Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:31-39)
Miten suhtaudut Raamatussa oleviin lupauksiin?
Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”? (Joh. 14:2); Miksi kannattaa luottaa Jeesuksen lupaukseen?
Paavalin julistamaan evankeliumiin sisältyy myöskin se, että Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset Paavalin julistaman evankeliumin mukaan (vert. Room. 2:1-16 ja Apt. 17:30-32); Miten ymmärrät tuomion ja toisaalta mitä puhdas ja oikea evankeliumi on?
Miksi on väärin rypeä epäukossa ja yrittää kaikella lailla omilla teoilla ansaita pelastuksen?
Miten ymmärrämme syntien anteeksiantamuksen; kertakaikkinen ja täydellinen vai elinikäinen kehitys?
Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:13); Mitä tarkoittaa, että elämme jo nyt iankaikkista elämää?
Kaikki julkaistut blogini:
Väärä oppi vie meitä pois Kristuksen luota, sillä oppi on tie Kristuksen luo ei tekojen ja Kristuksen luo.
Tulipas, Juha, oikein kylmät väreet siitä oman allekirjoituksen tekemisestä.
Eskon puumerkki vanhurskauteen!!
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Golgatan työ on täydellinen.
”Mutta ennen kuin tuo summa voidaan ottaa velanmaksuksi, niin meidän on käytävä tekemässä allekirjoitus, että hyväksymme tuon tilin omaksemme. Kun tämän olemme tehneet, niin tilillä oleva rahasumma siirtyy automaattisesti velanmaksuksi.”
Martti > … ei meidän ” allekirjoitusta” tarvita, sillä Kristus on yksin allekirjoittanut sen Golgatalla. Sillä Jumalan armo ei perustu kuten yksimielisyyden ohjeessa sanotaan. ” Tämä ei perustu siihen, mitä me aikasemmin, samanaikaisesti tai myöhemmin teemme, vaan pelkästään armoon”
V: Eli, jos velkoja antaa sinulle velan anteeksi, jos vain sinä ilmaiset että tahdot, niin tällöin et olekaan saanut velkaasi anteeksi puhtaasta armosta, vaan velan anteeksianto perustuukin sinun tekoihin. Tällainen ajattelu on mieletön. Mitä sitten tulee meidän pelastukseen, niin ajattelustasi seuraa: koska ihmisellä ei ole mitään osaa ja Jumala haluaa kaikkien pelastuvan ja hän pystyy tämän tekemään koska on kaikkivaltias, niin kaikki pelastuvat.
Kun Raamattu puhuu tekojenkautta pelastusta vastaan, niin se tarkoittaa, ettei ihminen voi hyvillä teoilla ansaita pelastusta. Mutta kun Jumala pyytää ihmistä vastaaman hänen kutsuunsa kyllä tai ei, niin Raamattu ei pidä tätä valintaa hyvänä tekona jolla ihminen voi ostaa pelastuksen. Eikä se voikaan, koska jos velallinen ilmoittaa haluavansa velalleen armahduksen, niin ei kukaan ajatteleva ihminen väitä tätä valintaa ansioksi. Tätä ei tee myöskään Raamattu. Siksi Raamattu samalla kun se puhuu lakihenkisyyttä vastaan, niin se vetoaa voimakkaasti monet kerrat siihen, että ihmisen täytyy vastata myöntävästi Jumalan kutsuun jos mielii pelastua.
Martin vastauksessa on yksi y d i nasia, jota pitkäkään ja monesti toistettu filosofointi ei näy löytäneen: Usko, siis usko yksin.
Tulee mieleen Marburgin uskontokeskustelu ja Lutherin kommentti kahdesta eri hengestä. Meillä luterilaisilla lähtökohta kaikkeen on Kristus, toisilla taas ihmisen työ.
Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt. (Jes 26)
Kun omat eväät kuluvat jossakin koettelemuksessa loppuun, joutuu ihminen pakon edessä tyytymään pelkkään armoon.
Näin rakastava Jumala lastaan ohjaa.
Tuhlaajapoikakin olisi syönyt sikojen rapaa, mutta sitä ei hänelle suotu. Onneksi ei suotu, ettei jäänyt ratkaisujaan tehtailemaan.
Näin ohjasi häntä vastoinkäymisten kautta rakastava Jumala palaamaan kotiin, ´missä hänet otettiin avosylin vastaan.
