Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha, en osaa ottaa kantaa tuohon ”täyttä ymmärrystä vailla” -juttuun. Vanhurskas ja oikeudenmukainen Jumala tietää nämä asiat, se riittää minulle.
Martti: ”Mutta usko ottaa vastaan kasteen tarjoaman lahjan. Kaste Jumalan tekona pysyy voimassa, vaikka ihminen ei uskoisikaan. Tullakseen autuaaksi ihmisen tulee kääntyä kuolleesta tilastaan pelastuksen lahjan omistamiseen.”
Mietin tässä, että mitä eroa on ns. uskoontulemisella ja ”paluulla kasteen armoon”? Kun lukee em. tapahtumien seurauksena ihmisissä tapahtuneita muutoksia, voisi kuvitella että kyse on samasta asiasta. Sanoitus vain on eri
Martti Pylkkänen, kuinka kastamaton ihminen voi tulla uskoon kun kerran kaste synnyttää uskoa, siis miksi mennä kasteelle jos ei ole uskoa jonka kaste synnyttää???
Siis onko ensin kuulemisesta tullut usko ja se sitten vaikuttaa kasteelle menon vai ensin kaste ja sitten kuulemisesta tullut usko????
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Onneksi Jumala ei lakkaa antamasta syntiä anteeksi, vaikka olisimme langenneet samaan syntiin vaikka satoja kertoja. Isä meidän rukous on voimakas ja voimme uskoa synnit anteeksi saaduiksi.
Jari, kiitos hyvistä kommenteistasi. Monesti me itse teemme yksinkertaiset asiat turhan monimutkaisiksi.
No tulihan se sieltä eli jatkakaa vaan syntienne upottamista ja niiden odottelua kun pulpahtaa pintaan taas uudestaan ja eikun sama rumpa uudelleen, siis kaste on ainutkertainen tapahtuma, siinä vanha ihminen hukutetaan ja puetaan Jeesus Kristus, eikä tätä uudelleen ja uudelleen tehdä vaan eletään Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänessä on meillä vapaus synnin orjuudesta elää Jumalan voimassa.
Siis kun uuvutte syntien upottamisessa niin kuulkaa Jeesuksen Sanat:”tulkaa te taakkojen ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi ja ottakaa kaste Jeesuksen nimeen niin saatte synnit anteeksi ja Pyhän Hengen.
Ari, uskotaan, että te helluntailaiset ette saa aikuiskasteen jälkeen tekemiänne syntejä anteeksi vaan te kärsitte niillä ansaitun rangaistuksen, ymmärsinkö oikein?
Ef 4:22
Niin pankaat pois vanha ihminen, jonka kanssa te ENNEN vaelsitte.
Vaelsivat siis ennen, mutta silti vieläkin sitä on yhä pantava pois!
Sen ajatuksen mukaan, että kastetut olivat synnittömiä, tämä tuntuu aivan merkilliseltä kehoitukselta.
Kenelle Paavali tämän sanoo?
Arin mukaan pakanoille.
Minun mielestäni Efeson seurakunnan kristityille. Heille Paavali myös sanoo: ”Mutta uudistakaa teitänne teidän mielenne Hengessä”.
Neuvooko Paavali siis vieraita pakanoita uudistumaan Pyhässä Hengessä, vain kastettuja kristittyjä uudistumaan Efeson seurakunnassa?
Nyt olisi mietittävä, mitä Room 8:4 ja Room 8:5 merkitsevät, samoin Room 8:7 ja Room 8:8
Jorma Ojala, Paavali tarkoittaa pyhitystä eli mielen muutosta yhä enemmän Jumalan Sanan mukaiseksi, ei uudestisyntynyt ole heti täydellisesti Jumalan tahtoa tekevä vaan pyhityksen kautta yhä enemmän ja enemmän.
Ef.4: 22-24 : ”Kristus on puettu päälle kasteessa, ja kasteeseen tulee myös jatkuvasti palata takaisin, niin että vanha minä riisuttaan sen kautta pois ja Kristus puettaan yhä uudelleen hengellisessä mielessä päälle.
Sama kasteesta voimansa saava kehotuspuhe ja –saarna mielessään apostoli Paavali kirjoittaa myös seuraavasti: ”Teidän tulee panna pois (kirjaimellisesti: RIISUA, [sama verbi kuin edellä]) vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja PUKEA PÄÄLLENNE uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen” (Ef.4:22-24).
”Vanhalla ihmisellä” apostoli Paavali tarkoittaa tässä ilman muuta sitä langenneen Aadamin kuvaa, mikä meissä kaikissa ihmisissä on luonnostamme, syntymämme perusteella (1.Moos.5:3). Uudella ihmisellä hän tarkoittaa taas Jeesusta Kristusta, joka on ”toinen Aadam”, ja jo kasteessa ensi kerran päällemme puettu, ja joka on Jumalan kuvan mukainen ”totuuden vanhurskaudessa ja pyhyydessä”.
Tämä riisumisen ja päälle pukemisen kielikuva käyttää siis mitä tehokkaimmin hyväkseen kristillistä kastetta. Armosta saamamme vesikaste saa toimia elämässämme sinä MOTIVOIJANA, joka saa meidät elämään Jumalan tahdon mukaista
elämää – ei suinkaan tuudittautumaan kasteen armossa muka väärään rauhaan. Ja kaste myös lahjoittaa tuon puvun, jota voimme käyttää hyväksi uskonvaelluksessamme Kristuksen omina ja rakkaina lapsina
Samoin kuin Isämme, joka on Taivaissa antaa meille syntimme anteeksi, niin antakaamme anteeksi veljellemme joka on meitä vastaan rikkonut. Pietari kysyi Jeesukselta tästä asiasta: