Jeesus sanoo Markuksen evankeliumin mukaan (16:15-16): ”Ja hän sanoi heille. Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu: mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” — Selityksen (Raamattu korjauksin ja selityksin, 1987) mukaan ratkaisevaa ei ole näiden kahden aikajärjestys: kastettu jatullut uskoon tai tullut uskoon ja kastettu.
Lainaan tässä erään lehden pääkirjoituksen ajatuksen siitä, miten usko tulisi ymmärtää: ”Raamatun mukaan usko voi syntyä vasta, kun tulemme elävään yhteyteen ylössnousseen Jeesuksen kanssa. Tämä tapahtuu aina Jumalan sanan kautta. Usko on Jumalan puheen ja lupausten totena pitämistä, mutta ei anoastaan totena pitämistä, vaan myös sydämen luottamusta Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajana ja Herrana.”
Pääkirjoituksessa kirjoitetaan myös väärinkäsityksestä, jonka mukaan ”tullakseen Jumalan yhteyteen täytyy olla uskonnollinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan jokaista ihmistä kutsutaan Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta”.
Katolisen kirkon katekismuksen mukaan kristityksi on tultu apostolien ajoista lähtien kulkemalla initaation tietä. Tämä tie voidaan katekismuksen mukaan kulkea joko nopesti tai hitaasti, mutta sen täytyy kuitenkin sisältää eräitä olennaisia elementtejä: Jumalan sanan julistaminen, evankeliumin omaksuminen, joka johtaa kääntymykseen, uskon tunnustaminen, kaste, Pyhän Hengen vuodattaminen ja pääsy eukaristian (ehtoollinen) yhteyteen.
Lars Levi Laestadiu toteaa suomennetussa pääteoksessaan (alkukielinen teos ”Dårhushjonet en blick i nädens ordning) Lutherin sanoihin viitaten: ”Kaste pelastaa synnistä ja iankaikkisesta kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisäisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan. Luther. Epäuskoiselta puuttuu juuri tämä ehto.”
Luther toteaa Vähäkatekimuksessa: ”Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset. Luther kirjoittaa myös, mitä kaste merkitsee: ”Se merkitsee sitä, että vanha ihminen on jokapäisäisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava… sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.”
Sekä Luther että Laestadius toteavat, että kaste ilman uskoa ei pelasta. Luther toteaa, että kaste antaa iankakkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset. Laestadius toteaa kirjassaan, että kaste sen paremmin kuin ehtoollinen eivät ole ”opus operatum” ts. autuaaksitekevä ilman kastettavan uskoa.
(Tämä blogin teksti on lähes sanasta sanaan julkaistu pari vuotta sitten.)
Kari, huomasin myös tämän Samin kommentin, Sami kirjoitti: ”Periaate on se, että ihminen kääntää katseensa sisään. Teknisesti annetaan myös ohjeita, miten ruumiin tekniikalla autetaan tavoittamaan sydämen rukous. Tämä sydämen rukous tunnetaan varhaisissa kristillisissä lähteissä.”
Tämä on hyvin outo ja ongelmallinen ajatus, johon ei millään voi yhtyä. Tällaiseen käsitykseen kyllä mielestäni juuri joudutaan tuon Sandersin ja kumppaneiden teologian pohjalta. Tässä harjoitetaan eräänlaista henkistä joogaa kristillisillä mausteilla.
Raamatusta kyllä minulle nousee toisenlainen opetus. Mehän emme rukoile Kristusta meissä, vaan me rukoilemme kuten Jeesus opetti meitä: ”Isä meidän, joka olet Taivaissa., pyhitetty olkoon sinun nimesi….” Me rukoilemme ulkopuolellamme olevaa Kristusta kun rukoilemme. Hän tosin asuu meissä, mutta se on eri asia. Me rukoilemme Kristuksen nimessä Isää Pyhässä Hengessä.
Eskolan blogista: ”Sandersia seuraten Kuula katsoo edelleen, että Paavalin pelastuskäsitys perustui eräänlaiseen uskonnolliseen hurmoskokemukseen. Koska lailla ja evankeliumilla tai synnin vallalla ei ole enää merkitystä teologiselle päättelylle, sisäisestä kokemuksesta tulee hänen tulkinnalleen ratkaiseva.”
”Paavalin teologian keskuksessa ei siis ole niinkään joukko oppeja vaan kokemus Kristuksen ja Hengen läsnäolosta.” (203). Uskonnollinen elämys tuli näin Paavalin ”teologian” (toisin sanoen uskonnon) keskipisteeksi ja opillinen jäi toisarvoiseksi. Sanders oli kehittänyt tästä suoranaisen menetelmän. Hänen mukaansa ”vastaus” eli Kristus oli ensin. Ongelmat, joihin tämä Kristus vastaisi, piti keksiä taaksepäin päättelemällä. Kuula soveltaa kirjassaan tätä menetelmää kohta kohdalta. Hänen mukaansa lähes kaikki perinteiset Paavalin teologian aiheet ovat taaksepäin pääteltyjä sepitelmiä, jotka apostoli kehitteli seurakunnissa vallinneiden tilanteiden mukaan. Siksi lakiteologialla, sovitusajatuksella tai vanhurskauttamisella ei Kuulan mukaan ollut pysyvää merkitystä.”
”Kuulan mukaan Paavali ei pitänyt Jeesusta ensinkään jumalallisena. Paavalin mukaan Jeesus ei ollut todellisesti Jumalan Poika: ”Paavali ei pitänyt Jeesusta Jumalana eikä edes ’jumalallisena’ olentona” (s. 197). ”
Näin siis on lähdetty täysin laukalle. Tämä on minun käsitykseni. En halua loukata ketään, mutta tämä on näkemykseni.
Evankeliumi on loukkaus ihmiselle. Se on ollut sitä aina ja tulee olemaan. Se on skandaali ja häpeä. Minun on myönnettävä, ettei minussa ole mitään Jumalalle kelpaavaa itsessäni. Ihmisen on suostuttava siihen, että Jumala riisuu hänet kaikesta omavoimaisuudesta ennen kuin evankeliumi Kristuksesta voi kirkastua. Toki ei se täydellistä ole varmasti, koska turmeltunut luonto haraa vastaan. Mutta mitä enemmän suostumme riisumiseen, sitä suuremmaksi ja rakkaammaksi tulee meille Kristus ja hänen ihanuutensa. Ja sitä suurempi on meidän ilomme ja rauhamme.
Riitta kirjoitti; ”Tämä on hyvin outo ja ongelmallinen ajatus, johon ei millään voi yhtyä. ”
Minusta se ei ole outo näkemys. Minä mielelläni yhdyn tuohon. Kristillisessä kilvoitus, vanhurskauttamis elämässä tämä maisema nyt vain tunnetaan hyvin laajasti. Nämä maisemat ovat tuttuja kirkolle. Luterilaista kirjallisuutta tästä löytyy ei ollenkaan. Se ei ole patristisen kirjallisuuden ongelma.
Kosti: ”Tuohon lihamme suolaamiseen / pyhitys liitän Lutherin ristinteologian. Sillä tahtoihan Jumala näyttää Paavalille, kuin paljon hän jotuuu kärsimään Kristuksen nimen takia. En ole jäänyt myöskään itse suolaa vaille.”
Nyt huomasin tämän sinun kommenttisi saman asian mistä tuossa edellä kirjoitin. Paavalin kärsimisestä Kristuksen tähden. Hieno tuo suolaaminen! Suola kirvelee haavoissa, mutta puhdistaa.
Ristin teologia, on käsitteenä paljon vanhempi, luther on sen löytänyt vanhoilta isiltä. Miksipä ei, onhan hän entinen munkki joka joutui kahlaamaan ikivanhoja tekstejä.
Sami, entä sitten jos se on vanhempi ja kirkkoisiltä? Se oli jäänyt pimentoon historian saatossa. Totta kai ristin evankeliumi on ollut. Paavali sen ensin esitti.
Mitä väliä on sillä kuka ristin teologian uudelleen esiin nostaa. Luther nosti taas evankeliumin kirkkaan valon esille., joka oli himmennyt ja piilossakin hänen aikanaan. Jonkun ihmisen Jumala on valinnut historiassa nostamaan Kristuksen evankeliumin taas esille. Kyllä ihmiset osaavat sen pimittää ja siinä Saatana on auliisti apuna onhan hän Kristuksen vastustaja, joka juuri eniten kavahtaa ja pelkää verisen evankeliumin esille tuomista, sillä silloin tuodaan esiin Kristuksen ristinsovitustyö veriuhreineen. Kristuksen veri on sitä pahinta mitä Saatana tietää maailmassa olevan. Se on hänen surmansa.
Luther oli vajavainen ihminen niin kuin me kaikki. Hän tiesi sen oikein hyvin itsekin. Niin oli Paavalikin ja sen hän tiesi. Hän sanoi olevansa syntisistä suurin. Kristuksen kohtaaminen on aina niin valtava murros että se saa aikaan valtavia mullistuksia. Eikä yhden ihmisen elämässä, sitten perheessä, yhteiskunnassa ja maailmassa. Jos minä en olisi kohdannut Kristusta ja hänen ristintyönsä ei olisi minulle avautunut ja tullut merkitykselliseksi, en minäkään tässä kirjoittelisi. Tällä en mitenkään halua nostaa itseäni, totean vain että ei minulla muutoin intoa olisi tähän kirjoittamiseen.
Näin alkavat myös herätykset. Ihan ruohonjuuritasolta. Joku vähäpätöinen pieni ihminen jossain omissa ympyröissään kohtaa Vapahtajan ja evankeliumi Kristuksesta avautuu hänelle. Tämä täyttää hänet sellaisella ilolla ja riemulla ja kiitoksella, että hän tahtoo jakaa tätä iloa eteenpäin, että toisetkin oppisivat tuntemaan Jeesuksen ja hänen sovitustyönsä ja miten voi pelastua ikuiseen elämään.
Mutta asialla on toinenkin puoli ja se on risti ja sen kantaminen. Tulee murhetta ja huolta omassa elämässä. Ihmiset teilaavat ja herjaavat, koska evankeliumi on heille skandaali ja pahennus ja häpeä. Kuka nyt veriseen evankeliumiin uskoisi. Mutta onneksi monet uskovat. Kiitos Herran!
Suomi tarvitsee herätyksen. Ei mitään karismaattista heilumista ja sielullisia ilmiöitä ihmeparantumisineen, vaan että ihmiset nöyrtyvät polvilleen rukoukseen Pyhän Jumalan edessä, huutavat häntä avuksi ja katuvat syntejään ja tekevät parannuksen. Jos näin ei tapahdu, niin Jumala kyllä tietää kurittamisen keinot.
Riitta, ei se pimentoon jäänyt, kyllä kristikunnassa lutherin aika tämä tiedettiin, samoin evankeliumikin oli kirkas. Uskonouhdistus oli rajattu ja paikallinen ilmiö. Vähän kuten Nokia Missio. Vt, ssä on hyvin nähtävissä hurskaan ihmisen kärsimys kun jumalattomat ovat niistä vapaat.
Taitaa Sami olla niin, että tuo ristinteologia on yhtä vanha kuin Raamattu ja se löytyy niin idästä kuin lännestäkin. Muistakaamme vain Jobia, kuinka häntä suolattiin kaikenlaisilla kärsimyksillä. Vaikea on uskoa, kuinka hän kaiken kesti. Suolattu on siis muitakin kuin Lutheria ja tapettu uskonsa takia. Oleellista on se, että uskosta vanhurskautettuna vanha aatamimme joutuu suolaamisen kohteeksi, että uusi nousisi sijaan ja kuten Riitta totesi, ”suola kirvelee haavoissa, mutta puhdistaa.”
Asia on kertakaikkiaan näin, että elävä usko ei pysy voimassa muuten kuin tuon suolaamisen ja puhdistavan ristin kautta. Tämä ei ole teoriaa, vaan sen saa kokea jokainen, kuten Paavali. Jokaisen ”vanhalle aatamille” tietenkin annetaan oma suolamäärä, jonka hän voi kestää, vaikka välillä kestävyyden rajat joutuvatkin koetteelle. Kristus täten pyhittää meidät ristillä. Sanoohan Paavali myös näin Fil3:18: ”Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina..”
Älkäämme siis hyvät ystävät työntökö luotamme tuota ristiä, jonka Kristus itse on päällemme laskenut mitä se sitten onkin. Sillä vaikka se toiselta tuntuukin, se on Jumalan rakauden ja rauhan merkki. Sen verran sanon itsestäni, että minut on enemmän kuin kaksi kertaa temmattu kuoleman portille ja tuotu ylös jälleen. Näin Jumala nähdään ikäänkuin takaapäin.
Miksi evlut-kirkko on lamassa? Kun vanhurskauttamisoppi on lamassa, niin silloin kaikki on lamassa. Vai pitäisikö minun sen omalla verelläni tänne kirjoittaa?
Kosti kirjoitti: ”Kristuksen veri pyyhkii ensin pois syyllisyyden – se on aina ensin (joka on se uskonvanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa) – ja vasta senjälkeen Kristuksen Henki tulee asumaan ihmiseen.” Onhan se Kristus, Kristuksen veri, syntien anteeksiantamus, joka käy edellä, johon Paavali kuten myös Habakuk viittaa.”
Juuri näin. Ja huomatkaa miten Kuula kirjoittaa:
Lainaus Eskolan blogista:
”Partisipaation korostaminen johtaa Kuulan teologiassa jatkuvaan käsitteiden uudelleenmäärittelyyn. Tulkitessaan esimerkiksi Kristuksen kuoleman merkitystä Paavalilla hän väittää: ”Paavali tulkitsi traditionaaliset näkemykset Kristuksen kuolemasta Kristus-yhteydestä käsin.” Tätä teesiä soveltaessaan tekijä joutui tosin sivuuttamaan suuren määrän Paavalin tekstejä. Kuulan mukaan Kristuksen uhrikuolema ei merkinnyt Paavalille juuri mitään: ”Uhrikuoleman ajatus ei ollut kovin keskeinen Paavalille… Puhe Jeesuksen verestä tai Kristuksen kuolemasta ’meidän tähtemme’ ei välttämättä viittaa uhrikuoleman ajatukseen.” (226).
Tuloksena on siis täydellinen Kristuksen ja koko syntien sovituksen tyhjäksi tekeminen, mitätöinti. Syntiä ei ole, kaikki pääsevät taivaaseen. Halusivat tai eivät.
”Kiitos Ismo kommentista. Meillä on sama perusta. Jumalan varma sana. Oletko muuten lukenut tuota mainitsemaani Luhtherin Genesis-kommentaaria. Joka kerta kun otan jonkin osan käteen, niin hämmästyn hänen syvälle luotaavaa Raamatun tekstin tulkintaa.” Kosti kyseli.
Kiitos kysymästä Luther on hyvin rakas, yksi tärkeimmistä teologeista kautta aikojen. Moni on unohtanut, että Luther luennoi pääosin juuri Vanhantestamentin kirjoja, hän luki uutta testamenttia Kreikan kielellä ja vanhaa Hepreaksi ja latinaksi. Raamattua ei ollut käännetty vielä tuohan aikaan muille kielille. Meistä harva osaa lukea Raamattua alkukielellä, mutta Luther luki ja osasi myös Hebreaa.
Lutherin Raamatun ymmärtäminen on tosiaan hämmentävän syvällistä.
Luther oli väitellyt tohtoriksi ja opiskelunsa seurauksesta hän alkoi myös kritisoimaan aikalaiskirkkonsa opetuksia, esim. aneiden merkityksestä. Ne hän kiisti juuri lukemansa pohjalta. Hänen kääntämässä Uusitestamentti on edelleen erittäin tarkka ja Suomen 1938 käännös noudattaa uskollisesti Lutherin käännöstä.
Niin, Ismo. Jumalan armosta Kristuksessa sain aikoinaan uskon lahjan. Siitä lähtien Lutherin kirjat ovat olleet etusijalla. Kun ostin tuon Genesis-kommentaarin olen siihen aina vähän väliä palannut. Kuten totesin, olen aina hämmästynyt, miten syvällisiä hänen selityksensä ovat. Vaikka olisin lukenut jonkin kohdan, niin kun siihen uudestaan palaa se näyttää aina aukeavan uudella tavalla.
Esimerkiksi tuo kertomus syntiinlankeemuksesta. Kuinka hyvin siinä tuleekin esille Paholaisen viekkaus, kun hän syöttää epäuskon Eevan ja Aadamin mieleen. Nimittäin, eihän Eeva heti tuntenut kuolemaa, kun hän maistoi tuota kiellettyä hedelmää, vaan vasta sitten kun myös Aadam söi he huomasivat olevansa alasti ja pakenivat Jumalaa, siirtäen meihin tuon saman synnin.
Sitaatti rovasti Raimo Mäkelän kirjasta ”Teesejä laista ja evankeliumista, uskonpuhdistuksen sanoma tänään”:
”Sijaisenamme Jeesus Kristus on meille Jumalan evankeliumi
Jeesus ilmoittaa ja toteuttaa Jumalan ikuisen rakkauden ja armonvalinnan. Hän on vastakohta ihmisen luontaiselle uskonnollisuudelle. Hän asettuu Vanhan testamentin kirjoitetun lain alaiseksi ja täyttää ensin moraalilain ja sitten jumalanpalveluslain kaikkien puolesta sekä kumoaa näin jumalanpalveluslain ja Israelin yhteiskunnallisen lain sekä moraalilain pelastuksen tienä muttei moraalilain vaatimusta, jonka hän täyttää ja siten vahvistaa. Näin hän täyttää myös Vanhan testamentin profeetalliset armon ennustukset, lupaukset ja esikuvat ja ilmoittaa evankeliumin. Tämä luetaan sen syntisen hyväksi, joka uskoo, luottaa ja turvautuu häneen sijaisenaan Jumalan edessä.
