Heikki Palmu kirjoitti Kotimaahan artikkelin pelagiolaisuudesta, jonka nykyisenä vaarallisena muotona hän piti (anglosaksista) herätyskristillisyyttä. Siinähän ihmisiä pyydetään tietoisesti antamaan elämänsä Jeesukselle. Oli vaarallista tai ei, ilman tätä julistusta en ehkä kirjoittaisi itsekään tätä blogia. Enkä mitenkään tunnustaudu Pelagiuksen oppilaaksi – en edes semipelagiolaisuuden kannattajaksi.
Luotan Jumalan armoon ja Jeesuksen sanaan: ”menkää ahtaasta portista sisälle” ja ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Menin sisään – ja huomasin, että Jeesus minut lopulta sinne veti ja valitsi omakseen jo kasteessa. Paradoksi, jota emme voi laukaista, koska Jumalan armo ylittää järkemme.
Otan tähän Heikki Palmun esiin nostamaan pelagiolaisuuteen herätyskristillisyydessä sen verran kantaa – lähinnä kysymällä – eikö kirkkomme monien ulostulojen ja jopa lähetysjärjestöjen oppi ala muistuttaa pelagiolaista pelastusoppia, kun kirkossa ja sen lähetysjärjestöissäkin korostetaan hyvien tekojen (oikeudenmukaisuuden ja rauhankasvatuksen) merkitystä kristityn ja kirkon tunnusmerkkinä ja hyvä ihmisen ideaalia enemmän kuin uskoa Jeesukseen?
Oletteko kuulleet tämän koronavirusepidemian aikana kirkon johdon puheissa kehotusta kääntyä Jumalan puoleen ja kutsua Jeesuksen seuraamiseen? Ei se mitään, en minäkään. Liekö pelagiolaisuuden pelkoa? Sen sijaan olen kuullut (ja tekin olette kuulleet), kuinka tällaisessa kriisissä on tärkeää, että tuemme toisiamme ja esim. autamme karanteenissa olevia vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia. Toki sitä kaikkea me jo teemme, mutta tämä ei ole uskomme syy, vaan seuraus.
Jos siis kirkon viesti on se, että meidän tulee tehdä hyviä tekoja, kun hengenvaarallinen virus uhkaa kaikkien kansojen olemassaoloa, eikö siinä ole (vähintään semi-)pelagiolainen viesti, että elämämme tärkein asia on näinä ankeina aikoina tehdä hyviä tekoja, jotta olisimme (uskosta riippumatta) hyviä ihmisiä ja samalla Jumalakin meidät hyväksyy? Jos näin ei ole, miksi sitä ei tohdita sanoa ääneen?
Tämä pelagiolainen harhaoppi tekojen vanhurskaudesta kelpaa varmasti monille täällä K24-palstalla kirjoittaville, mutta onko se Raamatun ja kirkon tai Heikki Palmunkaan oppi? Ei ole. Epäilemättä Raamatusta löytyy etsiville myös Pelagiuksen opille kannatusta (m.o.t.), mutta se tulee sieltä, missä ristin pääsiäisen viesti ja ylösnousseen Jeesuksen lähetyskäsky ohitetaan kristinuskon ydinviestinä.
Jo siis haluamme kirkkona ja (luterilaisina) kristittyinä välttää nykyajassa pelagiolaisuutta, puhukaamme yhä rohkeammin Jeesuksesta, joka ristin pääsiäisenä uhrasi itsensä syntimme sovitukseksi ja sai näin tehden aikaan ikuisen sovinnon Jumalan ja ihmisten välille ja että tämän pelastus otetaan vastaan kasteen ja uskon kautta ilman yhtään hyvää tekoa ja ansiota. Pelkästä armosta. Jotta yksikään ihminen ei voisi Jumalan edessä kerskua. Jumalalle riittää vain yksi teko: Jeesuksen teko ristin pääsiäisenä.
Ja kun tämä on kirkossa ja lähetysjärjestöissä sekä herätysliikkeissämme sanoitettu selvästi ja kuuluvasti, ryhdytään sen jälkeen yhtä selvästi ja kuuluvasti puhumaan lähimmäisen rakkaudesta ja hyvistä teoista, jotka Jumala meissä Henkensä kautta vaikuttaa nimensä kunniaksi.
