Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Jumala on uskollinen, vaikka me emme ole sen arvoisia. Usko on suurin armolahja, jonka voimme saada.
Kiitos erinomaisesta vastauksesta, Yrjö. Voisiko epäusko olla suurempi synti kuin murha?
Juha, hyvä aihe. Minulle tuli mieleen Esko Murron hyvä kirjoitus asiasta:
”Keskiajalle oli tyypillistä uskoa, että saatanalliset hyökkäykset kohdistuivat sinne, missä oli paljon syntiä. Synti ikään kuin hajullaan houkutteli pahat henget paikalle. Luther edustaa tässä täysin päinvastaista kantaa. Siellä, missä ihmiset elävät synnissä ja paatumuksessa, ei Saatanan ahdistuksia ole – siellä vallitsee lihallinen rauha ja tyytyväisyys. Vaan siellä, missä synnit tunnustetaan ja kadutaan, niistä tehdään parannusta ja uskotaan Kristukseen, sinne Saatana keskittää voimansa. Lutherille ihmisen ongelma ei perimmältään (enää) ole hänen syntinsä, vaan hänen epäuskonsa. Saatanan tavoite on siis aina hyökätä uskoa vastaan.”
Toinen tärkeä asia näinä päivinä opettaa siitä, että epäuskoisten synti on täysin hallitsevaa syntiä, kun uskovilla se on enemmän tai vähemmän hallittua syntiä. Tämä siksi, ettemme anna periksi sille ajattelulle, että perisynti olisi yhtä kuin (tekosynti) tekosynteihin antautuminen ja sisäinen omantunnon vapaus (syyllisyydestä ja lain kirouksesta) samaa kuin ulkonainen vapaus (esim. yhteiskunnallisista velvotteista, Jumalan käskyistä ohjeena lihalle, käsille ja jaloille).
Perisynti (syntiinlankeemus) ei vaikuta minussa (uudestisyntyneessä). Tai mitä tarkoittaa perisynti kun sitä ei ole Raamatussa (jos on niin missä?) Siis jokainen ihminen on hengellisesti kuollut syntiin lankeemuksen johdosta ja uudestisyntymässä saa eläväksi tekevän Jumalan hengen, siis kuulee evankeliumin ja tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa Pyhän Hengen.
Sydämessäni ei ole pahuutta koska Jumala on antanut uuden lihasydämen kivisydämen tilalle ja laittanut lakinsa minun sydämeen lupaustensa mukaan.
Kun olimme koulupoikia, kuului usein toteamus: Omakehu haisee!
Paavalilla ei ollut itsestään kehuttavaa.
Oliko muna vai kana ensin?
Meillä on taipumus ajatella syntisyytemme johtuvan pienempien ja suurempien syntiemme summasta.
Joku viisas oli sitä mieltä, että me teemme syntiä juuri siksi koska olemme syntisiä.Meidän olemuksemme on ’kyllästetty’.
Jer 13:23″Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette juurtuneet! ”
Ainoastaan uudestisyntymisen myötä ihmisessä alkaa vanhurskauttamisen seurauksena hiipivä pyhityksen prosessi.
Jesaja 43:19 ”Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin — ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.”
Uudet maat ja taivaat luodaan silmänräpäyksessä, mutta jumalanlapsen
elämässä alkaa luomisvoimat eheyttämään salatusti rikkinäistä, sillä Kristuksessa olemme ikuisesta elämästä osallisia jo nyt.
Ari, jos mielestäsi sydämessäsi ei ole pahuutta koska olet tullut uskoon, mieti Jumalan sanaa 1 Joh. 1:8 ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.”
Perisynnistä puhuu esim. Ps.51:7: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” tai Job 14:4 ”Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.”
