Oikeuskanslerin ratkaisusta keskusteltaessa on ehkä unohtunut merkittävä yksityiskohta. Laki ei vaadi kouluja järjestämään uskontoa. Ei ole vaatinut ainakaan kymmeneen vuoteen.
Uskonnon opetus on — ainakin paperilla — ollut tunnustuksetonta lukuvuodesta 2003-2004 lähtien. Tästä kertoo sekin, ettei uskonnon opettajan ei tarvitse kuulua asianomaiseen uskontokuntaan.
Tiettävästi viimeinen velvoittava määräys uskonnosta muussa koulun toimessa loppui vuonna 1999. Siihen saakka päivänavauksen tuli ”myönteisellä tavalla liittyä koulussa annettavaan uskonnolliseen ja eettiseen kasvatukseen”.
Perusopetuslaki ei määrää aloittamaan lukuvuotta jumalanpalveluksella. Opettajaa ei rangaista, jos koulussa ei ole ruokarukouksia. Rehtori voi aivan luvallisesti sanoa ”ei kiitos” seurakunnan yhteistyötarjoukselle.
Onko näillä lakipykälillä — tai siis sellaisten puuttumisella — rikottu törkeästi kristittyjen uskonnonvapautta jo kymmenen vuotta?
Mistä sanat tulevat.
Jeesus sanan on kerrottu tulleen muunnoksena sanasta Joosua, mutta koska kristinuskossa on niin paljon kreikkalaista, voisi yhtä hyvin olla, että sana Jeesus tulee ylistyshuudosta Zeulle, eli Yee-Zeus!
Zeuksella oli poikia.
Mennäkseni näihin apokryfeihin, uskotko sinä, että se on jumala, joka lähettää vihollisen hyökkäämään, ja paastoaminen, tapojen korjaus, tuhka ja säkkivaatteet ovat paras puolustus näissa tapauksissa. Välittääkö vihollinen siitä, kuinka jumalinen se kohde on? Tuskin.
Tarja
Kiitos kommentistasi
1) Jeesus eli Joosua sanasta
Joosua oli Mooseken seuraaja. Nimi on hepreaa ja tarkoittaa että HERRA vapauttaa tai HERRA on Vapautttajani, eli siis lyhyesti nykykäytön mukaisesti Vapahtaja.
Ääntämykseltään Jeesus vokalisointi on vanhempi. Niin kirjoittaa esimerkiksi Septuaginta käännös noin 300 – 200 eKr.
Vasta noin tuhat vuotta myöhemmin vuosien 600 – 1000 välillä uusi muoto oli lyönyt läpi jolloin ääntäminen Joosua vakiintui heprean kielen ääntämykseen. Noihin aikoihin aikaisemmin yksistään konsonanttikirjoitukseen alettiin merkitsemään myös vokaaleja sekä painomerkkejä oikean ääntämisen ja resitoinnin eli tekstin laulun ohjeeksi.
2) Zeus nimestä
Zeus nimi on indoeurooppalaista perää oleva sana. Se on voitu johtaa proto-indoeurooppalaisesta ”päivätaivaan isä” -nimestä, *Dyeus ph2tēr. Latinan Jupiter muutoin on samasta juuresta peräisin oleva vastaavan jumalan nimi. Se on johdettavissa vanhasta vokatiivista *dyeu-ph2tēr, joka sitten on vähitellen muotoutunut Jupiter -nimeksi.
Kreikkalaisen Ζεύς (Zeús) sanan taivutusmuotoja ovat: vokatiivi Ζεῦ (Zeû), akkusatiivi Δία (Día), genenetiivi Διός (Diós), datiivi Διί (Dií).
Tarja
Jatkoa
3) Hellenistisen ja seemiläisen kulttuurin välistä kamppailua on ollut jo hyvin vanhoista ajoista alkaen. Jo kreikkalaisten käymien persialaissotien aikana persialaisten joukoista, varsinkin sen merivoimista, hyvin suuri joukko sotilaista oli erilaisia foinikialaisia ryhmiä.