Mutta ei sotketa näitä asioita, kuten Pelagius teki omaksi ja seuraajiensa turmioksi. Luotan siihen, että Heikki Palmu ei tarkoittanut Kotimaan kirjoituksellaan sotkea tätä.
Silti vaarallisinta kirkossamme ei ole se, että meitä kehotetaan uskomaan Jeesukseen ja ottamaan Hänet Vapahtajaksemme, vaan se, että tästä ristin pääsiäisen Jeesuksesta vaietaan ja ryhdytään kutsumaan ihmisiä ilman uskoa Vapahtajaan tekojen vanhurskauden kivikkoiselle ja vaaralliselle polulle, jonka toisessa päässä ei ole iankaikkinen elämä, vaan aivan jotain muuta.
Valoisaa ristin pääsiäisen odotusta kaikille!
Merkilistä että kun luen Matteuksenevankeliumin loppua mikä käsittelee Jeesuksen suulla pelastuksen jakadotuksen ehtoja on niissä kyse vain ja ainoastaan teoista, uskosta ja armosta ei puhuta ei niin mitään!
Soisi että joka saarna ja saarnaaja nyt japitkään jatkossakin keskittyisi näihin jakeisiin: Matteus 25:31-42
”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. 34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. 35
Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; 36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ 37 Silloin oikeudenmukaiset vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? 38Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? 39Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ 40
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.
Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. 42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; 43minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ 44Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ 45Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.
46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta oikeudenmukaiset iankaikkiseen elämään.”
(Olen kääntänyt ’vanhurskaan’ kuten kuluisi ’oikeudenmukainen’
Seppo Heinola on aivan oikeassa.
Kuulisin mielelläni, miten Jouni Turtiainen selittää Ut:n avainjakeet.
Toteat Seppo, että ”kun luen Matteuksen evankeliumin loppua mikä käsittelee Jeesuksen suulla pelastuksen ja kadotuksen ehtoja on niissä kyse vain ja ainoastaan teoista”. Kiinnität huomiota siihen, ettei uskosta ja armosta puhuta mitään.
Olisikohan syynä havaintoosi se, että luet juuri Matteuksen lukua 25? Kun luet jotakin toista kohtaa Raamatusta, löydät sitten opetusta uskosta ja armosta hyvinkin runsaasti. Raamattu on mainio looginen kokonaisuus, jonka ”harmonisoinnista” olemme usein keskustelleet.
Tuossa raamattusitaatissasi on paljon pohdittavaa, jotta voi laittaa töpinäksi. Esimerkiksi keitä ovat Jeesuksen veljet, joita ruokkia ja vaatettaa? Ja jos on sitten kovasti ahkeroi noissa humaaneissa hankkeissa, voiko odottaa olevansa siellä kuninkaan oikealla puolella?
Muuten. Blogissa oli hyvin tasapainoisella tavalla käsitelty sitä Raamatun perusopetusta, ettei pelastusta voi teoilla ansaita. Mutta toisaalta: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Ja2:14)
Olennaista/ratkaisevaa minulle on Rauno, että luen asiassa nimen oman Jeesuksen asettamia ehtoja. Jeesus kaiketi on Raamatun Sanan ylin auktoriteetti? Ja huomioni piiloironisoi sitä teologista tarkoituksenmukaisuuta,missä Raamattu otetaan kirjaimelisesti ilman lajempaa kontekstia siloin kun se myöhäsyntyisen oppiin sopii ja konteksti huudetaan apuun silloin kun kirjaimellisuus ei siihen taas mitenkään sovi…
Jeesus ei juurikaan itse käyttänyt kreikan armo-sanaa kharis. Yksin armosta-oppi onkin lähinnä Paavalin ja Augustinuksen ja Lutherin luomus.
Muuten Rauli nuo huomiosi tekevät krist. opista kissan joka putoa päydältä yhtäaikaa sekä selälleen että jaloilleen. Mutta tätähän se eksegetiikka paljolti on. Toinen logiikka lyö toista korvalle. Tässä lauseessa ei ole mitään johdonmukaisuutta: ”Armosta te olette pelastetut, mutta t e k o j e n n e tähden teidät tuomitaan.”
