Käsittelen tässä kirjoituksessa kastetta vain tästä pelastuksen näkökulmsta: pelastaako kaste. Lähtökohtana on Jeesuksen sanat Markuksen evankeliumin (16:15-16) mukaan: ´Ja hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskooo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.´ — Selityksen (´Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987´) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu ja tullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.
Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ´Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei ainoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.´
Mainitsemassani lehdessä kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ´tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta´.
´Katolisen kirkon katekismuksen´mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initiaation tietä. Tämä tie voidaan katekimuksen mukaan kulkea joko nopeasti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin aina siältää eräitä olenaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.
Lars Levi Laestadius toteaa suomennetun pääteoksensa (alkukielinen teos ´Dårhushjonet en blick i nådens ordning´) mukaan: ´Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.´ Laestadius viittaa suoraan Lutheriin. Kts. seuraava kappale.
Vrt. Lutherin teksti Vähäkatekimuksessa: ´Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, JOTKA USKOVAT JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ´Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja ja parannuksessa upotettava…..sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.´
Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luthe toteaa, että ´kaste antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset´. Laestadius toteaa kirjassaan, että ´kaste sen paremmin kuin ehtoollinen ei ole ´opus operatum´ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa´.
Palataan vielä blogin alussa olevaan Raamatun kohtaan (Mark.16:16) nyt uudemman käännöksen mukaan (Jumalan Pyhä Raamattu, 2014): ´Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen.´
(Mikä on kadotus? Sekä Katolisen kirkon katekismuksesta että Ev.luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoista löytyy hakusanat/otsikot sanalle Helvetti. Otsikoiden kautta löydetään Raamatun kohdat, joissa puhutaan iankaikkisesta kadotuksesta. – Kadotuksesta mahdollisesti blogi myöhemmin.)
”Vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja synnistä. ”
Jokainen kuolee kuitenkin, ja suomen sana Perkele tulee slaavien jumalasta Perun Perkunos , joka tarkoitti taivaan jumalaa, Ukkosen jumalaa. Kaste siis vapahtaa Jumalasta.
Ja syntiä ei sellaisenaan ole olemassa, vaan ihmiset saavat sen aikaa tekemällä jotakin joka on petoksen kaltaista. sanoo Maria evankeliumissaan.
Ja vanha laulu sanoo: Älkää te toisianne pettäkö ja suremahan jättäkö.
”Menkää ja tehkää kaikki minun oppilaikseni kastamalla ja opettamalla…” Näinhän kirkko tekee.
Tulemme siis kasteen ja opetuksen kautta oppilaiksi, mutta opimmeko me mitään? Jotta oppi menee ns kaaliin ja usko syntyy, tarvitaan Pyhää Henkeä. Hän tulee jos me annamme luvan emmekä vastustele. Olisiko tässä asia yksinkertaistettuna?
/Kosti Vasumäki 10.06.2020 13:46
Reijo,
Viittaat kirjoitetuun sanaan, Raamattuun. Eikö juuri sieltä ole löydettävissä nuo Jeesuksen itsensä astettamat sakramentit. Kaste ja ehtoollinen. Sana liittyy aineeseen. Näin “näkyvä sana” välittää meille Kristuksen armon ja pelastuksen lahjan.
Kaste onkin juuri siksi armoliitto, kun Jumala ottaa lapset omikseen ilman mitään heidän ansiotaan tai ilman heidän kehittynyttä ymmärrystään. Vaikka onkin kysymys tilasta, joka ei tarvitse “metanoia’a” he ovat kuitenkin perisyntiin sidottuja. Kasteessa heidät puetaan Kristuksen vanhurskauteen. Toivottavasti sitten myöhemmin heitä opetetaan myös pysymään Kristuksen sanassa./
————
Kosti,
Raamatussa on kaikki mitä elämään ja Jumalisuuteen tarvitaan. Se on yhtäkuin Kristuksessa meillä on kaikki. Tähän vielä lisää, “ilman minua te ette voi mitään tehdä”.
Kaste ja ehtoollinen ovat ainoita ihmisen ‘töitä’, eli ne on Jeesus asettanut seuraavasti:
vesikaste, julkinen niinkuin se on mahdollista,
Apt.2:41 “Jotka nyt ottivat hänen (Pietarin) sanansa (kr. asmenos=ilolla, vapaaehtoisesti. Tämä sana on poistettu kaikkien sakramentti-autuutusta opettavien kirkkojen Raamatuista) vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.”