Sekä foinikialaiset että kreikkalaiset levittäytyivät hyvin varhain myös länttä kohti. Niinpä foinikialaisten suurin kaupunki oli Karthago ja kreikkalaisten suurin kaupunki oli Syrakusa. Tyyro, Sidon , Ateena jne olivat näiden rinnalla pieniä.
Kreikkalaisia asettui jo varsin varhain asumaan myös Persian valtakunnan alueelle. Niinpä Aleksanteri Suuren sotaretki oli vain yksi vaihe tätä kreikkalaisen kulttuurin kulkeutumista itää kohti. Toki tätä virtausta tehostanut vaihe.
Kreikkalaiset puolestaan olivat saaneet oman kulttuurinsa idästä käsin muinaisesta Orientin korkeampaa oppineisuutta edustaneesta kulttuuriperinteestä. Ei ole sattuma että vanhimmat kreikkalaiset oppineet elivät nykyisen Turkin alueella. Olihan seillä jo toisen esikristillisen vuosituhannen aikana ollut merkittävä Heetin valtakunta, jolla jo oli oma kirjakielensä nuolenpääteksteillä.
4) Jeesuksen ajan juutalaisuudessa arameaa puhuva väestö oli noin 1,5 miljoonaa henkeä Pyhässä maassa. Valtaosa juutalaisista asui diasporasssa, nykyisen Intian alueilta nykyisen Espanjan alueille sekä nykyisen sudanin ja Etiopian alueilta nykyisen ranskan jollei peräti Englannin alueille saakka. Yksistään Rooman valtakunnassa kreikankielisiä juutalaisia oli noin 7 – 9 miljoonaa ihmistä. He käyttivät Raamattunaan kreikankielistä Septuagintaa.
Hellenistijuutalaiset olivat siis koko juutalaista kulttuuria ajatellen sen valtavirta, jotka arkisessa elämässään olivat kanssakäymisissä kreikkaa puhuvan väestön kanssa. Näin ollen oli luonnollista, että Jeesuksen seuraajien sanoma o hyvin varhaisessa vaiheessa levisi nimenomaan hellenistijuutalaisten ja heidän kauttaa muunkin kreikankielisen väestön keskuuteen ja että heitä myös alettiin nimittää kreikkalaisittain messiaaniksi eli siis kristityiksi.
Tarja
Jatkoa
5) Kysymys ihmiskuntaa vaivavista sodista on monipuolisempi kysymys kuin vain kirjoituspöytäfilosofian pohdinnan aihe.
Kun ajatellaan esimerkiksi Aabrahamin aikaiseen Jordanin laakson taisteluista n 1690 eKr. roomalaisen Gnaeus Pompeius Magnuksen, 106 – 48 eKr. tekemään Jerusalemin valtaukseen vuonna 63 eKr. , niin huomataan, että tuohon yli puolentoista vuosituhannen aikaan mahtuu lukuisia sotia sekä pyhän kansan historiaa lukuisten suurempien naapurikansojen alaisuudessa.
Kun otamme huomioon tämän muinaisen historian aikavälin, niin kuinka moneen kertaan tuohon mahtuukaan sellaisia vaiheita, jolloin kansakunnan olemassaolo on joutunut pahoin uhanalaiseksi.
Nykyisen maailmantilanteen aikana, kun Venäjä on hyökännyt Ukrainan kimppuun, meidän on helpompi ymmärtää, kuinka mielettömiä ovatkaan muka suurten pomojen mielettömät toimet toisten kansojen alistamisessaan.
6) Lähi-Idässä yleisesti vallalla ollut maailmankuva esitti sodat eri jumaluuksien välisinä sotina. Kun joku valtio voitti sodan, niin sanottiin että tuon valtion jumala voitti hävinneen valtion jumalan.
