Oikeuskanslerin ratkaisusta keskusteltaessa on ehkä unohtunut merkittävä yksityiskohta. Laki ei vaadi kouluja järjestämään uskontoa. Ei ole vaatinut ainakaan kymmeneen vuoteen.
Uskonnon opetus on — ainakin paperilla — ollut tunnustuksetonta lukuvuodesta 2003-2004 lähtien. Tästä kertoo sekin, ettei uskonnon opettajan ei tarvitse kuulua asianomaiseen uskontokuntaan.
Tiettävästi viimeinen velvoittava määräys uskonnosta muussa koulun toimessa loppui vuonna 1999. Siihen saakka päivänavauksen tuli ”myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen”.
Perusopetuslaki ei määrää aloittamaan lukuvuotta jumalanpalveluksella. Opettajaa ei rangaista, jos koulussa ei ole ruokarukouksia. Rehtori voi aivan luvallisesti sanoa ”ei kiitos” seurakunnan yhteistyötarjoukselle.
Onko näillä lakipykälillä — tai siis sellaisten puuttumisella — rikottu törkeästi kristittyjen uskonnonvapautta jo kymmenen vuotta?
Tammikuun 20. päivä on elämässäni suuren surun muistopäivä.
Rakas kuopukseni Miika kuoli 32 vuotta sitten 17 vuotiaana tammikuun 20. päivänä. Asuimme silloin Lapinjärven ruotsalaisessa pappilassa.
Hautaustoimitus pidettiin Lapinjärven isommassa kirkossa ja väkeä oli lähes kirkko täynnä. Pappilassa pidettyyn muistotilaisuuteen mahtui ainoastaan lähipiiri eli siis vain 101 henkeä.
Miika Samuel Roto, 11.12.1973 – 20.1.1991.