Perinteinen avioliitto

Perinteinen avioliitto viittaa johonkin sinne vanhoihin hyviin aikoihin kun maailma oli mustavalkoinen. Avioliittoon ei menty henkiinjäämisen ja tilanjatkamisen vuoksi. Avioliitto solmittiin rakkaudesta. Siinä ei ollut vallankäyttöä, alistamista, väkivaltaa. Päivääkään ei vaihdettu pois ja joka vuodesta ruusun saat jonka kanssasi viettää sain. Avioliitossa ei valehdeltu, käyttäydytty sopimattomasti, ei etsitty omaa etua eikä katkeroiduttu. Eikä erottu. Hienoa jos tällainen perinteinen avioliitto löytyy jostain muualtakin kuin ajan kultaamista muistoista.

Perinteinen avioliitto –käsite merkitsee joillekin ihan muuta. Sellaista josta kerrotaan kaverille kahden promillen humalassa. Mies ei puhu, vaimo ei pussaa ja alttarilla sanottiin tahdon niin mitäs sitä toistelemaan. Eppujen sanoin: Syyttömänä syntymään sattui hän tähän maahan pohjoiseen ja kylmään, jossa jo esi-isät, juovuksissa totta kai, hakkasivat vaimot, lapset, jos ne kiinni sai. Valitettavan monen kokemukset avioliitosta, omastaan tai vanhempiensa, ovat juuri näin perinteisiä. Eikä siis ihme, jos perinteisen avioliiton puolustaminen ei ole kärkisijalla kaikkien agendassa.

Perinteinen avioliitto löytyy myös Raamatusta. Efesolaiskirjeestä, jossa miehet rakastakoot vaimoaan niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta… ja vaimo kunnioittakoon miestään. Tuollainen avioliitto löytyy Raamatusta, ja valitettavan usein tuntuu että vain sieltä. Hieno juttu että Kristus rakastaa seurakuntaa. Siitä seurakunnan rakkaudesta Kristusta kohtaan en aina olisi niin varma.

Perinteinen avioliitto löytyy kai myös Katekismuksesta. Yksi osa Lutherin avioliittokäsityksestä on, että avioliiton tehtävä on siveettömyyden vastustaminen. Aivan harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkien pitää mennä naimisiin. Lutherin ajattelun raamatulliset juuret ovat ehkä 1.Kor. 7 tai Hepr. 13:4. Että on se hieno juttu elää perinteisessä avioliitossa. Pääsee vastustamaan siveettömyyttä oikein ykkösketjussa. Ison katekismuksen sanoin:

 ”Toiseksi sinun on tiedettävä, ettei avioliitto ole pelkästään kunniallinen, vaan myös välttämätön elämänmuoto. Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuunottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia. Joko nämä eivät ole avioliittoon kelpaavia tai sitten Jumala on yliluonnollisen suurella lahjallaan vapauttanut heidät, niin että he pystyvät elämään siveellisesti puhtaina olematta avioliitossa. Sillä jos luonto toimii sillä tavalla kuin Jumala on sen ihmiseen istuttanut, on mahdotonta pysyä puhtaana avioliiton ulkopuolella. Liha ja veri väet pysyy lihana ja verenä; luonnollinen taipumus ja vietti vievät mukanaan. Jokainen näkee ja tuntee, miten mahdotonta sitä on vastustaa ja pidellä. Koska asia on näin, Jumala on asettanut avioliiton myös siksi, että olisi helpompi edes jonkin verran välttää siveettömyyttä. Tarkoitus on, että kukin saa oman osansa ja tyytyy siihen. Jumalan armoa tosin tarvitaan vielä siihen, että sydänkin pysyisi puhtaana.”

Perinteistä avioliittoa lähellä olen varmaankin ollut muutamissa itseäni konservatiivisempien kristittyjen järjestämissä tapahtumissa. Viimeksi Maata näkyvissä -festareilla. Katselin ihmisiä. Kuuntelin kun puhujat kertoivat tarinoita perheistä, lapsistaan, onnellisista heteronormatiivisista ensimmäisistä avioliitoista. Katsoin etenkin pariskuntia, jotka näyttivät kovin onnellisilta. Toivoin että se olisi todellista ja kestävää, ei vain kauempaa katsottuna kaunista. Perinteinen avioliitto on varmaan hieno juttu. Mutta sitä katsellessa ja julistusta kuunnellessa kokee helposti itsensä ei-niin-ihanteelliseksi ja ei-niin-kelpaavaksi.

Perinteinen avioliitto on kai sellaista mitä Prinsessa Ruususessa ja muissa saduissa kerrotaan: prinssi ja prinsessa löysivät toisensa, ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Jos noin on, itse kannatan mieluummin realistista avioliittoa.

Hyviä ajatuksia realistisesta avioliitosta löytyy esimerkiksi Huffington Postista englannin kielellä. Kovin vähän noita ajatuksia on tullut vastaan kirkkomme julistuksessa. Vapaasti suomeksi mukailtuna muutama ajatus: Menemme naimisiin ihmisten kanssa koska pidämme heistä sellaisina kuin he ovat, vaikka kannattaisi mennä siksi, mitä heistä on tulossa. Avioliitto ei poista yksinäisyyttä. Avioliittoon tuodaan paljon häpeän painolastia. Elämä on sotkuista ja avioliitto on elämää. Empatia on vaikeata. Ja niin edelleen. Silti avioliitto on jotain mikä rakentaa, tukee, edistää, jossa rakkaus asuu.

Näinä aikoina puhutaan paljon perinteisestä avioliitosta. Tai kirkon avioliittokäsityksestä, jota arkkipiispan mukaan on arvioitava uudelleen. Mistä oikein puhumme? Puhummeko ollenkaan samasta asiasta?