Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Kun otamme esiin Jeesuksen omat sanat, joita Juha tuossa lainasi, ja Paavalin kirjeen Efesiläisille, ei tuosta synnittömyyden harhakuvasta jää mitään jäljelle.
Mikä on Jumalan suurin ihme? Se, että hän saa rationaalisen olennon, ihmisen, kääntymään puoleensa.
Voi, helppoahan se on! Kunhan vaan alakerran isäntä on ensin häntä pehmittänyt rutolla, syövällä, konkurssilla ja internet-yhteyden katkeamisella.
Olen nauranut makeasti noille älykkäille ja humoristisille kommenteille, joita tuolla alempana on.
Johanna ja Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Näin on.
Jeesus sanoo:
”Voi, helppoahan se on! Kunhan vaan alakerran isäntä on ensin häntä pehmittänyt…” Mielikuva saatanasta oman ’alakertansa’ isäntänä ei taida olla kovin kristillinen. Se taitaa nousta kreikkalaisesta monijumalaisuudesta ja Haadeesta manalan hallitsijana. Raamatussa kuvataan paholainen ikuiseen tuleen tuomituksi: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” Tämän maailman ruhtinaaksi saatanaa kylläkin sanotaan, mutta toisaalta Jeesus ilmoittaa, että Hänelle on annettu kaikki valta myös maan päällä.
Juha Heinilä, tuo on totta ettei terveet tarvitse parantajaa, tai oikeastaan sokeat eivät näe tarvitsevansa.
Kun ihiminen tulee valkeuteen hän ymmärtää eläneensä pimeydessä ja tehneensä pimeyden tekoja ilman Jumalaa, eläneensä valheessa.
Kun Jumalan rakkaus Pyhän hengen kautta vuodatetaan niin se ei voi olla näkymättä, uusi sydän johon on Jumalan laki laitettu siis tulee sydämen halu elää Jumalan tahdossa, Jumala antaa rauhansa joka varjelee sydämen ettei mikään sitä saastuta vaikka kuinka saatana yrittäisi hermostuttaa läheisien kautta, rauha säilyy vaikka läheiset tekisivät tai sanoisivat mitä tahansa onhan rauha Jumalalta.
Kun Jeesus parantaa sairaan tulee sairas täysin terveeksi, kun taasen ”terve sairas” kuvittelee olevansa terve ja sairastuttaa läheisiä käytöksellään. Sitten on myös näitä ”sairaita” jotka eivät haluakkaan/ymmärrä Jeesuksen parantavan vaan kuvittelevat Jeesuksen olevan kykenemätön parantamaan terveeksi elämään Jumalan tahtoa uudessa luomuksessa Jumalan hengessä ja rakkaudessa.
Martti Pentti, Saatana tekee työtään täällä. Monien elämä on muuttunut helvetiksi, mutta onneksi Hyvä Paimen etsii apua tarvitsevia ja pelastaa.
Ari, kiitos hyvästä kommentista. Juuri näin.
Juha Heinilä, kiittelet kommentistani, ymmärtänetkö sitä??
Siis on ”sairaita” jotka eivät usko Jeesuksen pystyvän heitä parantamaan vaan he sairaina saastuttavat ympäristöään, kuitenkin kuvitellen olevansa Jeesuksen seuraajia (parantamia??), siis voiko Jeesuksen oma olla sekä sairas että parannettu, ei voi.
En minä hämmästy kritiikistä. Tiedän jo entuudestaan, että Martilla on hiukan teoreettinen ote näihin uskonelämän asioihin. On näet aivan sama, minne se Jumalan vastustaja sijoitetaan, sillä asian ydin onkin siinä, että Jumala sallii monenlaisten vastusten ja onnettomuuksien kohdata meitä ja johdattaa meitä tuntemaan oma itsemme ja syntimme Hänen edessään. Se on Jumalan armoa, vaikka toinen ihminen siinä saattaakin parannuksen sijasta kääntyä katkeruuteen ja vihaan Jumalaa kohtaan. Toiset tulevat vedetyksi pelastuksen tielle.
Usko ei ole totena pitämistä, vaan yhteyttä Kristukseen. Usko ei ole ainoastaan tietoa Jeesuksen Kristuksen lunastustyöstä, vaan Jumalan armollinen vastaus ihmisen hätähuutoon ja pyyntöön. Siksi Jumalan kaikkivaltius ei kohtaa ihmistä kuin etelän ja pohjoisen välillä kieppuva tuuli, vaan Jumala haluaa muuttaa ihmistä sydämen tasolla.
Luther on tätä asiaa pohtinut Heidelbergin teeseissään.
Jumala siis tahtoo tehdä ihmisen ensin ei-miksikään, jotta voi antaa tällle armonsa. Ne, jotka tahtovat olla jotkain, ne jäävät sitä ilman. Tämä teema on Lutherin työpöydällä jo hänen Psalmikommentaarissaan vuodelta 1520.
Ihminen ei suostu olemaan sitä, mitä hän oikeasti on. Ihminen voi olla hengellisesti täysin kuollut ja elää oman erinomaisuutensa tai väärän rauhan varassa. Siksi tarvitaan Jumalan vierasta työtä. Ihminen tyhjennetään omista mahdollisuuksistaan, pannaan tuhlaajapojan tavoin huolestumaan itsestään, ahdistumaan jopa, ja hänen annetaan kuulla – jos onnellisesti käy – lupaus Kristuksesta. Armo ei ole teologinen käsite, vaan se on myös suloinen lääke ja voimavara sille, joka on tuntenut sitä kaipaavansa.
Jumalalla on tähän omat keinonsa, ensinnäkin Lain sana. Sitten elämässä koettavat vastoikäymiset, nekin ovat Jumalan vierasta työtä. Kyllä ruttokin kuuluu niihin (!).
Minun arvostamani teologi Sammeli Juntunen on tätä selostanut artikkelissaan ”Ristin teologia ja annihilaatio”. Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat otsikon ”parannus ja herätys” alle. Ne esiintyvät myös virsissämme: