Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:31-39)
Miten suhtaudut Raamatussa oleviin lupauksiin?
Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”? (Joh. 14:2); Miksi kannattaa luottaa Jeesuksen lupaukseen?
Paavalin julistamaan evankeliumiin sisältyy myöskin se, että Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset Paavalin julistaman evankeliumin mukaan (vert. Room. 2:1-16 ja Apt. 17:30-32); Miten ymmärrät tuomion ja toisaalta mitä puhdas ja oikea evankeliumi on?
Miksi on väärin rypeä epäukossa ja yrittää kaikella lailla omilla teoilla ansaita pelastuksen?
Miten ymmärrämme syntien anteeksiantamuksen; kertakaikkinen ja täydellinen vai elinikäinen kehitys?
Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:13); Mitä tarkoittaa, että elämme jo nyt iankaikkista elämää?
Kaikki julkaistut blogini:
Näin on. On hienoa kuulua isoon kirkkoon, jonka hallitsija on Jeesus Kristus.
Ihminen uudestisyntyy ja saa uskon kasteessa.
Vapaan tahdon ihannointi vie helposti kadotukseen.
Jouni, minkälainen olisi oikeudenmukainen tuomio ilman armoa? Jumalan rakkaus on agape -rakkautta. Tiedätkö Jouni, minkälaista agape -rakkaus on?
Jormalla ja Martti Pylkkäsellä on kristinoppi hyvin hallussa. Kiitos kommenteista.
jorman ajatus, ettei ihminen voi mitään valita ja että Jumala on etukäteen määrännyt jotkut pelastumaan ja toiset kadotukseen, lähtee samasta tarpeesta kuin eräs farisealaisuuden muoto, mutta on vain erilaitaa. Tässä farisealaisuudessa tarve on elää niin pitkälle kuin mahdollista omien halujen mukaan. Se on sopinut ohjeistuksen, jota se tarkasti noudattaa ja kun se tätä tarkasti noudattaa, niin se sen turvin pelastuu. Sitten muualla se voi elää miten haluaa, vaikka Jumalan ilmoitusta vastaan. Toinen ääripää tulee samasta tarpeesta. Mutta tämä tekee niin, että se uskoo ennaltamääräämiseen ja siihen ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa. Ja jos Jumala on hänet määrännyt uskovaksi, niin hän voi elää omien halujensa mukaan ja pelastuu. Näin nämä molemmat ääripäät tukahduttavat omantunnon. Toiset, tekemällä tietyt rituaalit ja toiset vetoamalla armoon, ennaltamääräämiseen ja tahdottomuuteen.
Juha > Jouni, minkälainen olisi oikeudenmukainen tuomio ilman armoa?
V: Sellainen, että velallisen on velka maksettava. Eli, meidän olisi kuoltava se toinen kuolema. Nyt oikeudenmukainen tuomio on se, että syntinen voidaan armahtaa, jos hän tahtoo, koska tuomio on jo kärsitty. Mutta tätä kärsittyä tuomiota ei voida lukea syntisen hyväksy kuin vasta sitten jos hän tahtoo.
Juha > Jumalan rakkaus on agape -rakkautta. Tiedätkö Jouni, minkälaista agape -rakkaus on?
V: Se on täydellistä. Ja tähän täydelliseen rakkauteen ei kuulu pakottaminen, manipulointi tai aivopesu. Tämän rakkauden perussävel on vapaaehtoisuus.
Juha > Jormalla ja Martti Pylkkäsellä on kristinoppi hyvin hallussa.
V: Sinä sanot, ettet usko ennaltamääräämiseen niin kuin ei kirkkosikaan. Mutta tässä sinä sanot, että Jormalla on kristinoppi hyvin hallussa, vaikka hyvin tiedät, että hän opettaa ennaltamääräämistä. Mitä minun on tästä ristiriidasta ajateltava, samoin kuin sinun käsityksestä rakkaudesta? Onko elämässäsi kaikki kunnossa? Kysyn ihan veljellisessä rakkaudessa.
Jouni, kiitos vastauksesta. Tunnen monta sairasta ihmistä. Ovatko he sinun mielestä Jumalan armon ulkopuolella?
