Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
On jokseenkin nöyryyttävää levätä armossa, kun meinaa hukkua pahuuteensa.
Omasta mielestäni Jumalan ’muutostyö’ minussa on niin hidasta, että toisinaan tuntuu ettei sitä löydy ollenkaan.
Kaiken täyttänyt Jeesuksen sovitustyö antaa turvallisuuden, milloin psyyken puolustusjärjestelmät ’vuotavat’ omaa itsepetosta valoon ja vot!
Joh 3:20″Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.”
Edellinen kuvaa täysin sitä kuinka ihmisluonnon/perisynnin turmeleman luonnon tahtotila on pysyä pimeässä.
1 Joh 1:9″Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.”
Tuo Johanneksen kirjeen kohta antaa minulle luottamuksen siihen, että Jumala on uskollinen, antaa anteeksi ja puhdistaa!
Tässä levossa porskuttelen….ja voi olla, että joskus annan anteeksi lähimmäisellekin.
Kiitos hyvästä kommentista, Petri. Jumala muuttaa meitä oman aikataulunsa mukaan. Jos me näkisimme itsemme täydellisenä, niin siinä ylpistyisi. Omat vikamme ja puutteemme pitää meidät nöyränä ja meillä voi olla jotain muille annettavaa, kenties.
Perisynti on kiusallinen sana. Sen ymmärtää helposti väärin perinnölliseksi synniksi (vrt. perikunta). Sehän tarkoittaa perimmäistä syntiä, alkusyntiä. Kaikki muut synnit johtuvat siitä perimmäisestä. Syntiinlankeemuskertomuksen mukaan alkusynti on halu tulla Jumalan kaltaiseksi, tietämään hyvän ja pahan. Siihenpä liittyikin vastuullisuus, joutuminen lain alle. Ajattelen, että lapsi on synnitön niin kauan kuin hän on tietämätön hyvästä ja pahasta. Sitä en osaa sanoa, milloin tämä ’paratiisillinen’ huolettomuus lakkaa.
Miten perisynti vaikuttaa meissä ?
Markuksen 7: 20- 23 : kohdassa kohtaamme ihmisen kaikkein syvimmän ja varsinaisen todellisen ongelman. Tämä ongelma ei poistu ihmisestä, eikä siitä selvitä käsien pesulla, eikä edes desifionti aineella. Ihminen kyllä voi itsekurilla välttelemään kaikkein karkeinpia tekosyntejä. Mutta tällainen itsehoito voi tehdä ihmisestä itsekeskeisen, jopa narsistin. Mutta silloin ollaan jo ajutumassa helposti ulkokultaisuuteen.
Silloin hän vältyy kohtaamasta sydämmen pohjalla olevaa todellista syntisyyttään. Sillä paha ei tule ihmiseen ulkoapäin, eikä siitä selvitä ulkonaisia tapoja muuttamalla. Ainoa apu löytyy , että uskaltaa tunnustaa olevansa avuton sillä meidän sisimmässämme asuu paha. Silloin avunkin täytyy tulla ulkopuolelta meistä, Jumalan evankeliumin täytyy saada irroittaa ja vaputtaa sisäisistä kahleistamme.
Perimisen kautta se on tullutkin, perintönä esivanhimmilta.
Oliskin kätevää välttää vastuu sillä, ettei tunne vastuutaan, mutta niinhän asia ei ole. Kaikki ovat syyllisiä.
Kuka sitten on vapaa kahleistaan? En usko, että kukaan, kun ei näemmä ollut Paavalikaan.
Kiitos kommentista, Martti Pentti. Minä ajattelen, että ihminen syntyy syntisenä. Tunnustuskirjoissa on hyvin ja täydellisesti selostettu perisynti.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/1.html
Kiitos Martti. Jumala vanhurskauttaa syntisen.
Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Room. 3: 21-26)
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Raamatun mukaan kaikki ovat syntisiä.
Jumala vanhurskauttaa syntisen !
Voimmekin esittää sen vuoksi kysymyksen: Mikä on suurin ihme kristillisesä uskossa ? Ei se ole se kun Jumala sitoutuu Sanaansa ja aineeseen. Mutta sepä vasta on ihmeitten ihme, kun Jumala sitoutuu syntiseen, Jumalattomaan ja saastaiseen ihmiseen. Se vasta on ihme ja Jumalan teko, siinä on myöskin se suurin ristin hulluus ja pahennus, josta Paavali sanoo: Se vain julistaa Jumalan armon täydellistä evankeliumia.
Taas Juha virittää mietintämyssyn käyntiin. Tässäpä mielipiteitäni.
1)Perisynnillä ymmärrän jokaisessa ihmisessä olevaa taipumusta vastustaa Jumalan tahtoa, joko itsekkyydellä, siis tavoittelemalla omaa etua ja nautintoa toisten ihmisten tarpeista välittämättä, tai laiskuudella, siis laiminlyömällä rakkauden tekoja. Nämä piirteet ainakin itsestäni tunnistan helposti. Jumalan tahdon täyttäminen omasta mukavuudesta luopumalla toteutuu valitettavan harvoin.
2)Vastasyntynyt lapsi ei ole kerinnyt (vielä) tehdä ainoatakaan syntiä, mutta kyllä hänessä nuo yllämainitut itsekkyyden ja laiskuuden taipumukset ovat jo olemassa, nykykielellä sanottuna geeneissä.
3)Pahin tekosynti on murha, koska siinä ihminen kaappaa itselleen vallan lopettaa ihmiselämä. Tuo valta kuuluu vain Jumalalle. Pahin ajatuksen synti on epätoivo, siis varmuus siitä, että on ikuisesti jäänyt Jumalan armon ulkopuolelle. Siinä taas tehdään Jumala valehtelijaksi, sillä hänhän lupaa anteeksiannon jokaiselle, joka turvautuu Kristukseen, olipa takana sitten millaisia törkeyksiä hyvänsä.
4)Teoriassa elämällä ”puhdasta” elämää joko avioliitossa tai selibaatissa, mutta enpä ole siinä onnistunut enkä taida tuntea ketään aikuista, joka olisi ihan 100-prosenttisesti puhdas ajatuksissa sanoissa ja teoissa näissä asioissa.
5)Yksittäisestä tekosynnistä tai vahingollisesta taipumuksesta voi päästä eroon ns. uskoon tulemalla, mutta kyllähän vaikkapa raitistuneella alkoholistilla tai rehelliseksi ruvenneella murtovarkaalla riittänee kuitenkin muita syntejä kuin tuo aiemmin elämää orjuuttanut pahe. Ainoa toivo niin vakaasti uskovalle kuin armoa vasta etsivälle on Kristus ja hänen täydellinen uhrinsa ristinpuussa.