Näin tapahtui, koska noudatettiin Jeesuksen käskyä julistaa parannusta, uskoontuloa, ja sen tapahduttua he noudattivat järjestyksessä toista Jeesuksen käskyä, eli kastoivat uskoontulleet. Kaikki osapuolet tiesivät mitä olivat tekemässä ja oitis koko heidän olemuksensa, Pyhän Hengen vaikutuksesta todisti, oli tietoinen, tiesi, vaikkei ymmärtänyt kokonaan, ei järjen kautta, vielä, mitä oli tapahtunut.
Nämä uskoontulleet janosivat totella Jeesuksen käskyjä, mikä jo heti oli merkki siitä kenen seuraajiksi he alkoivat.
Yhdessä he sitten leivän ja viinin nauttimisella muistelivat, muistuttivat itselleen ihmiskunnan historian suurimmasta tapahtumasta, kaikkien ihmisten sovituksesta.
Vain kerran tullaan uskoon ja sitä, miksi tätä uudestisyntymistä Ylhäältä Jeesus käski uskoontulleitten muistaa, kun he uskovina kokoontuivat. Leipä ja viini oli Jeesuksen asetus, tavalle kuinka muistuttaminen, muistelu tulisi tehdä.
Mielestäni sakramenttioppi ei löydy Raamatusta, koska sen sanotaan vaikuttavan autuuttavasti. Se on ihmisten lisäys tai oikotie eli lihalle helppo tie. Löytyy kyllä Raamatun ulkopuolelta. Eli liha on sen säätänyt ja niiden kautta vain liha “vanhurskautuu”, mikä on sula mahdottomuus. Kuoletettavaksi, alistettavaksi ja viimein tuhoutuvaksi elementiksi päätyvä ei tule kelvolliseksi Jumalan edessä. Eli sakramentteja ei Raamatusta löydy. Silti kirkot, RKK ja evlut voivat näin opettaa “itseymmärryksensä” kautta ja siihen voidaan turvata kuolemaan asti, muttei sen jälkeen.
Reijo,
Ihmettelen hieman sitä, että toteat kasteesta ja ehtoollisesta, että ”ne ovat ainoita ihmisen ”töitä”, jotka Jeesus on asettanut. Minun ymmärrykseni mukaan Jeesus on paitsi ihminen, myös ainoasyntyinen Jumalan Poika. Näinollen sakramenttien asettamisella on Jumalallinen perusta.
Hieman ihmettelen sitä, kun toteat, ettei ”sakramenttioppia löydy Raamatusta, koska sen sanotaan vaikuttavan autuuttavasti.” Ajattelen, että kaikki, mitä Kristus sanoo on suorastaan autuuden perusta. Ei Jeesus mielestäni lavertele turhia asettaessaan sakramentit.
Viittaat myös tuohon (Apt.2:41). En itse näe suoranaisesti ongelmaa siinä, että Pietarin sana otettiin ”ilolla” vastaan, vaikka en huomannut, että kreikkalaisessa tekstissä näin todettaisiin.”Hoi men oun apodexamenoi ton logon autou ebaptisthēsan..” (biblehub.com/hebrew/).
Juutalaiset saivat siis piston sydämeensä, kun Pietari julisti heille lakia Kristuksen ristiinnaulitsemisesta. Laki osoittaa kyllä synnin mutta se ei vanhurskauta. He siis katuivat, kun he sanoivat apostoleille. ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän.” Pietari ohjaa heidät Jeesuksen asettamaan kasteen sakramenttiin, että he saisivat Pyhän hengen, joka vaikuttaa uskon ja syntienanteeksiantamisen. Katumus ei siis ollut noiden 3000 hengen vanhurskauttamisen vaikuttava syy, vaan armo
Näin kävi kolmelletuhannelle hengelle. Näinhän kävi myös Paavalille. Pyhä Henki herätti hänessä uskon ja hän otti heti kasteen. Jos näin kävi aikuisille, niin miksi lapset pitäisi sulkea pois kasteen armosta? Minä en vaan sitä ymmärrä. Ilman Pietarin julistusta kaikki 3000 olisivat pysyneet vapaaehtoisesti syntiinsidotun tahtonsa vankina. Ymmärrän kyllä lähtökohtasi. Oma ajatteluni menee kuitenkin hieman toista linjaa.
