Piispainkokouksen lähes yksimielisenä kirkolliskokoukselle jättämä ehdotus avioliittoskisman ratkaisemiseksi on käynnistänyt jälleen uudelleen vilkkaan ja jopa kärjekkään kirkollisen keskustelun.
Piispat ehdottavat, että kirkkojärjestykseen lisättäisiin mahdollisuus myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Papit voisivat valita kahdesta avioliiton mallista: eri sukupuolta tai samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä kirkollisesti.
Piispat tekivät työtä kirkolliskokouksen sitä heiltä pyydettyä. Toive oli, että kirkkoa jakanut kysymys saataisiin jotenkin ratkaistua. Kiitos piispoille hyvästä työstä.
Kirkollisten suuntauisten ääripäissä on heti ryhdytty vastustamaan ehdotusta. Keskemmällä mielipidejanaa se on otettu kiitollisena vastaan. Keskellä toivotaan, että näin tämä kysymys saataisiin pois päiväjärjestyksestä.
Minusta piispojen ehdotus on hyvä kompromissi ja varmaan enin, mihin nyt on mahdollisuuksia. Sekin on vielä määräenemmistövaatimusten vuoksi kynnyksen takana. Kirkolliskokouksen on se hyväksyttävä ¾ enemmistöllä. Toivottavasti uusiutuneella kirkolliskokouksella on siihen valmius.
Olen kirkolliskokousedustajana osallistunut 12 vuoden aikana useisiin avioliittoa koskeviin äänestyksiin ja äänestänyt samaa sukupuolta olevien parien puolesta – aina on hävitty.
Ääripäissä pidetään omaa kantaa ainoana oikeana. Konservatiivien mielestä vain miehen ja naisen liitto on teologisesti mahdollinen, liberaalien mielestä vain yksi muoto, jossa ei oteta sukupuoleen kantaa, on ainoa oikea, ja sekin teologisin perustein. Kummallakaan suunnalla ei molempia pidetä mahdollisina.
Määräenemmistövaatimus estää kummankin puolen täydellisen voiton. On otettava toinenkin puoli huomioon ja suostuttava kompromissiin. Sellainen on kristityille yllättävän vaikeata.
Pelätäänkö ääripäissä, että avioliittokysymyksen ratkaisu heikentäisi niiden identiteettiä, kun ei olisi enää omaa joukkoa koossa pitävää vastustajaa?
Keskusteluja seuratessani olen pannut merkille että perusongelmasta on siirrytty vähän kerrassaan kehällisiin kysymyksiin. Millainen avioliitto on Raamatun mukainen ei ole ongelman ydintä. Ongelma on paljon syvemmällä ja kumma kyllä siitä ei puhuta mitään.
Kysymys siitä miltä asia näyttää Jumalan kasvojen edessä on kokonaan jätetty keskustelussa syrjään. Jopa kunnioitettu ja maassamme asiassa pioneerina toimineen Heikki Räisäsen käsityksen mukaan Raamattu yksiselitteisesti pitää Homoseksuaalisuuden harjoittamista syntinä. Tämä po. kompromissiehdotus tarkoittaa vain sitä, että on etsitty ratkaisua jonka avulla homoparien vihkiminen saadaan hyväksytyksi. Samalla nuorille annetaan se viesti että homous on ihan hyvä juttu. Näin homoseksuaaleilla on nuorten keskuudessa avoimet markkinat.
Tiedämme aivan hyvin että tietyssä kehityksen vaiheessa meistä jokainen käy läpi homoeroottisen vaiheen, joten kaikilla on tämä piirre sisään rakennettuna. Tarvitsee vain ottaa se käyttöön, eli alkaa sitä harjoittamaan. Näin toimien kenestä tahansa saadaan esiin homous. Seksuaalisuus nousee nuoruudessa esiin hyvin hämmentävällä tavalla ja jos siinä vaiheessa joutuu homoseksuaalin hyväksikäyttämäksi, niin …
On totta, että syyt ovat syvemmällä. Onko Raamattu Jumalan sanaa, vai onko Raamattu ”sensuroitu?” Oikeaa Raamattua ei siten ole koskaan ollutkaan ja ”ainoa pysyvä asia on muutos.”
Olin eilen illalla evlut-kirkon turvallisessa tilassa. Sinne tuli puhumaan eräs nainen nimeltään Gloria Pohjois-Nigeriasta. Puheen aikana tuli tunne, että nyt ollaan ”alkuseurakunnan” tilaisuudessa. Hän kertoi islamilaisen terroristijärjestö Boko haramin hyökkäyksestä 2015. Hänen mieheltään kysyttiin; ”oletko muslimi vai vääräuskoinen”. Mies vastasi, että en, olen kristitty. Hänet käskettiin ojan penkalle ja ammuttiin siihen hänen vaimonsa silmien edessä.