Juutalaisten keskuudessa tämä puolestaan ymmärrettiin niin, että
jos kansa oli uskollinen HERRALLE, niin kansa saattoi elää rauhassa, tai jos kuitenkin mikä tahansa kansa hyökkäsi sen kimppuun, niin kansa sai voiton vihollisestaan. Eipä edes sotajoukkojen suuruus ollut ratkaisevaa, vrt Taavetti ja Koljatti.
Mutta, jos kansa oli Jumalaa kohtaan tottelematon, niin silloin Jumala rankaisi kansaansa antamalla sen kokea tappio vihollisen käden kautta.
7) Kysymys parannuksen tekemisestä Jumalan edessä oli siis mitä voimakkaimmin kytköksissä oikean Jumalan edessä eletyn elämän kanssa. Paras keino valmistautua vihollisen hyökkäystä vastaan oli siis huolentia siitä, että kansa teki parannuksen kaikista mahdollisista synneistään.
Paasto oli jo hyvin vanhoista ajoista peräisin ollut käytäntö parannuksen tekemiseen. Usein tällaisen katumuksen merkiksi saatettiin myös joku pieni mutta näkyvä osa vaatetuksesta repiä rikki. Sisäinen nöyryys sai tällaisen ulkonaisen merkin muodon.
Piispa Henrik toimi piispan virassa
Meidän luterilaisessa kirkossamme kirkon virasta sanotaan näin
V Kirkon virka
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).
Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla.
Koska Henrik on meidän kansallispyhimyksemme niin on hyvä pitää mielessä, mitä tunnustuskirjamme sanovat pyhien palvonnasta.
Jotta tekstin maininnan turkkilaisista osaisi asettaa oikeisiin historiallisiin yhteyksiinsä, niin juuri noiden Augsburgin valtiopäivien aikoihin oli menossa sota turkkilaisten osmannien ja Saksalais-Roomalaisen keisrikunnan keisarin Kaarle V:n välillä. Turkkilaiset olivat saaneet suuren voiton Mohácsin taistelussa Unkarissa 1526. Vuonna 1529 osmanit yrittivät valloittaa Wienin jne,. Sitä ei siis saa ottaa minkäänlaisena periaatteellisena kannanottona vaan ainoastaan reagointina tuolloiseen tilanteeseen.
XXI Pyhien palvonta
Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. Niinpä keisari voi ottaa Daavidin esikuvakseen, kun hän käy sotaa karkottaakseen turkkilaiset pois isänmaasta, sillä molemmat ovat kuninkaita.
Mutta Raamattu ei neuvo kääntymään pyhien puoleen ja pyytämään heiltä apua, (1 Tim. 2:5) sillä se asettaa yksin Kristuksen meidän eteemme välittäjäksi, sovituksen välineeksi, ylimmäiseksi papiksi ja esirukoilijaksi. Häntä tulee huutaa avuksi, ja hän on luvannut kuulla meidän rukouksemme. Tämä palvonta on hänelle mieleen erityisesti silloin, kun hänen puoleensa käännytään kaikissa ahdistuksissa: ”Jos joku syntiä tekee, niin meillä on puolustaja Isän tykönä jne.” (1 Joh. 2:1).
Minulla oi vain yksi kysmys ja tuli viis’metriä tekstiä, mutta ei vastausta.
Meni jotenkin asian ohi, koska kysyin vain, että uskotko siihen, että paastoaminen, rukoileminen, tuhkat, säkkivaatteet ja muut anomukset taivaisiin voivat estää vihollisen hyökkäyksen, että vihollinen hyökkää sen takia, koska kohde ei ole elänyt jumalisesti, noudattanut lakia, tai on unohtanut jumalansa.
Tämän pohjalta meidän pitäisi ajatella Ukrainan sodasta, että se on Ukrainan oma syy, että Jumala rankaisee heitä ihmisvitsalla, niinkuin ihmislapsia lyödään.
Juditin näkemys on vanhentunutta käsitystä ja siksi kai hänet on siirretty Apokryfeihin. Se ei ole arvovaltaista opetusta enää, vaikka joskus on ehkä uskottu noinkin. On armahdettu vihollista syyttämällä itseään. Juutalaiset ovat erikoista joukkoa.
Oli myös tarina, kuinka vihollisen hyökkäyksen tiedossa ollen, kuningas otti mukaansa lahjoja ja lähti yksin vihollisen kuningasta vastaan tietoisena siitä, että hän ei palaa elävänä, hän siis uhrasi henkensä kansan puolesta. Tai ainakin otti sen mahdollisuuden huomioon. Valitettavasti en muista kuinka siinä kävi. Ehkä sinä muistat.
Tarja
1) Jumalalle kunnian antaminen kaikessa on elämän suuri sisältö. Kun tuo asiansa Jumalan eteen niin silloin on turvallista elää, tapahtuipa elämässä sitten mitä tahansa.
Parannuksen tekeminen Jumalan edessä on aina mielekästä. Kun asiat on hoidettu hänen kanssaan, niin silloin elämän kokonaisuus on kasassa ja yksittäisiä elämänkysymyksiä voi sitten hoitaa vapautunein mielin.
2) Kysyt miten paastoaminen ja muu parannuksen tekeminen voi vaikuttaa ulkonaisen hädän uhatessa. Tuollaisessa tilanteessa on aina mielekästä tuoda tapaus Jumalan eteen, mutta tuo ei saa merkitä sellaista, että laiminlyötäisiin niitä ulkonaisia tehtäviä, jotka tilanteessa ovat välttämättömiä.
Olen saanut elämässäni kokea useampia rukousvastauksia, kun olen Jumalan eteen tuonut milloin mitäkin asioita. Näitä HÄN antaa sen mukaan kuin hän itse hyväksi näkee. Siihen on tyydyttävä ja sen mukaisesti asiat järjestettävä.
Samaan aikaan kuitenkin kaikki tilanteen vaatimat toimet on tehtävä niin hyvin kuin ne voi tehdä. Laiskuus tai vetelehtiminen ei sellaisissa tilanteissa vie asioita eteenpäin. Päin vastoin, jos kylvöön verraten, laiskasti kylvää niin vähän jos ollenkaan niittää.
Olen verrannut näitä tämän ajan ja maailan asioiden hoitoa ja Jumalan eteen käyminen ovat kuin väylävalot saaristossa. Toinen valo on lähellä veden lähellä, toinen on kauempana ja korkeammalla. Paras väylä on silloin, kun nämä molemmat valot ovat mahdollisimman hyvin keskenään samassa linjassa. Silloin oma alus kulkee keskellä merkittyä väylää.
Tarja
Jatkoa
3) Mielestäni sellainen ajattelu, missä voisi ajatella Ukrainan olevan syyllinen Venäjän hyökkäykseen, ei missään tapauksessa voi olla mikään selitys Venäjän hyökkäykselle. Sellainen ajattelu nimittäin tekisi väkivallan uhrista syyllisen. Tällainen uhrin väittäminen syylliseksi on mitä pahinta kiusaamista, olipa tilanne sitten perheväkivallasta, naapureiden välisistä suhteista, työpaikka- tai koulukiusaamisesta tai olipa kyse sitten kansojen välisten kriisien synnystä. Hyökkääjä on aina vastuussa. Väkivaltaan ryhtynyt on rikollinen osapuoli. Uhri joutuu kärsimään. Häntä tai sitä on autettava niin paljon kuin mahdollista.
Niinpä Venäjän käsittämätttömän julmuuden edessä Ukrainaa on autettava niin paljon kuin vain pystymme.
Tarja
Edelleen jatkoa
4) Apokryfisten kirjojen käsite syntyi vasta noin vuosien 100 – 130 jKr tienoilla, kun juutalaiset oppineeet kokoontuivat Jamniaan miettimään, mitkä kirjat kuuluvat Ketuvimiin eli Kirjiotuksiin, Vanhan tesamentin Tooran eli Lain ja Nevi’imin eli Profeettojen lisäksi.
Jamniaan kokoontuneet oppineet pitäytyivät ainoastaan käyttöönsä saaneisiin heprean tai arameankielisiin teoksiin. Näin he rajasivat koko TaNaKin eli Toora + Nevi’im + Ketuvimin heidän laskutapansa mukaisesti 22 kirjaan.. Loppuja he nimittivät apokryfisiksi eli Pyhän kiran ulkopuolelle kuuluviksi kirjoiksi.
Tämä Jamnian oppineitten päätös jätti koko hellenistijuurtalaisen eli kreikkaa puhuvan juutalaisuuden huomiotta. Niinpä hellenistijuutalaiset ryhmät jatkoivat myös muiden jo vanhastaan Raamatussa olleiden teosten pitämisen Raamattuun kuuluvina teoksina.
Juuditin kirja on yksi näistä kreikankieliseen Septuagintaan kuuluvista, mutta Jamnian päätöksen mukaisen TaNaKin ulkopuolelle jääneistä kirjoista.
Kristityt seurasivat hellenistijuutalaisten raamattukäsitystä eli siis Septuagintan mukaista Raamatun kirjojen sisällyttämistä Pyhänä Raamattuna.
Vasta Zwinglin aloittama ja Calvinin jatkama reformoitu kirkko jostain syystä otti omaksi Raamatukseen Jamnian kokouksen päätöksen mukaisen rajauksen Raamatun kirjoihin. Heidän henkisinä jatkajinaan seuraavat ryhmittymät ovat jääneet samaan rajattuun käsitykseen Vanhan testamentin kirjoista.
Tarja
Sitten vielä tarinasta kuninkaasta
5) Kuvauksesi kuninkaasta joka uhrautui kansansa puolesta ei tuo mieleeni, kenestä se kertoisi. Joko muistini pätkii, en ole kuullut tarinaa tai sitten en tunnista kertomusta kuvauksesi perusteella.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Tekstiä tuli koska yritin valottaa kysymykseesi sisältyvistä eri näkökulmista.
Toisinaan pitkäänkin kysymykseen riittää muutama sana vastaukseksi, mutta toisinaan näennäisen yksinkertainen kysymys sisältääkin moninaisia näkökohtia, jotka vaikuttavat asioiden tarkasteluun ratkaisevasti.
Otan tarkasteluuni useamman näkökulman vähän myöhemmin, kun palaan asiaan.
Tarja
Päivä on mennyt muissa puuhissa. Nyt olen palannut ja vastannut edellä varsinaisen kommenttisi jatkoksi.
Piispa Henrik oli piispan vihkimyksen saanut Jumalan sanan palvelija.
Luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat siitä, että piispan virka on Jumalan säätämys:
Augsburgin tunnustus sanoo:
XXVIII Kirkollinen valta
—– Meikäläisten mielipide on, että avainten valta eli piispojen valta merkitsee evankeliumin mukaisesti valtaa ja Jumalan käskyä saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit. Kristus näet lähettää apostolit käskien: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:21-23) Samoin Kristus sanoo: ”Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” jne. (Mark. 16:15).
Tätä valtaa käytetään yksinomaan opettamalla eli julistamalla evankeliumia ja jakamalla sakramentteja joko monille tai yksityisille, sen mukaan kuin kukin on saanut kutsun. Sillä siinä ei lahjoiteta aineellisia vaan iankaikkisia lahjoja, iankaikkinen vanhurskaus, Pyhä Henki ja iankaikkinen elämä. Näitä lahjoja ei voi saada muutoin kuin sanan ja sakramenttien viran välityksellä, kuten Paavali sanoo: ”Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” (Room. 1:16) Myös psalmissa 118 sanotaa: ”Sinun puheesi tekee minut eläväksi.” (Ps. 119:50) —-
Piispan virka mainitaan myös Raamatussa
1- Tim. 3:1
Mikael Agricolan käännös vuodelta 1548 jKr. ensin kuin uskonpuhdistajamme sen kirjoitti ja sitten lukuohje nykyihmisielle kuinka se lukeman pitäisi.
Se Ensimeinen P. Paualin Epistola Timotheusen tyge.
III. Lucu.
3:1 SE on iwri totinen tosi/ Jos iocu Pispan wirca pytepi/ hen halapi hyuen töön.
Se on juuri totinen tosi/ Jos joku piispan wirkaan pyytääpi/ hän halaapi hywän työn.
https://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/1timoteus_3.htm
Vuoden 1642 käännös
Coco Pyhä Raamattu 1642
P. Pawalin Edellinen Epistola Timotheuxen tygö .
III. Lucu .
Luetellan hywän Pispan tawat/ v. 1.
1. Tim 3:1 Se on totinen tosi/ jos jocu Pispan wirca pyytä/ hän hywä työtä halaja.
https://www.finbible.fi/Biblia1642/UT/1timoteus_3.htm
Vuoden 1776 käännös
Biblia 1776
P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TIMOTEUKSELLE
3. luku
I. Piispan ja opettajain oikiat avut ja ominaisuudet.—-
I. Se on totinen sana: jos joku piispan virkaa pyytää, hän hyvää työtä halajaa.
https://www.finbible.fi/UT/1Timoteus/biblia_3.htm
Sitten alkukielellä kreikaksi parin käsikirjoituksen mukaan ja niiden jälkeen lukuohje meidän kirjaimillamme
Gr-East
1. Πιστὸς ὁ λόγος· εἴ τις ἐπισκοπῆς ὀρέγεται, καλοῦ ἔργου ἐπιθυμεῖ.
Text Receptus
1. πιστος ο λογος ει τις επισκοπης ορεγεται καλου εργου επιθυμει
1. pistos o logos ei tis episkopes oregetai kaloυ ergoυ epithυmei
Edelleen muutama muunkielinen käännös
KJV
1. This is a true saying, If a man desire the office of a bishop, he desireth a good work.
Dk1871
1. Det er en sand tale: dersom Nogen begjerer et Biskops-Embede, han har Lyst til en god Gjerning.
KXII
1. Det är ju ett fast ord: Om någor begärar ett Biskopsämbete, han åstundar en god gerning.
LT
1. Štai tikras žodis: jei kas siekia vyskupauti, trokšta gero darbo.
Luther1912
1. Das ist gewißlich wahr: So jemand ein Bischofsamt begehrt, der begehrt ein köstlich Werk.
Ostervald-Fr
1. Cette parole est certaine: Si quelqu’un aspire à être évêque, il désire une œuvre excellente.
RV’1862
1. PALABRA verdadera es esta: Si alguno apetece obispado, obra excelente desea.
PL1881
1. Wierna jest ta mowa: Jeźli kto biskupstwa żąda, dobrej pracy żąda.
Karoli1908Hu
1. Igaz ez a beszéd: Ha valaki püspökséget kiván, jó dolgot kíván.
RuSV1876
1 Верно слово: если кто епископства желает, доброго дела желает.
Matias Roto saarmaampa sinulle sanaa eli :
Matt. 5:34
Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
Tuossa puhutaan vannomisesta ja näin kristitty ei voi vannoa kun haluaa tahdä Jumalan tahdon.
Ari
Näytät tuovan tähän ketjuun toisaalla Toivon blogin keskustelusta tähän ketjuun.
Viittaa jakeeseen missä puhutaan valasta.
Irrotat tuon lauseen KOKO Raamatun kokonaissanomasta. Ajatushan on se, että sinun pitää olla kaikessa luotettava ilman, että petät tekemäsi lupauksen. Niinpä kun sanot kyllä jollekin asialle, niin sen on oltava kyllä, ja kun sanot ei jollekin asialle, niin sen on oltava ei. Silloin kun tarkoitat totta puhuvasi, – eikä siis kyse ole leikinlaskusta – sinun sanasi pitää olla yhtä luotettavaa ilman vannomista kuin jos se olisi valalla vannottu.