Ja2:14 kertoo vain siitä, että usko aina vaikuttaa uskovassa jotain. Eikä Mat 25 kerro mitään niistä perusteista, joilla pelastus taataan. Kerrotaan vain tapahtumien kulku. Jos tehdään päätelmiä sellaisesta mitä tekstissä ei ole luettavissa, niin helposti mennään aivan metsään.
Kysymys on myös oikeasta, tai paremminkin otollisesta Jumalanpalveluksesta.
Tuskin Kristus meiltä muuta odottaa kuin että teemme sen mikä oikein on.
Kirkon oppi yksin uskosta sopii niille jotka sairauden, vajavuuden, tai muun vastaavan syyn kautta ovat kyvyttömiä toisin menettelemään.
Yksin uskosta oppi on myös vahvojen oppi koska heikko, nöyrä ja kuuliainen Ihminen ei moiseen saata uskoa olkoon vaikka miten kirkkonsa hyväksi todistamaa ja autuaaksi tekevää.
Herrat Tuomaala ja Heinola!
Jeesus sanoi myös: ”Olkaa täydelliset niinkuin teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen.” Katsotteko pystyvänne täyttämään tämän? Jos Jumalan pyhien silmien edessä pystytte täyttämään, sitten pääsette perille tekojen tietä. Mutta jos hiukkaakaan jää puuttumaan, ette pääse. Sanoohan Paavalikin: ”Kirottu on jokainen, joka ei tee KAIKKEA, mitä lain kirja käskee.” (Gal. 3)
Jeesus yksin on ollut teoissa täydellinen. Siksi hänen vuokseen voimme saada armon. Hän on ollut täydellinen meidänkin puolestamme. Ihmistekojen tie on umpikuja. Kukaan ei voi tietää, onko tehnyt riittävästi hyviä tekoja voidakseen pelastua. Jäädään täydellliseen epävarmuuteen.
Pekka Väisänen.
Ei Raamatussa ole kahta pelastustietä. Ei oppi armosta ole vain sairaita ja raihnaisia varten vaan aivan kaikkia. Aina mennään pieleen, jos Raamatusta otetaan vain yksi kohta, eikä perehdytä kokonaisuuteen.
Mutta tekojen tie nousee sinnikkäästi aina uudestaan esiin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat hyvin ahkeria hyväntekeväisyydessä. Ja siihen he myös perustavat pelastuksensa. Tätä varmuutta kirkko on tukenut viime vuosina yhä lisääntyvästi. ”Usko hyvän tekemiseen”, se julistaa. Raamattu julistaa: ”Usko Jeesukseen, niin sinä pelastut.”
Ehkä saan esittää erään lisänäkökulman tuohon Jeesuksen täydellisyyskehotukseen. Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi tekojemme ja pyrkimysten vajaamittaisuudesta enkä missään tapauksessa ole virittämässä mitään kiistelyä tällä tekstilläni.
Jeesus todellakin esittää Vuorisaarnassa kovan vaatimuksen meille, tai pikemminkin tavoitteen: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”(Mat5:48) Luukas on kirjannut saman evankeliumitekstiinsä muodossa: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.”(Lu6:36) Rinnakkaisteksti voi auttaa ymmärtämään, mikä oli Jeesuksen perimmäinen tarkoitus tuossa opetuksessaan.
Jeesuksen käyttämää sanaa ”täydellinen”( teleios) viljellään muuallakin evankeliumeissa. Ja tuo sana liittyy mielenkiintoisella tavalla kerran juuri aineelliseen antamiseen, joka blogitekstissäkin mainittiin. Jeesus nimittäin antoi rikkaalle nuorukaiselle ohjeen, jolla saavutettaisiin ”täydellisyys” : ”Jos tahdot olla täydellinen(teleios), niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille.”(Mat19:21) Nuoren miehen täydellisyys kilpistyi hänen omaisuutensa runsauteen.
Strongin sanakirja antaa Jeesuksen käyttämälle täydellinen-sanalle merkityksen ”brought to its end, finished”. Eli Jeesuksen opetukset tulee saattaa elämässä niin hyvin perille kuin se meille syntiselle ihmisille on mahdollista. Tällöin tuo tavoite ”täydellisyyden” saavuttamisesta voi olla vähän samanlaista kuin parhaimmillaan meillä aviomiehellä. Silloin kun pitkän harkinnan jälkeen asuvalintamme vaimon mielestä ”sopii sinulle täydellisesti”.