Olennaista tässä ovat Kristuksen sijaiselämä, rangaistuskärsimys ja sijaissovitus. Niihin perustuu hänen syntiselle tarjoamansa vanhurskauttaminen hänessä yksin uskosta ja yksin armosta. Niihin ja hänen ylösnousemukseensa perustuvat uskovan eläväksi tekeminen ja uudestisyntyminen. Jeesuksen sijaisuus ei ole ihmisen persoonan turhentamista eikä korvaamista vaan sen laadun peittämistä ja sen seurauksena uuden elämän prosessin alkamista.
Jeesus täyttää luomisen evankeliumin. Hän on lunastuksen evankeliumin täyttymys. Hän motivoi pyhityksen evankeliumin. Näin hän on ja toimii vastoin lakihenkisyyttä eli legalismia.
Jeesuksen Kristuksen esikuva ja sijaisuus yhtyvät
Jeesus on yksi persoona. Hän on toisaalta Jumala ja ihminen: hänellä on kaksi luontoa. Toisaalta hän on esikuva ja sijainen: hän vaikuttaa meihin näillä kahdella tavalla. Sijainen on itsessään juuri sitä, mikä on esikuvan sisältö: vanhurskas ja rakastava ihminen muttei vaativana esikuvana vaan lahjana. Esikuva on vastaavasti sitä, mikä on sijaisen sisältö: sijaisena oleminenkin on esikuvallista, vaikkei sijaisuus ole varsinaisesti esikuva vaan kokonaan lahja. Esikuvaisuus ja sijaisuus, vaatimus ja lahja siis läpäisevät toisensa samassa henkilössä. Kuitenkin kummallakin on erityisluonteensa: Jumalihminen Jeesus Kristus persoonassaan esikuvallisena ihmisenä on ihmiselle haaste ja vaatimus. Jumalihminen Jeesus Kristus on sijaisena ihmiselle armo ja lahja.
Pyhä Henki luo Jeesukseen uskovan uudesti, niin että Jeesuksen esikuva alkaa toteutua hänessä suhteellisena ja puutteellisena mutta silti todellisena hänen seuratessaan Jeesusta sillä rakkauden voimalla, jonka Jeesuksen sijaiselämä ja sijaiskuolema hänelle antavat. Näin Jeesus ja uskova yhtyvät tiedostamisessa, arvostuksessa, moraalissa ja tahdossa. Jeesuksen esikuvaisuus ja sijaisuus yhtyvät ajan eli historian jälkeen eskatologisesti, kun uskova ylösnousemuksen jälkeen kirkastumisessa muuttuu täydellisesti ja lopullisesti hänen kaltaisekseen.”
Kuten Riitta totesit, ”suola kirvelee haavoissa, mutta puhdistaa.”Oleellista on se, että uskosta vanhurskautettuna vanha aatamimme joutuu suolaamisen kohteeksi, että uusi nousisi sijaan.
Asia on kertakaikkiaan näin, että elävä usko ei pysy voimassa muuten kuin tuon suolaamisen ja puhdistavan ristin kautta. Tämä ei ole teoriaa, vaan sen saa kokea jokainen, kuten Paavali. Jokaisen ”vanhalle aatamille” tietenkin annetaan oma suolamäärä, jonka hän voi kestää, vaikka välillä kestävyyden rajat joutuvatkin koetteelle. Kristus täten pyhittää meidät ristillä. Sanoohan Paavali myös näin Fil3:18: ”Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina..”
Älkäämme siis hyvät ystävät työntökö luotamme tuota ristiä, jonka Kristus itse on päällemme laskenut mitä se sitten onkin. Sillä vaikka se toiselta tuntuukin, se on Jumalan rakauden ja rauhan merkki. Sen verran sanon itsestäni, että minut on enemmän kuin kaksi kertaa temmattu kuoleman portille ja tuotu ylös jälleen. Näin Jumala nähdään ikäänkuin takaapäin.
Miksi evlut-kirkko on lamassa? Kun vanhurskauttamisoppi on lamassa, niin silloin kaikki on lamassa. Vai pitäisikö minun sen omalla verelläni tänne kirjoittaa?
Toivottavasti evlut-kirkon ylätason kuulutus alkaisi pikemminkin sanoilla: TULKAA KAIKKI – parannukseen ja uskokaa ristin evankeliumi.
Niinpä… Yhä harvempi lukee ja tuntee Raamattua. Kouluissa Raamattua ei lueta enää ollenkaan. Jos kotona ei koskaan lueta Raamattua, eikä kouluissa, niin missä ihminen ensimmäisen kerran Raamattuun tutustuu? Olemme Kristitty kansa joka ei tunne enää Kristinuskoa. Hämmentävää aikaa eletään.
Tuosta lankeemus kertomuksesta vielä huomio, joka on itseäni puhutellut. Jumala loi miehen ja kertoi hänelle, ettei pidä syödä hyvän ja pahan tiedon puusta. Vasta tuon jälkeen Jumala loi naisen. Kysymys, joka nousee mieleen, oliko vaimo kuullut tuon kiellon Adamilta, eikä Jumalalta? Jospa miehen kertomana kielto oli vaimolle toisarvoinen?
Yhtä kaikki käärme oli ovela ja houkutteli vaimon. Miksei käärme miestä houkutellut rikkomaan käskyä?
Tiesikö käärme, että vaimon kautta käärmeen viekkaus menee läpi ja saa näin myös miehen lankeamaan?
Yhtä kaikki, näitä voi pohtia ja peilata elämään yleisemminkin, ja huomata yhtä ja toista… Raamatun alkukertomus on hyvin syvällinen ja sen kautta voi havainnoida ihmisen luontaista käyttäytymistä ja kuinka vastaansanomattomasti se meidän ihmisten käytöksestä kertoo.
Niinpä. Raamatun sanoma halutaan vaientaa. Sen arvaa mitä siitä seuraa, kun laittomuus saa yhä enemmän jalansijaa. Näin se taitaa olla, että Aadam tuon Jumalan käskyn Eevalle välitti, joten käärme tiesi mitä teki käydessään Eevan kimppuun ensin. Tuosta kommentaarista olen myös huomannut sen, että siinä Luther selkeästi tuo esille Saatanan kavaluuden monin eri esimerkein.
Ismo, olen myös näitä miettinyt tuosta omenan syönnin houkutukseen lankeamisesta. Mutta Raamattu antaa kyllä sen kuvan, että vastuu on ensisijaisesti miehen, joka ensin luotiin ennen naista ja jolle käsky annettiin jo ennen naisen luomista. Nainen ei pitänyt mieheltä saamaansa käskyä toisarvoisena, koska nainen sanoi käärmeelle: ”mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’. Tosin selvää ei ole se, oliko Jumala vielä erikseen sanonut tämän naiselle. Sitä ei kerrota.
Eikö miehen olisi pitänyt pitää huolta vaimostaan, jonka Jumala oli hänelle kumppaniksi luonut ja antanut? Missä hän oli silloin kun vaimo lankesi käärmeen houkutukseen? Ja miksi hän söi kun vaimo tarjosi, vaikka Jumala oli kieltänyt ja nimenomaan juuri hän oli käskyn ensin saanut jo ennen vaimon luomista? Hänen olisi pitänyt sanoa vaimolle: Ei vaimo, en syö tästä puusta, koska Jumala on sen kieltänyt meiltä. Mutta mies söi myös.
Jumala huusi miestä ja sanoi: ”Missä olet?” Miksi Jumala huusi miestä eikä naista, vaikka tottahan Jumala tiesi että nainen oli se, joka oli langennut ensin ja syönyt? Jumala veti ensin miehen vastuuseen hedelmän syömisestä. Tässä käy minusta selvästi ilmi, että Jumala oli nimenomaan antanut miehelle vastuun käskyn noudattamisesta. Hänellä oli myös vastuu vaimostaan, jota hän ei ottanut kantaakseen ja todesta. Missä hän oli silloin kun käärme houkutti vaimoa syömään? Hän ei pitänyt vaimostaan huolta.
Mies syytti heti oitis Jumalaa siitä, että Jumala oli antanut hänelle huonon vaimon, joka sai hänet lankeamaan. ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin”. 1 Moos 2:12. Miehen mielestä vastuu huonon vaimon antamisesta on siis Jumalalla. Mies ei kantanut vastuutaan, vaan oli valmis syyttämään Jumalaa ja vaimoaan. Vaimo syytti käärmettä. Ja käärmehän se alkuperä olikin.