Huomaapa tavoite: Totuuden puhuminen.
Matteuksen evankeliumin sanojen kahdennetun on -sanan ja ei -sanan merkitys selitetään Jaakobin kirjeessä
5:12 Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.
Jos tätä perustavaa ajatusta ei ajatella, niin silloinhan itse uskon isä Abrahamkin olisi mitä huonoin uskon esimerkki.
1.Mooseksen kirja:
14:22 Mutta Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: ”Minä nostan käteni Herran, Jumalan, Korkeimman, taivaan ja maan luojan, puoleen ja vannon:
21:23 Vanno nyt tässä minulle Jumalan kautta, ettet ole oleva petollinen minulle etkä minun suvulleni etkä jälkeläisilleni, vaan tee sinäkin laupeus minulle ja sille maalle, jossa muukalaisena asut, niinkuin minä olen sinulle tehnyt.”
21:24 Aabraham sanoi: ”Minä vannon.”
21:31 Siitä kutsuttiin paikkaa Beersebaksi, koska he molemmat vannoivat siinä toisilleen valan.
Otetaanpa sitten toinen esimerkki pappi Esran ajoilta
Esra:
10:5 Niin Esra nousi ja vannotti pappien päämiehet, leeviläiset ja kaiken Israelin tekemään näin. Ja he vannoivat.
Monista esimerkeistä otan vielä varhaisten seurakuntien kasvatuksesta esimerkin
1.Tessalonikalaiskirje:
5:27 Minä vannotan teitä Herran kautta, että luetatte tämän kirjeen kaikille veljille.
1.Timoteuksen kirje:
5:21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.
2.Timoteuksen kirje:
4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
Raamattu kertoo Jumalan vannovan
Hebrealaiskirje:
6:13 Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
Panin hakukoneeseen sanan ”vanno” ja tuloksena oli ”Hakuehdolla löytyi 225 jaetta.”
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=vanno&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Saanen siis huomauttaa, että tulkintasi on Raamatun kokonaisilmoituksen valossa tarkastellen yksittäisen ajatuksen yhteyksistään irti reväisty tulkinta, josta on muodostunut yhteiskunnallinen lain kaltainen kannanotto, valanteon kielto, kun sen alkuperäinen yhteys on kehotus yleiseen toden puhumiseen silloin, kun tilanteessa on tarkoitus puhua totta. (Leikinlasku on täysin eri asia.)
Jokaisessa yhteiskunnassa käytetään valaa tai jotain vastaavaa toimitusta silloin kun puhutaan yhteiskunnan kannalta oleellisista toiminnoista.
Näin myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ottavat kantaa valaan.
Yksimielisyyden ohje
1570-luvun aikana muotoutunut Yksimielisyyden ohje (Formula Concordiae) on tunnustusteksteistä myöhäisin ja keskittyy ratkaisemaan eräitä luterilaisen reformaation sisäisiä opillisia kiistoja.
12. Muut joukkiot ja lahkot
Kasteenuusijoiden harhaoppeja
Me hylkäämme seuraavat kasteenuusijoiden kerettiläiset harhaopit, joita ei ole suvaittava kirkon, valtion eikä perheen ja talouselämän piirissä:
11. Kristitty ei hyvällä omallatunnolla voi oikeudessa vannoa valaa. Hän ei saa myöskään tehdä uskollisuudenvalaa ruhtinaalleen tai esivallalleen.
Ari
Kirjoitat:
Matias Roto saarmaampa sinulle sanaa eli :
Jotta voisit ottaa lusikan kauniiseen käteen, niin panenpa sinulle Jaakobin kirjeestä kohdan
Jaakobin kirje:
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.
Jo alusta alkaen kirkossa on ollut selkeä järjestys. Vain virkaan vihitty sai käyttää yhteisen kirkon ääntä eli siis julkisesti saarnata ja hoitaa sakramentteja. Tämä käytäntö oli suoraan juutalaisesta seurakunnasta alkaen ollut käytäntö.
