Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä:”Ari, toki saa todistaa, mutta tärkeää on, ettei anna väärää todistusta itsestään.”
Minä todistan Jumalan voimasta, eikö juuri Jeesuksen parantamatkin niin tehneet?
Entä kun antaa väärän todistuksen Jumalasta ja Hänen Sanastaan???
Juha, tarkoitan tätä: Lapsi on (peri)syntinen, mutta ei kadottavalla tavalla. Jumala ei lue syntiä lapselle kadottavaksi, koska hän ei ole ymmärrykseltään vaadittavalla tasolla. Pieni lapsi ei vielä ymmärrä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ainoastaan tekonsa ymmärtävä voi katua niitä ja olla niistä vastuussa Jumalan edessä, joka on oikeudenmukainen tuomari. Tähän perustuen olen sitä mieltä, että kaikki lapset kaikkialla maailmassa ovat taivaskelpoisia tiettyyn ikään saakka. Lapset ovat Jumalalle otollisia sellaisenaan Jeesuksen uhrityön tähden, kunnes saavuttavat vastuullisen iän. Mikä tuo ikä on, se on yksilöllistä ja vaihtelee lapsilla.
Olen ajatellut, että esim. Joonan kirjassa viitataan tähän vastuullisuuteen Jumalan edessä. 4:11: ”Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen..”
Oliko siellä 120.000 lasta, jotka eivät vielä erottaneet oikeaa väärästä?
Ari, kuulin kerran ”hyvän” todistuspuheen. Jumala oli niin voimallinen tämän henkilön elämässä, ettei hän, eikä hänen perheessään ollut mitään sairauksia, tosin vahingossa sivulauseessa hän lipsautti, että hänellä on kurkku kipeä. Voi, voi, jos meidän todistus Jumalasta on itsemme ylentämistä ja muiden alentamista.
Kiitos Jari hyvästä vastauksesta. Minä aloin pohtia murhaajia, jotka ovat täyttä ymmärrystä vaille. Ovatko he vapaat vastuusta Jumalan edessä?
Paavali sanoo lapsista että vaikka vain toinen vanhemmista olisi uskossa niin se riittää että lapset olisivat pyhiä, muutoin he olisivat saastaisia.
1. Kor. 7:14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
Ari; pyhä lapsi, jonka voi kastaa, vai mitä?
Juha Heinilä, sääli kun kerran katsot vain ihmisiin etkä Jeesukseen jota meidän kuuluu seurata, teet ihmisistä itsellesi ”esteen” todelliseen vapauteen Kristuksessa, ensinnäkin näet omassa elämässä kuinka voit omassa voimassa elää ns ”uskovana” ja kun toiset todistaa Jumalan voimasta niin etsit heistä vikoja suurennuslasilla etkä janoa Jumalan Sanan vapauttavaa Totuutta. Pilvin pimein on ”todistajia” riivaajien uskosta alkaen Lutherista, mutta kun katsoo Jeesukseen niin muuttuu saman kuvan kaltaiseksi, niin vain muuttaa Jumalan henki.
”Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla.” Uudessa testamentissa puhutaan paljon perinnöstä. Synnistä perintöna ei tosin taida olla mitään. Isien perinnäissäännöistä on montakin varoittavaa sanaa. Tässä Pietari kirjoittaa tyhjänpäiväisestä elämästä, joka on saatu perintönä, mutta josta kristityt on lunastettu vapaiksi. Mahtaako hänkin viitata sääntöihin? Taivaan valtakunnasta uskovien perintöosana puhutaan kerta toisensa jälkeen. Taivaan perillisiksi synnymme kasteessa. Näin uskon.
Juha Heinilä, älä lisää Paavalin sanoihin mitään mitä siinä ei ole eli hän ei puhu mitään kasteesta. Lapset ovat vanhemman tai vanhempien uskon kautta pyhiä, näin Paavali sanoo eli pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettuja.
Kaste synnyttää ja vahvistaa uskoa
Kaste synnyttää ja vahvistaa kastetussa uskoa. Ihminen voi hyljätä tai ottaa vastaan kasteessa hänelle tarjotun armon. ”Niin paljon kuin sinä uskot, niin paljon sinulla on” (Luther). Usko ei tee kastetta kasteeksi, kuten usko ei tee Raamattua Jumalan sanaksi. Raamattu on Jumalan sanaa uskoin minä sen tai en. Mutta sana ei hyödytä minua ellen usko.
Kaste ei lepää uskon varassa, vaan usko lepää kasteen varassa. Usko ei lisää mitään kasteeseen eikä uskon puute ota siitä mitään pois. Mutta usko ottaa vastaan kasteen tarjoaman lahjan. Kaste Jumalan tekona pysyy voimassa, vaikka ihminen ei uskoisikaan. Tullakseen autuaaksi ihmisen tulee kääntyä kuolleesta tilastaan pelastuksen lahjan omistamiseen.
”Uskolla tulee olla jokin kohde, eli jotakin, mistä se voi pitää kiinni ja minkä varassa se voi luottavaisesti seistä. Kun uskon tämän, en silloin usko mihinkään muuhun kuin Jumalaan, joka on antanut ja istuttanut veteen sanansa ja joka tarjoaa meille tämän ulkonaisen aineen, jotta me siihen tarttumalla voisimme tarttua tuohon aarteeseen” (Luther).
Kaste on kertakaikkinen eikä sitä voi uusia (Ef. 4:5). Simon Noita kasteen saadessaan oli täynnä epäuskoa eikä häntä kuitenkaan kehotettu kastamaan uudestaan itsensä (Apt .
Kasteemme kutsuu meitä koko elämän kestävään kilvoitukseen
Kasteemme on kutsu meille koko elämän kestävään kilvoitukseen. Vaikka se on kertakaikkinen tapahtuma, niin sen merkityksen tulisi toteutua joka päivä elämässämme. Kaste merkitsee sitä, että vanha ihmisemme upotetaan päivittäin kuolemaan ja uusi nousee elämään. Ken rukoilee Jumalaa ja pyytää anteeksiantoa Jeesuksen tähden, hän elää kasteen lahjasta.
Synnin upottaminen kestää koko elämämme ajan ja toteutuu lopullisesti vasta kuolemassa. Kaste tähtää viimeiseen päivään, jolloin Jumalan työ meissä on valmis. Silloin vasta ihminen lopullisesti upotetaan kasteeseen ja tapahtuu se mitä kaste merkitsee. Siksi koko tämä elämä ei ole muuta kuin alituista hengellistä kastamista kuolemaan saakka. Ja ken kastetaan, se kuolemaan tuomitaan. ( Lainaus Olavi Peltolan kirjoituksesta : ”Armomvälineet ”