Pelastusvarmuus

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Room. 8:31-39)

b2ap3_thumbnail_Pelastusvarmuus.jpg

Miten suhtaudut Raamatussa oleviin lupauksiin?

Jeesus sanoo: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa”? (Joh. 14:2); Miksi kannattaa luottaa Jeesuksen lupaukseen?

Paavalin julistamaan evankeliumiin sisältyy myöskin se, että Jumala on tuomitseva kaikki ihmiset Paavalin julistaman evankeliumin mukaan (vert. Room. 2:1-16  ja Apt. 17:30-32); Miten ymmärrät tuomion ja toisaalta mitä puhdas ja oikea evankeliumi on?

Miksi on väärin rypeä epäukossa ja yrittää kaikella lailla omilla teoilla ansaita pelastuksen?

Miten ymmärrämme syntien anteeksiantamuksen; kertakaikkinen ja täydellinen vai elinikäinen kehitys?

Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. (1. Joh. 5:13); Mitä tarkoittaa, että elämme jo nyt iankaikkista elämää?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

  1. Kiitos Marteille ja Jormalle hyvistä kommenteista.

    Voiko ihminen pinnistää sen uskon itsestään vai saadaanko se Jumalalta?

    Ajattelen, että tilannetta voi verrata vastasyntyneeseen, jonka äiti laittaa rinnalle. Pieni hetki ja lapsi jo imee maitoa. Mitä lapsi on tehnyt tämän armon saadakseen?

  2. Tuo :” Isani kodissa on monta asuinsijaa” On yksi lempikohtiani UTssa .
    Se tarkoittaa tietenkin sitä , että missä muodossa ja miten ihminen on tullutkin Jumalatietoiseksi niin hän voi olla varma siitä , että hänelläkin on paikka yhdessä kaikkien hyväntahdon ihmisten kanssa Isän kodissa tiesi hän sitä tai ei.

  3. Markku, kiitos hyvästä kommentista. Raamatunkohdan jatko kertoo vielä tien Isän kotiin.

    Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:5-6)

  4. Martti Pyl. > ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut” ( Matt.22:14 )
    Tämä on vakava varoitus, sillä ihmisen tavoittanut Jumalan evankeliumin kutsun kuultua, voi siihen suhtautua kahdella tavalla. Sen voi joko hyljätä, ja toisille se kelpaa… Kristinuskon keskeisin sisältö on oppi siitä, että Jumala synnyttää uskon, ja että pelastus on kokonaan Jumalan teko… Pelastuminen on kokonaan Jumalan varassa, eikä meidän. Sen tähden saamme siihen uskoa ja luottaa, että sen varassa pelastun, ja sen varassa pääsen perille, ja sen varssa on turvallista elää.

    V: Huomaatko ristiriidan? Ensiksi sanot, että ihminen voi kutsun kuultuaan sen hylätä tai ottaa vastaan. Eli, Jumala on tehnyt kaiken kyllä valmiiksi, mutta ihminen sitten päättää miten suhtautuu tarjoukseen ja tästä riippuu ihmisen kohtalo. Aivan oikein. Mutta sitten sinä heti perään esität täysin vastakkaisen ajatuksen, että pelastuksemme on kokonaan Jumalan varassa. Jos se olisi kokonaan Jumalan varassa, niin kaikki pelastuisivat, koska Jumala tahtoisi kaikkien pelastuvan, ja sinä itse sanot, että ihminen voi kutsun hylätä tai ottaa vastaan. Jos näin on, niin silloin pelastuksemme ei ole kokonaan Jumalan varassa, vaan hän on jättänyt meille ratkaisevan roolin, eli valita hänen tarjous, niin kuin sanot. Nyt kysyn, että kumman kannalla sinä olet: ihmisellä on rooli pelastuksessa tai ei mitään roolia?

    ”Valmistettiin Jumalalle juridinen oikeus antaa anteeksi.”

    Martti > Kaikkivaltiaalle Jumalalle ei minkään tahon tarvitse valmistaa juridista oikeutta mihinkään. Kaikki juridinen oikeus on hänen hyppysissään.