Edelleenkin ihminen, oli mies tai nainen, syyttää Jumalaa kun joutuu kärsimään omaa syytään synneistään ja kohtalostaan. Tässä on siis eräänlainen syytösketju. Siis en tarkoita kaikella tällä päättelyllä sitä, etteikö nainen olisi ollut myös syyllinen. Ajattelen, että tässä tulee esiin se, että miehen tulisi kantaa päävastuu perheestään. Kristillisessä avioliitossa näin pitäisi olla ja elää toistaan rakastaen ja tukien. Mutta mies yleensä lipeää tästä vastuusta, joka aiheuttaa paljon pahaa. Nainen tuntee itsensä hylätyksi ja arvottomaksi ja turvattomaksi ja torjutuksi. Sukupuolten välinen hyvä yhteys ja yhteisymmärrys ja tasa-arvo vaurioitui synnin seurauksena ja hedelmiä siitä olemme kantaneet siitä lähtien. Seksuaalisuuden alue vaurioitui pahasti. Miehen tulee rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan ja naisen tulee kunnioittaa miestään ja tukea häntä päävastuun kantamisessa ja tehtävässään. Molempien tulee rakastaa, kunnioittaa ja tukea toisiaan. Sovinnossa pysytään kun anteeksi pyydetään ja anteeksi annetaan.
1 Kor. 7:4 ”Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa”.
Omena = hedelmä
Omena = hedelmä
Ko ’hedelmä’ ja sen ’syöminen on vertauskuvaa miehen ja naisen ensimmäisestä aidosta yhdynnästä. Viettelevä ’käärme’ on phallos, jonka suomalain kansanperinne nimittääkin osuvasti ’vällykäärmeeksi’ Ko vertauskuvallinen hedelmä oli päärynä tai pomelo, joiden figuurien vihjevoima onkin suuri.
Shakespeare, (Fr. Bacon) joka oivalsi ko vertauskuvaston, toteaakin kuivan sattuvasti: ”Neitsyys on kuin kitistynyt ranskanpäärynä.”
Seppo, ei Raamtussa, jossakin esoteerisessä piirissä ehkä.
Nimen omaan Raamatussa. Vanhan Edeniä kuvaavan taiteen merkityssisältö on selvä.
Ja miksi Adam ja Eeva olisivat jonkun tavallisen hedelmän syömisen jälkeen olisivat alkanet juuri alastomuuttaan eli alapäätään hävetä…ja sukuelimiään viikunanlehdillä peittää…Olisi luuluut heidän alkanen hävetä käsiään ja suutaan…
Me käytämme yhä tänään ei-sallitusta sukupuolisuhteesta sanontaa:’ kielletty hedelmä.’
Osut Riitta hyvin, noin se menee. tuo ”käärme” on edelleen voimissaan, sen näkee siitä, miten on saattanut miehet ja naiset ikäänkuin vastakkain ”sotatilaan”
Miehen ja naisen paras tulee kuitenkin esiin juuri yhdessä, toisiaan tukien.
Seppo, ilmeisesti ajattelet niin, että Aadam ja Eeva olivat alasti, kuten jae 2:25 sanoo ja ymmärrät tämän normaalina alastomuutena. Useissa tulkinnoissa heitä peitti valoviitta, tällöin alastomuus ei olisi ollut konkreettista, kuten me ymmärrämme. Alastomuus viittaisi johonkin muuhun. Seksuaalisuus oli positiivinen asia, ja kun ihminen oli siirretty paratiisiin, luomisen jälkeen, täällä paratiisissa tapahtuu lankeemus. Alastomuus siis viittaisi enemmän Jumala suhteen muuttumiseen, ei seksuaalisen tietoisuuden herämiseen. Alusta asti ihmisen ruumista on siis peittänyt jokin joka nyt menetettiin. Häpeän ensisijainen tunne liittyi Jumalaan ja ihmiselle annetun valoviitan menettämiseen.
En tiedä onko tämä näin.
Aikas kaukaa haettu selitys Sami P. Mikään ko kertomuksessa ei tue olettamustasi jostain valovaatteesta. Ja miksi Jumala olisi sitten valmistanut Adamille ja Evalle nahasta heidän alastomuutensa peittävät vaatteet, jos kyse ei olisi ollut lihallisesta alastomuudesta?
