Kipalla tavoitellut miljoonien säästöt ovat kääntyneet kymmenien miljoonien eurojen lisämenoiksi. Hankkeen esiselvityksestä lähtien kustannuslaskelmat sisälsivät virheitä, joita ei korjattu.
Jo vuosikymmenen ajan kirkolliskokousten kestoasiana on ollut kirkon palvelukeskus – KIPA. Kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittäminen alkoi HeTa-hankkeena vuonna 2006. Hankkeen esiselvityksestä lähtien kustannuslaskelmat sisälsivät virheitä, joita ei korjattu. Hanketta vietiin eteenpäin jesuiittamaisesti – tarkoitus pyhittää keinot. Siinä jäivät jalkoihin seurakuntien kriittiset näkemykset ja yhteensä 548 kirkkoherran, talouspäällikön ja monen muun seurakunnan työntekijän allekirjoittama kirjelmä kirkolliskokoukselle palvelukeskuksen tarpeellisuudesta ja seurakuntien taloudellisen itsenäisyyden menettämisestä.
Oli vain yksi totuus, ja niitä tukevat virheelliset taloudelliset laskelmat. Konsulttina toimi kirkkohallituksen palkkaama PricewaterhouseCoopers eli PwC. Ylioptimistiset laskelmat palvelivat tavoitetta saada kirkolliskokous päättämään kirkkohallituksen alaisen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon palvelukeskuksen Kipan perustamisesta. Ensimmäinen sitä koskeva päätös tehtiin marraskuun 2008 kirkolliskokouksessa.
Kirkkohallituksessa oli hankkeen alusta lähtien todellisuuspohjaisia ja laskuvirheettömiä laskelmia. Niitä oli laatinut talouspäällikkö Heikki Kämäräinen. Hänet kuitenkin kirkkohallituksen johto vaiensi kovin ottein.
***
Kirkkohallitus onnistui vuonna 2010 saamaan kirkolliskokouksen riittävän enemmistön hyväksymään kirkkolain muutoksen seurakuntien pakkojäsenyyteen perustuvasta Kirkon palvelukeskuksen perustamisesta. Vuoden 2012 alusta lukien syntyi kirkkohallituksen alainen taloushallintopalveluiden monopoli. Se oli poikkeuksellista, koska muussa julkishallinnossa kunnissa, kaupungeissa, kuntayhtymissä ja valtiolla ei moista pakkoon perustuvaa järjestelmää luotu. Harvoin monopoli johtaa hyvään palveluun ja edullisiin kustannuksiin. Kipa onkin ollut kalleudessaan ja käyttäjien tyytymättömyydessä malliesimerkki huonosta, monopolina toteutetusta palvelusta.
Marraskuun 2019 istuntoonsa työnsä päättänyt vuosien 2016–2019 kirkolliskokous sai viimeiseen kokoukseensa asti käsitellä Kipaan liittyviä asioita. Kirkolliskokous oli toimikautensa aikana aktiivisesti pyrkinyt selvittämään syitä, miksi Kipan käyttöönotto on niin pahasti kangerrellut, miksi siihen on oltu laajasti tyytymättömiä ja miksi miljoona säästöt ovatkin muuttuneet kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannuksiksi. Sitä varten kirkolliskokous päätti marraskuussa 2017 teettää selvityksen Kipasta ja muista kirkon 2000-luvun tietohallintohankkeista. Kirkkohallitus ei itse ollut aloitteellinen selvittämään, miten sen hankkeet ovat onnistuneet.
Kun asiantuntijoiden johdolla toiminut ohjausryhmä antoi loppuraporttinsa kirkon tietohallintohankkeista 15.10.2018, selvisi karulla tavalla syyt kirkkohallituksen innottomuuteen.
Konsulttitoimistoksi kilpailutuksella valittu KPMG:n laati laajan ja perusteellisen kirkon tietohallintohankkeiden raportin. Se kertoi huonosta johtamisesta, suurista kustannuksista ja huonosti toimivista järjestelmistä. Niistä vain muutaman katsottiin onnistuneen ja toimivan asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kipa ei kuulu niihin.