    V: Hän itse on säätänyt niin, että synnin palkka on kuolema. Ja Saatana pitää tästä kiinni ja syyttää meitä, että meidän on kuoltava, koska olemme syntisiä, Sak.3:1-7. Saatana on tässä täysin oikeassa. Jumala kuitenkin halusi antaa syntiselle mahdollisuuden armoon. Mutta hän ei voinut armahtaa noin vain, koska laki vaatii synnintekijälle kuolemaa. Siksi hän itse otti meidän paikkamme ja koki tuon kuoleman. Nyt kun velkamme on maksettu, niin hänellä on juridinen oikeus antaa synnit anteeksi ja pelastaa ihminen kuolemalta/kadotuksesta, jos ihminen tahtoo, eikä Saatana voi syyttää Jumalaa, että tämä ei pidä omia säädöksiään, kun armahtaa syntistä.

    jorma > Jumala antaa syntiselle anteeksi armosta, ei sen vuoksi, että syntinen katuu tai armoa pyytää.
    Katumus nimittäin on Jumalan työtä ihmisessä.

    V: Ei Jumala sen vuoksi anna anteeksi, että me pyydämme, vaan sen vuoksi, koska hän rakastaa meitä ja tahtoo armahtaa. Mutta hän ei voi antaa anteeksi, ellemme kadu ja pyydä. Raamatun tekstit tähän tiedät.

    jorma > Tuhlaajapojan lähtöpäätös on sekundäärinen reaktio primääriseen tapahtumaan, eli siihen, ettei saanut syödä sianruokaa nälänhädän tultua.
    Sitten hän tarttui armolliseen lupaukseen; isän kodissa on leipää.

    V: Näin sinä itsekin esität, että poika teki jotakin: tarttui lupaukseen. Eli, hän joutui tekemään valinnan, tarttuako vai ei, juuri sitä mitä minä olen koko ajan puhunut ja sinä vastustanut, ja nyt sinä itse sen sanot.

    jorma > ”..laskivat sairaan vuoteineen kaikkien keskelle Jeesuksen eteen.
    Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi” Mark 5: 20
    Mies ei sanonut sanaakaan, mutta hänen uskonsa toi vapauden synneistä.

    V: Siis kenen usko, Jeesuksen vai miehen? Puhut varmaan miehen uskosta. Vaikka mies ei sanonut sanaakaan, niin hän oli tehnyt sydämessään uskon valinnan ja Jeesus näki sen.

    Joten, voisitko ihan oman uskottavuutesi tähden kertoa omin sanoin selkokielellä, että mikä on tuo peräänkuuluttamani tekijä?

    Juha > Jouni, valitettavasti en voi antaa sellaista vastausta, että sinä sen ymmärtäisit. Joskus meidän oma viisaus on suurin este sille, että ymmärtäisimme Jumalan tahdon.

    V: Kysyn hyvin yksinkertaista asiaa, johon lapsikin osaa vastata ja myös lapsi vastauksen ymmärtää. Kyse ei siis ole vaikeasta asiasta, koska nämä hengelliset asiat eivät ole vaikeita, vaan niitä maailman helpoimpia. Taitaa nyt kuitenkin olla niin, että Juha sinä et ole oikein sisäistänyt näitä asioita, koska et osaa omin sanoi vastata. Eikö silloin asia ole vielä vain ulkonaisesti omaksuttu, jos sitä perustellaan sillä, että esitetään nippu toisten kirjoituksia asiasta, mutta ei osata itse, omin sanoi sanoa, mistä on kysymys?

    Martti > ”Hän sanoi heille: ’Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.'” Usko evankeliumiin – Jeesuksen ansaitsemaan pelastukseen – päästää kadotustuomiosta. Voiko ihminen pinnistää sen uskon itsestään vai saadaanko se Jumalalta? Kun Jumala haluaa kaikkien pelastuvan, lahjoittaako hän kuitenkin uskon jokaiselle? Tämä kysymys taitaa loppujen lopuksi jäädä vaille vastausta.

    V: Ei jää, koska kyse on mitä yksinkertaisimmasta asiasta. Kun Jumala tekee ihmiselle tarjouksen, niin tähän aina sisältyy voima uskoa tarjous, jos ihminen haluaa. Siis kaikilla on silloin mahdollisuus uskoa sanoma. Toiset valitsevat usko ja toiset eivät. Siksihän Jeesus tuossa antaa ymmärtää, että jokainen voi uskoa kun kuulee evankeliumin, mutta kaikki eivät tahdo uskoa. Jälleen, valinta jää meille.

  5. Jouni, uskon myös sen, että lapsikin ymmärtää Jumalan armon, mutta itsevanhurskas ei sitä ymmärrä?

    Jeesuksen aikana fariseuksilla vaikeuksia ymmärtää Jeesusta. Samoin on tänäpänä. Paljon helpompi on tehdä lain tekoja kuin uskoa Jeesukseen.

    Kahdessa komentoketjussa on sinulle annettu vastauksia, mutta ne eivät sinulle kelpaa vaan väännät vastaukset vinoon. Martit ja Jorma ovat selvittäneet omalta osalta hyvin. Kiitos.

  6. Room.1:16-17
    Tätä Raaamatun kohtaa voidaan sanoa luterilaisuuden ytimeksi: ihminen pelastuu yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Teoriassa oppi vanhurskaudesta on helppo, mutta sen todeksi eläminen on hyvin vaikeaa.
    Sillä esteeksi nousee järki ja luonnollinen uskonnollisuus. Järkeen ja uskonnollisuuteen kuuluu ajatus omien töiden merkityksestä pelastuksessa ? Sitähän asiaa Jouni toistaa jatkuvasti ja kyselee:
    ”Onko ihmisellä rooli pelastuksessa, tai ei mitään roolia” ?
    Toisin sanoen pitäisi saada ” Eskon puumerkki” jotenkin mahtumaan mukaan vaikuttamaan pelastukseen, vaikka kuinka pieni osa itsensä osaksi, jonka jälkeen Jumala vanhurskauttaa.
    Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala vanhurskauttaa Jumalattoman, mikä osa siinä jää ihmiselle, ei mitään, sillä se on kokonaan armosta ja yksin uskosta. Ajatuksen yksin Kristuksen pelastustyön varassa periaatteena voimme oppia hyvin pienessä ajassa. Mutta sen ymmärtäminen ja soveltaminen omaaan uskonelämään on jatkuvaa kamppailua omia uskonnollisia ajatuksia vastaan.
    Mutta kaikesta järkeilystä huolimatta tämä vanhurskauttaminen koskee kaikkia, kukaan ei jää osattomaksi siitä, kuin omasta tahdostaan ( Room.1:16 )

  7. ”Kun Jumala tekee ihmiselle tarjouksen, niin tähän aina sisältyy voima uskoa tarjous, jos ihminen haluaa.” Tämä kuulostaa kaupankäynniltä. On toki julistajia, jotka toimivat kauppamiesten tavoin. Kysymys on kutenkin uutisesta, ilosanomasta. Monella on varmaankin kokemus, että siihen uskotaan vasta, kun kaikki omat mahdollisuudet on käytetty loppuun. Toisin sanoen evankeliumi kelpaa, kun se jää ainoaksi vaihtoehdoksi eikä mitään valintatilannetta enää ole. Kaikkien epäusko ei ole aivan näin sitkeää laatua.

  8. Pyydettäessä vastaan Jounille ihan selkokielellä.
    Minulla ei ole mitään käyttöä sinun esittämällesi filosofialle. Se on aivan turhaa. En ole sellaista koskaan tarvinnut, enkä usko kenenkään muunkaan sellaista tarvitsevan. Pelastun yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Sitä pidän kiinni.’

    >>V: Näin sinä itsekin esität, että poika teki jotakin: tarttui lupaukseen. Eli, hän joutui tekemään valinnan, tarttuako vai ei, juuri sitä mitä minä olen koko ajan puhunut ja sinä vastustanut, ja nyt sinä itse sen sanot. >>>
    Jos selkokielellä sitä nyt sitten ihan pyydettäessä sanon, menee Jounin vastaus logiikkansa puolesta ihan ulkoavaruuteen.

  9. On olemassa sellaisa jotka sanovat:” Ei ole kukaan paha, vaan toinen toista heikompi” ?
    Moni myöskin ajattelee, että lain tehtävä on tehdä meistä hyviä, tai ainakin vähentää ihmisen pahuutta. Mutta Paavalin mukaan asia on päinvastoin: Jumalan laki tekee ihmisestä syyllisen ja kokonaan kelvottoman Jumalan edessä. ”Ei ole ketään vanhurskasta”
    ( Room.3:10 )
    Mitä innokkaamin ihminen yrittää noudattaa Jumalan kymmentä käskyn lakia, sitä mahdottomaksi huomaa urakkansa. Jäljellä jää kaksi mahdollisuutta , joka luovuttaa ja tunnustaa, ettei kykene koskaan lakia täyttämään. Tai alkaa tulkitsemaan lakia uudelleen, jotta voisi sen mahdollisesti paremmin täyttää.
    Sitä ovat Raamatun ja Paavalin mukaan lain teot. Laki osoittaa meille, ettemme voi pelastua omin voimin. Kukaan ei kestä Jumalan edessä.” Sillä armosta te olette pelaastetut uskon kautta, ettei itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Room.2; 8-9 )

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.