Ruttopuiston rovastia pyydettiin kerran vihkimään hääpari Järvenpään yllä pörräävässä pienkoneessa. Kysymysten jälkeen pari olisi sitten hypännyt yhteisellä laskuvarjolla koneesta. ”Huumorintajuton” rovasti kieltäytyi huvittavasta tarjouksesta muistuttamalla, että vihkimisessä on kyse niin tärkeästä asiasta, että juuri silloin jos milloin jalkojen tulee olla tukevasti maan kamaralla.
Työpaikkani Vanha kirkko on saanut kyseenalaisen kunnian isännöidä kaupallisen Neloskanavan Kuninkaallisia häitä suorana lähetyksenä tiistai-iltaisin klo 20 jo neljä kertaa. Vielä toinen mokoma on kestettävänä. (Tämä oli ilmiselvä piilomainos, mutta kukaan ei kuitenkaan taida maksaa minulle mitään?) Tiedättehän tuon ohjelman, jossa selostajat puhuvat mauttomuuksia papin puheen, Raamatun luvun, urkumusiikin, kuoroesitysten ja rukousten päälle? Jossa aina välillä seurataan kaupallisia tiedotteita? Jossa morsiamen puku on kaiken A ja Ö?
Lyhyesti sanottuna: Ohjelmaan mahtuu kaikkea muuta paitsi Jumalan sanaa. Mitäs vitsiä siinä sitten on kirkkoon tulla? Paitsi ehkä komeat kulissit?
Faktan ja fiktion sekoittaminen tässä meikäläistä kaikkein eniten hämää: Suora lähetys, oikea vihkitoimitus – ja kaikki muu kuin yhtä satua vaan, unta, josta lienee varsin vaikea herätä todellisuuteen. Miltä tuntuu häiden jälkeen, kun julkisuuden valokeila on kadonnut eikä enää ollakaan kaiken huomion keskipisteinä? Kun taviksista on hetkeksi tehty julkkiksia, joita he eivät muuten olisi?
Onko tällainen show pahimmillaan ihmisten esineellistämistä?
Pappeihin ei vielä toistaiseksi ole kiinnitetty kovin paljon huomiota. Onkohan tuotantoyhtiöllä takataskussaan meillekin jonkinlainen ylläriohjelma tyyliin Papit keikalla tai Pappi tuli taloon?
Koska TV-Nelonen on löytänyt uudelleen suorat lähetykset, niin jo olemassa olevista TV-formaateista voisi risteyttämällä saada yhden viihdeohjelman lisää. Julkkisten Splash-uimahyppykisa yhdistettynä Kuninkaallisiin häihin olisi oiva ponnahduslauta Pellehyppyhäille! Uimahallissa kuvattavassa sarjassa olisi tuomaristo, joka morsiamen puvun arvosteltuaan antaisi tyylipisteitä papille ja hääparille, jotka viiden metrin tasanteelta loikkaavat Tahdon-vastausten jälkeen vapaalla tyylillä altaaseen. Altaasta poistuvan nuorikon puku arvioidaan märkänä uudelleen.
Myös kaason ja bestmanin hyppysuoritukset arvostellaan ja lisätään hääparin ja papin pisteisiin. Muu hääväki laskee parhaimmissaan liukua lastenaltaassa, sillä heille ei ole maksettu hyppyvalmentajan oppitunteja.
Tämän formaatti-idean saakoon Nelonen ihan ilmaiseksi, mutta seuraavat maksavat sitten aivan naurettavan paljon, ettäs sen tiedätte!
PS: Tahdon sanoa kaikille niille, jotka ovat suunnittelemassa häitään vuoden 2014 kesäksi: Kaikkia suunnitelmia, kaikkea tarmoa ei pidä keskittää vain yhtä ainoaa päivää varten. Tärkeämpiä päiviä ovat lopultakin ne hääpäivää seuraavat päivät. Papin Aamen ei ole suhteessanne kaiken kauniin ja ihanan päätös, vaan vasta starttipyssyn pamaus yhteiselle estejuoksuradallenne, jossa saatte mielin määrin kilpailla toinen toisenne kunnioittamisessa. Muistakaa, että alttarikaiteen ääressä polvistuminen on lähestulkoon sama asia kuin se, että te kumartuisitte juoksuradan lähtötelineisiin: Paikoillenne. Valmiina. MATKAAN!
Eikö juuri kasuaalitoimitukset ole kirkon hittituote. Kasteet, häät ja hautajaiset. Mitä muuta tavallinen pulliainen odottaa kirkolta saavansa? Onko kukaan laskenut kuinka monet nuoret liittyvät takaisin kirkkoon häiden ajaksi. Ku halutaan oikeat kirkkohäät.
Kasteesta ollaan jo lipsuttu. Seurakunnan jäseneksi ottaminen on enää kodissa tapahtuva perhejuhla.
Peijaiset ovat kirkon viimeinen vankka linnake. Sille ei ole keksitty korvaavaa vaihtoehtoa.
Kyllä vainaja on siunatun mullan alle saatava ettei tule kummittelemaan kun perinnönjaosta riidellään.
Jos tuosta rumbasta halutaan eroon on kirkon tarjottava jotain jolla on todellista merkitystä jo tässä ajallisesa elämässä. Onko ruttopuiston Rovastilla ehdotuksia?
”Avioituminen – pellehyppy tuntemattomaan?” No, jos ei nyt välttämättä ihan pellehyppy, niin hyppy tuntemattomaan nyt kuitenkin.
Minä olen muuten aina tykännyt pellehypyistä. Ne saavatt katsojat nauramaan niin kuin ei koskaan muulloin. Niitä on kiva katsella yhdessä lasten kanssa. Nuo tarkoitukselliset lipsahdukset, horjahdukset, putoamiset, kaatumiset, pläjähdykset vaativat paljon harjoittelua ja kokemusta.
Yksi hauskimpia lapsuudessani näkemiä juttuja oli se, kun pelle harjasi vihellellen hyppytelinettä. Kun hän oli harjannut telineen päältä, hän siirtyi harjaamaan telineen alapuolta. Viheltely jatkui, kun pelle roikkui varpaittensa varassa telineellä.
Vasta kun hän ”hoksasi” tilanteen ”vakavuuden”, hän kauhistui. Vilkaisi varpaitaan, kiljaisi ja molskahti…!
Tuotatuota. Ystäväni on vihkinyt parin kuumailmapallossa ja toisen avannon reunalla…
Maija: Mikäs noissa tapauksissa on laitettu vihkipaikaksi? Kenties Korkealla ja Veden päällä? :p Mahtoivatko kyseiset parit myös hypätä tuntemattomaan heti vihkimisen jälkeen?
Entä minkä Rovasti itse laittaa vihkipaikaksi?
Onko kanttia merkitä rehellisesti TV nelonen
vai hurskastellen Ruttopuiston kirkko?
Pelleilyähän sekin on, kuten Rovasti itse viisaasti sanoo.
Eihän nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä. Helsingin Vanhan kirkon osoite on Lönnrotink. 6.
On tuossa vettyneessä hääpuvussakin toki paitsi huvinsa myös vaaransa. Oliko se kanadalaisnuorikko, joka päätti häitten jälkeen otattaa Facebookiin itsestään kuvan, jossa hän pitkien laahuksineen ja huntuineen kelluu virran alajuoksulla. Puku oli kuitenkin märkänä niin painava, että se tempaisi nuoren rouvan liian pitkäksi aikaa veden alle.