Kun sanon, etten usko kadottavaan perisyntiin, monet lukevat sen seuraavasti: Sinä kiellät koko perisynnin olemassaolon ja olet siksi harhaoppinen. En ole kovin korkeatasoinen teologi, mutta näen asiassa ristiriidan, joka on sovittamaton. Jokainen Tunnustuskirjoja lukenut, tietää mitä siellä asiasta sanotaan, joten en paljon puutu siihen. Historiasta tiedän jotain siitä, miten Augustinus ja Pelagius kamppailivat hengellisten asioiden tulkinnasta ja näyttää siltä, että Augustinus sai voiton ja sai oikeuden määritellä mistä oli kyse.
Kävin aikanaan keskustelua jonkin tohtorin kanssa asiasta ja tinkasin asiaa niin kauan, että hän kertoi perisyntikäsitteen tulevan Augustinuksen mietteistä, eikä suoraan sellaisenaan Raamatusta. Onhan meidän uskottava, että Raamatun alkulehdet antavat meille aiheen uskoa, että ihmisen ja Jumalan välillä meni jotain rikki, koska Paratiisi suljettiin ja ihmisparin oli lähdettävä sieltä. Itse tapahtuma antaa meille viitteen mistä on kyse. Ihmiselle ei ollut annettu aistia todeta kiusausta, koska se kiusaus lupasi niin paljon siis Jumalan kaltaisuuden. Kumpikin lankesi yksilönä vaikka Jumala antoi kiellon, mutta perusteet eivät näyttäneet riittäviltä, koska käärme tuntui tietävän jotain enemmän.
Mitä Augustinus mielestäni oivalsi? Hän oivalsi tarkkailtuaan imetettäviä kaksosia, että niillä vauvoilla oli ankara syntiturmelus, koska kilpailivat tiukasti siitä paremmasta maidonlähteestä, näin perimätieto kertoo. Hän oivalsi vain osatotuuden! Hän unohti, että ihmiseen puhallettiin elämän henki ja lisääntymiseen oli Jumalan kehotus. Luomistyö ei siirtynyt saatanalle missään vaiheessa. Perimä oli siis sellainen, että lapsessa on elämän henki, joka on Jumalasta ja sitten on se maankuoren alkuaineista koottu ulkoinen olemus, joka sinänsä on kirouksen alainen, koska maa kirottiin. Augustinus oletti, että lapset syntyvät pikku paholaisina, jotka on kastamalla uudestisynnytetävä heti, että heistä sillä tavalla tulisi Jumalan lapsia.
Koko tilanne oli Luciferille ansa, siinä tuli kirous hänen päälleen, niinkuin Jumalla sen saneli. Määrätyt asiat ihmiselle ja määrätyt asiat käärmeelle. Ihmiskunta joutui tietyllä tavalla synnin orjuuteen, mutta samassa tilanteessa sanottiin myös ratkaisun sanat vaimon siemenestä, joka polkee käärmeen pään ja käärme pistää Häntä kantapäähän. Siis ihmisen vietteleminen on Luciferin tuomion syy. Lucifer luuli saavansa voiton tapattamalla Jeesuksen, mutta suurimman voittonsa hetkellä hän oivalsi mitä tapahtui, siksi päätä särkee.
Uudestisyntyminen perustuu siihen, että Jeesus maksoi hinnan, joka lankeemuksesta määrättiin eli kuoleman. Nyt kaikki langenneet lapset ovat vapaat tulemaan takaisin Isän yhteyteen Jeesuksen ristinveren tähden. Ratkaisu on jokaisen oma, jonka ratkaisun tarpen ja mahdollisuuden IsäJumala antaa jokaiselle ja johdattaa Poikansa yhteyteen saamaan armoa ja anteeksiantamusta. Tämänkin jälkeen meillä on liha, joka on liittosuhteessa käärmen kanssa ja sen ritiinnaulitsemista sanotaan kilvoitukseksi, jota käydään Sanan ja Pyhän Hengen voimasta aina kuolemaan asti.
Kiitos hyvästä blogista mikä hyvin ajankohtaan liittyy.