Uskovakin on edelleen syntinen, vaikka onkin samalla vanhurskas uskonsa tähden. Fariseus temppelissä luuli olevansa publikaania parempi, mutta Jeesus ei ollut samaa mieltä… Paavalin opetus Room. 7. -8. luvussa on selkeää. Uskova on samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen ja hyvin usein kärsii siitä itsekin. Jeesus on kaikkien ihmisten Vapahtaja, mutta erityisesti uskovien, 1 Tim 4:10. Vapahtajaa tarvitsevat ainoastaan syntiset, eivät terveet. Itse olen sitä mieltä, että mitä lähempänä Jumalaa on, sitä selvemmin näkee oman syntisyytesä ja armon suuruuden. ”missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi”
En usko, että pieni lapsi olisi synnitön koska Sana ei opeta niin. Sen sijaan pieni lapsi on Jumalan edessä viaton eli häntä ei rangaista synnistään. Kun lapsi kasvaa, hän tulee ikään jossa hänestä tulee vastuullinen teoistaan vrt. juutalaisuuden ”lain lapsi”- ajattelu ja vastaavasti meidän rippikoulumme. Vapaissa suunnissa ajatellaan, ettei pikkulasta tarvitse kastaa koska hän kelpaa Jumalalle sellaisenaan, Jeesuksen itsensä mukaan ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” Luterilaisuudessa ajatellaan, että pikkulapsikin joutuu kadotukseen ilman kastetta vaikka sana ei näin opetakaan, vrt. edellä Jeesuksen omat sanat lapsista. Pahuus ei ihmisestä häviä minnekään, oli hän uskossa tai ei ja siksi kaikki uskovatkin tarvitsevat armoa viimeiseen päiväänsä saakka.
Lainaus Psalmin 51: 7 jossa Daavid avoimesti sanoo syntinsä alkujuuren: ”Lutherin puhe siitä, että tässä psalmissa ovat käsiteltynä tärkeimmät uskonkohdat, ei totisesti ole katteeton. Ensimmäiseksi näemme, että synti suuntautuu aina viime kädessä itse Jumalaa vastaan. Daavid teki syntiä Uuria vastaan, mutta juuri niin tuli Jumalan nimi pilkatuksi ihmisten keskuudessa. Olihan Jumala ottanut hänet omakseen ja antanut hänelle suuret lupaukset, ja olihan Daavid esiintynyt suurena uskonnollisena uudistajana. Nyt oli koko usko vedetty lokaan. Näin voi kaikella voimallaan tapahtua vain siellä, missä Jumalan omat tekevät syntiä. Toiseksi näemme, mitä synti on olemukseltaan. Se ei ole vain sitä, mitä me teemme Jumalaa vastoin ajatuksin, sanoin ja teoin – vaikka se on myös tätä. Synti on valitettavasti enemmän. ”Jos synnistä halutaan opettaa oikein, synti täytyy nähdä syvemmin ja se, mistä juuresta se ja kaikki jumalaton meno kasvaa eikä jäädä vain puhumaan tekosynneistä. Sillä siitä erehdyksestä, ettei tiedetä, mitä synti on, syntyy vielä toinen erehdys, ettei voida käsittää sitäkään, mitä on armo. Siitä on seurannut neuvottomuus, että opettajat eivät ole kyenneet lohduttamaan kauhistunutta omaatuntoa, joka pelkää kuolemaa, Jumalan vihaa ja tuomiota” (Luther). Meidän olisi opittava piirtämään linja tekemästämme erillisestä synnistä omassa sydämessämme asuvaan syntiin. Synti on meissä asuva tuhovoima, jota emme saa millään juuritettua pois. Ellei meitä siitä auta pois yksin Jumala, olemme täysin neuvottomia. Tapaamme siis juuri tässä kohdassa kaikkein selvimmän opetuksen siitä, mitä me sanomme perisynniksi: Että ihminen ei ole syntyessään suinkaan tabula rasa, kirjoittamaton lehti, vaan että hän syntyy selkä Jumalaan päin ja on jo syntyessään synnin ja Jumalan tuomion alainen. Tämän saattaa kiistää järkeisoppinut ihminen – olipa hän sitten humanisti tai helluntailainen – mutta sitä ei kiistä se, jolle selvä Raamatun sana merkitsee kaiken oikean uskon lähdettä.
Janne, kiitos hyvästä kommentista. Ei Saatanan tarvitse omiansa kiusata, koska he jo muutenkin ovat hänen omiansta ja tekevät suruttomasti syntiä. Jeesuksen omia saatana yrittää eksyttää monin tavoin ja Saatanalla on kova kiire, koska hän tietää, että hänen aikansa lähestyy loppua.