Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Ari, kiitos hyvistä kommenteista. Meistä jokainen tekee juuri niitä tekoja, jotka lähtee meidän sydämestämme. Mikä merkitys on meidän omilla sanoilla itsemme synnittömyydestä? Välittyykö kuitenkin meidän kommenteissa K24:ssä myös syntisyytemme, vaikka itse luulemme olevamme synnittömiä?
Kiitos Petri kommentista. Todellakin hiipivä prosessi, jota itse emme voi nopeuttaa, vaikka tekisimme paljon työtä sen eteen. Tosin Jumalan kirjoitetun sanan Pyhän Raamatun lukeminen auttaa meitä Jumalan tahdon ymmärtämiseen, jolloin jotain muutosta voi tapahtua Jumalan tahdon mukaisesti.
Kiitos erinomaisista kommenteista, Jari. Näin on.
Kaste ja usko kuuluvat yhteen.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Olisi harmi, jos eläisimme sokeina tietämättömänä omasta syntisyydestä.
”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Tästä tuskin voi kuitenkaan vetää sitä johtopäätöstä, että perisynti olisi jo ihmisen perimässä. Pikemminkin tämä tarkoittaa, että synnymme syntisten ihmisten joukkoon eikä meillä ole muuta vaihtoehtoa. Opimme syntisiksi, kun pienestä pitäen sopeudumme syntisen ympäristömme ääneen lausuttuihin ja lausumattomiin sääntöihin. Tulemme tietämään – hyvin epämääräisesti – hyvän ja pahan. Samalla huomaamme, ettemme voi kaikessa olla hyviä emmekä pysty torjumaan kaikkea pahaa. Herra meitä armahtakoon!
Martti Pentti. Jos pieni lapsi kuolee, vaikka synnytyksessä, niin kuoleeko hän sinun mielestä synnittömänä?
Mielenkiintoista kun tässä on omassa elämässä kokenut uskoon tulon eli huusin todellisessa hädässäni Jumalalta voimia jatkaa ja jaksaa elämässä eteenpäin, niin kun Hän näytti oman syntisyyteni eli kuinka olin kohdellut kaikkein läheisintä ihmistä vaikka kuvittelin eläneeni ”hyvää elämää”.
Se sai aikaan janon Jumalan puoleen ja heti ostin Raamatun, samalla Jumala näytti hyvyytensä jolla veti puoleensa eli kun ensi kerran menin ryyppäämään niin Jumala kysyi oliko minulla hauskaa ja jouduin sydämestä tunnustamaan ettei ollut ja näin Jumala vapautti viinan himosta, samoin kävi pelihimon, naisten perässä juoksemisen…
Entä kun tunnustin etten voi tavata omaa isääni kun aina riidellään, niin Jumala näytti rauhansa eli kun sitten menin isän luo niin Jumalan rauha varjeli etten sanonut mitään kun tuli asioita joista ennen alkoi heti riita.
On paljon muitakin asioita joissa Jumala on näyttänyt että Hänen lupaamansa asiat ovat totta….
Nytkö minä olenkin elänyt harhassa kun luotan täydellisesti Jumalan lupauksiin kun te sanotte että olisin synnin orja, ei maar kyllä uskon Jumalan Sanaa Jeesusta Kristusta ennen ihmisten sanoja.
Mietin tässä itsekseni:Mielenkiintoista, miten synnitön ja puhdas voi oppia syntiseksi. Eihän hyvä ja pelkkää hyvää tahtova voi omaksua itseensä mitään pahaa.
>>Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”>>>
Meidän kannattaisi miettiä, onko tässä esikuvana lasten kaltaisuus, vai lapsen viattomuus.
Mielestäni lapsen kaltaisuus ilmenee haluna tulla Jeesuksen luo ja kuulla häntä, ei viattomuutena. Jeesus ei kastanut, sillä hän oli itse sakramentti, sana ihmisten keskellä.
Kun Jeesus siunasi lapsia, siinä vakuutettiin asianomaisia Jumalan armosta ja rakkaudesta. Eikö sama tapahdu silloinkin kun julistetaan armoa?
”Jos pieni lapsi kuolee, vaikka synnytyksessä, niin kuoleeko hän sinun mielestä synnittömänä?” Onko tämä kysymys tärkeä? Uskon, että armollinen Jumala huolehtii hänestä parhaalla mahdollisella tavalla. Se, että olemme omasta ja toistemme synnistä liiaksi huolissamme, taitaa olla myös seurausta perimmäisestä synnistä, halusta olla Jumalan kaltaisia.
Tobias nukkui puun alla, ja pääskysten lika sokeutti hänen silmänsä.