”Jeesus sanoi myös: “Olkaa täydelliset niinkuin teidän Taivaallinen Isänne on täydellinen.” Katsotteko pystyvänne täyttämään tämän?”
Rouva Ojala, edellinen on Teiltä ns. keskustelullinen olkinukke ja samalla red Herring.
Rauli. Ko teleios -käsite viittasi esoteeriseen III asteiseen vihkimykseen. Essealaisilla on kolmiportaine tie (derek), jolla kulkivat 1) kokelaat 2) veljet ja 3) täydelliset.
Paavali sanoi puhuvansa ’Jumalan kätkettyä teosofiaa täydellisten (teleiosten) seurassaa’ Tämä ilmentää selvästi että oli tämmöinen teleiosten ryhmä,johon pääsemisen oli ankarat kokeet ja vaatimukset,vatimus mm omaisuuden myymisestä pois tai lahjoittamisesta ebiooneille.
Teleios-käsite olikin lainattu antiikin mysteeriuskonnoista, minkä jopa Novum-sanakirja myöntää.
Minua on turha yrittää kumota mokomilla olkinukketeorioilla. En piittaa sellaisista yhtään. Olen sen jo ennenkin todennut. Asialliset perustelut vain kelpaavat. Miksi et vastaa kysymykseen?
Koska ad-hominem kysymyksesi ei liittynyt millään tavalla itse asiaan ja oli ns. olki- nukke.
Osoitin vain tuolla kysymyksellä, että kukaan ei voi Jumalan lakia täyttää. Se oli mitä olellisin kysymys. Mutta ei siitä minulle tarvitse tiliä tehdä. Siihen voi vastata omassa mielessään. Vastaus on selvä, vaikket sitä kertoisikaan.
Olen minä netistä katsonut, mitä olkinukketeoria tarkoittaa. Minulle sellaisilla filosofien teorioilla ei ole mitään painoarvoa. Niitä käytetään leimaamaan toisten näkemyksiä, kun ei haluta ryhtyä keskusteluun. Kikkailkoot filosofit keskenään.
Lisäys vielä Heinolalle ja Tuomaalalle.
Heinolan siteeraamassa Jeesuksen tuomiopäiväpuheessa tulee myös esiin, että jos tekojen tielle lähdetään, vaaditaan täydellisyys. Jeesushan sanoi: ”Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä YHDELLE näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. Siis ei yhtäkään saa laiminlyödä. Pystyttekö tähän?
Pelastuville taas ei rimaa nosteta pilviin: ”Kaiken, minkä olette tehneet YHDELLE näistä vähimmistä…” Ei vaadita, että kaikkia olisi pitänyt auttaa. Näyttää riittävän yksikin.
Tämäkin osoittaa mielestäni, että takana on jotain, mitä tässä yhteydessä nosteta esiin: toiset pyrkivät taivaaseen teoilla, toiset eivät niihin yritäkään nojata, hehän eivät edes olleet huomanneet mitään hyvää tehneensä. Nuo ensin mainitut taas luulivat tehneensä paljon, jopa kaiken vaadittavan. Ihmettelivät vain, jäikö vielä jotain tekemättä.
Tämä puhe on vaikeasti selitettävä. Mutta sana ”yhdelle” on ainakin itselleni avannut tuon puheen ydintä.
Käsite ’yhdelle’ ei tarkoita että yhden ihmisen pitäisi anta apua kaikille mailman köyhile ja sairaille. Sehän oli jo teknisestikin täysin mahdoton vaatimus. Se viitaa siihen, että yhdenkin ohimeneminen silloin kun apu olis ollut tälle yhdelle mahdolista antaa, on väärin.
Myönnät siis, että on väärin mennä sellaisen apua tarvitsevan ohi, jolle voi ”teknisesti” antaa apua. Oletko sitten itse huomioinut jokaikisen sellaisen? Jos et, et voi pelastua.
Tiedättekö Anita Ojana,keitä Jeesus tarkoitti ’vähäisimmillä veljillään?’
SeppoH. Vastaan kysymykseesi kommentissani 9:38
Kiitos hyvistä kommenteista, Anita Ojala!