Jormalla ja minulla on ihan sama Lutherilainen käsitys Jumalan ennaltatietämyksestä ja iankaikkisesta valinnasta.
Jouni, ei edes meidän sairaankuljetuksessa olla niin armottomia, että kysyisivät sairaskohtauksen saaneelta, että haluatko, että autamme sinua. Kyllä ne auttavat, vaikka olisi potilas tiedottomassa tilassa, eikä pystyisi kommunikoimaan.
Olen aika tavalla hämm’ästynyt noista väitteistä, joilla Jouni mitätöi ja vääristelee uskoani. Jounin on syytä tehdä tässä asiassa vakava parannus.
Olen koko ajan painottanut täällä katumuksen tarpeellisuutta.
Elän jokapäiväisesssä katumuksessa ja parannuksessa, enkä paatumuksessa.
Katumus on kuitenkin Jumalan armoteko ihmiselle, koska hänen tahtonsa on sidottu. Yksikään ei tule Jeesuksen luo, ellei Isä Jumala vedä häntä.
Olen tuonut esille, mitä Room 8:8 tarkoittaa.
Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen
Minä en koskaan opeta, että ihminen voisi elää oman luontonsa eli lihansa johdatuksessa eli vapaasti syntiä tehden – ja silti luottaa armoon.
Elän kuitenkin Kristuksessa Jeesuksessa, ja turvaan kaikessa häneen.
Jumalan kiitos, olen lakiuskon valheverkosta päässyt irti, eikä se minulle kelpaa – kuin ei Jumalallekaan.
En ole Jumalan seuraaja ruokasääntöjen ansiosta, vaan siksi, että
Herra Jumala on minut kutsunut lapsekseen ja antanut Hengen pantiksi. Amen.
Uudestiyntymättömän ihmisen tahto on sidottu ja orjuutettu itsekeskeisyyteen.
Itseensä sidotulla ihmisellä on vapautta, mutta ikävä kyllä se on itsekeskeistä vapautta. Hän kokee, että hänellä on vapaa tahto.
Tällaista tahdon vapautta voidaan syystä kutsua itsekkyyden orjuutettuun tahtoon, jossa ihminen on käpertynynyt itseensä ja on kahlehdittu.
Luterilaisen kirkon julistukseen kuuluu keskeisesti ”laki ja evankeliumi” jako. Onkin sanottava , että se on hyödyllinen ja välttämätön. Sillä kaikenlainen synergisimi iskee juuri vanhurskauttamisen opinkohtaan.
Jos usko ei ole yksin Jumalan armon vaikutusta, vaan myös ihmisen tahdon tuote, silloin ihminen ei tule vanhurskaaksi armosta Kristuksen tähden. Silloin uskokaan ole samaa mitä Paavali opettaa:
” Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskon kautta, ilman lain tekoja” ( Room. 3: 28 )
Luterilaisen kirkon ydin on käsittääkseni Lutherin ”hiffaama”, Paavalin kirjoittama ajatus: Ihminen pelastuu yksin armosta. Ymmärrän niin, että Luther todella tajusi hyvin syvästi, mitä tämä ihan konkreettisesti tarkoittaa ja tuosta yksinkertaisesta tajuamisesta lähti liikkeelle kokonainen kirkkokunta.
Väitän, että aika monilta itseään kristittyinä pitäviltäkin on tuon asian todellinen tajuaminen vielä aika hakusessa. Se on todellinen kirkas valonvälähdys ihmiselle, kun sen tajuaa.
Tuosta armon tajuamisesta syntyy myös se pelastusvarmuus. Ei teoista, ei oikeasta opista eikä edes uskosta vaan armosta, Kristukseen luottaen. Hänen harteillaan on kaikki, minulla ei mitään. Siinä on usko ja siinä on varmuus ikuisuudesta Jumalan kanssa.
Martti, Jorma ja Kari, kiitos hyvistä kommenteista. Karin kaksi viimeistä kommenttia olivat hyviä esimerkkejä terveestä opista, josta kaikki myös syvästä masennuksesta kärsivä saa voimaa. Taakkoja on helppo asettaa veljen niskalle, mutta terveessä opissa taakat häviää.