Raportin mukaan kokonaiskirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kustannusten piti alentua roimasti! Toisin on käynyt. Vuonna 2010 ennen Kipaa ne olivat vuositasolla 26 milj. euroa. Kipan myötä niiden olisi pitänyt alentua niin, että vuonna 2017 ne olisivat 17–19 milj. euroa vuodessa. Todellisuudessa ne olivatkin kohonneet 30 milj. euroon vuodessa.
Tavoitellut tietotekniikan ja henkilöstömenojen säästöt ajalla 2010–17 olivat KMPG:n raportin mukaan vain noin 7 milj. euroa. Kipan kehittämis- ja käyttökulut olivat kuitenkin samaan aikaan noin 66 milj. euroa. Kipalla tavoitellut miljoonien säästöt olivatkin kääntyneet kymmenien miljoonien eurojen lisämenoiksi. Niiden katteeksi seurakunnat eivät saaneet edes parempaa palvelua, vaan hikeä, kyyneleitä ja hidasta palvelua sekä suomeksi että vielä huonommin ruotsiksi. KPMG:n surkeaksi osoittautunut Kipa edellytti konsultin mielestä koko nykyisen toimintatavan uudistamista ja Kipan roolin muutamista. Monopolin sijaan taloudellisuuden parantaminen vaatisi henkilöstö- ja taloushallintopalveluiden kilpailuttamista.
***
Jo vuosina 2007–08 kirkkohallituksen talouspäällikkö Heikki Kämäräinen kritisoi kirkkohallituksen valitseman konsultin PwC:n palvelukeskuslaskelmia. Hän kertoi kirkkohallituksessa ja kahdelle kirkolliskokousedustajalle, että kirkolliskokouksen marraskuussa 2008 tekemä palvelukeskuspäätös perustui virheellisille laskemille. Niiden mukaan hankkeesta piti tulla yli 13 milj. euron säästöt. Kämäräinen osoitti omilla laskelmillaan, että säästöjä ei olisi tulossa lainkaan, vaan miljoonaluokan lisäkustannukset.
Jo ennen näitä kriittisiä lausuntojaan Kämäräinen oli jälkeen jättämiensä dokumenttien mukaan ollut esihenkilönään toimineen kirkkoneuvoksen silmätikkuna. Syynä olivat talouspäällikön voimakas tahto, pyrkimys seurakuntien ymmärtämiseen ja auttamiseen sekä vakaumus työssään ehdottomaan rehellisyyteen. Kun kirkkoneuvos ei sietänyt kritiikkiä, alkoi Kämäräiseen kohdistunut koirakoulu. Palvelukeskushankkeeseen liittyen se merkitsi mm. sitä, että esimies kielsi talouspäälliköltä talousosaston ykköshankkeen kritisoimisen ja sen julkisen arvostelemisen. Tähän jälkimmäiseen Kämäräisen oli helppo suostua, koska ei ollut hanketta siihenkään mennessä julkisuudessa arvostellut.
Laskelmiensa vuoksi vastuuta tuntenut Kämäräinen laati kuitenkin syksyllä 2009 talousvaliokunnan käsittelyä varten palvelukeskuksen valmisteluun liittyvistä taloudellisista ja toiminnallisista ongelmista laajan muistion. Hänen ajatuksenaan oli, että ennen päätöksentekoa hankkeesta voitaisiin käydä perusteellinen ja kriittinen keskustelu.