Eipä kestä. Joskus löytyy ehkä oikeitakin sanoja, usein menevät metsään. Kyykäärmeen myrkkyä kun pyrkii tihkumaan niin suusta kuin kynästäkin. Sydämessä sen lähde on.
Järkevästi ajatellen, me kai emme auta ketään siksi, että näyttäisimme hyviltä ihmisiltä, tai ristin tähden tai kristuksen tähden, vaan siitä syystä, että joku voi tarvita apua. Ja meidän ihmisyys vaatii sen, että teemme velvollisuutemme. Se on tehtävä siksi, että meitä voi kutsua ihmisiksi. Muuten me olemme jotain muuta.
On sanottu myös, että jos sinulla ei ole rakkautta, niin teoillasi ei ole mitään merkitystä. Olet vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ei pidä paikkaansa.
Ei ole pakko jäädä odottamaan rakkauden tuloa ja vasta sitten auttaa. Ilman rakkautta voi aivan hyvin tehdä asioita siksi, että ottaa sen velvollisuudekseen ihmisyyden tähden. Rakkaus odottaa aina vastarakkautta, mutta jalomielisyys puhdistaa rakkauden egoismista.
Ei pitäisi tehdä myöskään siksi, että odottaa palkintoa tuonpuoleisessa, tai pelkää rangaistusta tuonpuoleisessa, vaan sen toisen tähden.
”Ilman rakkautta voi aivan hyvin tehdä asioita siksi, että ottaa sen velvollisuudekseen ihmisyyden tähden.” Mitä muuta rakkaus on kuin näitä ihmisyyden velvoitteita? Ruusunpunaiset tunnekuohut liittyvät rakastumiseen, lähimmäisenrakkaus on hihojen käärimistä ja työhön ryhtymistä.
Jouni
”Luotan Jumalan armoon ja Jeesuksen sanaan: ”menkää ahtaasta portista sisälle” ja ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”. Menin sisään – ja huomasin, että Jeesus minut lopulta sinne veti ja valitsi omakseen jo kasteessa. Paradoksi, jota emme voi laukaista, koska Jumalan armo ylittää järkemme. ”
Ahdas portti on mielenkiintoinen monessakin mielessä. Elämään tullaan melko antaasta portista. Itse olin tukehtua napanuoraan.
Israelissa tuo ahdas portti näyttäytyy Jeesuksen syntymäkirkossa jonka oviaukko on tehty hyvin pieneksi, kuulemma sen takia, että pitää kumartua kun menee sisälle.
Itse väittäisin, että se on tehty siksi, että Temppelin oven kerrotaan olleen valtavan suuri ja raskas. Sen sulkemiseen tarvittiin monta miestä. Eli ahdas portti on tällainen antiteesi suurelle Temppelin portille.
Muitakin selityksiä toki on, kuten eläkää nyt sitten ahtaasti, ja kärsikää raskaasti ristiä kantaen, saatte sitten palkinnon kuoleman jälkeen. Sitä pidän huijauksena, koska ei ole todisteita.
Martti
” Ruusunpunaiset tunnekuohut liittyvät rakastumiseen, lähimmäisenrakkaus on hihojen käärimistä ja työhön ryhtymistä.”
Tähän liittyy vielä sekin näkemys että Kristitty ei saa tehdä mitään, koska muuten armo käy olemattomaksi.
Ja uskon ylivertaisuus vain armoon, liukenee hitokseen.
Minulla on vähän sellainen olo, että näistä tehdään turhaan iso ongelma. Eikö ole luonnollista, että elämme silmät ja korvat auki ja toimittelemme pieniä askareita toisenkin hyväksi. Näin voimme välittää hyvää mieltä ja yhteiselämä esimerkiksi avioliitossa sujuu paremmin, jos mieltimme mitä lisäarvoa voimme siihen tuoda. Avioliittoa voi esimerkiksi mies elää hetken ryöstöviljellen niin että ajattelaa vain omaa hyvää, se pelto lakkaa kasvamasta jossain vaiheesa. Ei kai ole luonnollista, että uskova eläisi perheessään huonommin kuin hän joka on sivistynyt ja hyväntapainen, vaikka ei uskoa tunnustakkaan?