Ei olisi poika vieläkään hyväksynyt armoa ja anteeksiantamusta, jotain olisi pitänyt olla itse tehtynä. Siksi pyysi saada olla palvelijana Isän kodissa, mutta Isä otti ilman tekoja täyteen armoon ja täyteen lapseuteen. Kaikki oli hänen, ja uudet vaatteet vanhojen rääsyjen sijaan.
Juuri tuhlaajapojan kertomus osoittaa, että poika päätti lähteä. Hänen eteensä avautui kaksi mahdollisuutta: olla pois kotoa ja kokea sitä mitä nyt koki tai olla kotona vaikka vain palvelijana ja kokea siinäkin parempaa kuin mitä nyt. Hän teki ratkaisun ja lähti.
On niin surkuhupaisaa, kun yritetään pitää kiinni Jumalan kunniasta, niin kuitenkin juuri häneltä viedään kunnia. Jos joku olisi tehnyt jonkun suuren pelastustyön ja sitten hän ohjelmoisi toiset häntä kiittämään ja ylistämään, niin ei tällainen kiitos ja kunnia hänellä mitään kunniaa toisi, vaikka joukko olisi kuinka suuri. Mutta jos nuo toiset toisivatkin kiitoksen ja kunnian ihan vapaaehtoisesti ja siksi koska heistä kiitoksen kohde on se ansainnut, niin tämähän se vasta todellista kunniaa toisi, vaikka joukko olisikin huomattavasti pienempi.
Ei Jumalan tarvitse maailmankaikkeudelle sitä todistaa, etteikö hän pystyisi ihmisistä robotteja tekemään ja näin pelastaa vaikka kaikki. Tai etteikö hän pystyisi ihmisiltä mitään kysymättä heidät taivaaseen viemään. Kyllä maailmakaikkeuden kaikki olennot tämän tietävät. Ei tällainen voiman näyte, jossa hän tekisi ihmisistä tahdottomia robotteja, toisi hänellä mitään kunniaa. Eikä myöskään se, että hän väkisin veisi ihmisiä taivaaseen. Sehän se Jumalalle todellista kunniaa tuo, kun vajavaiset ihmiset tahtovat vapaaehtoisesti tuoda hänelle kunniaa ja kiitosta, vaikka heillä olisi mahdollisuus olla sitä tuomattakin. Ja suurimman kunnian ja kiitoksen Jumala saa siitä, että syntinen ihminen tahtoo sanoa Jumalalle kyllä ihan vapaaehtoisesti, kun Jumala häntä kutsuu ja näyttää oman ihanuutensa. Mutta tämä, mistä Jumala voi saada vain todellisen kunnioituksen, niin tämä tahdotaan kieltää.
Synti on ihmiseltä vienyt kaiken, mutta yhden Jumala on omaksi kunniakseen jättänyt ihmiselle, ja se on juuri vapaatahto vastata Jumalan kutsuun.
Jobin kirjan alussa Saatana väitti, että Job palvelee Jumalaa siksi, koska Job saa Jumalalta siunauksia. Jumala oli toista mieltä ja antoi Saatanalle mahdollisuuden rusikoida Jobia, niin nähtäisiin, että palveliko Job Jumalaa vain siksi, koska saa siunauksia vai siksi, koska rakasti Jumalaa hänen hyvyytensä tähden. Ja koe osoitti, ettei Job kironnut Jumalaansa, vaikka hän joutui suureen tuskaan. Näin Jumala sai suuren kunnian.
Jos Jumala oli ohjelmoinut Jobin ja tehnyt hänestä oman palvelijansa Jobilta mitään kysymättä, niin kyllähän Saatana tämän olisi tiennyt ja ei hän silloin olisi sanonut, että siksi Job palvelee Jumalaa kun saa siunauksia. Saatana olisi sanonut, että onhan Jobin hyvä Jumalaa palvella kun Jumala on hänet tehnyt robotiksi Jobilta mitään kysymättä. Mutta näin ei ollut ja Saatana tiesi tämän ja siksi esitti ne väitteet mitkä esitti.
Jouni, Jumalan armo on mieletön asia niille, jotka sitä ei ymmärrä. Lihallinen ihminen haluaa ansaita kaiken omalla toiminnalla, jopa armon. Miksi joidenkin on vaikea ymmärtää Jumalan armoa?
Kyllä meidän joukostamme löytyy sellaisia jotka sanovat: ”Kaikki tiet vievät taivaaseen” ? Eivät kaikki tiet vieneet edes Roomaan, vain ” Via appia” valtatie johdatti sinne.
Kaikki uskonnollisuus ei ole kristillisyyttä, eivätkä kaikki tiet ole edes Raamatun mukaisia. Ei sillä niihin on sekoitettu ihmisen itsensä tekemiä lisämausteita ja allekirjoituksia.
Ainoastaan: ” Risti vie perille” Eräs tunnettu pastori kiteytti ajatuksensa ja sanoi: ” Ettei ihmisen tarvitse tehdä pelastukseen mitään muuta kuin kuolla” ? Toiset taas sanovat:” Ihmisen tulee ratkaista,valita, missä viettää iäisyytensä” ? Sitten on suuri joukko, jotka itse kääntävät selkänsä Jumalan tarjoukselle ja kulkevat kohti kadotusta.
Mutta taivaassa kohtaa suuri yllätys, tragedia, ja onnettomuus siinä, että siellä on tyhjiä paikkoja ? Siellä oli paikkoja varattuna, mutta paikat jäivät tyhjiksi, koska ei ollut halukkaita tulijoita, eikä hakua tulla: ” Helvetissä on vain sovitettuja syntisiä”.
Pelastuaksemme emme tarvitse itse tehdä mitään ” lisämausteita” , sillä se on yksin armosta, yksin uskosta, Meidän osaksi jää ” tyhjä käsi”, jonka Jumala armossaan täyttää: sillä kaikki on täytetty Golgatalla.
Martti, kiitos kommentista. Näin on. Jeesus teki täydellisen työn loppuun asti. Golgatan risti. Jeesus on tie ja totuus ja elämä.
Eli, jos velkoja antaa sinulle velan anteeksi, jos vain sinä ilmaiset että tahdot, niin tällöin et olekaan saanut velkaasi anteeksi puhtaasta armosta, vaan velan anteeksianto perustuukin sinun tekoihin. Tällainen ajattelu on mieletön.
Juha > Jouni, Jumalan armo on mieletön asia niille, jotka sitä ei ymmärrä.
V: Ensiksi, tällaisella argumentilla me voisimme kaiken mielettömyyden tehdä oikeaksi. Kun armo on mieletön juttu, mutta silti oikein, niin kaikki muukin mielettömyys on oikein. Toiseksi, armo ei ole mieletön, se on täysin looginen. Mielettömäksi se tulee vasta sitten, kun sille ryhdytään antamaa oman mielen mukaisia merkityksiä.
Juha > Lihallinen ihminen haluaa ansaita kaiken omalla toiminnalla, jopa armon.
V: Tämä on totta. Mutta lihallisuutta on myös se, kun armoon vetoamalla tahdotaan pitää kiinni Jumalan vastaisista asioista. Eli, kun Jumala ilmoittaa sanassaan jonkun asian, niin minun ei sitä tarvitse noudattaa, koska pelastun armosta.
Juha > Miksi joidenkin on vaikea ymmärtää Jumalan armoa?
V: On monia syitä, mutta yhteinen nimittäjä on se, että ei tahdota kaikessa mukautua Jumalan ilmoitukseen. Ja tästä sitten seuraa se, että pelkkä armon käsite alkaa hämärtyä. Toisilla niin, että voidaan hyvillä töillä hankkia armo. Toisilla niin, että jos armolliseen kutsuun pitää vastata, niin tämä ei enää olekaan armoa. Jos velalliselta kysytään, että haluaako hän velan anteeksi, ja jos hän ilmoittaa että haluaa, niin velan anteeksianto ei enää olekaan armoa.
Kirjoitit Juha, että ”Jumala on määrännyt jotkut kadotukseen. Näin ei luterilaiset usko.”
Eli, et perusluterilaisena usko ennaltamääräämiseen, vaan siihen, että Jumala tahtoisi kaikkien pelastuvan. Uskot myös, ettei kaikki pelastu. Uskot myös niin, ettei ihmisellä ole mitään sanottavaa pelastukseensa. Jos näin on, niin mikä on se tekijä, joka sitten vaikuttaa siihen, ettei kaikki pelastu? Tämä on äärettömän tärkeä tietää, että voimme sitä välttää. Joten, mikä on tuo tekijä?
”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan.”
Säpsähdytti. Se oli 1941 sodassa kaatuneen setäni päiväkirjan viimeinen lause muutama päivä ennen hänen kaatumistaan. Setäni mukaan olen saanut nimeni, vaikka en ollut syntynyt silloin, kun hän kuoli isänmaan puolesta.