Jumala ei muuten kehottanut lisääntymään vaan käski kuten toisiakin luomiaan kuudennen päivän asiassa Ihmisen silloista anomaliaa.
Vasta kahdeksannen päivän erijatkuvuuden orastavat lahjat kehittymistä ja jalostumista varten kilvoittelussa tälle anomalialle antoivat Jumalalle mahdollisuuden ja syyn kieltää. Tämän kirkkomme huomaa perisynnin kirouksena.
Todella puhuttelevaa näin Pitkänäperjantaina.
Minä on lähes koko ikäni lukenut Bibliaa ja siellä on näin: 1.Moos 1: 28. Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille: kasvakaat * ja lisääntykäät ja täyttäkäät maata, ja tehkäät se teillenne alamaiseksi; ja vallitkaat kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka maalla liikkuvat.
Kyllä, näin on.
Ihan hyvää pohdintaa. Perisynnin teologisessa määritelmässä on varsin paljon eroja eri kirkkokuntien välillä. Karkeasti jako menee vanhat kirkot/luterilaisuuden ja siitä syntyneet protenstanttiset kirkkoperheet. Alkukirkossa perisynti käsitettä ei ymmärretty uskonpuhdistuksen muotoilemalla tavalla.
Tässä joitakin apuneuvoja asian vaikea asian hahmottamiseen;
1. https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/ekumenia/oppikeskustelut/ortodoksiset-kirkot/venajan-ortodoksinen-kirkko
2. https://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20090058/URN_NBN_fi_joy-20090058.pdf
3. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/301832/Helminen_Eetu_Pro_gradu_2019.pdf?sequence=2&isAllowed=y
”Perisynti” käsite on teologinen ja perustuu Raamatun kuvaukseen ihmisen toiminnan ja ajatusten luontaisesta Jumalan vastaisuudesta, joka tulee hyvin esiin esim. siinä, ettei lapselle tarvitse opettaa vääryyttä, vaan hän oppii sen luonnostaan ja kielloista huolimatta toimimaan oman edun mukaan toisista välittämättä. Hyvän opettaminen lapselle taas on kovan työn takana, eikä lapsesta silti tule sellaista, joka toimisi aina oikeuden mukaan (vanhurskaasti), Ihminen on siis kykenemätön synnin tähden jo syntymästään lähtien toimimaan vanhurskaasti. (Kelvollisesti Jumalan edessä.)
Perisynti /engl. ”Alkuperäinen synti” ei siis ole mikään ihmisten keksintö, (esim. Augustinus) vaan käsite perustuu sen todellisuuden käsittämiseen, mikä maailmassa ja ihmisessä toteutuu. Ihmisessä ei siis ole vain taipumusta syntiin, vaan ihminen on syntinen. On kysymys olemisesta, ei tekemisestä. Paavali kirjoittaa: ”Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa ”asuu.” (Kreik.merktys ”asuu” =”olla sisällä”)
Synnin syvin olemus on rakkaudettomuutta, joka on ehdottoman hyvän puuttumista ihmisestä. Raamattu esittää ihmisen ”synnin” (huom.yksikkö) synnynnäiseksi eli tuo erityinen ”synti”, saa ihmisessä ja maailmassa aikaan kaiken sen, mitä synniksi kutsutaan. Tätä lankeemuksesta juontuvaa syntiä ihmisessä kutsutaan siis teologiassa ”perisynniksi”.
Perisynnin kieltäminen on sinänsä ongelmallista, että ihminen joutuu teologisesti kaltevalle pinnalle, koska ihmiselle aukeaa mahdollisuus itse valita pelastus ja kuolemattomuus omilla valinnoillaan, eli Jumalan Armo Kristuksessa menettää merkityksensä, jolloin ihminen jää omaan varaansa Jumalan edessä. Ihminen joutuu siis itse vastaamaan teoistaan. Ongelma on siinä, että Jumala on sulkenut tuon mahdollisuuden pois, sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi ja kelpuuttaa näin ollen vain Kristuksen Vanhurskauden ihmiselle pelastukseksi.
Perisynti ei siis ole Raamatun termi asialle, joka todellisuudessa on totta maailmassa ja ihmisessä, vaan teologinen termi, jolla tämä kyseinen asia on selitetty.
Niin kyllä, läpi Raamatun käy ilmoitus ihmisen perimästä syntisyydestä. Jos näin ei olisi, pikkulapset syntyisi synnittömänä ja eivät voisi kuollakaan, mutta tiedämme, ettei se niin toteudu. Tässä on myös se kalteva pinta: synnillisen perimämme kieltäminen johtaa vääjäämättä käsitykseen, että vain tekemällä tehdyt teot ovat syntiä, ei pelkkä ihmisen luonto. Näin ollen pientä lasta ei kasteta, kun kerran ei ole tämän mukaan syntinen. Tästä seuraus onkin vakava, sillä näin kielletään kasteen uudestisynnyttävä voima ( Raamatun sanoin uudestisyntymän peso ja uudistus) ja jätetään asia oman ratkaisuvallan perustukselle ihmisen ”ymmärtävään ikään.” Mutta juuri tämä ihmisen ymmärrys on Raamatun mukaan synnin perimän saastuttama jo itsessään: ” minä olen synnissä syntynyt”, ”Kaikki ovat poikenneet pois ynnä kelvottomiksi tulleet..” jne.
Siksi Kristuksen kirkko on pitänyt kiinni siitä, ettei ihminen voi vapaalla tahdollaan valita elämän tietä, vaan päinvastoin. Toinen suuntaus on päinvastainen ja siellä myös kastetta ei pidetä Jumalan armotekona, vaan ihmisen omana tunnustautumisen merkkinä. Näin ollen kysymys perisynnistä saa käänteen, joka on elämän ja kuoleman kysymys, olenko niin läpikotaisin avuton syntinen vai pystynkö kenties vielä edes hiukan johonkin pelastuksessani. Kaksi eri tietä.
Kiitos Samuel viisaista sanoistasi.
Käsite ”Perisynti” ei ole mikään erikoinen synti, vaan on synti muiden syntien joukossa.
Ymmärrän käsitteen perisynnin hallitsevan ihmistä aikuisuuteen, ellei sitten uskoontulon yhteydessä ole kaikkia syntejä pyydetty anteeksi. Jos ja kun olemme alusta alkaen tyhjentäneet sisimpämme Jeesukselle synneistämme, niin Hän on luvannut puhdistaa meidät synneistämme. Mahdolliset perisynnitkin ym. (sukukiroukset, joka on kulkenut polvesta polveen) katkeaa yhden uskoontulleen ihmisen kohdalla.
Uudestisyntyneistä ei synnittömiä tule, vaan olemme armahdetut syntiset ja meille on hyväksi valvoa itseämme lankeamatta uudelleen syntiin. Pitämällä tilivälit lyhyenä Jeesukseen, niin Hän antaa voimaa pysyä erossa synneistä. Aikaa ei ole paljon asioiden korjaamisen tässä aikakauden lopussa.
Miksi koskaan ei pysytä asiassa? Kyse oli KADOTTAVAPERISYNTI! Tunnustuskirjat tuomitsevat yksiselitteisesti kastamattomana kuolleen lapsen kadotukseen.
Lauri Lahtinen kuinka luulet käyneen niille lapsille joita tuotiin Jeesuksen luo ja Hän ei heitä kastanut vaan siunasi?
Lauri, missä tuollainen kohta löytyy?
Lauri Lahtinen: ”Kadottavaperisynti” ei liity Raamatun mukaan ymmärtämättömään lapseen.
Koetan perustella Raamatunsanalla vääräksi ajatukesi.
Markus 16 : 15, 16.(Raamattu 1933/-38 ) ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kirkon tunnustuskirjat on pielessä tässä kohden. Ajatuksesi mukaan kaste pelastaa, josta puuttuu usko. Raamattu opettaa ensin USKOA Jeesukseen ja vasta myöhemmin kastetta jossa Jumala antaa hyvän omantunnon synneistä.
Lauri Lahtinen. Tunnustuskirjojemme painopiste on kaikkien ihmisten ”lajityypillisessä” periyntisyydessä/turmeltuneisuudessa, ei lasten jotenkin erityisen suuressa turmeltuneisuudessa. Linjaukset, joihin viittaat, ovat nimenomaan reaktiota (uudesti)kastajaliikkeiden opetukseen, jonka mukaan lapset pelastuisivat ilman kastetta. Itse asiassa taustalla on myös toinen, tosin Tunnustuskirjoissa julki lausumaton ongelma kastajaliikkeiden ja monien muiden opetuksessa. Sen mukaan pienet lapset eivät voi uskoa. Tunnustuskirjat reagoivat vahvasti, koska lasten jättäminen kastamatta sulkee nämä pois sen armonvälineen osallisuudesta, jossa imeväisikäisen usko (pääsääntöisesti) syntyy. Kaste ei luterilaisen käsityksen mukaan ole jokin pelastumiseen tarvittava ja lapsia koskeva kohtuuton lisäehto eikä asiaan kuuluva tunnudtautumistoimi vaan aina nimenomaan ARMONväline.
Tämä näkökulma tulee esiin Lutherin ja myöhemmän luterilaisen puhdadoppisuuden opetuksessa. Sen mukaan pienellä lapsella on erityinen herkkyys tulla uskoon, koska heiltä puuttuvat tekosynnit. Kannattaa muistaa, että lapset kastettiin hyvin pieninä, viimeistään viikon ikäisinä.
Luterilaisen kirkon selkeä opetus on edelleen ollut se, että pelastus ilman omakohtaista uskoa Kristukseen on mahdotonta. Usko taas syntyy Jumalan työnä ja Jumalan sanasta. Tästä on päätelty, että sellaisille kristittyjen lapsille, jotka eivät ehdi tai voi tulla kastetuiksi, Jumala antaa Kristuksen sovitustyön ja yleisen pelastustahtonsa vuoksi pelastavan uskon. Tavalla, jota Raamattu ei kerro. Emme myöskään spekuloi niiden kohtalolla, jotka eivät koskaan ole voineet kuulla evankeliumia.
Perisynnin osalta totean vielä sen, että tekosynnit eivät tee perisynnistä/turmeluksesta kadottavaa vaan asia menee päin vastoin. Tässä kohden valistusajan järkeisoppi 1800-luvun alussa on valitettavasti turmellut laajasti myös luterilaista kristillisyyttä. Siinä alettiin opettaa, että vasta tekosynnit kadottavat ja ajateltiin vasta varttuneempien voivan uskoa.
Kaikella kunnioituksella, en lähde Pasanen tähän.
Eipä mitään, annanpahan evankeliumin Sanaa mietittäväks, meinaan kun evankeliumi on erimieltä jonkin tunnustuskirjojen kaa niin sitä voi itsekukin miettiä?
Maria Magdaleenan evankeliumin mukaan Jeesuksen oppi on seuraava. Pietari sanoi hänelle ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vapahtaja sanoi ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaaksen sen juurilleen ” .
Haureus on ymmärrettävä lähimmäisen rakkauden väärin ymmärtämiseksi. Ihminen syntyy Jumalan tahto lähimmäisen rakkaus olemuksessaan.
Maria Magdaleenan evankeliumi saattaa olla luotettavin Jeesuksen olemassaolosta kertova teksti.
Reino Suni:””Haureus on ymmärrettävä lähimmäisen rakkauden väärin ymmärtämiseksi. Ihminen syntyy Jumalan tahto lähimmäisen rakkaus olemuksessaan.””
Kovin on kaksi ristiriitaista lausetta peräkkäin, siis miten tämä ”väärinymmärrys” tapahtuu kun kerran ihminen syntyisi Jumalan tahto lähimmäisen rakkaus olemuksessaan?
Ari Pasanen.
Nyt et ymmärtänyt sanontaani. Ihminen itse päättää ymmärtämyksellään lähimmäisen rakkauden olemuksen , merkityksen, tsessään.
Reino Suni se mitä en ”ymmärtänyt” on tuo ””Ihminen syntyy Jumalan tahto lähimmäisen rakkaus olemuksessaan.””, mitä tämä tarkoittaa?
Siis miten pieni lapsi oppii pois tuosta ?