Ismo Malinen kirjoittaa:
””Niinpä… Yhä harvempi lukee ja tuntee Raamattua. Kouluissa Raamattua ei lueta enää ollenkaan. Jos kotona ei koskaan lueta Raamattua, eikä kouluissa, niin missä ihminen ensimmäisen kerran Raamattuun tutustuu? Olemme Kristitty kansa joka ei tunne enää Kristinuskoa. Hämmentävää aikaa eletään.””(Ismo Malinen)
Siis mitä hyötyä on että lapsille opetettaisiin Raamattua kun sen sana heti kumotaan opettamalla ihmisoppeja?
Esim kun Jeesusselkeästi sanoo että Hänen opetuslapsensa tunnistetaan keskinäisestä rakkaudesta niin tämä sivuutetaan jollain ihmisopilla perisynnistä.
Entäpä kun lapsi ymmärtää ettei isä voi rakastaa äitiä kun lyö tätä (nyrkillä tai sanoilla), niin lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä.
Evankeliumi ei ole ”rakettitiedettä” kun sen ottaa lapsenkaltaisesti, lapsi kyllä ymmärtää ettei orapihlajasta voi löytää omenoita , mutta aikuinen etsii väkivallan seasta rakkautta ja iankaikkista elämää.
”Siis mitä hyötyä on että lapsille opetettaisiin Raamattua kun sen sana heti kumotaan opettamalla ihmisoppeja?” Ari Pasanen ja jatkaa, että oppi perisynnistä on ihmisoppi!
Perisynti on meissä oleva kuoleman aiheuttaja. Jos ihminen ei löydä meissä olevan synnin (vääryyden) merkitystä ja olemusta, niin ihminen elää vielä kuoleman lain alla.
Paavali kirjoittaa laajasti ”synnistä” joka on olemista, eikä tekemistä. Ihminen on siis syntinen, eikä pelkästään tee syntiä. Tuo oleminen on meissä jo syntymän perusteella, koska olemme kuolevaisia. Synnin palkka on kuolema.
Missä ei ole syntiä, siellä ei ole kuolemaa. Raamattu on selkeä: ”Meidät on myyty synnin alaisuuteen” (Room.7:14) Näin on siis turha väittää, että tänne syntyy kuolemattomia ihmisiä.
”Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä- ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niinkuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niinkuin Jumala elää.
Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.
Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden.” 1.Piet.4:1-8
Ismo Malinen toteat:””Missä ei ole syntiä, siellä ei ole kuolemaa. Raamattu on selkeä: ”Meidät on myyty synnin alaisuuteen” (Room.7:14) Näin on siis turha väittää, että tänne syntyy kuolemattomia ihmisiä.””
En väitä vaan uskon sen mitä Jeesus sanoo:
Joh. 11:26
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Ismo Malinen et erota lihasta syntynyttä hengestä syntyneestä, siinä sokeutesi.
Jaa á Ari tiedä sitten, kuinka sinua neuvoisin, koska olemme eripuolilla, minä elän ilmeisesti pimeydessä ja sinä valkeudessa, ja kuitenkin Paavali kirjoittaa niin selkeästi myös minulle, että olen vapautettu synnistä, vanhurskauden palvelijaksi, ollen vapautettu, siitä orjuudesta, jonka syyttäjänä laki toimii, koska sillä on kuoleman virka. Kristus on minut Vapauttanut, sen saat uskoa, jos sokeuteni on, etten arvioi ketään enää syntymänsä perusteella! Sillä kuka voi tehdä mitään, jollei Jumala anna?
Jospa olenkin tullut sydämmestäni sille opille kuuliaiseksi, minkä Jumala on antanut, enkä sille mikä on ihmisestä? Jumalan Armolahjasta seuraa pyhitys, jonka hedelmä on iankaikkinen elämä.
Kaikki on Armosta, ettei mikään liha pääse kehumaan omasta voimastaan.
Tosin monet kieltävät Jumalan Voiman ja pyrkivät vanhurskauteen omin voimin ja sanovat: ”Jeesuksen avulla teen tämän ja tuon.” Paavali puhuu toista, kun sanoo: ”Kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12:10) Luottamus Jumalaan vaikuttaa ihmisessä rakkautta, niin, ettei hän enää epäile, vaan on rohkea ja todistaa sen minkä on saanut Jumalalta.
”Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Sillä kun olitte synnin palvelijoita, niin te olitte vapaat vanhurskaudesta.
Minkä hedelmän te siitä silloin saitte? Sen, jota te nyt häpeätte. Sillä sen loppu on kuolema.
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room.6:17-23
Ismo Malinen ”todistat/copy pastaat” väkevästi, nyt kysynkin miksi ns ”kristityt” tekevät syntiä?