Itsekin toivoin ensin, että ehdokkaita olisi ollut enemmän. Nythän äänestys oli pelkkä muodollisuus, sillä yksikin ääni olisi riittänyt. Toisaalta iloitsen siitä, että tulin käytännössä valituksi muiden piispojen päätöksellä, kuten ortodoksisessa perinteessä on yleensä ollut tapana.
Valamon luostarin johtaja Sergei kommentoi tyylikkäästi ainoana ehdokkaana apulaispiispan vaaleja.
Vaali oli kuulema herättänyt ”muutamia hämmästyneitä reaktioita myös sosiaalisessa mediassa” ja sitä oli ”pidetty jopa hälyttävänä signaalina kirkon nykyisen päätöksentekojärjestelmän toimimattomuudesta”, väitti Suomen ortodoksisen kirkon vastaava tiedottaja Maria Hattunen.
Kahdeksan tyhjää ääntä vaalissa kertoo sekin jostain.
Se oli kannanotto osalta kirkolliskokoukselta, eikä vain pieniä soraääniä sosiaalisessa mediassa.
Piispat oletettavasti yksimielisesti äänestivät Sergeitä. Se siis tarkoittaa, että neljäsosa kirkolliskokouksesta äänesti tyhjää ajankohtaisessa vaalissa.
Syytä olisi ottaa se vahvana signaalina. Syytä olisi kuunnella tätä, eikä väistellä.
”Tosiasiassa varsin monet piispat on valittu tehtäväänsä ainoina ehdokkaina”, selitti Hattunen.
Piispuuteen on kuulema näin tullut muodollisesti valituksi Aleksanteri, Paavali, Leo, Ambrosius, Panteleimon ja Arseni.
Kirkolliskokous valitsee piispan, ainakin teoriassa.
Käytännössä asia hoidetaan varsin usein toisin. Useimmiten on kyse näytelmästä, että kirkolliskokous valitsee piispan.
Tosiasiallisesti päätös tehdään muualla. Nähtävästi piispainkokouksessa. He saavat oletettavasti neuvoa patriarkaatista.
Rehellistä ja avointa olisi kertoa, että näin hommat menevät. Teorian voisi rehdisti muuttaa käytännön mukaiseksi.
Suomen ortodoksinen kirkko on kriisissä. Tilaisuuksia muutokselle on ollut tarjolla. Hukkaan menevät toistuvasti.
Ortodoksinen kirkolliskokous oli koolla Valamossa 22.-25.11.2021.
Aikaisemmat blogikirjoitukset aiheesta ovat Ei ole pakko valita apulaispiispa, Apulaispiispa kaikkiin tarpeisiin, Yhden ehdokkaan vaalit ja Kokoontuminen kirkkona.