Mietippä miksi Jumalan tahto on lapsille että nämä kunnioittavat vanhempiaan, eikä rakastaisivat?
Siis kunnioittaminen on asemasta/käskystä riippuva, rakastaminen taasen vapaaehtoista omasta halusta tapahtuvaa.
Siis se mitä en ”ymmärrä” on tuo yhteys ihmisen ja Jumalan välillä eli jo syntymästä alkaen, onko todella näin, mielestäni ei.
Toisaalta sanomasi ””Ihminen itse päättää ymmärtämyksellään lähimmäisen rakkauden olemuksen , merkityksen, itsessään”” tuo esille ajatuksen että vaikka syntyessä olisi ”Jumalan tahto lähimmäisen rakkaus olemuksessaan” niin jokainen ihminen muovaa siitä omanlaisensa, onko sillä enää mitään tekemistä Jumalan tahdon kanssa? Eikö Jumalan tahto lähimmäisen rakkaudesta ole yksiselitteinen?
Pienen lapsen käyttäytymisestä ja reagoinnista ei voi päätellä mitään lapsen syntisyydestä varsinkaan perisyntiin nähden.
Pieni lapsi käy henkiinjäämiskamppailua samalla kun mekanismit aukeavat ja kehittyvät.
Vanhempien oleminen ”ensirakkauden” kohteina liittyvät tarpeiden tyydyttymisen asiaan. Tätä kokemusta vanhemmilta ei tietenkään haluta viedä pois.
Teille, jotka epäilette tai kiellätte perimänä tulleen kuoleman (synnin palkka on kuolema), Niin kertokaa mistä kuolema on tullut ihmisen osaksi? Kuolemaan ei ihmistä alkujaan luotu, Raamatun mukaan, sillä kuolema tuli ihmisen osaksi vasta lankeemuksen kautta. Ihminen syntyy Raamatun mukaan kuoleman alle. Orja ei ole vapaa, vaan hänet on myyty tekemään alistajan tahdon, eli elämään kuoleman pelossa.
”Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista,
mutta hyvän-ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman”. 1.Moos.2:16-17 Näin on kuolema tullut ihmisen osaksi synnin tähden. Jokainen kuolee, vastasyntynytkin voi kuolla, tekemättä mitään hyvää taikka pahaa.
Kysymys kuuluu: Miksi hän kuolee, vaikka ei ole kuolemaa ansainnut? Koska hän on alistettu kuoleman alle, ei omasta tahdostaan, vaan alistajan, kuten Paavali toteaa: ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. Room.8:20-23
Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”
Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu.
Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. 1.Moos.3:22-24
Paavali taas jatkaa: ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Room.8:1-2
”Synnin ja kuoleman laki” tarkoittaa juuri sitä, että synnin palkka on kuolema.
Ihminen karkoitettiin ja ajettiin pois paratiisista, maahan, josta hän oli otettu sillä Edenissä ei voi elää synnissä.
On Raamatun Sanan ohi ammuntaa, jos hyljätään sen selkeä ilmoitus ja luodaan tilalle oma käsitys synnistä ja kuolemasta. Jumala ei ole Luonut näkyvää maailmaa kuoleman kautta, vaan Sanansa kautta. Kuolema on tullut Adamin kautta, mutta Elämä Jeesuksen Kristuksen kautta. Jokainen joka on Kristuksessa elää, vaikka olisi kuollut. Jos ette minua usko, niin uskokaa Paavalia, kun kirjoittaa selkeästi:
”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. –
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Room.5:12-21
Ismo Malinen ihminen kuolee synteihinsä, kun taasen ihminen syntyy Jumalan hengestä niin eipä kuole enää, elää iankaikkisesti.
Joh. 11:26
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
On siis turhaa kinastella siitä onko perisynti kadottava vai ei. Nyt oli kyse siitä, mitä Lutherin aikana Tunnustuskirjoihin asiasta kirjoitettiin.
Vakuutan, ettei minun neljästä lapsestani yksikään syntynyt pakanana ja pikku paholaisena, vaikka heillä on syntiset vanhemmat. He kaikki syntyivät Jumalan lahjoina ja Jumalan lapsina meidän hoivattavaksemme.