun todella vakavat epäkohdat esim. vanhusten hoivassa nousivat kohujulkisuuteen, valvojat heräsivät toimiin. Se, joka aiemmin kiinnitti huomion huonoon hoivaan, saatti saada hallintoelimissä maineen turhana nipottajana ja niissä uskottiin mieluummin ostopalvelun tarjoajan selitykset, koska se oli viranomaiselle itselleen pienimmän vaivan tie.
Omavalvontaa muuten harrastetaan vaihtelevalla menestyksellä myös kaupan ja palveluiden alalla…
Kynnys oikean viranomaistahon kiinni saamiseksi epäkohtien ilmetessä on onneksi matala, sillä käytössä on verkon lisäksi Kansalaisneuvonnan puhelinpalvelu numerossa 0295 000 muulloin paitsi pyhinä ja sunnuntaisin.
2. Vaaralliset yhdistelmät on syytä tunnistaa myös tilanteissa, joissa käsitellään kolehti- tai keräysrahaa.
Kuka kirjoitti jo lähes 120.tä vuotta sitten tutkielman kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä alkaen pienistä lapsista aina varhaiseen aikuistumisikään yltävänä.
Valitettavasti Hänen ammattitoverinsa eivät ajatuksia hyväksyneet ja näin Hän perui esittämänsä jouduttuaan ammattikuntansa ulkopuolelle suljetuksi hiljaisuuteen. Toki Hän asiaan myöhemmin palasi, ja olipa 1930.tä luvulla eräs asiasta kiinnostunut joka yritti asiasta uudelleen puhua.
Nyt on sitten päästy eteenpäin, 1970.tä luvulla asiaan hiljakseen alettiin suhtautua vakavammin, ja sitä rataa.
Kulttuurimme menetti näin joltisesti vuosia asian tunnistamisessa, huomaamisessa, ja ennen kaikkea elinikäisten kärsimysten vakavasti otettavassa asiassa uhreilla.
Opiskeluaikanaan Hän työskenteli Pariisin ruumishuoneella Tardieun oppilaana. Myöhemmin Hän yhdisti aikuisiän oireita ja vaivoja asiaan minkä juuret hyvin saattoivat olla lapsuuden ja nuoruuden sitten osin unohdetuissa tapahtumissa ja kokemuksissa.
Tutkielmassaan Hän totesi tekijän löytyvän omasta perheestä ja lähisukulaisista useammin kuin mitä voisimme uskoakaan.
Nykyisin enemmän dissatiovaivana tunnetun vaivayhtymän tunnusmerkkinä huomattiin silloin hysteerisinäkin vaivoja joiden syymerkitystä suoraan ei voitu osoittaa. Kuitenkin seksuaaliset vaivat ns. normaaliin parikanssakäymiseen nousivat asiassa esille.
Huonona tautimerkityksen hoitokeinona Hän ja Tohtori Fliess , en tiedä tohtoreitten itsekunkin vastuuta asiassa, ajautuivat tulokseen missä nenäkuorikko ja genitaalinen alue naisen sukuelimissä yhdistettiin. Näin nenän kuorikon kuorimisen ajateltiin vähentävän sukuelimiin aiheutuvaa vaivaa mikä johtuisi Ihmisen tunnereaktioihin positiivisesti..
No, hemmetin huonostihan siinä kävi. Ilmeisesti potilas säilyi kuitenki hengissä.
Yhden pisteen vihjeenä viimeiseksi Hänen myöhemmästä työstään: Totuus tekee Ihmisen vapaaksi.
”Pedot ilman merkkiä”
Paavin pedot ovat katolisen kirkon suurkatastrofi, vielä ihan toista suuruusluokkaa näihin kotimaisiin alan miehiin verrattuna. Tämä sanomani ei tarkoita sitä, että väheksyisin tai puolustelisin kotimaisia ”harrastelijoita”. Yksikin teko on liikaa. Lapsiin ja naisiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö ovat kaikkein alhaisin ja halveksittavin rikos mihin mies voi syyllistyä. Pedot ja naisten pahoinpitelijät kuuluvat jopa vankiloiden hierarkiassa sinne kaikkein alimpaan kastiin eristettyjen pelkääjävankien joukkoon, minne kuuluvatkin.