Kokouksen jälkeen nousimme ylös ja kajautimme ruokavirren Oikeutta puuttuu multa (SV 172, 7). Suureksi hämmästyksekseni kaikki muut veisasivat eri sanoilla kuin meillä kotona. Sillä hetkellä tajusin äkisti, että tuttu ruokavirtemme onkin ns. vanhasta Siionista. Emme olleet lainkaan panneet merkille, että virsi oli saanut uudet sanat jo lähes 50 vuotta sitten toteutetussa edellisessä siioninvirsiuudistuksessa.
Jatkamme edelleen kotona ruokavirren veisaamista lapsuutemme sanoilla Oikeutt’ ei ole mulla (vanhan Siionin virsi 164, 1), mutta virsi on saanut uutta painoarvoa. Se välittää edellisen sukupolven veisuuperintöä. Väistämättä olemme tulleet opettaneeksi vanhat sanat lapsillemmekin, jotka ovat jo aikuisia tai aikuisikää lähestymässä. Uudistettujen Siionin virsien käyttöönoton kynnyksellä he voivatkin nyt jättää Haavion Siionin kokonaan väliin ja hypätä suoraan uudistettuun Siionin virteen 102 Oikeutta vailla tässä.
Hieman toisenlaisen kohtalon koki aamuvirtemme Ah, herää sydämeni (SV 220). Aiemmin veisasimme siitä vain ensimmäisen säkeistön, mutta viime vuosina olemme yhä useammin jatkaneet toiseen säkeistöön. Sen sanat, Sun auttoi Herra taaskin Terveenä nousemaan, ovat käyneet puhutteleviksi. Puuron jäähtyessä lautasella meillä ei taaskaan ole ollut aikaa tarkistaa sanoja. Niinpä ”lankesimme etehensä, luo armoistuimensa” sydämemme kyllyydestä ja vasta paljon myöhemmin huomasimme, ettei virressä puhuta armoistuimesta mitään. Kolmannessa säkeistössä toki mainitaan ”istuin”, joten ihan hakoteillä emme tällä kertaa olleet.
Kaikkein mielikuvituksellisimpia ovat yksin kotona veisatut virret. Itse keksityt sanat voivat käsitellä vaikkapa leipätaikinan ainesosia. Siinä missä vanhojen virsien sävelet ovat ympäri Suomen muokkaantuneet kansantoisinnoiksi, näyttää siltä, että meidän perheessämme sävelet pysyvät, mutta sanat muokkaantuvat perheentoisinnoiksi.
Nilsiän herättäjäjuhlilla otetaan käyttöön uudistetut Siionin virret. Sen jälkeen seuroissa ja veisuissa veisataan uudistettuja virsiä, jotta veisuu olisi yhteistä.
Toisinaan uudistetusta laitoksestakin täytyy poiketa: messussa ja jumalanpalveluksessa veisaamme virsikirjasta, joka sisältää runsaasti Siionin virsiä. Ne ovat useimmiten hieman eri muodossa kuin vanhoissa, nykyisessä tai uudistetussa Siionin virsikokoelmassa. Joustamme omasta tavastamme, jotta veisuu kirkossa olisi seurakunnan yhteistä.
Kotona voimme huoleti jatkaa edellisten sukupolvien veisuuperinnettä ja pitäytyä edellisten Siionin virsikokoelmien sävelissä ja sanoissa. Mutta vieraiden aikana kotonakin on syytä joustaa omasta tavasta ja jakaa kaikille eteen uudistettujen virsien sanat ja sävelet. Virren tehtävä on yhdistää, ei erottaa.
Kristiina Elenius
Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja
Vuosituhannen alussa oli ilmassa jo siitä tuntumaa, että ikääntyvien tissuttelu on kasvussa. Silloinkin pohdittiin syitä, jotka johtavat ainakin lievään alkoholisoitumiseen. Silloin aavisteltiin myös, että sillä voisi olla yhteyttä myö tapaturma-alttiuteen. Itse ole havinnut, että ikääntymisen myötä jokainen askel ei ole niin vakaa kuin ennen ja ihan selvinpäin. Jos tähän lisäisi annoksen huimausainetta, niin konkeloita voisi hyvinkin tulla.
Miksi sitten se tulee mukaan kuvaan? Olisiko niin, että työelämän asiat sitovat ihmisen niihin niin, että sen loputtua putoaa kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle. Jos ei ole yhteyttä mihinkään järjestöön seurakunnat mukaanlukien, niin yksinäisyys yllättää. Se onkin paradoksi, kun suomi on kommunikaattoreiden luvattu maa. Kännykän välityksellä kommunikoidaan, mutta koneen poistuttua välistä tullaan helposti vajaataitoisiksi livenä asiat eivät luonnistu. Olisiko yksinäisyyteen myös syynä se, että menestyvä ihminen ei vielä halua nähdä oman nousukiitonsa mahdollista loppupäätä.
Virsistä Siionin virret mukaanlukien tulee laulajilleen rakkaita rukouksia. Sanojen uudistaminen saattaa joskus miltei satuttaa. Vanhan on vaikea omaksua uutta. Muistan lapsuudestani Seuratuvalta, miten veisuukansa osasi tulla mukaan virteen, vaikka numeroja ja säkeistöjä ei oltu ilmoitettukaan. Tämä spontaani osallistuminen käy hankalaksi uudistusten kanssa. En kuitenkaan väitä, etteikö uudistamisessa olisi hyvät puolensa. Kieli kehittyy ajan myötä. Teksti vanhentuu, jos se ei kielellisesti tavoita ajankohtaisia ilmauksia.
Itse en silti ylipäänsä ymmärrä, miksi armo on sanana poistettu useissa yhteyksissä nykysanoituksista kuten myös viimeisestä raamatunkäännöksestä. Siionin virsi 220 kuvastaa ilmeisesti samaa suuntaa.