//Kosti Vasumäki
11.06.2020 09:06
Reijo,
Ihmettelen hieman sitä, että toteat kasteesta ja ehtoollisesta, että “ne ovat ainoita ihmisen “töitä”, jotka Jeesus on asettanut. Minun ymmärrykseni mukaan Jeesus on paitsi ihminen, myös ainoasyntyinen Jumalan Poika. Näinollen sakramenttien asettamisella on Jumalallinen perusta.//
Kosti,
Joudun käymään kommentisi paloissa läpi, minulla ei ole pariin päivään muuta mahdollisuutta. Eli tässä ensimmäinen osa:
Jeesus ei asettanut mitään kirkonmenoa, ei edes alttaria. Nekin, mitkä hän asetti, ne on asetettu uskoontulleille. Sinulle ja sakramentaalisille kirkoille ei riitä Raamatun järjestys.
“Parhaimmillaan” se kumotaan toistuvalla vakuuttelulla, että ilman uskoa ei pelastu, mutta kaste on välttämätön, vaikka milloin se on suoritettu, otettu vastaan, niin sillä ei ole merkitystä. Tai parasta Lutherilta, “ei Raamattu kielläkkään kastamasta lapsia” tai tottakai tai oletettavasti tai on voinnut niiden ensimmäisten kolmentuhannenkin joukossa olla lapsia. Eli kun järjestystä vähätellään, vähätellään kaikkea, mutta sitten yht’äkkiä herätään, että Raamatussa on “yksi, kaste yksi usko … “ ja tämä”yksi kaste” on lapselle suoritettu ihmisen työ, kaste.
Raamatun ohjeet on uskoville annettuja. Mielestäni selkeitä ja itsensä selittäviä. Jeesus sanoi Johannekselle, Matt. 3:
13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.
14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”
15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. Silloin hän salli sen hänelle.
16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.
Tämä oli Jeesuksen esimerkki uskoville, niille, jotka tekivät parannuksen hyljäten syntiset tiensä.
Tämän Jeesus asetti niille, jotka (asmenos) ilolla, tieten, vapaaehtoisesti ottavat vastaan, antautuvat Jeesuksen pelastettavaksi. Tämä uskoontulleitten kastaminen on heti todistus tapahtuneesta, eli ihmisen vapaaehtoinen teko, ele, osoitus kenen omiksi ja ketä seuraamaan he ovat lähteneet.
Nyt ei minulla ole ollut tilaisuutta enempää eikä aikaisemmin kirjoittaa. Jatkan päivän parin kaarella, etenkin kreikankielisestä esityksestäsi. Sinun pitäisiolla paremmin asioista selvillä!!
Reijo,
Totean vaan, eikö kasteen merkitys ole täysin sivuuttamaton, kun Jumalan Poika itse otti kasteen, vaikka Johannes Häntä estelikin. Mikäli Jeesus asetti kaiken uskootulleille, niin oleellinen kysymys lienee, miksi hän sitten seurusteli syntisten kanssa? En oikein ymmärrä sitä, miten tulkitset kasteen ”ihmisen” työksi? Meillä on hieman erilainen ajattelutapa. Ainut tapa on hyväksyä se kummankin osalta.
Kosti,
Kaikki Raamatun opetus on yhtä tärkeätä, omassa yhteydessää. Kun puhutaan uudestisyntymisestä se on se ensimmäinen tärkein asia. Sen jälkeen tulee vesikaste, esimerkiksi, tai yleensä, ja se on uudestisyntyneelle silloin tärkein asia, mutta ei kaste enää pelasta uskoontullutta.
Mitä olet opiskellut? Oletko korvannut Raamatun jollain muulla vai oletko unohtunut lukemaan sellaisia kirjoja ja kuuntelemaan sellaista opetusta, mikä kertoo mitä Raamatussa lukee. Eli onko kysymys tulkinnasta, eli jälkitotuudesta. Evlut-RKK opin kulmakivi on muotoiltu YJV:ssa, v. 1999, eli sen mukaan ei ole mitään autuuttavaa, uudestisynnyttävää, ennen eikä jälkeen kasteen, yleensä lapsikasteen.