Muistiota Kämäräisen esihenkilö, kirkkoneuvos, piti sellaisena epälojaalisuutena, että kehotti häntä eroamaan virastaan. Kun näin ei heti tapahtunut, käynnisti hän kirkkohallituksessa kurinpitomenettelyn talouspäällikkö Kämäräistä vastaan. Se päättyi 26.10.2009 annettuun kirjalliseen huomautukseen, koska hän ei ollut käyttäytynyt virka-asemansa edellyttämällä tavalla, vaan oli rikkonut lojaliteettivelvollisuuttaan kirkkohallitusta kohtaan vastustamalla kielloista huolimatta palvelukeskushanketta ja luovuttamalla sitä kritisoivan pitkähkön analyysin talousvaliokunnan jäsenille. Varmemmaksi vakuudeksi kirkkohallitus uhkasi Kämäräistä erottamisella, jos hän jatkaa palvelukeskushankkeen kritisoimista.
***
Laatimassaan em. analyysissä Heikki Kämäräinen kertoi palvelukeskusasian valmisteluun osallistuville ja siitä viime kädessä päätöksen tehneille kirkolliskokousedustajille niistä virheistä, joita laskelmiin sisältyi sekä näkökohdista, jotka tulevat vaikeuttamaan palvelukeskuksen käyttöönottoa ja toimintaa. Oleellisinta oli, että luvattujen säästöjen sijaan se tulee aiheuttamaan seurakunnille ja kirkkohallitukselle suuret lisäkustannukset. Muistio oli kiihkoton ja asiallinen.
Heikki Kämäräinen oli ”jälkiviisas” Kipasta ennen kuin sen toiminta oli edes alkanut. Kämäräisen kritiikki ja jo vuosina 2007–09 esittämät laskelmat palvelukeskuksen todellisista kustannuksista osoittautuivat KPMG:n vuonna 2018 laatimassa perusteellisessa selvityksessä hämmästyttävän oikeiksi. On perusteltua kysyä, millainen Kipa nyt olisi, jos sen valmistelussa olisi otettu huomioon Kämäräisen laskelmat ja esiin tuomat toiminnalliset näkökohdat. Vai olisiko Kipaa lainkaan?
Heikki Kämäräinen erosi kirkkohallituksen talouspäällikön virastaan syksyllä 2012 henkisesti uupuneena ja kokeneensa tulleeksi nöyryytetyksi. Vuosina 2012–2014 hän toimi Lähetysyhdistys Kylväjän arvostettuna talousjohtajana. Heikki Kämäräinen kuoli kesällä 2017.
Tätä kirjoitusta varten käytössäni on ollut mm. Heikki Kämäräisen jälkeensä jättämä Kipan valmisteluun liittyvä laaja dokumentaatio, hänen esihenkilönään olleen kirkkoneuvoksen ”johtamiseen” liittyvät viestit ja asiakirjat sekä Kämäräisen omat muistiinpanot. Olen myös haastattelut Kipan valmisteluun ja päätöksentekoon osallistuneita. Henkilökohtaisesti tunsin arvostamani kirkollisen kollegani.
Pertti J. Rosila
seurakuntaneuvos
Eduskunnan ent. talouspäällikkö
Espoo
Kirjoitus on julkaistu myös 14.2.2020 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Järkyttävä kertomus, vaan ei mitenkään yllättävä. Entisenä usean tuhannen työntekijän organisaation tietohallintojohtajana minulla on jonkinlainen kuva isojen tietojärjestelmien toteuttamisesta.
Karu totuus on, että karkeasti ottaen kolmannes näistä tietojärjestelmistä epäonnistuu kokonaan, kolmannes toimii joten kuten tyydyttävästi kaikkine puutteineen, ja kolmannes täyttää asetetut odotukset. Ja halpaa huvia se ei ole, kuten ylläolevasta kirjoituksestakin selviää.
Myös epäonnistuneet hankkeet on syytä selvittää, ja erityisesti juuri ne, jotta jotakin opittaisiin. Vaikka syyllisten eli taitamattomien etsintä on hyödytöntä, voisi päätöstentekijöistä itse kukin miettiä vastuuta kohdaltaan. Eri asia on, riittääkö kirkon vastuunkantajista rehellisyyttä tähän.