Pelko ei ole vieras tunne. Pelko on sisintä kylmäävää, se on hiuksia nostattavaa ja pelko jähmettää. Pelon tunneskaala on moninainen, mutta kaikki me tunnistamme pelon. Joskus se hiipii hiljaisesti jäytäen, mutta tänä aamuna se iski suoraan.
Musta marraskuun aamu synnytti pelon lisäksi epätoivon ja tuskan. Silmien sulkeminen ei onnistu , näemme kuvat kauhistuneista ihmisistä, itkevistä ihmisistä, järkyttyneistä ihmisistä mielessämme. Julmuus ja raakuus tuli taas todeksi. Ihmiset eivät merkitse mitään, silloin kuin paha saa vallan. Ja sillä pahalla on kasvot; terrorismin kasvot.
Me mykistymme kaiken tuon raakuuden keskellä. Pahan todellisuus on läsnä. Pelko ei jätä meitä, me tiedämme, että kaikki voi olla mahdollista täälläkin. Me emme ole turvassa terroriteoilta, missään ei ole sellaista lintukotoa, että ihmiset olisivat turvassa. Tämä isku tapahtui Ranskassa, mutta me tiedämme hyvin, kuinka lyhyiksi välimatkat ovat käyneet.
Sanassaan Jumala on sanonut näin: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi rauha minussa. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16:33)
Pelko
JÄTÄ VASTAUS
Saapa nähdä lähettääkö Ranska pian legiooniaan Syyriaan. Tuskinpa ainakaan pommituksia vähennetään. Eiköhän taas laiteta kova kovaa vastaan. Näihän sodissa aina ennenkin on toimittu. Pitkään on tiedetty ettei Isistä pommituksilla nujerreta. Joten tuskin muuta ratkaisua voidaan löytää.
Kun nämä alkavat tapahtua, niin nostakaa päänne. Sillä vapautuksenne aika on lähellä.