Reijo,
En nyt mielelläni lähde enää perustelemaan kasteen merkitystä ja sitä miksi yksi kaste riittää, vaikka usko Jumalaan olisikin kokenut elämän kohtaloissa haaksirikon.
Kyselet, mitä minä olen opiskellut? Tämä lienee turha kysymys mutta sanotaanko nyt näin, että – ristinteologiaa – käytännössä enkä pelkästään teoriassa.
Kosti,
Kommentoin tähän “sivuuttamattomuuteen”, eli se on sivuuttamaton omassa yhteydessä ja aikana, eli “tehkää parannus, metanoia”, jälkeen.
Tarkoitukseni ei ole julkisesti romuttaa “miksi hän sitten seurusteli syntisten kanssa?”- kysymystäsi, mutta sellaiseen ei ole missään Raamatussa tukea. Jokainen uskova elää pellossa, maailmassa, niinkuin eli Jeesuskin lihallisen aikansa. Tässä maailmassa Jumalan Seurakunta ja uskovat evankelioivat ja siksi Jeesus puhui Isälleen, “En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.” (Joh. 17:15) Eli olemme ja elämme tämän ajallisen ajan tässä maailmassa lähinnä jumalattomien parissa, kuuluivat he kirkkoihin tai eivät. Uskovien yhteys on Seurakunnassa, joka sekin elää jumalattomassa maailmassa.
En ole onnistunut selventämään tai sinulle ei ole selvennetty, ihmisen omat työt pelastuksen suhteen. Kun Raamattu puhuu kastamisesta ja kasteelle menosta ja leivän murtamisesta, niin näiden symbolien kautta julistamme meissä asuvaa Kristusta. Tämä on Jeesuksen asettama ja sen merkitys on myös Jeesuksen selkeyttämä, aivan omaa esimerkkiään myöten. “Kaste ei ole lihan saastan poistamista” eikä yhteinen leivänmurtaminen ole viikottaista “pöydän puhdistamista”, niinkuin mm. Mailis Janatuinen toistuvasti opettaa TV:ssä ja kirjoituksissaan. –
“..en .. lähde enää perustelemaan kasteen merkitystä ja sitä miksi yksi kaste riittää, vaikka usko Jumalaan olisikin kokenut elämän kohtaloissa haaksirikon.” On vain yksi kaste ja se ei korjaa menneitä eikä tulevia haaksirikkoja. Ihminen antaa pelastaa, pelastautuu vapaaehtoisesti ja kastattaa itsensä yhtä mielellään eli vapaaehtoisesti, niinkuin Pietarin puheenkin seuraus oli. Ihminen voi luopua ja uudistua uskossaan, eikä kertoja kumpaiseenkaan ole rajoitettu. Kuitenkin voin omakohtaisesti todistaa, että luopuminen, kylmeneminen ei ole silmänräpäyksen mittaisia. Kumpikin on prosessi, luopuminen vain ihmisen tahdosta ja uudistumiseen ei pelkkä tahto riitä, niinkuin luopumiseen, vaan uudistuminen tapahtuu vain Jumalan Voiman avulla. Kaste ei näihin kallistumisiin johdata, vaan sydämen luopumus ja luopumuksesta parannus.
Voimme jättää kasteen, koska olemme kantamme siihen jo sanoneet.
Mitä olet opiskellut, oli retoorinen kysymys, koska oletin, että ole pappi luterilaisen opinmuodon mukaan. Siis pappislupaus säätelee liikkumistasi Sanan pohjalle tai siitä pois.
Lainaamasi kreikankielinen kohta Apt. 2:41, ei ole alkukielen muoto. Papit, Westcott/Hort kirjoittivat alkuperäiset dokumentit uudelleen ja se julkaistiin 1881. He eivät olleet uskovaisia pappeja, oman todistuksensa perusteella. He pääasiassa myös laativat “Raamatun kritiikki” järjestelmän. W/H on pääasiallinen lähde lainaamassasi sivustossa, mikä yrittää esittää kuinka he vertailevat alkuperäisiä lähteitä. Tästä ei ole kysymys vaan he vertailevat vain eri käännöksiä ja niiden teksti on laitettu nk. “apparaattiin” joka sitten ehdottaa tai määrää mikä muoto ja mitkä kohdat Raamatussa pätevät. RKK (katol.) on hyvin yhtämieltä W/H “alkuperäisyyden” kanssa. Samoin ovat Vartiotornin UM ja KK92.
Reijo,
”Kommentoin tähän “sivuuttamattomuuteen”, eli se on sivuuttamaton omassa yhteydessä ja aikana, eli “tehkää parannus, metanoia”, jälkeen.”
Ok, ymmärrän kantasi.
Kun otit tuon kasteen esille selvennän kuitenkin vielä hieman omaa kantaani siihen. Nimittäin ei ole tarkoitus, että olisimme aina samaa mieltä, vaan erilaiset näkemykset voivat tuottaa hedelmällisen ja selventävän lopputuloksen omankin ajattelun kannalta. Tarkoitan tässä lähinnä itseäni.
Toteat kasteen olevan symboli (merkki). Paavali puhuu kasteesta sanoen sitä uudestisyntymisen pesoksi, (Tit3:5), jossa kaikki kastetut ovat pukeneet päälleen Kristuksen. ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal3:27) Tässä nyt on hyvä kiinnittää huomion sanoihin – ”kaikki te, jotka..” Kaikki – siten viittaa ihmisryhmiin erottelematta ketään, jos sanaa – kaikki – tarkastellaan puhtaasti loogisesti.
En tiedä, mitä Mailis Janatuinen opettaa, kun en ole hänen kirjojaan lukenut, mutta kasteesta ei voi sanoa, että se on ”lihan saastan poistamista.” Näinhän Pietari antaa asian kirjeessään ymmärtää (1Piet3:20-21): … ”kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista -, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,”
Toisin sanoen vesi siis meidätkin pelastaa, kuten nuo kahdeksan sielua arkissa. Pyhässä kasteessa ihminen saa synnit anteeksi ja hyvän omantunnon, mutta lihan saastaa ei kuitenkaan poisteta, tosin sanoen – perisyntiä, jonka Paavalikin tuntee ”jäsenissään”, kuten mekin.
On varmasti totta, että ensimmäiset Kristukseen kastetut olivat aikuisia miehiä, mutta pitäisikö siitä tehdä se johtopäätös, ettei esim. naisia kasteta? Tuo mainittu 3000 sielua ei erittele mitään, saattoi siis olla, että joukossa oli myös naisia ja lapsia… En tiedä. Toisin ei tiedä kukaan muukaan.
Eli yhteenvetona voi todeta Kostin osuvan oikeaan, kun kirjoitti: Syntisen katumus ei ollut vanhurskauttamisen syy, vaan Jumalan Armo Kristuksessa.
Kun vanhemmat antavat kastaa lapsensa Kristukseen, he tekevät oikein ja varsinkin, jos he opettavat lapsille heti alusta asti mitä elämä Kristuksessa on, Armahdettuna ja Jumalan anteeksiantoon luottaen Kristuksen tähden. Jos ihmisiä kastetaan vain tavan vuoksi, on sekin parempi, kuin ettei kasteta lainkaan. Kristityksi tullaan ja synnytään Veden ja Hengen kautta.
Miten kaste ja opetus sitten vaikuttaa ihmisessä ja pyhittää ihmisen, on loputakin Korkeammassa kädessä. Mitä voi ihminen lisätä valmiiseen työhön? Vai vieläkö ihmisen pitää tehdä jotain? Mikä on tuo riittävä työ? Raamattu kun opettaa, että kaikki pyrkimyksetkin lisätä jotain Kristuksen Armoon, ovat Jumalan pilkaamista ja tekopyhyyttä.
Nyt on hyvä ymmärtää, että Usko nimenomaan jättää lapsen Jumalan Hyvän tahdon varaan kasvamaan. Armo käy oikeuden edellä ja tämän oppiminen ei ole kovin helppoa ihmiselle, joka on opetettu syyn ja seurauksen lakia kunnioittamaan.
On hyvä toimia lain mukaan aina, mutta samalla muistaa, ettei sen kautta saada Pelastusta synnistä, joka niin helposti kietoo ihmisen pauloihinsa.
Päätös on: Ihminen vanhurskautetaan yksin uskon kautta. Armon päälle, ei voi tulla kuin Armoa.
”Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.
Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Joh.1:16-17