Jeesuskin oli virkaansa vihitty rabbi. Rabbiksi saattoi saada vihkimyksen vasta 30 vuotiaana. Juuri tästä syystä Jeesuskaan ei aloittanut julkista saarnaamistaan synagogissa ennen tuota ikää. Rabbin tehtäviin kuului myös paikallisena tuomarina toimiminen. Niinpä Jeesuskin toimitti näitä hommia. Esim. perinnönjakoja kuten kerrotaan yhdestä tapauksesta, jonka yhteydessä pidetyssä puheessaan hän varoitti ahneuden synnistä. Hän myös antoi tuomion aviorikoksesta löydetyn naisen tapauksessa, mutta joka sitten raukesi, kun todistajat olivat poistuneet paikalta. Jne.
Ylle panemassani Sirakin kirjan kohdassa sanotaan tästä Jumalan kansan viranhaltijan tehtävästä mm näin Aaronista, Pyhän kansan ensimmäisestä kansallisesta papista.
Käskyillään Herra antoi hänelle
vallan tulkita säädöksiä ja määräyksiä
ja opettaa säädökset Jaakobille,
saattaa Israelin tietoon Herran laki.
Matias Roto mitä mieltä olet seuraavasta:
”” Esimerkiksi kahdeksanvuotiaalta ei voida vaatia itseohjautuvuutta, koska sitä vastaava osio aivojen otsalohkossa kehittyy vasta parikymppisenä.”” (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009333148.html)
Siis tässä tulee esille lasten ja nuorten mahdollisuus erottaa onko saamansa opetus oikeaa vai väärää eli tuohon kakskymppiseksi he seuraavat vanhempiaan/opettajia ja vasta tämän jälkeen alkavat ”itseohjata”,
Joten lapsena saadut opetukset tulee myöhemmin tutkia ja arvioda Raamatulla kun on kyky erottaa asioita itsenäsisesti.
Ari
Nimenomaan kypsää perehtymistä Raamatun sanaan olen pyrkinyt sinulle osoittamaan kertomalla, missä tilanteessa mikäkin Raamatun kohta on syntynyt tai mihin yhteyteen se kuuluu, niin että voit päästä lapsellisista oikosulkumaisista tulkinoistasi todelliseen tekstin ymmärtämiseen.
1.Korinttolaiskirje:
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Mutta otapa huomioon että olen lukenut Raamattua jo 1950 -luvun alkupuolelta asti. Jonkin verran tuohon on mahtunut jo kypsymistä Raamatun tekstin ymmärtämisessä.
Ari
Huomasitko, että psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen. korosti nimenomaan lukemisen tärkeyttä oppimisen edellytyksenä.
Muistatko, että olen useaan kertaan muistuttanut sinua opettelemaan sisältälukutaitoa.
Suosittelen siis ettet enää missään vaiheessa asetu aitoa viisauden hankkimista vastustamaan.
Sen sijaan muista Raamatun sana: ” Hanki viisautta!”
Tänään keskiviikkona 18.1.2023 tulee kuluneeksi 20 vuotta meidän avioliittomme solmimisesta prinsessa Coletten kanssa.
Meidät vihittiin 18.1.2003 Kamerunin pääkaupungissa Yaoundessa.
Kamerunissa käytössä olevan lainsäädännön mukaisesti.
Ensiksi juridinen vihkiminen tapahtui Yaounden pormestarin kotona. Sinne hän oli pyytänyt meitä ja me suostuimme siihen.
Sen jälkeen Kamerunin luterilaisen kirkon presidentti, Suomen kirkon mukaista arkkipiispaa vastaava Thomas Nyiwe toimitti vihkimessun Nsimeyongin kirkossa lähetysasemamme yhteydessä.
Kaksikymmentä vuotta olemme saaneet elää onnellisina toinen toisemme seurassa.
Sananlaskut:
18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.