Sama kysymys tuolle naiselle aseet kummallakin ohimolla ja otsalla. Hän vastasi samoin kuin miehensä. ”Olen kristitty”. Nainen ajatteli, että pian olen Jeesuksen luona. Toisin kävi. Viime hetkellä hänet vapautettiin. Meidän turvallisesta tilastamme käsin on täysin mahdoton ymmärtää tuollaista uskon koetusta. Voi olla, että ristin evankeliumin saarna on jäänyt meiltä hieman ulkokehälle.
Onko synti Jumalan luomisteko? Vai ihmisen itse aiheutettu syy ja seuraus?
Kun puolustelemme ihmisen oikeuksia ja tekoja sillä, että olemme kaikki Jumalan tekoja, niin, oikeutammeko silloin myös lain rikkomisen sillä, ettemme voi lakia pitää? Jos Jumala on luonut ihmisen syntiseksi, niin silloin voimme ohittaa kaiken mitä laki meiltä vaatii, jos näin on, niin silloin emme myöskään tarvitse Kristusta mihinkään.
Kun asetamme esim. Avioliiton sopivaksi ohi Raamatun ilmoituksen (avioliitto on Jumalan asettama liitto miehelle ja naiselle, suojaksi, haureuden välttämiseksi.) Haureus tarkoittaa laajassa mielessä liiton rikkomista yksipuolisesti. Avioliiton laajentaminen koskemaan snp -liittoja, ei sovi yhteen Jumalan Sanan kanssa. Jos maallinen oikeuskäsitys sen sallii, niin se ei automaattisesti tarkoita, että avioliiton merkitys myös Raamatussa muuttuu.
Nyt meneillään oleva avioliitto käsityksen laajentaminen on suora yhteenveto siihen, että mikään ei ole itsessään väärin, vaan voimme keskenämme sopia mikä on väärin ja näin tehden asettaa myös Raamatun ilmoituksen lopulta aina kyseenalaiseksi. Piispat ovat nyt osoittamassa tietä kaltevalle pinnalle.
Outoa tässä kaikessa on erityisesti se, että ne tahot, joiden tulisi esimerkillisesti pysyä kiinni Jumalan Sanan pohjalla, ovat lipsumassa siltä pois avoimesti ja samalla avaavat tien sellaiseen Raamatun tulkintaan, ettei Jumalan tekemästä liitosta ihmisen kanssa tarvitse välittää, vaan voimme yhteisesti sopien poiketa omille teille, pois Sanan ilmoittamalta pohjalta.
Haureus on Raamatun kontekstissa liiton ja valan rikkomista ihmisen puolelta, sillä Jumalan tekemä Liitto pysyy iankaikkisesti, ihminen on se osapuoli joka sen aina rikkoo. Haureus on kuitenkin vääryyttä, voimmeko siunata sitä keveästi, omiin mieltymyksiin ja haluihin vedoten.
Näin Irlannissa (Hesari 18.3.2024)
Hallituksen esitys olisi laajentanut perheen käsitystä. Perustuslaissa olisi mainittu erikseen, että perhe voi perustua avioliiton lisäksi myös muulle kestävälle ihmissuhteelle.
Äänestäjien enemmistö sanoi ”ei”.
Esitys kaatui prosentein 68–32.
Siis yhteiskunnan demokraattinen päätös. (Ei konservatiivi kristittyjen päätös)
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010293609.html
Bayern beschließt Verbot von Gendersprache (Süeddeutsche.de 19.3 2024)
”In Schulen, Hochschulen und Behörden soll auf Sonderzeichen wie das Gendersternchen verzichtet werden. Was das zum Beispiel für den Unterricht bedeutet.” Saksassa Bayerin osavaltio päätti kieltää sukupuolineutraalin kielen kouluissa, yliopistoissa ja virastoissa.
Eräs kommentoija toteaa; tarkoittaako se vihdoin sitä, että voidaan puhua vain miehestä, naisesta ja lapsesta, tytöstä ja pojasta?
Minusta on suorastaan hauskaa, että oletetut heteromiehet ovat näin vimmoissaan tämän asian tiimoilta ihan kaikilla mahdollisilla nettipalstoilta.
Jos kristillisen uskon perusasia olisi kuka nai kenen kanssa, niin olettaisin, että se olisi Raamatussa nostettu keskeiselle sijalle.
Mutta ei. Raamatun keskeinen sisältö onkin Jeesuksen lunastustyö. Ei valitettavasti kenenkään sängynpeiton alla tapahtuvat asiat.
Avioliitto on aivan keskeinen osa uskoa ja elämää. Usko ja avioliitto liittyy aivan keskeisesti kristillisen opin perustaan. Siinä Jumalan hyvä tahto liittää yhdeksi kaksi täysin erilaista yksilöä ja luon kaikkein syvimmällä tavalla tasa- arvon heidän välilleen. Samoin koko yhteiskuntaan. Synti vain rikkoo tätä Jumalan hyvää suunnitelmaa. Anteeksiantamus Jeesuksen sovitustyön tähden tekee tyhjäksi sen mitä paha vihollinen avioliitoissa voi saada aikaan. Ilman uskoa, anteeksiantamusta ja Jumalan vaikuttamaa rakkautta, joka tulee uskon kautta ja vaikutuksesta ei pääse toteutumaan Jumalan hyvä suunnitelma. Sillä olemme pahoja ja pahuutemme tähden paha jatkuvasti väijyy meitä. Jollemme käy taisteluun itsessämme asuvaa pahaa vastaan se kykenee helposti tuhoamaan parhaimmankin avioliiton. Ei ole avioliiton syy se että niin monet avioliitot epäonnistuvat, vaan se ettei suostuta Jumalan suunnitelmaan ja pidetään omia parempana.
Hieman erikoinen A-studiossa eilen oli piispa Hintikan kommentti, kun hän totesi; ”me ammennetaan Raamatusta jotakin yksiselitteistä avioliittokäsitystä, kun hänen mielestään ”ei ole olemassa mitään yhtenäistä Raamatun avioliittokäsitystä.” Se on hänestä pelkästään ”valikoivaa raamatunlukemista.” Edelliseen liittyen hän sanoi; ”Raamatun tekstit ovat syntyneet sellaisessa kontekstissa, jolloin ymmärrys ihmisen moninaisuudesta on ollut aika rajallinen, avioliitto on tukenut sen ajan yhteiskunnan rakenteita ja lapsen saanti on siinä maailmassa ollut avioliiton keskeisempiä tehtäviä.” Nyt on kaiketi toisin, kun syntyvyys vähenee.
Unohdetaan siis konteksti ja se maailma minä aikana Raamatun tekstit ovat syntyneet, jotka eivät ole suinkaan velvoittavia? Maailma on muuttunut ja luomistyö näkyy nyt sitten siinä, että ”ymmärrämme paremmin kuin 500 vuotta sitten,” kuten Hintikka totesi RadioDein kyselytunnilla. Raamatun kirjoittajat ovat siten olleet ilmeisesti sidottuja vain omaan aikaansa, velvoittamatta meitä ”moderneja” ihmisiä omaksumaan heidän käsityksiään, eikä ainakaan pitämään niitä totuutena.
Ilmeisesti se enää ei ole oleellista, vaikka Raamatussa löytyy kuitenkin selkeä luomisteologia. Pelkästäänkö ”ideologisista syistä” halutaan nyt sitten ottaa riski siitä, että kirkon yhteys hajoaa, johon Juha Vähäsarja viittasi kommentissaan A-studiossa. Tuo sana – ideologia – sähköisti keskustelua, mutta aika loppui.
……liittyen edelliseen totean vielä, että Vähäsarjan esilleottama – ideologia – ja sen mukana kirkon yhteyden hajoaminen kirvoitti piispa Hintikalta kipakan kommentin:
”Mutta sen haluan sanoa, että kyllä niillä kaikilla osapuolilla tässä keskustelussa, kyllä ne perustuu Raamattuun ja kristilliseen uskoon. Mä niinkuin toivon, että sitä toisten Raamattuun nojaamista ja raamatun luentaa ei mitätöitäisi.”
Mitään ei kannata tietenkään mitätöidä, jos vain pitävät perustelut ko. asialle löytyvät. Raamatusta ja kirkon historiasta perusteluita ei kuitenkaan löydy niin vaihtoehdot ovat vähissä, elleivät perustustelut sittenkin löydy tuosta Vähäsarjan maintsemasta ideologiasta.
Laitan kommenttini uudestaan. Näyttää taas olevan jonkin toimesta asiaton, tosin en ymmärrä miksi.
Minusta on suorastaan hauskaa, että oletetut heteromiehet ovat näin vimmoissaan tämän asian tiimoilta ihan kaikilla mahdollisilla nettipalstoilta.
Jos kristillisen uskon perusasia olisi kuka nai kenen kanssa, niin olettaisin, että se olisi Raamatussa nostettu keskeiselle sijalle.
Mutta ei. Raamatun keskeinen sisältö onkin Jeesuksen lunastustyö. Ei valitettavasti kenenkään sängynpeiton alla tapahtuvat asiat.