Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pentti, eikö siinä selkeästi sanota ettei vaikka TEKISI mitä tahansa niin hyvistäkään teoista emme voi nähdä onko ihminen Jeesuksen tuntema vai ei, siis on laittomuutta joka on erottaa niin ettei ole ollutkaan Jeesuksen tuntema.
Huono hedelmä kertoo selkeästi asian oikean laidan.
>Eivätkö kaikki luterilaiset joko kiellä isiensä teot tai sano etteivät ole niistä vastuussa, mutta unohda perineensä sen uskon näiltä isiltä?”>>>>
Ei kukaan saa tai peri uskoa mistään isiltä, eikä kukaan jää saamatta uskoa
isien syntien tähden.
Me saamme uskon, kun rohkaistumme luottamaan Jumalan sanaan, joka lupaa meille Kristuksen tähden autuuden.
Näin uskomme perusta ei ole kenenkään toisen teoissa tai tekemättä jättämisessä, vaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Mielestäni Juha Heinilä on vastannut aivan oikein tuossa luterilaisten kirkkojen anteeksipyyntöä koskevassa asiassa. Ei asioita loogisesti niputtaa tuolla tavalla yhteen kun on esitetty. Anteeksipyyntö on ihan oma kirkkopoliittinen aloitteensa
”Eikö siinä selkeästi sanota ettei vaikka TEKISI mitä tahansa niin hyvistäkään teoista emme voi nähdä onko ihminen Jeesuksen tuntema vai ei.” Ei sanota. Tuossa kohdassa kerrotaan, että jotkut VÄITTÄVÄT tai jopa USKOVAT tehneensä ’suuria tekoja’ Jeesuksen nimessä. Sitä en tiedä, voiko toinen ihminen arvioida uskoa lähimmäisensä tekojen mukaan. Viesti tässä on kuitenkin se, ettei kukaan voi omien tekojensa perusteella katsoa olevansa Jumalalle kelpaava.
Kiitos Jorma ja Martti Pentti hyvistä kommenteista. Mielenkiintoista tämä keskustelu kun vastustaja kommentoi aina samalla lailla.
Ari Pasanen, ei ole montaa täällä palstalla kommentoimassa, jonka elämä on pelkästään muiden pilkkaamista. On käsittämätöntä, jos löydät Raamatusta ainoastaan niitä kohtia (ja usein niitä samoja), joilla haluat lyödä luterilaisia. Voiko Pyhä Henki toimia näin? En tiedä miten teillä helluntaiseurakunnissa opetetaan, mutta toivottavasti jotain ihan muuta kuin toisten alistamista ja pilkkaamista. Meidän jokaisen pitää olla ensisijassa huolissaan oman sielumme tilasta, ei naapurin. Ja jos on huolissaan naapurista, niin pilkkaaminen ja mustamaalaaminen ei ole se oikea tapa. Pyhä Raamattu pitäisi ohjata omaa elämäämme, mutta jos me käytämme sitä ainoastaan muiden lyömiseen, niin se on mielestäni Jumalan pilkkaamista.
Minusta Ari on sikäli oikeassa, että teot paljastavat. Ei kai Jeesus olisi muuten sanonut ”hedelmistään te heidät tunnette”.
Samaan viittaa ainakin minun ymmärtääkseni apostoli Jaakob mainitessaan, että ”usko ilman tekoja on kuollut”.
On totta sekin paradoksi, että kaikki teot eivät kuitenkaan Jumalan edessä kelpaa osoitukseksi Jumalan lapseudesta ja oikeamielisyydestä. Kaikki, mikä ei tule uskosta, on syntiä – tässä tapauksessa nämä hyvät teotkin. Se tarkoittaa sellaista tilannetta, että ihminen itsekkyydessään toivoo niiden avulla voittavansa jotakin. Ehkä Martin viittaus sopii myös viimeksi mainittuun.
Asiallista keskustelua ei kuitenkaan ole sellainen, että mitätöidään jonkun nykyajassa elävän luterilaisen usko ja Pyhän Hengen työ hänessä tai kirkossa sillä perusteella ja niillä asioilla, mitä asianomainen kirjoittaja itse kuvittelee voivansa asettaa Suomen kirkon tai Lutherin synniksi.
Eivät suomalaiset olet tullleet luterilaiseen uskoon jonkun kuninkaan päätöksellä, vaan kirkossa on ruvettu Pietari Särkilahden, Paavali Juusteenin, Mikael Agricolan ja monen muun ohella saarnaamaan evankelista oppia. On evankelioitu ja julistettu sanomaa syntisten vapahtajasta Jeesuksesta. Alussa työ on ollut vaivalloista, mutta on sitten laajentunut.
Kovien sotien herättäessä sieluja, on Siperiassa Tobolskin kaupungissa vankina olleet Kaarle XII:n upseerit tutustuneet saksalaisiin pietisteihin, ja niin on heidän uskonsa ja todistuksensa kautta on vanhempi herännäisyys levinnyt Suomeen, sitten myöhemmin herrnhutilaisuus.
Ei ole mitään syytä väheksyä tätä Pyhän Hengen työtä kirkossamme. Se jatkuu yhä. Ei Jumalan työtä tee mitättömäksi sitä, että näinäkin aikoina toteutuu sana: ei ole usko joka miehen. Usko nimittäin syntyy siellä, missä Jumala niin tahtoo.
Jeesus käski kastaa ja opettaa. Opetuksen puute näivettää, kuten lapsikin jää kasvamatta ja varttumatta, jos se ei ravintoa saa.
Usko synnyttää rakkautta, eikä riidan henkeä väheksymään muita.
– – –
O F F – T O P I C
– – –
Reijo Mänttäri, olet näillä kommenteilla osoittanut minkälainen olet. Toivon, ettet enää kommentoi blogillani.
Meillä kaikilla on oma tapamme tarkastella asioita.
Olen Juhan kanssa ollut samaa mieltä siitä, että itsekunkin meistä pitäisi analyysissämme olla looginen. Ilman sitä mikään päättely on järjetöntä. Asioiden välille ei voi mielivaltaisesti rakennella syy ja seuraus-suhteita.
Tässä mielessä Juha on mielestäni vastannut hyvin tyhjentävästi moittiessaan RM:n päätelmiä.