Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Ari, kiitos kommentista. Jumala muuttaa meitä, mutta ei meistä silti enkeleitä tule. Hienoa, kun sinun elämässä näkyy muutokset selvästi. Todelliset muutokset näkee ympärillä olevat ihmiset, eikä niistä meidän itse tarvitse kertoa. Meidän jokaisen elämässä on syntejä, jotka pitää tunnustaa Jumalalle ja uskoa, että Jumala antaa synnit anteeksi ja muuttaa elämäämme.
Kiitos Jorma kommentista. Ajattelen samoin.
Martti Pentti, kirjoitit ensimmäiseen kommenttiin, että lapsi syntyy synnittömänä. Tästä heräsi kysymys, jos lapsi kuolee vauvana vaikka heti synnytyksessä, niin elikö hän synnittömän elämän. Mitä meille kertoo Pyhä Raamattu meidän synnittömyydestä?
Tämä keskustelu on sen verran mielenkiintoinen, että tästä ei pääse irti
Juha, kaste ja usko kuuluvat yhteen, olen samaa mieltä. Siksi vapaissa suunnissa kastetaan vain ne, jotka tunnustavat uskonsa julkisesti, ns. uskovien kaste. Toisaalta esim. ristin ryöväri pääsi taivaaseen, vaikka häntä ei ollut kastettu lainkaan… Usko hänellä oli ja se riitti hänen tapauksessaan. ”…mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” Mk. 16.
Vauvan synnytyksessä kuoleminen on luterilaisen opin vaikea paikka. Jos opetetaan, että perisynti kadottaa, tuo lapsi joutuu tämän opetuksen perusteella kadotukseen. Jos hänet kuitenkin ehditään hätäkastaa, hän pelastuu. (Augsburgin tunnustus, 9.artikla.) Kyseinen kohta on se suurin eroavaisuus lut. opetuksessa verrattuna vapaiden suuntien opetukseen.
Itse ajattelen, että vauvalla ei ole edellytyksiä elää ”lihan mukaan” eikä myöskään ”Hengen mukaan”. Lapset ovat Jumalalle otollisia sellaisenaan, koska lapsi ei vielä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin.
Juha Heinilä, eikö Jeesus kehottanut mennä ja todistamaan mitä hyvää Jumala on ihmisille tehnyt?
Kuka todistaa Jumalan hyvyydestä ja voimasta ellei ne jotka ovat sen kokeneet, laitatko lampun vakan alle?
Tää on kuin narkkari huutaisi Jumalan puoleen ja kun Jumala vapauttaa huumeista niin sokeat sokeiden taluttajat eivä ymmärrä tai näe Jumalan työtä vaan sanovat ettei pidä luulla että Jumala voi vapauttaa sinua lyömästä vaimoasi kun ei ole meitäkään vapauttanut. Ja niin Jumalan hyvyyttä kokenut jää sokeaksi sokeiden talutettavaksi. Sääli.
Te puhutte omista kokemuksistanne ja minä omista, minä olen kokenut Jumalan hyvyyden ja vapauttavan voiman, mitä olette te???
Jari, Jumalan on uskollinen sanalleen, ja toimii Jumalan sanan mukaisesti. Mitä muuta hän armossa tekee, niin siitä me emme voi olla varmoja. Uskomme armolliseen Jumalaan, jonka ainokainen Poika Jeesus Kristus on kuollut koko maailman syntien tähden.
Ari, toki saa todistaa, mutta tärkeää on, ettei anna väärää todistusta itsestään.
Vielä vähän pohdintaa lasten pelastumisesta…
Ainoastaan tekonsa ymmärtävä voi katua tekojaan ja olla niistä vastuussa Jumalan edessä. Sylilapselta ei pidä vaatia enempää kuin mihin hän pystyy. Sananl. 28:13: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon”
Jos esim. uskovien vanhempien lapsi kuolee synnytyksessä ennen hätäkastetta, lapsiko joutuisi kadotukseen, koska häntä ei ehditty kastaa? Minkälainen kuva Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta on niillä ihmisillä, jotka ajattelevat näin?
Tämä Augsburgin tunnustuksen opetus (IX: KASTEESTA) ehdottomuudessaan on ollut myös lut. teologeille vaikea. Siksi esim. luterilainen teologi Franz Pieper dogmatiikassaan lieventää ko. opetusta sanoessaan: ”Luterilaisen opin mukaan on usko Kristuksen ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen eli uudestisyntymä ehdottoman välttämätön, mutta ei kaste, koska usko ja uudestisyntymä voivat olla käsillä pelkän evankeliumin sanankin vaikutuksesta.” (7, sivu 478).
Aikanaan kirkkoisä Augustinus kirjoitti lauseen, joka kannattaa toistaa: ”Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota, mutta kasteen halveksiminen kadottaa.” Augustinus tarkoitti, että me ihmiset olemme sidottuja Jumalan asettamiin armonvälineisiin, jotka ovat Jumalan sana ja sakramentit. Ne ovat meille se ainoa keino päästä osalliseksi Jumalan armosta tai tuoda Jumalan armo toisille ihmisille. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella eikä ole sidottu mihinkään. Hän voi tehdä poikkeuksen ja pelastaa ilman armonvälineitä tavalla, jota me emme tunne. Emme siis sano, että lapsi, jota ei ehditty kastaa, joutuu varmasti kadotukseen. Tämä ei tarkoita, että voimme jättää lapset kastamatta – se olisi juuri sitä kasteen halveksimista. Kastamme aina, kun se on mahdollista. Jos mahdollisuutta syystä tai toisesta ei ollut, jätämme kastamattoman lapsen hyvän Jumalan käsiin ja sanomme: Hän päättää, mitä hän tekee, eikä hän tee koskaan mitään väärää. Tämä sama koskee pakanoita, jotka eivät kuulleet evankeliumia tämän elämän aikana. Meidän tehtävämme on viedä heille evankeliumi. Mutta emme sano, että ne miljoonat, jotka eivät kuulleet evankeliumia, joutuvat varmasti kadotukseen. Jätämme tuomion Jumalalle. Tämä on vapautta ahdistavista kysymyksistä, johon meillä Jumalan sanan perusteella on oikeus.
Jari, kiitos kommentista. Mitä tarkoitat edellä olevalla lauseella?